Haaste 2026 - Kuukauden hankinta

Kristiina haastoi blogissaan Kristiina K : Haaste2026 - Utmaning2026 kertomaan, että mikä on minun kuukauden hankintani tai löytöni. Tämä on minulle helppo haaste, koska olen tehnyt tammikuussa vain yhden hankinnan. 

Minulla on muutama suosikkibrändi ja yhdelle niistä tuli trikoisia kesämekkoja myyntiin jo tammikuussa. Koska kokoni saatetaan myydä nopeastikin loppuun, niin päätin ostaa mekon saman tien. Tykkään todella paljon kuosista, minulla on samaa kuosia vihreänä collari-paita.

Olin ajatellut kuvata mekon lomamatkalla päälläni, mutta mekko jäi käyttämättä ja kuvaamatta sairastumisen takia. Niinpä tarjolla on vain hieman ryppyinen henkari kuva.

Uusi mekko suosikkikuosissani

Ajatuksenani on yrittää saada mekko käyttöön jo ennen kesää neuletakin ja paksumpien sukkahousujen kanssa.

Vuonna 2026 olen aikeissa panostaa vaatteisiin. Tarkoituksena on saada hankittua mieluinen takki kevääseen ja syksyyn ja vieläpä kaiken varalta jonkinlainen kesätakkikin. Sitten vielä kesähousut, caprit ja Turkmenistaniin unohtamani neuletakin tilalle uusi. T-paitojakin tarvitsen muutaman lisää. Ostotavoitteita on tässä niin paljon, että en usko saavani kaikkea hankittua. Mutta ihana mekko on odottamassa kesää.

Tässä vielä sama kuosi eri värissä college-paitana

Takanani on ensimmäinen loman jälkeinen työpäivä. Se meni ihan mukavasti muuten, mutta muistini on tyhjentynyt täysin työasioista. Sairastuminen ja päivä klinikalla on ollut sen verran koettelumus, että muistista on häipynyt kaikenlaista. Nyt menee varmaan viikko kysellessä koko jatkuvasti, että mitä sovimme tämän ja tuon asian suhteen ja muistiinpanoja pläräten.

Mukavaa alkuviikkoa!

Sairaana Dubaissa

Olen yrittänyt täyttää viimeisiä suuria matkaunelmiani. Nyt piti olla vuorossa Taj Mahal ja Jaipur.

Matkasuunnitelma oli, että ensin muutama päivä aurinkoa, uimista ja rentoilua Dubaissa ja sieltä näppärä 3t lento New Delhiin. 

Mutta sairastuin Dubaissa. Oireena vatsakramppeja ja kuumetta. Mitään en pystynyt syömään muutamaan päivään. 

Ajattelin, että onneksi on vakuutus. Se toki korvasi klinikalla käynnin. Siellä odoteltiin koko ajan vakuutusyhtiön lupaa joka asiaan ja hommaan meni koko päivä. Labrat näyttivät normaalia, eli joku virusperäinen juttu. Antoivat vatsasuojalääkitystä suoneen ja nesteytystä. Epäilyksensä on, että hyvän hygienian Dubaissa sain kuitenkin jonkun ruokaperäisen tartunnan. 

Matkavakuutuksesta selvisi, että vakuutus korvaa vain alkuperäisen suunnitelman mukaan toimimista. Matkan keskeyttämisen perusteet eivät täyty, koska minua voidaan hoitaa kohteessa. Vakuutus korvaisi minulle uutta lentoa ja majoitusta Intiaan ja uutta retkipakettiakin, mutta ei paluuta kotiin. Hra Kepposen tulee mennä alkuperäisen agendan mukaan eikä vakuutus korvaa hänelle mitään. 

Meistä huonokuntoisena Intiaan meneminen ei ole järkevää. Päätimme keskeyttää matkan ja palata kotiin omalla kustannuksellamme.

Tänään noin 13t päästä lennämme kotiin. Päivästä on tulossa pitkä, mutta oloni on onneksi kohenemaan päin ja olen pystynyt jo vähän syömäänkin.

