Dubain hotellivalintamme osui nappiin

Tammikuun omatoimimatkassa ystäväni Lauran kanssa yhdistimme Dubain ja Omanin. Aluksi otimme vain lennot ja mietimme rauhassa, miten jaamme ajan ja missä haluamme käydä. Dubai oli kohde, joka kiinnosti aluksi Lauraa enemmän kuin minua. Minä olin perhematkalla Dubain viereissä Sarjahissa 6 vuotta sitten. Kehnohkojen säiden takia vietimme silloin suunniteltua enemmän aikaa Dubain huvituksissa. Kaikki toimi ja palvelu oli ystävällistä, mutta Dubaista ei jäänyt sellaista kuvaa, että se on paikka johon haluan mennä uudestaan. Siellä ei erityisesti mikään vetänyt minua enää puoleensa. Tämä toinen vierailuni Dubaissa oli onnistuneempi, koska pidin paljon hotellimme sijainnista. Tässä vaiheessa pitää jo todeta, että Oman voitti Dubain selkeästi.

Laura perehtyi Dubain hotellin valintaan vaivaa säästämättä. Toiveena oli, että hotelli sijaitsee alueella, jossa voisi kävellä. Se rajasi hotellin Dubai Marinan tai The Walk-kävelykadun seutuville. Toiveena oli kunnon uima-allas, mieluiten maatasossa ja ranta lähellä olisi plussaa. Dubain korkea hintataso aiheutti sen, että budjettiimme sopivaa hotellia oli vaikea löytää. Jos olisimme tyytyneet uima-altaaseen kattoterassilla, sopivan hintaista valikoimaa olisi ollut paljon. Lopulta löysimme suomalaisten valmismatkojenkin (Aurinkomatkat, Apollomatkat) käyttämän Habtoor Grand Resortin. Olin todella tyytyväinen valintaamme. Allasalue oli hyvä, hotellilla oli oma ranta ja se oli kävelymatkan päässä The Walkilta sekä Dubai Marinasta. Suomalaiset matkailijat kehuivat Habtoorin buffetillallista kovasti, meiltä se jäi kokeilematta. Alue on siis Jumeirah Beach.

Ainoa moite hotellille on kokolattiamatosta. Sain siitä allergiaoireita.

Habtoor Grand Resortin uima-allas. Tykkäsin ja se oli ihanan lämmin!

Ladureen macaronseja ja kirja uima-altaalla. Täydellistä!

Hotellilla on laaja puistoalue

Hotellin vihrealue rajoittuu Jumeirah Beachiin, jossa on hotellin vieraille aurinkopetejä

Huoneemme

The Walk on Dubai kävelykatu, joka kulkee aivan rannan vieressä. Walkilla ja sen läheisyydessä on paljon ruokapaikkoja, kahviloita ja "torikojuja", joista tekee varmasti matkan edullisimmat tuliaishankinnat mikäli ostoslistalla on rantavaatetta, paikallisten asujen kopioita tai Dubai t-paitoja. Ennen istahtamista johonkin houkuttelevan näköiseen kahvilaan, kannattaa katsoa ruokalistasta hinnat. Ajattelimme istua rantahiekalle pystytettyyn kivan näköiseen baariin. Onneksi katsoimme hinnat, lasillinen tuoremehua olisi kustantanut 25€. Kävimme ostamassa jostain pikaruokapaikasta kahden euron cocikset ja istuimme baarin viereen penkille ;)

Walkin vieresellä Jumeirah beachillä on useampia paikkoja, jossa voi vuokrata itselleen rantatuolin ja -varjon ja ilmeisesti saatavilla on muitankin palveluja kuten vaatteidenvaihto tila ja wc.

