Tropical Island - rantapäivä Berliinissä

Poikien kohokohta Berliinin reissussamme oli päivä Tropic Islandissa. Jättimäinen kylpylä on rakennettu entiseen Zeppelinien valmistushalliin keskelle ei-mitään. Halli on todellakin valtava, sinne mahtuisi Vapaudenpatsas seisomaan ja pohjapinta-alaa on muistaakseni yhdeksän jalkapallokentän verran. Sisällä on kaksi ISOA allasaluetta, hiekkaranta, vesiliukumäkitorni, saunamaailma, ravintoloita, sademetsää ja majoitustiloja hotellista telttoihin. Eikä tämäkään vielä riitä: allasalue on luikerrellut ulos saakka, siellä on villiä ja vähemmän villiä virtaa sekä radat kuntouintiin. Altaiden lisäksi olin etukäteen innoissani siitä, että halliin on rakennettu oikea sademetsä ja rannalla kasvaa palmuja. Minulle palmu edustaa etelää ja lomaa :)

 Kuva https://www.berliner-zeitung.de/berlin/brandenburg/tropical-island

Berliinistä tulee matkaa Tropical Islandiin noin 70km ja se taittuu näppärästi junalla. Junamatka maksaa 8,5€. Emme olleet selvittäneet lasten lippujen hinnoittelua, joten otimme 5 hengen ryhmälipun ja menopaluu kustansi 42€. Junia menee enimmillään kolme tunnissa, matka kestää Brand Tropical Island noin 45min. Brandin asemalta on maksuton bussikuljetus Tropical Islandiin. Reitti Brandiin on helppo suunnitella SBahn-sivuilla https://sbahn.berlin/en/plan-a-journey/journey-planner/

Tropical Islandiin voi ostaa "vesipuistolipun" ilman saunamaailmaa tai lipun saunamaailman kanssa. Saunamaailman saunat ovat sekasaunoja ja Keski-Eurooppalaiseen tyyliin siellä liikutaan alasti. Meidän pojat eivät lämmenneet sekasaunalla, joten otimme pelkät vesipuistoliput. Netistä sai ostaa perhelipun, 2 aikuista ja 3 lasta maksoi 125€. Mikäli lapsesi ovat pitkiä, varaudu todistamaan heidän ikänsä kassalla. 182cm esikoisemme pääsi Kela-kortin avulla sisään ostamallani perhelipulla hetkisen neuvoteltuamme asiasta.

Kylpylätyyliin kassalta saa rannekkeet kaappeja varten ja aikuisten rannekkeella voi maksaa ravintoloissa ja kaupoissa. Vaatteiden vaihto on oma operaationsa. Kaappialueiden reunalla on pukukoppeja, saksalaiseen tyyliin helpointa on vaihtaa vaatteet penkillä kaiken kansan nähden.

Hiukan jännittyneenä odottelin allasaluetta, koska mietin, että onko se nyt oikeasti niin iso kuin kuvat antavat ymmärtää. No, on se!

Tässä kuva toiselta allasalueelta, jossa emme viettäneet aikaa lainkaan

Kuva https://www.tropical-islands.de/en/

Me pulikoimme joko tässä altaassa tai sitten ulkoaltaissa. Kuvan otin oikean palmun katveesta

Alla olevasta kuvasta näkyy tuon toisen altaan mittaluokka ja altaan reunalla oleva hiekkaranta. Hiekkarannalla on vieri vieressä aurinkotuoleja ja lisää aurinkotuoleja löytyy terasseilta. Halli vetää valtavan määrän ihmisiä sisäänsä, mutta aurinkotuoleja ei riitä jokaiselle eli sellaiset kannattaa käydä varaamassa heti saapumisen jälkeen. Me saimme pienellä tuolien siirtelyllä järjesteltyä paikat yläterassilta. Tosin olimme paikalla hyvin ruuhkaisena päivänä pääsiäisenä. Saksalaiset perheet olivat tulleet paikalle hiekka- ja uimalelujen kanssa sekä runsaiden eväiden kanssa.

