Sushi vai teriaykilohi?

Olipas meillä vauhtilauantai! Keskimmäisen kummit tulivat meille ja suuntasimme yhdessä lasten kanssa pitkälle uimareissulle. Keskimmäinen oli aika polleaa uimaria. Hänellä oli perjantaina ekaluokan ensimmäinen uimakerta ja poika oli päässyt isoon altaaseen. Omalla reissullamme minäkin pääsin todistamaan, että keskimmäinen jaksaa uida 25m altaan päästä päähän. Esikoinen puolestaan sukeltaa kevyesti 4,3m syvän altaan pohjaan. Kohta minulla ei ole mitään syytä lötkötellä lastenaltaassa ;)

Rankan uimisen päälle piti saada ruokaa. Pitkästä aikaa tein sushia. Lähes poikkeuksetta valmistan nigirisusheja, joiden päällä on kalaa tai katkarapuja. Erilaiset makit ovat hyviä, mutta nigirit ovat herkkuani.

Äkkiä ruokaa pöytään uimareille!

Astiat olen ostanut Japanista.

Sushiriisin tärkein ainesosa on riisiviinietikasta valmistettava "kostutusliemi". Riisiviinietikkaa saa nykyisin melkein joka ruokakaupoista, mutta moni etikoista on aika mieto. Ehdottomasti paras merkki on Mitsukan. Suomessa mauttoman sushiriisin syynä on useinmite liian vähäinen kostutusliemen määrä tai liian vähäinen sokeri liemessä.

Itse valmistan riisin tällä ohjeella:
4dl sushiriisiä
3rkl riisiviinietikkaa
2 1/2rkl sokeria
2 tl merisuolaa

1. Huuhdo riisiä siivilässä kylmän veden alla. Laita riisi astiaan kylmään veteen likoamaan noin vartiksi. Huuhdo vielä sen jälkeen siivilässä.
2. Laita riisi kattilaan, lisää vettä 4,5dl. Anna riisin kiehua korkealla lämpötilalla noin 5min.
3. Alenna lämpöä ja hauduta riisiä n. 10min tai kunnes vesi on haihtunut. Älä turhaan auo usein kantta. Nosta kattila pois levyltä ja anna riisin seistä kattilassa n. 10 min.
4. Mittaa riisiviinietikka, sokeri ja suola kuppiin. Sekoita hyvin. Lämmitä mikrossa 10-20s, jotta kaikki sokeri ja suola liukenevat etikkaan.
4. Kumoa riisi laakealle vadille ja pirskottele lientä päälle.
5. Nostele riisiä, jotta liemi sekoittuu siihen. Tässä vaiheessa kannattaa jäähdyttää riisiä. Itse käytän siihen hiustenkuivaajaa, laitan sen puhaltamaan viileää ilmaa.

Omat suosikkipäällysteeni ovat tonnikala, japanilainen ankerias, lohi, graavilohi, jättiravun pyrstöt ja kylmäsavulohi. Kaloista jää usein pientä ylijäämä silppua, palastelen sen kulhoon sashimiksi.

Tänään päällä oli tonnikalaa, lohta graavilohta, jättikatkarapua ja mustekalaa (mongo ika)

Sushin kanssa tykkään hörppiä misokeittoa. Valmispussit ovat rantautuneet myös Prismaan. Maku oli ihan ok. Misopussin lisäksi tarvitset vain kiehuvaa vettä. Keittoa kannattaa jatkojalostaa lisäämällä siihen aivan ohueksi suikaloitua purjoa ja tofua.

Eines japanilaiseen tyyliin

Sitten vielä helppo ja herkullinen teriyakilohen resepti:
Teriaykikastike:
1tl sokeria
1tl sakea tai kuivaa valkoviiniä
1tl miriniä (makeaa riisiviinietikkaa. jos käytät kirpakkaa lisää sokeria ainakin 05,tl)
2tl soijaa

1. Laita 4 lohifilettä lautaselle ja kaada teriyakikastike niiden päälle. Anna marinoitua 15-30min.
2. Valuta teriayki kalafileiden päältä pois.
3. Paista keskilämpöisellä pannulla oliiviölyssä kalafileitä 2-3min paksuudesta riippuen per puoli.
4. Laita fileet nahkapuoli alaspäin pannulla, valuta loppu teriaykikastike päälle ja anna muhia 1-3min.

Jos kalapalat ovat isoja tai tykkäät suuremmasta kastikemäärästä teriyakikastike kannattaa tehdä tupla-annoksena. Tarjoile keityn riisin kanssa.

