Saariselkä

Viikon pohjoisen reissullamme lensimme ystäväni Sirpan kanssa Ivaloon, josta otimme vuokra-auton allemme ja lähdimme ajelemaan kohti Saariselkää. Samanlaiseen lento+vuokra-auto ratkaisuun päädyimme viime kesänä kun ajoimme Käsivarren Lapin kautta Lofooteille.

Lappi näytti upealta lentokoneesta katsottuna

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Tankavaarassa sijaitseva Kultamuseo. Se oli ihan sympaattinen kohde. Tosin 12€ sisäänpääsymaksu mennee ylihinnoittelun puolelle. Toisaalta mielelläni tuin museota yhden aikuisen lipun hinnan, perheen kanssa 50€ olisi tuntunut liioittelulta. Kultamuseoon pääsee Museokortilla.

Museo esittelee kullankaivuun ja ennenkaikkea huuhdonnan historiaa Suomessa. Lisämaksusta on ilmeisesti mahdollisuus tiettyinä kellonaikona osallistua kullanhuuhdontaan. Sen verran sivistyin, että nyt tiedän, että Suomessakin on koettu useampia kultaryntäyksiä. Ensimmäiset 1800-luvulla ja vilkkain 1950-luvun paikkeilla. Suomessa on ollut aivan näihin päiviin saakka ihmisiä, joiden elinkeino on kullanhuuhdonta. 1980-luvulla kullanhuuhdonta oli suosittu harrastus ja myös kilpailulaji. Ilmeisesti koneellinen kullanhuuhdonta on tulossa elinkaarensa päähän, koska vilkkaimmalla kullan etsintä alueella Lemmenjoella siirtymäajan, joka umpetui viime kesänä, jälkeen koneellinen kullanhuuhdonta ei ole enää sallittua. Sen lopettamista on perusteltu luonnonsuojelulla. Lapiolla ja vaskoolilla ei elantoa saa kasaan. Sinänsä tuntuu oudolta, että joku on näihin päiviin asti elänyt kullanhuuhdonnalla.

Kullanhuuhdontaränni

Söimme Tankavaarassa ja jatkoimme matkaa kohti Saariselkää. Eniten himotti päästä uimaan ja Sirpa yritti googlailla meille sopivaa uimapaikkaa. Sirpan ensimmäisen ehdotusten kanssa samaan aikaan tieltä näkyi joelle, jonka rannalla oli laituri ja kyseessä oli selvästikin joku hotelli. Kaarsimme pihaan ja totesimme tulleemme kuuluisaan Kakslauttasen Arctic centeriin, joka tarjoaa lasi-iglumajoitusta. Sirpa meni sisään vastaanottooon tiedustelemaan, että onko hotellilla mahdollisesti laituri joella ja olisiko sitä mahdollista käyttää. Ulkomaalainen työntekijä oli ollut hetken hämmentynyt, mutta lupasi että saamme uida laiturilta vapaasti. Kiitos Kakslauttaselle! Kyllä raikasti ja piristi oloa.

Revontulibongaus Kakslauttasessa on ollut minun haavelistallani pitkään. Hinnat on suunnattu ulkomaisille turisteille, joille kaamos ja lumi ovat kerran elämässä kokemus. Mutta ehkä vielä joku päivä pääsen johonkin igluun ja toivottavasti silloin myös ilmestyvät revontuletkin.

Joen tosiselta puolelta melkein erottuu Kakslauttasen lasi-iglut

Vesi Kakslauttasen joessa oli siinä 15-asteen paikkeilla

Kakslauttaselta jatkoimme Kiilopäälle, jonka parkkipaikka oli aivan täynnä autoja. Kello alkoi olla 18 ja lämpöä oli edelleen +30. Kiilopäällä reippailu jäi minimiin. Hieman kävimme ihailemassa luontoa ja kauhistelemassa paarmojen määrää.

Muutama kämmekkä kukki vielä suon reunalla. Epäilen tätä punakämmekäksi.

Kävimme vielä katselemassa maisemia Kaunispään huipulla, jossa on myös kiva kahvila ja sen eteen voi ajaa autolla. Maisemat sieltä olivat hyvin vaaramaiset ja muistuttivat meitä enemmän vaikka Vuokatin seutua kuin Tunturi-Lappia.