 

Tropical Islandin ravintolapalvelut olivat minusta sujuvat valtavasta ihmismäärästä huolimatta. Pojat halusivat pizzaa. Pizza ja iso limu maksoi 10,5€, mikä minusta on varsin kohtuullinen hinnoittelu tuollaisessa paikassa. Koska pizza oli maukasta, sai Tropical Island pojilta arvosanan 10.

Uimisen lisäksi on muutakin tekemistä. Tropical Islandissa voi kokea vaikka melkein aidon "kuumailmapallolennon" tai "varjoliitoilun". Meidän pojat olisivat halunneet mennä "kuumailmapallolennolle", mutta sillä hetkellä vuoroa olisi pitänyt odottaa kiusallisen kauan, joten kokemus jäi väliin. Lennon voi toki varata vaikka heti saapuessaan. Minua nauratti suuresti tuon valekuumailmapallon ohjaus. Ohjaaja tallusteli Tropical Islandin kävelyteitä pitkin henkselisysteemiin oli kiinnitettynä valekuumailmapallo. Tropical Islandissa voi ihailla flamingoja ja kilpikonnia pienellä lammella sekä karppeja karppialtaassa. Lisäksi siellä on ainakin minigolfrata, lasten leikkipaikka ja ulkona lentopallokenttiä.

Kuvasaldo jäi tosi vähäiseksi, mutta flamingot sain ikuistettua

Tropical Island tarjoaa myös monenlaista majoitusta. Zeppelinhallin sisällä voi majoittua hotellihuoneessa tai teltassa. Olisin ottanut meille hotellimajoituksen, mutta pääsiäinen oli loppuunmyyty jo montaa kuukautta aikaisemmin. Edes telttoja ei ollut jäljellä, mikä oli hyvä, koska en olisi varmaankaan saanut unta Tropic Islandin hyvin kosteassa 31 asteen lämmössä.

Meidän kuopus onnistui tietenkin hukkaamaan kaappinsa avaimen, mutta saksalaisen järjestelmällisyyden avulla se saatiin nopeasti takaisin. Kuopus onnistui myös vesiliukumäkeilyssä hukkaamaan isänsä ja veljensä, lopulta poika löytyi tyytyväisenä uimasta. Saimme päivän hyötyliikunnan etsintäkierroksilla, tuossa hallissa tulee helposti käveltyä paljon. Olin unohtanut varvastossut kotiin ja loppupäivästä kävely harmitti, kun hiekkaa pyörii jaloissa kiveyksellä ja laudoituksilla ikävästi jalkapohjia hiertäen.

Seuraavana aamuna mieheni ihmetteli, että miksi selässäni näkyy uikkareiden rajat. Googlauksella selvisi, että erikoislasi päästää uv-säteet läpi ja Tropical Islandissa voi siis jopa ruskettua. Jo on aikoihin eletty!

Pidimme koko perhe Tropical Islandista. Pojat tuumasivat, että voidaan jatkossakin tehdä budjettimatka Berliiniin kalliin etelän matka sijasta ja olla pari päivää Tropical Islandissa. Siinä olisi kuulemma etelänreissua heille aivan tarpeeksi. Minä en ihan noin paljoa paikasta ja etenkään väkimäärästä innostunut ;)

Lähtisitkö sinä rantalomalle Zeppelinhalliin?

Berliinipostaukset:
Koko perhe tonnilla Berliiniin
Berliini

Berliini

Teimme pääsiäisen aikaan neljän yön perhereissun Berliiniin. Ohjelmaksi olin suunnitellut rantapäivän maailman suurimmassa sisävesipuistossa Tropical Islandissa ja vierailun eläintarhassa. Kaupungin nähtävyyksistä nautimme rennosti ja listallemme päätyi Berliinin muuri ja näyttely joka kertoo natsien valtaannoususta ja toisesta maailmansodasta, holokaustin muistomerkki, Checkpoint Charlie rajanylitysasema, Brandenburgin portti ja tuomiokirkko.

