19. marraskuuta 2010

Vielä juhlahumua

Esikoisen kaverisynttäreistä selvisimme ilman henkilövahinkoja ja omaisuusvahingot rajoittuivat yhden erikoisvalmisteisen halogeenilampun suojalasin hajoamiseen. Aikuisten näkökulmasta 1,5 tunnin juhlat olivat hyyyvin pitkät. Vajavaisten juhlajärjestelyjen vuoksi vieraat saivat keksiä ihan itse leikkinsä. Ne olivat ilmapallon pomputusta, kavereiden vangitsemista sohvalle, huoneen valloitusta, vankien siirtoa ja jatkuvaa karkailua, sängyn valloitusta ja yleistä taistelua.

Ilmistaistelua. Ei meinaa kamera pysyä vauhdissa.

Lisä lahjaähkyä

Meno oli aika hulvatonta. Vieraita oli yhdeksän, joista 2 tyttöä. Ja niinhän se meni, että 1-2 lasta vastasivat yli 80% hulinasta. Siinä vaiheessa iltaa, kun nuppiluku oli 7, kotimme tuntui kovin hiljaiselta. Juhlat olivat kivat. Yenpalttista riehakkuutta lukuunottamatta, kaikki vieraat käyttäytyivät mukavasti. Vieraat totesivat poistuessaan, että parhaat synttärit ikinä. Syykin selvisi. Se ei ollut loihtimani tarjoilu (kaikki kaupasta), ei aarteenetsintäpalkinnot, ei koristeet - vaan tietenkin se, että sai leikkiä taistelua. Mieskin tuli rintaansa röyhistellen päiväkodista, kun sielläkin oli muisteltu parhaita juhlia. Olin vähän niinkuin nakittanut ohjelman järjestämisen miehelle, joka tosin ei ollut ymmärtänyt saaneensa ko. tehtävän. Ensi vuonna voisi varata asukaspuiston. Ja alan ymmärtää myös niitä vanhempia, jotka valitsevat Hoplopin synttäripaketin.

Esikoinen on siis 6v. Samaan aikaan iso ja vielä pieni. Yhtenä hetkenä hän harjoittelee itsekseen lähiympäristössä liikkumista ja toisena tarvitsee apua pukemiseen. 6v ahmii tietoa. Osaa kohta ulkoa uhanalaiset eläimet ja Pokémonit. Kantaa sydämessään huolta vaaristaan. Opettelee huomioimaan muita. Harjoittelee helppoja laskutehtäviä. Kiukuttelee pahemmin kuin perinteisessä uhmisiässä olevat pikkuveljensä. Ensimmäistä kertaa antoi uudet lahjalelunsa pikkuveljille lainaan vapaaehtoisesti, valitsi yhden itselleen.

Esikoisesta kirjoitan varmaan tulevaisuudessa vähemmän, koska hänellä alkaa jo nyt olla lukutaitoisia ystäviä. Mutta tämän hetken haluan vielä jakaa kuvana. Esikoisella ja naapurin tytöllä on lämmin ystävyys, joka välillä näkyy niin hienosti pienistä eleistä. Tässä kaverukset katselevat telkkaria. Voi olla, että tälläiset leikkihetket ovat kohta historiaa, mutta toivon että niist jäisi jotain itämään.


Ja 2v synttärisankari oli menossa ihan täysillä mukana. Etenkin tuossa taisteluosuudessa ja syömisessä. Ja pikkumies hullaantui legoista täysin. Ilmeisesti jäppinen ehti kauhoa suuhunsa liikaa karkkia, kun löysin hänet istumasta toiveikkaana suolaisempi herkku kainalossa.

Iltapalaksi kilo Oltermannia kiitos.

Ja keittiön ruokapöytä näyttää nykyisin tälläiselta:


Seuraavaksi tulee ihan varmaan jotain kädentaitojuttuja. Jos ei muuta, niin messukeikan fiiliksiä. Minulla ja Mirkalla on tarkoituksena suoriutua Tampereella viikonloppuna.

5 kommenttia:

  1. Olipa kiva, että juhlat menivät niin hienosti (ja vauhdikkaasti), ja vähin vahingoin! Hellyyttävä tuo kuva 6-vuotiaasta tyttöystävän/ystävätytön kanssa.

    Eikös vain olekin aika haikeaa huomata, kun esikoinen osaa niin paljon, vaikka välillä onkin vielä pieni. Menee aika niin nopsaan...

    Onnistunutta messukeikkaa! Olen hengessä mukana, täällä kolmin tyttöjen kanssa lauantaista tiistaihin...

    VastaaPoista
  2. Voi miten kivasti taas kirjoititkaan, ja voi miten ihana oli tuo kuvaus isosta pikku esikoisesta! Nyt olen kyllä yhtä hymyä ja liikutusta.

    VastaaPoista
  3. Waude mitkà synttàrit. Tulin tànne juuri ensimmàistà kertaa blogilistalta. Tarkoitus oli etsià neuleideoita, mutta jàmàhdin jo tàhàn hurjaan synttàrihumuun. Poikien synttàreihin ei paljon ohjelmaa kaivata, kun se on just tuollaista miekkailua ja yleistà huutamista, joten miehesihàn hoiti hommansa vallan mallikkaasti ;)

    VastaaPoista
  4. Muistan kun meidän esikoispoika täytti 6v ja pidettiin kamusynttärit. Juhlien jälkeen mies ja minä sanottiin yhteen ääneen: ei enää ikinä kotona!!!!
    Ollaan käyty mm. keilaamassa. Ja viime vuosina olen myös saanut myytyä ajatuksen "kutsu pari parasta kaveria ja mennään leffaan ja syömään". Sillä saa myös hieman minimoitus sitä järkkyä lahjatulvaa.

    Kiva blogi sulla muuten. Löysin sen tänään, jonkun toisen blogin kautta.
    Erityisesti kiinnostaa se, et sullakin kolme poikaa. Mulla myös. 01,03 ja 07.

    VastaaPoista
  5. Olipas kiva Ciacy ja Tiitu, kun jätitte merkkiä käynnistänne, niin löysin bloginne :)

    VastaaPoista