Kaunispään huipulla

Saariselällä porot olivat liikkeellä ja nekin olivat kuumissaan. Yksi poro oli vilvoittelemassa mökin oven edessä, kun siihen ei paistanut. Kuuma yö oli meilläkin. Minä sain unta vasta, kun kastelelin käsipyyhkeen jääkylmällä vedellä ja laitoin sen päälleni. Samaa tekniikkaa jouduin soveltamaan kaikissa muissa paitsi viimeisessä majapaikassamme.

Reissun paras jälkkäri: lakkapannacotta ja takana Hilla lonkero

 

Minusta Saariselkä on hyvä kesäkohde. Ulkoilureittejä on pilvin pimein, on vuokrapyöriä joka lähtöön ja palvelut pyörivät. Kesämajoitushinnat ovat maltilliset. Matkailijoita on sen verran vähän, että tuntureilla ja reiteillä tuskin on ruuhkaa. Minuun suuremman vaikutuksen tekivät Inari ja Utsjoki, joten kesämatkalle en lähtisi pelkästään Saariselälle. Kirjoittelen seuraavaksi Inarista ja Utsjoesta, jotka tekivät vaikutuksen ja veivät sydämeni. 

Minä aloitin seuraavan lomapätkäni, joka on ensimmäistä pidempi. En tiedä, että miten tässä kävi taas näin, mutta lomaohjelmaa on kertynyt jo vähän liikaakiin. Olen harkinnut soittavani pomolle, että voisinko olla päivän tai kaksi lomalla pidemään, jotta saisin pari päivää aikaa pyhitettyä erikoisosaamiselleni eli laiskana makaamiselle.

Kivaa alkanutta viikkoa!

Viisikymppiset pohjoisessa

Lapin reissuni oli hyvin helteinen, mutta todella ihana. Toiseksi viimeisenä reissupäivänä vietimme matkaseurani kanssa synttäreitäni. Jopas oli komeat maisemat, hyvät juomat ja muutenkin synttäripäivä ihan viimeisen päälle.

Synttäriaamuna heräsin Utsjoella aivan ihanassa hotellissa nimeltään Village Valle. Hotelli sijaitsee Tenojoen rannalla upean vehreyden ympäröimänä. Synttäripäiväni oli reissun ainoa viileä päivä, muina päivinä lämpötilat huiteli 30 asteessa.

Silta on Utsjoen rajasilta, joka vie Norjaan. Kuvassa siis yläoikella Norja ja vasemmalla Suomi

Aloitin synttäripäiväni aamu-uinnilla Tenojoessa. Aivan ihanaa! Ympärillä upea vehreys ja hiljaisuus, jonka rikkoi ainoastaan linnunlaulu. Ja ne metsän ja luonnonkukkien tuoksut. Tuntui, että Lapissa luonnon tuoksut olisivat voimakkaammat kuin etelessä.

Edellisenä iltana olimme jo hämmästelleet sitä, kuinka lämmintä olikaan Suomen pohjoisimman joen vilkkaasti virtaava vesi. Arvioimme, että se saattoi olla jopa parikymmentä astetta. Joen mataluus yllätti meidät. Uiminen oli silti helppo, koska ei tarvinnut etsiä kuin yksi riittävän syvä kohta ja uida paikallaan. Sen verran kova oli virtaus, että jos olisi halunnut edetä olisi pitänyt uida täysillä tai käyttää räpylöitä.

Alla synttäriuintimaisemia videona

Aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti Saariselkää. Tietä Utsjoelta Karigasniemelle markkinoidaan Suomen kauneimpana tienä. Työkaverini Kari kannusti meitä ehdottomasti ajamaan takaisin sitä kautta. Maisemat olivat kyllä varsin komeat eikä lisämatkaakaan tule kuin 60km. Tie oli myös ruuhkaton ja hyväkuntoinen. Alla maisemamakupaloja Suomen kauneimmalta tieltä.

Utsjoen vehreys ja rehevyys yllätti meidät täysin

Norjan puolella siintää vielä lunta tuntureilla

Minusta tämä on yksi reissun kauneimmista kuvista, kiitos kuuluu Sirpalle

50v kuva Tenolta. Vaikka nyt meikitön kuva tympii, niin 5 vuoden päästä tämä on tosi hyvä ;)

 

 

Pysähdyimme jälleen Karhunpesäkiven kohdalla olevassa varsin mukavassa kesäkahvilassa, joka tarjoilee muutamaa ruokavaihtoehtoa, pikkusuolaista ja makeaa. Menomatkalla kävimme katsastamassa karhunpesäkiviluolankin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Päivän ensimmäinen synttäriherkku Karhupesäkiviluolan luona olevassa kahvilassa. Nam!