Enempää nähtävyyksiä emme olisikaan väljällä aikataululla ehtineet käydä katsomassa, koska ensimmäisestä matkapäivästä haukkasi ison osan tutustuminen saksalaiseen terveydenhoitojärjestelmään. Keskimmäisen korva piti tarkastaa. Lääkärin löytäminen ei ollut aivan yksinkertaista, koska yleislääkärit eivät hoida lapsia. Onnistuimme löytämään lastenlääkärin ja hän puhui hyvää englantiakin. Vastaanottovirkailija pahoitteli meille puhelimessa, että lääkäri ei hyväksy kansainvälistä kelakorttia eikä edes matkavakuutuskortteja vaan meidän pitää maksaa koko lasku käteisellä. Hra Kepponen ehti jo huolestua, että pitääkö lähteä hankkimaan lisään käteistä, mutta olin aivan varma, että hinta ei mitenkään ylitä suomalaista yksityislääkäriä. Poika pääsi vastaanotolle nopeasti, vaiva selvisi ja lasku oli 34€. Edellisellä viikolla maksamani Mehiläisen toimistomaksu oli 24,5€. Ilmeisesti jollakin saksalaisella "kela-kortilla" tuostakin maksusta olisi saanut osan takaisin. Saksalaisen yksityislääkärin hinta jäi vaivaamaan niin paljon, että taidan joutua tutustumaan siihen, että miten Saksassa on terveydenhuolto järjestetty. Palvelu oli hyvää ja edullista. Suomessa en ole ikinä suoriutunut yksityiseltä lastenlääkäriltä ulos alle satasella, siksi käytänkin aina, kun mahdollista, terveyskeskusta. Jos tiedät saksalaisesta terveydenhuoltojärjestelmän rahoituksesta, niin kerro ihmeessä!

Sää Berliinissä oli erinomainen: aurinko paistoi ja päivälämpötila kohosi pariinkymppiin. Kirsikkapuut olivat täydessä kukoistuksessaan. Päädyimme pyörimään kaupungilla aika rennosti nauttien säästä ja pysähdellen kahviloihin ja penkeille ihmettelemään ympäristöä. Hienon sään takia kaikki sisäkohteet jäivät väliin. Sitä onkin ihmetelty, etten vienyt perhettä yhteenkään museoon. Tässä pieni virtuaalikierros kaupungilla.

 

Checkpoint Charlie oli yksin Itä- ja Länsiberliinin välisistä rajanylityspaikoista, jota hallinoi USA

 Pieni koppi on suosittu turistikohde ja rahasta voi poseerata "vartiosotilaita" esittävien typpien kanssa hattu päässään

Kaupunkikierros itse ajan Trabantilla olisi voinut olla mieleenpainuva kokemus.

En sitten kuitenkaan viitsinyt yrittää mahduttaa viittä henkeä Trabantiin kiukuttelemaan jalkatiloista

Holokaustin muistomerkki

Holokaustin muistomerkki toiseen suuntaan kuvattuna

Brandenburgin portti

Berliner Dom
 

Esikoinen Berliner Domin takana

Keskimmäisemme pääsi tekemään saippuakuplia

Säät olivat niin erinomaiset ettemme viitsineet jonottaa tv-torniinkaan.
Samasta syystä museot jäivät täysin näkemättä reissullamme.

Valokuvasin tuota valokuvaajaa ;)

Välimatkat Berliinissä ovat pitkiä. Julkinen liikenne on toimivaa, lippuja voi ostaa automaateista ja niitä on lyhyen matkan lipuista monen päivän lippuihin saatavilla. Laiskuuttamme liikuimme myös jonkin verran taksilla. Hra Kepponen löysi Google-mapsista taksifirman mainoksen ja appsin, jolla pystyi helposti sekä tilaamaan taksin viidelle matkustajalle että maksamaan kyydin. Taksilla matkustaminen oli selvästi halvempaa kuin Suomessa.

Vuokrahuoneistomme lähellä oli ruokakauppa, josta ostimme aamupalatarvikkeet. Samassa talossa oli kiva leipomo-kahvila, josta ostimme kahvia, kaakaota ja herkkuja aamiaisen lisäksi. Asunnon lähistöllä oli muutamia ravintoloita sekä noutoruokaa myyviä paikkoja kebabista Mäkkäriin. Poikien toiveesta söimme parit pikaruuat. Me aikuisetkin olimme niin väsyneitä, että helppo takeway kotimatkalla tuntui kovin houkuttelevalta. Yhtenä iltana kävimme Hra Kepposen kanssa syömässä ja istumassa iltaa saksalaisessa oluttuvassa. Pojille parhaiten mieleen jäänee illallinen schnitzelravintolassa, Hra Kepposen L-koinen leike oli aivan valtava. Siitä olisi saanut vielä XL-kokoisen.