Harmittaa ihan vietävästi. Suren menetettyä matkaa sekä sitä että vakuutus ei korvaa mitään. Mutta terveys edellä. Onneksi ei ole mitään vakavaa. Tässä tilanteessa tuntuu ihanalta päästä takaisin omaan kotiin ❤️

Matkustan paljon ystäväni Jonnan kanssa ja hän on aloittanut tutkimisen, että miten voi parantaa vakuutusturvaa. Jos saamme hyvää tietoa, niin jaan ne. Vakuutusturva tuntuu olevan suunniteltu siihen, että meni ja paluulento ovat samasta kohteesta.

Bukharan hienot nähtävyydet

Palaan lokakuiseen Turkmenistanin ja Uzbekistanin matkaan. En aio luovuttaa niistä postaamista, vaikka tuntuu, että matkasta on ikuisuus.

Saavuimme Uzbekistaniin autolla Turkmenistanista. Se oli Kokemus. En taida olla aikaisemmin matkustanut niin huonoa tietä pitkin. Rajan ylityksen jälkeen teiden kunto parani selkeästi. Oli myös toinenkin silmin havaittava muutos. Kun lähestyimme Bukharaa, alkoi vihertää. Karu autiomaan kuivuus vaihtui pieneen vehreyteen. Bukhara on perustettu keitaalle.

Bukhara on perustettu noin 500 eaa, asutusta alueella on ollut ennen varsinaista kaupunkia. Bukhara on ollut merkittävä kauppapaikka Silkkitien varrella sekä myös merkittävä islamilaisen kulttuurin ja koulutuksen keskus. Historiallinen keskusta on UNESCON maailmanperintölistalla ja nähtävää riittää.

Alueen keskellä sijaitsee Ark of Bukhara linnoitus 500-luvulta. Alkuperäisiä näkyviä osia ei taida olla jäljellä kovinkaan paljoa, koska Bukharan herruudesta on taisteltu useasti ja verisesti. Linnoituksen suojista on hallittu kaupunkia sekä koko maata, onhan Bukhara ollut maan pääkaupunkinakin. Linnoitus on kätkenyt sisäänsä pienen kaupungin ja sen pinta-ala on vajaa neljä hehtaaria. Tänä päivänä se toimii museona. Minusta Ark oli mielenkiintoinen paikka ja sieltä on myös hienot näkymät Bukharaan.

On kyllä paksut ja komeat muurit!

Meillä oli Uzbekistanissakin opas. Arkissa opas halusi ehdottomasti näyttää meille museon koruja. Ne olivat massiivisia ja naisilla ne olivat jokapäiväisessä käytössä. Syynä massiivisten korujen käyttöön on ollut helppo ja nopea avioero. Avioero oli miehelle vain ilmoitusasia ja sen jälkeen ex-vaimolla ei ollut mitään asiaa enää miehen taloon. Jos mies ilmoitti erosta vaimolle vaikka vedenhakumatkalla, jäi vaimolle vain se, mitä hänellä oli sillä hetkellä yllään ja mukanaan. Kannatti siis panostaa koruihin ja pitää niitä yllään aina.

Kaunein vierailluista kohteista oli Kalyan-moskeija ja kokonaisuuteen kuuluva Kalonin minareeetti sekä Mir-i-Arabin madrasa. Samarkandin postauksessa jo kirjoitin madrasoista. Ne olivat islamilaisten maiden "korkeakouluja". Madrassoissa opeteltiin koraania, mutta siellä opiskeltiin myös muita aineita. Oppiaineita saattoi olla toistakymmentä. 

Moskeijoissa piti naisten peittää päänsä. Vaatetuksen piti olla sellainen että olkapäät ja polvet peittyvät, mutta polvista ei tuntunut olevan kukaan kiinnostunut. Muuten paikallisista naisista moni oli pukeutunut länsimaalaisittain eivätkä käyttäneet huivia. Jonkinverran näkyi myös pitkiä hameita ja huiveja.

Minareetti oli niin auringossa, että siitä en saanut kummoista kuvaa

Photo: Stantrips – Central Asia Trips & Travel | Group & Private Tours

Moskeijan vierestä alkoi kauppakujat, joilla kävimme pyörimässä. Ei ollut tuossa kohtaa energiaa ostoksiin ja yleensähän en juurikaan shoppaile matkoillani. Joskus saatan innostua katsomaan vaatteita, jos niitä on saatavilla koossani.