Synttäriyöksi olimme vuokranneet Saariselän Kaunispään rinteestä varsin tyylikkään kuution. Siinä oli iso maisema ikkuna, katto osittain lasia, pieni sauna ja keittiö. Sisustus oli skandinaavista tyyliä ja sängyt olivat moottorisängyt. Ehkä kaikkein parasta oli kuitenkin ilmalämpöpumppu, joka tarjosi ensimmäisen viileän yön. Olisimme voineet jäädä toiseksikin yöksi nautiskelemaan maisemista. Majoitus oli nimeltään Top Star. Samankaltaista maisemamajoitusta tarjoaa myös Arctic Star hotelli.

Naapurin kuutio meidän terassiltamme kuvattuna

Kävimme syömässä Arctic Starin hotellissa. Rakennus ja sisustus ovat aivan viimeisen päälle. Maisemat samoin upeat. Olimme syöneet niin hyvin reissussa aikaisemmin, että ravintolan täysin tavanomainen ruoka ei tehnyt meihin vaikutusta. Mutta ei siinä mitään vikaa ollut.

Viinisuositus oli todella onnistunut. Nautittiin pullo loppuun ruuan jälkeen terassin korituoleissa

Matkalla ravintolasta alemmas omaan kuutioon

 

Synttäri-ilta jatkui oman kuutiomme terassilla. Sirpa oli aiemmin sanonut, että ajamme ehdottomasti vierailemaan Suomen pohjoisimmassa Alkossa. Siellä selvisi, että vierailun syy oli se, että Sirpa osti minulle lahjaksi shampanjapullon. Ihana shampanjan hakureissu. Designkuutiossamme Sirpa alkoi kaivella matkalaukustaan juhlatarvikkeita toinen toisensa perään. Oli palloja, lautasliinoja ja kertakäyttöastioita. Voihan mahtavuus!

 

Sain myös tälläisen todella tyylikkään aurinkolipan

Ystäväni sanoi FB:ssä, että hänellä on ollut samanlainen lippa 80-luvulla. Pitänee mennä hankkimaan varastoon hänen synttäreitään varten :D Kyllähän tuollainen lippa kruunaa asun kuin asun.

Aivan mahtava synttäripäivä. Kiitos Sirpa! Kiitos Hra Kepponen, joka mahdollistit tämänkin irtioton.

Kiitos muistamisesta sukulaiset ja ystävät.

Oli suorastaan mahtavaa täyttää 50!!!

Eikä bileet vielä tähän lopu :)

PS. Turha tässä enää kitistä, että mihinkään en pääse koronan aikana. Viimeisen 12kk aikana olen viettänyt neljä viikkoa pohjoisessa ja viime kesänä jopa Norjassa :)

Juhlakuukauden aloitus

Terveisiä helteisestä Lapista! Lappi-kuulumisten sijasta palaan vielä viime viikonloppuun, joka käynnisti varsinaisen juhlakuukauden minulle. Tässä kuussa juhlin 50v synttäreitäni melkein kolmesti, reissaan Lapissa ja perheemme on kutsuttu kaksiin rippijuhliin. Aikamoinen juhlamäärä!

Viime viikonloppuna juhlimme serkkuni ja hänen perheensä kanssa keskimmäisemme 14v synttäreitä koronasta johtuen reilusti jälkikäteen brunssilla. Samalla juhlimme minun sekä Hra Kepposen 50v synttäreitä eli yhteensä siis 114 vuotta. Vaari, eli isänikin, jaksoi tulla mukaan juhlimaan ja toi tullessaan mansikkakakun. Hyvä vaari! Saimme hankittua vaarille ilmastointilaitteen ja kuumuus ei onneksi enää samalla tavalla rasita sydänsairasta.

Brunssi on mukava järjestää, koska sen voi koota vaikkapa kokonaan kylmistä tarvikkeista, jotka voi tehdä jo jääkaappiin odottamaan. Jokainen löytää varmasti brunssipöydästä itselleen mieluisaa syötävää.