Naisten ja lasten juoma eli radler, jossa on puolet Spriteä

Parsakausi näkyi myös oluttuvan ruokalistalla. Parsat olivat isoja ja maukkaita!

Parsaa oli tarjolla myös schnitzelravintolassa. Ei nyt ensimmäisenä tulisi mieleen syödä parsaa leikkeen kanssa, mutta yhdistelmä ei ollut hassumpi. Tässä se L-kokoinen annos.

Meidän illastaessa saksalaisessa oluttuvassa pojat olivat asunnolla keskenään. Mäkkärin takeaway ja nopea wi-fi takasivat meille rauhallisen ravintolaillan. Pojat olisivat varmasti syöneet joka ilta asunnolla, koska rauhallinen "koti-ilta" takasi pidemmät poreallasvuorot.

Vuokrahuoneiston poreamme

Tykkäsimme koko perhe Berliinistä. Kyselin pojilta, että kumpi oli kivempi Lontoo vai Berliini. Päivä Tropical Islandissa oli niin poikien mieleen, että Berliini taisi nousta suosikiksi. Ilman Tropical Islandia voittaja olisi ollut Lontoo. Tosin pojat kyllä muistelevat erittäin lämpimästi Riikaa, joka välillä on kaupunkimatkakokemustemme ykkönen. Siellä hyvä ruoka, Jurmalan vesipuisto ja Siguldan lentotunneli vetosivat poikiin.

Kirjoittelen vielä lisää erikoisesti sisustetusta vuokra-asunnosta, Tropical Islandista ja kyllähän pandaherrakin ansaitsee saada kuvansa blogiini.

Berliinipostaukset:
Koko perhe tonnilla Berliiniin

Ilon ja haikeuden kautta vatsatautiin

Tuntuu taas, että olen joutunut tapahtumapyörteeseen. Viikon aikana on tapahtunut kivoja juttuja, on pienesti juhlistettu vappua, koettu haikea hetki ja lässähdetty lapsiperhearkeen aivan turvalleen. Pikakelataanpas viikon juttuja.

Ystävälläni Tiinalla on aivan mahtava hemmotelukeidas. Pääsin sunnuntaina hetkeksi rentoutumaan ja höpisemään tyttöjen juttuja Tiinan poreammeeseen. Aurinko paistoi todella kirkkaasti ja olo oli taas kuin olisin ollut etelässä.

Hemmoteluhetken kunniaksi proseccoa ja suklaata

Pari tuntia vierähti aivan kuin siivillä ja minun olikin riennettävä vastaanottamaan keskimmäistä, joka oli ollut ystävänsä perheen mukana 22t Tallinnan risteilyllä ja kyyditettävä poika pelaamaan Warhammereilla. Olisin mielelläni ollut pidempäänkin ystäväni luona. Oli niin kiva tavata pitkästä aikaa ja nauttia ulkoilmasta ja rentouttavasta kylpemisestä.

 Pojalla oli ollut kiva risteily ja sitä oli kiva seurata WhatsAppin välityksellä

Pojat olivat olleet baarissa "drinkeillä", allasosastolla ja herkutelleet suklaaputoksella.

Maanantaiaamuna heräsin silmät järkyttävän turvoksissa ja niin punaisina, että oli parempi jäädä etätöihin ja kipaista apteekkiin ostamaan allergiaoireisiin silmätippoja. Näköjään allergialääkkeet eivät pidä silmiä normaaleina eivätkä nenää auki lainkaan. Aika tylsää, että toisena keväänä peräkkäin koivun kukinta on erittäin runsasta ja oireet sen mukaiset. Oloni on ollut todella tukkoinen.