Uzbekistanin vanhin säilynyt rakennus on Ismail Samanin mauseleumi, joka on rakennettu 900-luvun alussa. Se on rakennettu maata 900-1000-luvuilla hallinneen Samadini-dynastian hautapaikaksi. Rakennus on oman aikansa arkkitehtuurinen helmi, joka on rakennettu poltetuista savitiilistä.

Ensimmäisenä Bukharan päivänä meille jäi aikaa kahvitella kaupungilla. Valitsimme paikaksi viehättävän Lyabi-Hauz aukion. Aukiolla on iso vesiallas ja aukiota rajaavat komeat rakennukset ja vanhat mulperipuut. Baklava oli harmillisesti keskinkertaista. Kerjuulla kiertävät ankat olivat veikeät.

Kvaak - baklavat jakoon Kepposka!

Ensimmäisen Bukharan päivän päätösnumero oli tanssiesitys ja sitten illallinen. Tanssiesitys oli yllättävän hyvä. Tosin moni seurasi aivan yhtä paljon matkamuistokauppiaan pikkupojan tanssia kuin varsinaista tanssiryhmää.

Toisena päivänä ajoimme keskustan ulkopuolella s´Sitori-i-mokhi khosan palatsiin, joka on ollut aikoinaan Bukharaan hallinneen emiirin kesäpalatsi.

Sitten vielä viimeinen vierailukohde Bukharassa, joka oli  Chor-minor

Bukharasta jatkoimme matkaa luotijunalla Samarkandiin. Luotijuna ei nyt ollut varsinainen luotijuna, vaan kulki samaa nopeutta kuin kotimaiset Intercityt nopeimmillaan. Junasta näki hyvin sen, että Bukhara sijaitsee keitaalla. Kaupungin ulkopuolella oli vehreää ja lehmiä laitumella. Jonkin aikaa matkan edettyä maisema muuttui aavikoksi.

Ei lopu vieläkään jutun aiheet Uzbekistanista, vielä olisi kirjoitettavaa viimeisestä kohteesta eli Tashkentista.

Keski-Aasian kiertomatkan postaukset julkaisujärjestyksessä vanhimmasta alkaen:

Pikku Kepponen: Samarkand on kuin tuhannen ja yhden yön saduista
Pikku Kepponen: Turkmenistanin kulissipääkaupunki Asgabat
Pikku Kepponen: Door to hell eli Darvazan palava kaasukraateri
Pikku Kepponen: Lisää Turkmenistanilaisia nähtävyyksiä ja unohtumaton ajomatka Uzbekistaniin

Saunassa, avannossa ja keilaamassa viikonloppuna

Pääsin livistämään viikonlopun viettoon perjantaina töistä jo klo 15 ja lähdin melkein saman tien ajamaan kohti Löylyä. Olen käynyt Löylyssä lounaalla ja drinkillä, mutta en ole tätä ennen ikinä saunonut siellä. Yleensä keskustan suunnalta valitsen Allas Sea Pooliin lämmitettyjen altaiden vuoksi, mutta nyt päädyimme porukalla Löylyyn.

Kahden tunnin saunavuoro maksaa 27€, mikä on ihan kalleimmasta päästä Helsingin yleisten saunojen hintoja. Kaikki neljä saunaa olivat avoinna. Tosin maisemasaunassa oli toinen kiukaista rikki. Oleskeluun on tyylikäs takkatila, joka olikin vierailumme ruuhkaisin tila pukuhuoneen ohella. Lisää oleskelutilaa löytyy isosta aulasta, jossa on myös suihkut. Saunat ovat kaikki hyviä, parhaimmat löylyt oli savusaunassa. 

Pukuhuoneet ovat pienet ja poislähtiessämme siellä oli aikamoinen härdelli. Lisäksi lattioille kertyy nopeasti vettä, joka kastelee sukat. Ongelma ei liity pelkästään Löylyyn vaan melkein poikkeuksetta jokaiseen yleiseen saunaan.

Saunailtana pakkasta oli noin kymmenisen astetta ja sitä edelsi pidempi pakkasjakso, jolloin asteita oli jopa -20. Tästä huolimatta meri oli vielä jäästä vapaana Löylyn edustalla.