Meidän brunssimme koostui seuraavista:
-ciabatta sämpylät
-munakokkelia ja pekonia
-kinkkua, juustoa, salamia
-kurkkua, salaattia
-tomaatti-mozzarellasalaatti
-kaupan palvelutiskin cesar-salaatti
-Ikean lihapullia
-hedelmiä ja mansikoita
-kaupan pullia
-mokkapaloja
-vaarin mansikkakakku
-mehua
-smoothieta
-onnittelujuomana raparperijuomaa

Onnittelumaljoina kilistelimme raparperijuomalla. Sen voi tehdä alkohollillisena tai alkoholittomana. Molemmissa maistuu ihanasta raparperi. Meillä oli tällä kertaa alkoholiton version, johon tulee raparperimehutiivistettä ja Spritea tai jos haluaa kirpeämmän juoman, niin Spriten sijasta sitruunavissyä. Alkoholiversioon sopii parhaiten kuiva kuohuviini.

Melkein 50v ja hieman päälle 14v

 

Ystäväni sanoi, että kylläpäs keskimmäisestä on tullut äitinsä näköinen. Mitäs mieltä olette? Pitääkö paikkansa? 

 

Vieraat toivat minulle tuliaisiksi tuotteet, joita olin turhaan yrittänyt hankkia pääkaupunkiseudulta. Olin niistä niin tyytyväinen! Sain hyttystakin ja -hatun. Helle on vallannut pohjoisenkin ja ulkoilutakissa ei ole mitään asiaa patikoimaan. Siksi hyttyskamat nousivat tarpeellisissa tavaroissa ehdottomaksi ykköseksi. Toivottavasti hyttyskamat pääsevät vielä Lapin reissussa käyttöön. Eilen Saariselällä oli +30, tänään Inarin ulkomittarit ovat näyttäneet jopa +35. Noissa lämpötiloissa jää patikkalenkit meillä tekemättä. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Utsjoen päiville olisi tulossa vain 25 ja aamulla olisi kivasti vähän viileämpää. Ehkä silloin pelästyttelen muita retkelijöitä ja karhuja uusissa varusteissani :)

Varusteistaan onnellinen Kepposka

Mahtavaa oli nähdä sukulaisia vuoden tauon jälkeen!

Instaan tulee matkakuvia päivittäin, todennäköisesti blogi päivittyy seuraavan kerran vasta, kun olen kotona ja takaisin töissä.

https://www.instagram.com/kepposet/

Kivaa viikkoa!

Ateriakassikokemuksia

Aina ajoittain ruuanlaittoinnostukseni on pahasti pakkasen puolella. Tympii koko homma ja tuntuu, että ei ole mitään ideoita ruuanlaittoon. Päätimme viimeinkin kokeilla niitä "ateriakasseja", joissa tulee raaka-aineet ja ohjeet kotiin toimitettuna. Valitsin ruokaboksin, koska puhelinmyyjä sitä minulle tyrkytti. Olisin voinut valita myös Sannan ruokakassin, mutta he eivät älynneet soittaa minulle :)

Ruokaboksin raaka-aineet olivat laadukaan oloiset ja saapuivat ajallaan. Ensi selauksella reseptivihko ei herättänyt suuria intohimoja. Sen totesimme heti, että pääraaka-aineen määrä on perheellemme lähes kaikissa annoksissa riittämätön. Eli oli pakko kuitenkin käydä kaupassa.

Resepteissä oli inhokkejamme: kokonainen lehtikaali ja nippu persiljaa. Hra Kepponen ei erityisesti voi sietää persiljaa. Päätimme kuitenkin seurata orjallisesti ohjeita. Iloksemme reseptit olivat todella hyviä! Söimme persiljasörsseliä possupihvin päällä todeten, että ensimmäistä kertaa elämässäni tykkäämme persiljasta. Jo voi hyvänen aika sentään - lehtikaalia olisi saanut olla pastassa enemmänkin!

Olemme olleet todella tyytyväisiä reseptiikkaan. Yhtä hyviä reseptejä en ole löytänyt netistä. Siihen saattaa olla syynä se, että valitsen sellaisia aika tutun oloisia reseptejä ja usein niistä tulee jätettyä jotain aineksia pois. En missään tapauksessa valitsisi ikinä reseptiä, johon tulee puntillinen persiljaa.