Olisin tehnyt etätyöpäivän vappuaattonakin, mutta se oli työkaverini Ilonan viimeinen työpäivä. Kun yli kolme vuotta sitten vaihdoin nykyiseen työtehtävääni, iloitsin suuresti siitä, että pitkästä aikaa minulla oli naispuoleisia työkavereita. Heidän kanssa on pidetty yhtä töissä ja tapailtu vapaallakin. Ilonan siirtyminen toiseen yritykseen jättää minulle ison, tyhjän kolon. Etenkin kun uusien tilajärjestelyiden vuoksi Ilona on ainoana naisporukastamme istunut kanssani samassa rakennuksessa. Hyvästit olivat todella haikeat, vaikka tiedän, että me tapaamme vielä.

Kuva lainattu leipurilta eli kakkuharrastajalta Mialta https://www.facebook.com/makee.idea/

Ilona oli tilannut aivan mielettömän hyvät kakut entiseltä kolleegaltamme läksijäisiinsä. Pohjat olivat keksimäisen rapeat, mustikkatäyte oli ihanan mustikkaista ja tukevaa. Näitä kakkuja oli kaksi, sininen oli minusta kauniimpi. Sinisen kakun päällä oli pienille sokerimassalevyille kirjoitettu Ilonan uraan liittyviä avainsanoja. Ihana muistokakku! Vihreä versio on sitten kevään ja uuden alun symboli.

Kun vappuaattona tulin töistä kotiin, huomasin kauhukseni, että autojono ruokakauppaan oli pahimillaan 200m. Päätimme mennä esikoisen kanssa ruokaostoksille vasta myöhemmin. Se kostautui niin, että kaikki vappupallot ja salaatit oli myyty. Teini tuumasi, että ainoastaan äitiä harmittaa, ettei saa salaattia eikä kaasupalloa :D Tilasimme pizzat, söimme työpaikalta ostamani munkit siman kanssa ja katsoimme leffan. Tosin kuopus luovutti kesken leffan ja keskimmäinen sammui osittain syliini.  Voi suloisuus. Vapunpäivän otimme myöskin rennosti. Vaari tuli meille vappukahveille.

Vappukahvit

Vapunpäivänä heitin esikoisen norkoilemaan kauppakeskukseen kavereidensa luokse ja päätin käydä samalla reissulla katsomassa, miltä näyttää Roihuvuoren kirsikkapuisto. Lämpöaalto oli saanut jo yli puolet kirsikkapuista kukkimaan. Iltapäivällä paikalla oli useampia piknikseurueita. Mietin, että lähden ostamaan eväitä lähikaupasta, mutta tukkoisuus iski ulkona niin nopeasti, että tyydyin vain ihalemaan kukkia.

Roihuvuoren kirsikkapuisto ja japanilainen puutarha ovat mahtavia etenkin keväisin. Suosittelen vierailemaan - vaikka sen piknikkorin kanssa! Vapunpäivänä veikkasin, että kirsikkapuisto olisi parhaimmillaan viikonloppuna, mutta nyt en tiedä, mitä vesi- ja räntäsade ovat tehneet kukinnoille. Siitä olen kuitenkin aivan varma, että Roihuvuoren Hanamijuhlan aikaan 19.5 kukkia ei ole enää jäljellä.

Vappu oli oikein onnistunut, vaikka emme tehneetkään mitään sen kummoisempaa. Onnistuin siirtämään kaikki lapset kouluun ajoissa torstaiaamuna, vaikka kärsinkin aikamoisesta päänsärystä. Iltapäivällä tuli soitto koulusta, että keskimmäinen on oksentanut tunnilla. Poika lähti saman tien kotiin. Vatsatauti oli todella raju. Keskimmäinen oksensi 8 tuntia. Siinä vaiheessa, kun poika uskoi kuolevansa, niin tiesin, että kohta helpottaa. Vatsataudit ottavat minulle normisairastamista kovemmalle, koska inhoan yli kaiken oksennusta ja sitä ääntä ja saan heti psykosomaattiset oireet. 