Rannalla on myös vesiurheilumahdollisuuksia

Graffititaidetta The Walkin tuntumassa

Jos Habtoorilta lähti kävelemään vastakkaiseen suuntaan kuin The Walkille, päätyi Dubai Marinaan. Marinan ympäristössä kulkee myös kävelyteitä, sekä veden rajassa, että osittain ylempänäkin. Veden rajan kävelykatua reunustavat palmut, jotka ovat iltaisin kauniista valaistuja. Varsinaiseen satamaan saakka emme ikinä ehtineet, mutta reitti sinne jo lumosi kauneudellaan.

 

Muuttuineiden lentojärjestelyiden takia palasimme Omanista takaisin Dubaihin. Viimeiseksi reissun yöksi valitsimme edullisen hotellin. Sen sijainti ei ollut kovin kummoinen. Kokemus ei ollut mitenkään epäonnistunut. Hotellin pikkubussi ajoi vieraita rannalle sekä pari kertaa tunnissa metrolle. Muutama kuljetus päivässä oli myöskin isoihin ostoskeskuksiin. Kaupungin tarjonnasta nauttiminen vaatii enemmän vaivaa ja ruokailut suunnittelua, jos ei aio syödä hotellin ravintolassa suurimmaksi osaksi.Jos matkabudjetti antaa myöden, niin suosittelen majoittumaan kävelyetäisyydellä Jumeirah Beachistä tai Dubai Marinasta helppouden ja aluiden viehättävyyden vuoksi. Atana-hotellin hinta oli reilu kolmannes Habtoorin hinnasta. Atanan aamupala oli vähän kaoottinen kokemus, huone ihan ok ja kattoterassin uima-allasalue kiva.

 Jos yrität ottaa aurinkoa pilvenpiirtäjien välissä, varaudu siirtymään jatkuvasti :D

Kiva allas oli Atanassakin, tosin vesi oli Habtooria selvästi kylmempää

PS. Jos matkustat Dubaihin ja tykkäät arkkitehtuurista, niin suosittelen vierailemaan Abu Dhabissa Arabiemiraattien perustajan Sheikh Zayedin mukaan nimetyssä moskeijassa. Se on todella upea rakennus!

Tammikuun synttärit

Meillä on lähi- ja ystäväpiirissä peräkkäisiä synttäreitä. Meidän esikoinen ja kuopus ovat syntyneet peräkkäisinä päivinä, samoin minä ja ystäväni Jonna sekä Hra Kepponen ja hänen veljenpoikansa ja työkaverini Sirpa on syntynyt päivää ennen isääni ja ystäväni Leena samana päivänä. Minä olen tosi huono muistamaan synttäreitä, niin tämä peräkkäisyys kieltämättä helpottaa. Tammikuussa juhlimme Hra Kepposta sekä hänen pientä veljenpoikaansa.

Tyypillinen syntymäpäivälahja minulta miehelleni on ravintolaillallinen. Olen monesti jo aikaisemmin kertonut, että minä olen vähän heikko näissä lahjahommissa ja muistamisissa. Tänä vuonna jätin tietenkin varauksen viime tinkaan, mikä rajasi pois monta Helsingin keskustan suosittua illallispaikkaa. Esikoinen kuunteli ravintolakeskusteluamme kiinnostuneena. Jos söisimme jotain hyvää aasialaista ruokaa, niin esikoinen saattaisi haluta mukaan. Vaihtoehtona synttärijuhlintaan oli siis myös romanttinen pariskuntadinneri teinin kanssa :D Who could resist that?

Koska teini ei nykyisin aina välttämättä halua edes lähteä mukaamme, päätimme mennä kolmistaan. Pienemmät pojat eivät syö juuri mitään aasialaista ruokaa butter chickeniä lukuunottamatta. Onnistuimme saamaan pöydän suositusta Vantaan Tikkurilassa sijaitsevasta The One Thai Kitcheninstä.