 

Pennepastaa, kanaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, lehtikaalia ja parmesaania.

Tämä maistui myös nirsohkoille lapsillemme.

Reseptit ovat sinänsä helppoja, mutta vievät keskimäärin enemmän aktiivista valmisteluaikaa kuin vakioreseptimme. Resepteissä on paljon pilkkomista ja raastamista. Hra Kepponen sanoi, että reseptit ovat hänelle yksistään työpäivän jälkeen liian vaivalloisia. Syynä on todennäköisesti se, että Hra Kepponen kokeilee harvakseltaa uusia reseptejä ja uusi sujuu hitaammin. Kuten jo aiemmin totesin, niin pilkkomista ja raastamista riittää. Kahden hengen voimin ateriat valmistuivat tosi sutjakkaasti.

Alla kuva toimistusjaksomme nerokkaimmasta ateriasta. Meillä syödään aika paljon kaupan valmista savulohta. Perhe ei tykkää siitä, että lohi ei ole kuumaa. Tässä reseptissä savulohta paistettiin nahkapuoli alaspäin pannulla, kunnes lohi on kuumennut. Miksi en ole itse tuota tajunnut?

Perunaviipaleet loppuivat kesken, koska pojat rakastuivat niihin. Olen tehnyt joskus sellaisia työläitä perunaviipaleita, joissa uuniperunalajiketta viipaloitiin, huuhdeltiin vedessä ja kuivattiin ennen uunipellille laittamista. Tässä ohjeessa aivan tavallista perunaa viipaloitiin suoraan uunipellille, sekaan tuli fenkoolia, joka sopi perunan kaveriksi erinomaisesti. Pari ruokalusikallista öljyä perunoiden päälle ja vähän yrttejä ja noin 20min 200-asteissa uunissa. 

Jos olisin napannut reseptin netistä, olisin hyvinkin saattanut jättää fenkolin ostamatta. Mutta kun fenkoli tuli paketissa mukana, tuli se käytettyäkin. Minä olen aina tykännyt fenkolista ja fenkoliperunoita syödessäni ihmettelin, että miksi en juurikaan käytä fenkolia.

Ruokaboksin plussat ja miinukset:
+Erinomainen reseptiikka
+Laadukkaa raaka-aineet
+Uutta twistiä ruokiin
+Selkeät ohjeet, joilla helppo onnistua

-Ison boksin annoskoko ei riitä perheellemme
-Pakko käydä kaupassa hankkimassa pääraaka-ainetta lisää. Se torppaa boksin helppouden
-Hinta: iso boksi (4 ateriaa) 89€ eli aterian hinnaksi tulee 22,25€
-Hinta: moneen ateriaan pääraaka-ainetta pitää ostaa lisää ja nostaa hintaa entisestään

Meidän perheen ruokakulujen ja kulutuksen vuoksi meidän on edelleenkin tehtävä arjessa myös niitä laatikkoruokia ja keittoja, joista riittää ainakin osalle perheestä syötävää useammaksi kerraksi. Kulujen lisäksi se on myös ajankäyttökysymys. Emme pysty joka päivä venymään ruuanlaittamiseen, joka sisältää paljon erilaisia vaiheita ja sitä pilkkomista. 

Aion kuitenkin syksyllä jatkaa ateriakassikokeilua sen takia, että saamme arkiruokailuun uusia vaihtoehtoja ja voin keräillä parhaat reseptit talteen. Ehkä jatkan Ruokaboksilla tai sitten kokeilen jotakin kilpailevaa vaihtoehtoa. Ruokaboksin tilauksia on ainakin helppo hallinnoida netissä ja sieltä voi valita, että minä viikkona ottaa ruokaboksin ja minä viikkona ei. Tuleehan tuostakin lisää muistettavaa arkeen ja säädettävää.

Oma kokemukseni on, että ateriakassipalvelu ei varsinaisesti helpota arkeani, mutta tuo ihanasti vaihtelua arkiruokiin.

Oletko kokeillut ateriakasseja?

PS. Ruokaboksin tilaajana minulla on jaettavissa 20€ alennus ensimmäisestä ruokaboksista koodilla WNQR. Ruokaboksilla pyörii koko ajan erilaisia tutustumiskampanjoita. 

PS2. Tämä ei ole yhteistyöpostaus, olen kustantanut itse ruokaboksimme.