Avantouimareita oli paikalla muutamia

Ilona menossa kohti avantoa. Avanto on iso, koska meri ei ollut tuossa kohtaa vielä jäässä

Ilona uimassa

Kunnon pakkasesta johtuen uimaportaat keräsivät nopeasti paksun jään. Me emme Sirpan kanssa uskaltaneet mennä uimaan lainkaan. Löylyssä henkilökunta kiertää ahkerasti valvomassa tilojen kuntoa ja valitin tilahuoltajalle, että emme uskalla mennä jäisiä portaita lainkaan veteen. Mies oli aika kypsyneen oloinen, mutta kertoi, kuinka haasteellista on yrittää taistella jäätä vastaan. Juttelimme siitä hetken ja mies sanoi laittavansa vähän suolaa seuraavaksi portaille. Olimme jo poislähdössä, kun tilahuoltaja tuli sanomaan meille, että hän on putsannut portaat niin hyvin kuin mahdollista. Pääsimme Sirpan kanssa ongelmitta pulahtamaan. Ilahduimme tuosta todella paljon! Kylmä vesi tuntui suorastaan koukuttavan hyvältä ja minua alkoi harmittamaan, että en ole ostanut tälle kaudelle avantoseuran jäsenyyttä. Avantoon pääsee myös kertamaksulla. Loppuvuosi ja tammikuu ovat olleet aika kiireisiä ja ajattelin, etten nyt ainakaan ota stressiä avantoon ehtimisestä. Olin vaan unohtanut, kuinka ihanan rento olo tulee saunan ja avannon jälkeen.

Tykkäsin Löylyn saunoista. Kalliista hinnasta huolimatta menen varmasti uudestaan.

Yli puolet saunojista oli ulkomaalaisia turisteja. Saunominen sujui heiltä asiallisesti. Löylyssä kannattaa olla ehdottomasti mukana omat lipokkaat, koska osaan saunoista kuljetaan ulkokautta. Uimista varten pitää olla jonkinlaiset hanskat ja mielellään jalkineet, koska metalliportaat. 

Saunan päälle söimme ravintolan puolella. Ruuan takia ei kannata Löylyyn mennä, pääruuat olivat taas aika keskinkertaiset. Jasperin lohikeitto olisi se parasvalinta. Jälkkäri oli oikein hyvä. Maisemat ja tunnelma ovat kohdillaan.

Keskinkertainen pasta

Hyvä jälkkäri

Tuli rätisi takassa, kuva otettu ennen saunomista jolloin ravintolasali oli vielä tosi tyhjä

Lauantaina meillä oli Hra Kepposen veljen perheen kanssa keilaturnaus, joka on muutaman viime vuotena korvannut yhteiset joulukahvit. Nuoriso viihtyy paremmin, kun on jotain tekemistä ja pojat saavat keilauksen joululahjaksi sedältään. 

Olemme keilanneet vähän ja se näkyy. Parhaat pisteet, eli 110, sai keskimmäinen. Minä tulin toiseksi 103 pisteellä. Kaikki muut jäivät alle sadan. Minä osaan jopa pikkasen keilata, mutta polvi- ja selkäongelmat rajoittavat sitäkin. Pitää heittää aika lailla suorilta jaloilta ja päätetyön jymäyttämät hartiani kestävät vain lastenpallolla keilaamista.

Veljenpojan tyylinäyte

Veljenpoika on nyt siinä iässä, että hän välttelee halailua eikä istu enää syliin. Sain kuitenkin kaapattua kainaloon. Ilme kertoo paljon :) Minua tämä kuva naurattaa.

Keilaamasta jatkoimme Hra Kepposen ja esikoisen kanssa moikkaamaan Vaaria. Sieltä jatkoimme vielä mökille säätämään yhden huoneen lämmitystä vähän isommalle. Vähän kirpaisi melkein kahden tunnin ajomatka patteria säätämään, mutta vielä enemmän olisi kirpaissut, jos olisi tullut putkien kanssa ongelmaa. Sunnuntai menikin sitten ihan vaan palautuessa työviikosta ja lauantaista. 

Kohta alkaa olla tämäkin työviikko voiton puolella. Jee!