Lapset tietävät, että en kestä oksennusta ja se mahdollistaa äidin vedätyksen. Perjantaiaamuna teini kävi kakistelemassa pöntöllä ja sanoi voivansa todella huonosti. En kehdannut lähettää häntä kouluun, vaikka epäilin vedätystä. Kuopus, joka kärsi vatsataudista jo edellisen viikon perjantaina, oli mielestään tänään niin huonovointinen, että tuli kesken koulupäivän kotiin tehtyään ensin kokeensa. Keskimmäinen nousi puolen päivän jälkeen sängystä aika hyväkuntoisena pirteiden tekosairaiden veljiensä kaveriksi pelaamaan :D

Tässä nyt jännitellään sitten vielä pari vuorokautta, että tuleeko lisää sairastapauksia. Minulla on aina vielä näiden tautien kanssa sellainen pohdinta, että uskallanko mennä tapaamaan äitiäni hoitokotiin. En todellakaan halua kantaa sinne mitään tautia, mutta jos jättäisin vierailematta aina kun joku meillä sairastaa, enpä juuri pääsisi katsomaan äitiäni talvikaudella.

Ihanaa, että on perjantai!

Erilainen Tallinna

Olin työkaverini Sirpan kanssa Tallinnassa lauantaina. Yleensä Tallinnan reissut menevät aikalailla saman kaavan mukaan: kuljeskellaan vanhassakaupungissa, käydään leivoskahveilla, katsellaan muutama kauppa ellei peräti ostoskeskus ja syödään jossain vanhankaupungin ravintoloista ja näpsitään aina samat kuvat suloisesti raatihuoneentorista. Sinänsä perushyvä Tallinnan ohjelma, mutta joskus rutiinien rikkominen tekee hyvää.

 Sää Tallinnassa oli lauantaina aivan mahtava

Perinteistä reissussamme oli laiva-aamiainen. Matkustimme 10:30 lähtevällä Tallinkin Megastarilla ja söimme myöhäisen aamiaisen. Aamiainen oli tosi ruuhkainen ja täyteen myyty, joten kaksi henkeä joutuu jakamaan pöydän tuntemattomien kanssa. Ruuan puolesta aamiainen oli oikein onnistunut. Valikoimasta löytyi muutama oikein hyvä ruokalaji ja muutkin olivat ihan hyvää aamiaistasoa. Jälkiruuat olivat pettymys, ne olivat aika mauttomia. Suklaamousse oli paras, mutta se maistui aivan jauhepussista tulevalta tavaralta. Kahvi oli järkytys! Herranjumala missään ei ole niin surkeaa kahvia kuin Tallinkilla :(

Laivalta lähdimme kävelemään kohti Kadriorg-puistoa. Kumpikaan meistä ei ollut käynyt siellä aikaisemmin, mutta molemmat olemme googlailleet paikkaa useasti. Kävelyreittimme vei meidät ennestään tuntemattomien alueiden lävitse. Ihastelimme matkallemme osuneita puutaloja ja nautiskelimme auringonpaisteesta. Sää oli tosiaan aivan mahtava, aurinko paistoi koko päivä ja kevät oli selvästi Helsinkiä pidemmällä. Kävelymatkaa satamasta kertyy Googlen mukaan 1,6-1,9km riippuen valitusta reitistä.

Puiston alussa on hieno allas suihkulähteineen

Puisto itsessään on 70 hehtaarin suuruinen. Sen tunnetuimpia kohteita ovat Kadriorgin palatsi, joka on keisarillinen kesäasunto 1700-luvun alusta ja nykyinen taidemuseo sekä Viron Taidemuseo Kumu. Me jätimme Kadriorgin palatsin ja Kumun taidemuseot väliin ja vierailimme pienessä Mikkeli museossa sekä japanilaisessa puutarhassa.

Japanilainen puutarha oli söpö, vaikka se ei vielä näin aikaisin ollut parhaimmillaan. Minusta ihastuttavin paikka puistossa oli soliseva puro. Kävelyä kertyi puistossa nopeasti paljon, Kadriorgin palatsilta oli matkaa japanilaiseen puutarhaan 650m.