Ei ihme, että pienehkö ravintola on hyvin varattu. Ruoka oli hyvin valmistettua, maukasta ja esillepano kaunista. Söin tuolla elämäni parhaat kevätkääryleet. En yleensä viitsi tilata kevätkääryleitä, kun ne ovat niin kovakuorisia, rasvaisia ja einesmäisiä monessa ravintolassa. Esikoinen tykkää friteeratuista jutuista, joten tilasin ne häntä miellyttääkseni. The One Thai Kitchenin kevätkääryleet olivat aivan eri luokkaa! Myöskin satay-vartaat olivat keskivertoa paremmat.

Erinomaiset alkupalat: kevätkääryleet ja iso annos satay-vartaita

Pääruuaksi tilasimme jaettavaksi kolme annosta. Teini valitsi nuudelit naudanlihalla ja aikuiset valitsivat perinteisen vihreän curryn ja uuden tuttavuuden thaikeittiössä eli ankanrinnan kolmella eri kastikkeella. Vihreä curry oli perinteinen maukas thairavintolan annos. Nuudelit olivat ehkäpä paras pääruoka ja siinä oli runsaasti rapeita kasviksiä. Ankanrinta oli maukaus, mutta kastikkeet eivät olleet ihan meidän makuumme. Paras kastike ankalle oli meistä vihreän curryannoksen liemi.

Erinomaiset nuudelit

Ankkaa varsin kauniisti tarjoiltuna

Takana näkyy vihreä curry kulho

Olimme menossa aikaisen illallisen jälkeen vielä vaarille kahville ja meillä oli autossa kahvipullatkin valmiina. Ravintolan juustokakkupalat näyttivät niin herkullisilta, että emme voineet vastustaa niitä.

Loppulasku oli maltillinen: hieman alta satasen kolmelta, tosin juomina oli vain cocista. Tämän syömisen jälkeen vyöryimme vaarille ja vaari oli leiponut mustikkapiirakan. Pakkohan sitäkin oli maistella :)

Seuraavana viikonloppuna olikin vuorossa Hra Kepposen veljenpojan 4v synttärit heidän kotonaan. Me olemme kaikki kovin ihastuneita poikien pieneen serkkuun. Meidän keskimmäinen tykkää leikittää pieniä lapsia ja ainoa serkku on tietenkin ihan paras leikitettävä. Tosin keskimmäinen on sellainen leikittäjä, että niissä leikeissä yleensä kierrokset nousevat ehkäpä vähän liiankin korkeiksi.

Synttärisankari ja komea Lego Ninjago kakku. Paitakin oli teeman mukaisesti

Päivänsankari oli itse tehnyt momman avustamana pikkuleipiä juhliin

Serkusten musiikkinumero

Meillä ihanat perhejuhlat jatkuvat vielä helmikuussa. Olemme saaneet kutsun Hra Kepposen serkun esikoislapsen kastejuhlaan.

Synttäreistä vielä sen verran, että pojat saivat vaarilta synttärilahjaksi loppuvuodesta liput Pieni merenneito-musikaaliin. Tällä viikolla sitten vihdoin koitti teatteri-ilta. Musikaalin visuaalinen toteutus oli hienoin, mitä olen Helsingin Kaupunginteatterissa nähnyt! Etenkin Ursulan toteutus oli mahtava ja Sanna Saarijärvi roolissaan onnistunut, samoin kuin Sebastianin roolin esittäjä. Arielin roolitus ei minusta ollut aivan nappivalinta ja kun ensimmäinen soolokin kuulosti jotenkin kireältä, vaivasi minua se, että Ariel oli esityksen heikoimpia lenkkejä koko ensimmäisen puoliajan. Toisella puoliajalla aloin tykkäämään Arielistakin ja juonikin kulki nopeammin. Mutta kaikkiaan todella näyttävä ja elämyksellinen toteutus!

Kivaa viikonloppua!

Kuukauden ruoka: parmesaanikana

Jatkuvan marinan taltuttamiseksi meillä pyörii kuukauden uusi ruoka sekä melkein viikottainen parempi ruoka. Tammikuun uuden ruuan löysi esikoinen Iltalehden nettisivuilta ja Hra Kepponen heti suoraviivaisti sen valmistuksen.

Parmesaanikana viidelle
800g broilerin sisäfileitä
n. 2dl parmesaaniraastetta (tähän sopii se kaupan halvin parmesaanimuru)
suolaa ja pippuria

1. Ota broilerin sisäfileet lämpeämään pakkauksen ohjeen mukaisesti, tyypillisesti 30min ennen käyttöä. 
2. Sekoita parmesanin sekaan suola ja pippuri, huomio suolan määrässä parmesanin suolaisuus
3. Kaada parmesaani-maustesekoitus lautaselle ja kierittele sisäfileet parmesaanissa
4. Paista sisäfileet pannulla broilerpaketin ohjeen mukaisesti, tyypillisesti 5-7min. Pidä pannu sen verran kuumalla, että juusto saa rapean paistopinnan

Parmesaanikana sopii erinomaisesti syötäväksi salaatin tai uunijuuresten kanssa. Ruokaisamman ateriasta saa tarjoilemalla sen kanssa pestopastaa. Tykkäsimme erityisesti tuosta rapeasta pinnasta, joka kanafileeseen tuli, kun juusto ruskistui sopivasti. Ruoka valmistuu hyvin helposti ja nopeasti. Toive siitä, että olisimme löytäneet perheen ateriakiertoon uuden todella helpon ruuan, jota kaikki syövät, osoittautui turhaksi. Keskimmäisemme ei oikein tykkää juustosta, joten hän ei myöskään pitänyt parmesaanikanasta. Muille maistui hyvin.

Pestopastassa on keitettyä farfalle-pastaa, kaupan valmista pestokastiketta, pinjansiemeniä ja annoksen päällä hieman parmesaanilastuja.




Kuukauden uusi ruoka:
syyskuu 2019 lammasta, tomaattia ja vuohenjuustokastiketta
lokakuu 2019 butter chicken

Reseptikokeiluja:
syyskuu  2019
marraskuu 2019

Vaarin uusi asunto

Vaari eli isäni muutti vuosi sitten ennen joulua uuteen kerrostalokotiin. Vaikka aloitimme ajoissa 30 vuotisen rivitalokodin tyhjentämisen, niin olihan se loppu-urakka aikamoinen. Saimme onneksi vaarin kunnialla uuteen asuntoon.

Vanhan kodin kalusteet eivät kaikki sopineet uuteen kotiin ja osa niistä oli jo täysin elinkaarensa päässä. Vaari hankki aika paljon uusia huonekaluja uuteen kotiin. Kaikkea vanhaa ei silti hävitetty. Osa kaivettiin naftaliinista takaisin kunniapaikalle. Tavaroita on 50-, 60- ja 70-luvuilta ja yhdistettynä vuoden 2018 hankintoihin.

Uusi koti on kokonaan valkoinen. Keittiö on olohuoneen yhdellä seinällä ja se on valkoinen, moderni ja vähäeleinen. Kaapeissa ja laatikoissa ei ole vetimiä, alareunassa on sellainen vetoura, joka on harjatun teräksen värinen. Kodinkoneet ovat harjattua terästä.

Ruokapöydäksi vaari halusi aika pienen pöydän ja sen ympärille neljä tuolia. Pöytä on muistaakseni Ikeasta, eli se on vaarin elämän ensimmäinen Ikeasta hankittu huonekalu. Mustat pinnantuolit tuovat kivaa kontrastia pöytään. Ne ovat Askosta. Varsinainen keittiön ja olohuoneen väripläjäys on keltaiset kukkaverhot. Ne ovat ehtaa 70-lukua. Muistan, että ne on hankittu lapsuuden kotiimme Espooseen ja sieltä ne seurasivat vielä ensimmäiseen Vantaan kotiimme. Saattoi olla jopa niin, että verhot olivat lahja isänäidiltäni. Toiseen Vantaan kotiin ne eivät enää päässeet ikkunaan. Äitini tarjosi niitä 90-luvun alussa opiskelija-asuntooni. En niitä silloin huolinut, mutta moni muu opiskelija oli huolinut. Vaari on säästänyt verhot. Kotimainen laadukas kangas on vielä 30 vuoden varastoinninkin jälkeenkuin uusi ja verhot päätyivät pesulan kautta ikkunaan. Minusta nuo verhot ovat aivan mahtavat! Paitsi, että ne tuovat värit, ne ovat myös pala perheemme asumishistoriaa.