Suosikkini puistossa oli tämä ihanasta soliseva puro

Halusimme käydä Mikkelimuseossa, koska siellä oli georgialaisen taitelijan Pirosmanin näyttely. Viime lokakuussa Tbilissä näimme paljon kortteja, joihin oli painettu Pirosmanin naivistisia teoksia. Opastetulla kävelykierroksella selvisi, että Pirosmani on kuuluisin georgialainen taiteilija ja oikeastaan kansallissankari. Pirosmani eli 1862-1918, hän oli itseoppinut taidemaalari. Hän on maalannut paljon teoksia suoraan rakennusten seinille Tbilisissä - ravintolat ja majatalot tilasivat häneltä töitä tiloihinsa. Harmillisesti seinämaalauksia on säilynyt vähäisesti. Toinen mistä Pirosmani on kuuluisa, on maalaamisesta mustalle vahakankaalle. Musta tausta on aivan erilainen työstää kuin valkoinen ja se tuo värisävyt erilailla esiin ja kerroksia tarvitaan monta mustalle alustalle. Kuten monesta muustakin taiteilijasta, Pirosmanista tuli kuuluisa vasta kuolemansa jälkeen. Olisimme halunneet nähdä Pirosmani töitä jo Georgian reissulla, mutta emme harmillisesti ehtineet museoon Tbilisissä. Tallinna tarjosi meille mahdollisuuden korjata tilanteen ja samalla muistella mahtavaa Georgian matkaa.

Tässä yksi räpsy näyttelystä

Pirosmanista kerrotaan tarinaa, joka kuulemma kuvastaa georgialaisten miesten rakastumista ja tunteiden voimakkuutta. Pirosmani rakastui palavasti ranskalaiseen näyttelijään, joka vieraili Tbilisissä. Voittaakseen näyttelijättären kiinnostuksen Pirosmani myi kaiken omaisuutensa ja osti koko rahalla ruusuja naiselle. Tarina hiukan vaihtelee tässä kohtaa, että täyttivätkö ruusut naisen vuokrahuoneiston vaiko talon ulkopuolella olevan torin. Mutta niitä oli siis paljon! Pirosmani sai romanssinsa, mutta nainen palasi takaisin Ranskaan. Tästä tarinasta syntyi myöhemmin Alla Pugatsovan laulu Miljoona, miljoona ruusua, josta tuli suosittu myös kotimaisena käännösiskelmänä. Pirosmanin rakastumistarina on tähän saakka huikentelevainen mutta kuitenkin romanttinen. Tunteiden palo muuttuu holtittomaksi, kun sitä miettii Pirosmanin loppuelämää vasten. Hän kuoli aliravitsemukseen, osa lähteistä kertoo kuolinsyyksi hypotermian. Pirosmani eli siis kodittomana ja nälkäisenä ainakin loppuvuotensa.

Tämä taisi olla eniten postikorteiksi painettu Pirosmanin työ

Kadriorgin alue olisi tosiaan tarjonnut vaikka mitä muutakin, mutta näiden kokemusten jälkeen otimme pidemmän patikoinnin syömään. Ruokapaikaksikin valitsimme jotain meille uutta Tallinnassa, nimittäin kiinalaisen ravintolan. Emme mitenkään sattumalta, vaan olimme tilanneet jo etukäteen Pekingin ankan valmiiksi siivutettuna. Annos pitää tilata vähintään vuorokautta aikaisemmin, samoin letut.

Dao Hua, Mardi 1, aika lähellä Stockmannia

Ankka syödään siten, että letun sisään laitetaan ankkaa, purjoa ja kurkkua ja rutkasti kastiketta. Lisäksi söimme ankkaa myös valkosipulisen parsakaalin kera. Ankassa ei ollut moittimista, hyvä annos. Toki muistelen edelleen kaihoisasti jo lopettaneen ravintola Yumen Pekingin ankkaa, heidän annoksensa oli suorastaan jumalainen. Dao Hua jäi kyllä kauas tuosta Yumen jumalaisesta ankasta.

Kävelyä Tallinnassa kertyi kaikkiaan 15km. Ja montaa metriä emme kävelleet entuudestaan tutuilla reitillä. Saattaa olla, että seuraavallakin Tallinnan reissulla suuntaan aivan uusille nurkille.

Hauskaa Vappua!

Minä vietän vappua poikien kanssa ilman Hra Kepposta. Hän on tylsästi työreissulla. Ollaan laiskasti suunniteltu poikien kanssa leffojen tuijottamista ja kunnon herkkuövereitä :)