Aito 70-luvun retro kohtaa 2010-luvun ja uusretron

Vaikka olen noita verhoja tuijotellut hyvin pitkään lapsena, muistin niiden värin enemmän oranssina kuin keltaisena. Kun sain kuulla, että vaari aikoo ottaa nuo verhot käyttöön uuteen asuntoonsa, päätin tehdä hänelle verhoihin väriltään ja tyyliltään sopivan tupaantulijaislahjan. Syksyllä 2018 kävin puhaltamassa lasia ja tein vaarille koristepallon. Väärän värinenhän siitä tuli. Miten en muistanut, että verhot ovat kauniin, lämpimän keltaiset.

Lahja mätsäämään 70-luvun verhoihin

 

Kuvaa varten nostin vaarin radion pois ruokapöydältä. Se piilottelee vasemmalla seinän vieressä. Nostin radion takaisin pöydälle ja aloin katselemaan, että millainen soitin vaarilla onkaan. Minulle iski radiokateus. Vaarilla on käytössä tiikillä verhoiltu upea Blaupunkt. Vaari ei enää muistanut, että onko radio hankittu jo 50-luvulla vaiko vasta 60-luvulla. Todennäköisemmin radio on 60-luvulta. Mikä design!

Vaari osti uuden kirjahyllyn ja hyllyksi valikoitui myöskin klassikko eli Lundia. Tarkoituksena oli ostaa Lundia mustalla taustalevyllä, mutta webbikaupasta tulikin klikattua kirjahylly puunvärisellä taustalevyllä. Kyllä, 82-vuotias isäni käyttää nettiä sujuvasti ja osaa nettishoppailla. Vaari osaa WhatsAppailla sekä käyttää Facea ja Instaa. Mainittakoon, että kysessä on kuitenkin koulutukseltaa humanisti eikä insinööri. Vaari lueskelee joskus myös e-kirjoja, vuosien varrella kirjoja on kertynyt melkoinen määrä. Lundia ei ole asunnon ainoa kirjahylly.

Lundian edessä komeilee vaarin televisiotuoli. Ikkunan alla on samaa sarjaa oleva pieni, mutta kivan muhkea 2-istuttava sohva. Vaari halusi vuodesohvan, josta voi näppärästi nukkua yksi pojankoltiainen. Nojatuoli ja sohva on kirjavaa kangasta, jonka kuvaaminen osoittautui vaikeaksi. Lepotuoli, sohva ja vaalea matto ovat Askosta. Valkoinen pyöreä sohvapöytä toistaa ruokapöydä linjaa. Sen hankinnassa on vähän pihistelty ja se on tarjouspöytä Jyskistä.

Pienen tuuminnan jälkeen 70-luvun kristallikruunukin pääsi mukaan uuteen kotiin, koska sopii verhojen väreihin

Sohvapöydän takana piilottelee vaarin rottinkinen lehtiteline. Harmillisesti en ole ikinä muistanut kuvata sitä. Mutta ei hätää, se on tyypillinen 50-luvun sisustustavara ja kuvia samankaltaisista löytyy netistä. Tuon tyylinen lehtiteline siellä pilkottelee, tosin vaarin lehtiteline on selkeäsi vaaleampi. Kotialbumin perusteella lehtiteline on 50-luvulta, koska lehtiteline näkyy jo äitini ensimmäisessä Lahden kodissa.

Kuva lainattu https://www.gustadesign.fi

Ihanaa, että on perjantai! Kivaa perjantaita ja viikonloppua!