Miksiköhän en ole tehnyt tätäkään ikuisuuteen? Pakko saada ja pian :) Jos pitäisi valita, että sushi vai teriyakilohi, noudattaisin Hra Kepposen mottoa "Why choose, take both"

PS. Joku kävi kahdesti kastautumassa avantoaltaassa

Upeat värit tuliaisruusuissa

Lisää säilytystilaa

Tänä vuonna tavoitteenani on vähentää tavaraa ja tehostaa säilyttämistä. Tämä on ihan jokavuotinen tavoite, kuten laihdutus :) Syksyllä lähti kolme Ikean kassillista lasten kamaa kiertoon ja kohta on taas kaksi lisää kerättynä. Silti säilytystilat ovat jatkuvasti piukassa.

Viime vuoden puolella säilytystilan määrä kotonamme kasvoi rutkasti. Haimme sopivaa kalustetta erittäin pitkään ja olin jo luopunut toivosta. Meillä on kylpyhuoneessa "tyhjä" tila, jossa meillä oli alunperin kaksi pientä tuolia ja pöytä. Siinä oli kiva saunomisen lomassa istua ja nauttia vaikkapa saunasiideriä. Lasten syntymän jälkeen ei niillä tuoleilla ole joudettu istumaan ja tila muuttui vähitellen epämääräiseksi romuryteiköksi. Päätimme ottaa tilan säilytyskäyttöön.

Sopivien kaappien hankkiminen osoittautui vaikeaksi. Ikeasta olisi saanut kelvollisen näköisen, kosteaan tilaan sopivan kaapin edullisesti. Harmillisesti Ikean kaappien syvyys oli liian pieni. Niihin ei olisi mahtunut riittävän paljon tavaraa ja kylpyhuoneen vapaata tilaa ei olisi saanut optimaalisesti hyödynnettyä. Aloimme kartoittamaan rautakauppojen tarjontaa. Yllättävän vähän oli saatavilla sopivia täyskorkeita kostean tilan kaappeja. Muutama ruma ja kallis malli löytyi.

Viimeisenä oljenkortena kävin tutustumassa kotimaisen liukuovikaapistojen valmistajan Inarian mallistoon. Heillä on muutaman vuoden ajan ollut myynnissä myös kylpyhuonekalusteita. Myymälästä ei osattu heti vahvistaa, että saisiko kylpyhuonemateriaalista valmistettua myös täyskorkean kaapiston, mutta sieltä luvattiin ottaa yhteyttä. Sain soiton, että mikäli kaapiston voi toteuttaa ilman taustalevyä, se on mahdollista. Myyjä tuli ottamaan mitat ja kävimme liikkeessä valitsemassa mieluisat ovet ja tilaus menemään. Otimme kaapistolle asennuspalvelun.

Etukäteen jännitin, että pilaako kaapisto itselleni todella mieluisan kylpyhuoneen. Tuleeko siitä ahdas? Hetkeäkään ei ole tarvinnut katua.

Ovet ovat lasia, jossa on vuorotellen maitolasi ja opaalilasi.

Kaapisto on niin syvä, että se nielee suuren määrän tavaraa sisäänsä. Oikealle puolelle mahtuu kaikki perheen monot, kypärät, luistimet ja lakanat. Ja vielä on romuhyllykin :) Kaapiston vasemmalle puolelle hankimme Elfan meshkorit halvimman hinnan tarjonneesta webbikaupasta. Meillä on ollut useamman vuoden Elfan meshkorit lastenhuoneiden liukuovikaappien sisällä. Samanlainen oman runkonsa varassa seisova Elfa on tämänkin kaapin sisällä. Meshkorit ovat olleet todella kätevät, paljon paremmat meille kuin tavalliset Elfakorit. Mesh-korit ovat niin tiheäsilmäiset, että niissä voi säilyttää vaikka legoja. Tai jos laitat sinne t-paita pinon, alimpaan ei painaudu ristikkokuviota.

Ikeaan verrattuna kustannus oli moninkertainen. Valitsemamme kaapisto oli kuitenkin halvempi kuin halvimman tarjouksen tehneen Bauhaussin tarjous ja ulkonäöltään ja toimivuudeltaan aivan eri luokkaa. Itselleni oli yllätys, että mittatilaustuote oli kuitenkin hinnaltaan aivan kilpailukykyinen muiden kuin Ikean kanssa. Saimme meidän mielestämme kauneimman ja toimivimman ratkaisun tilaan.

Tänä keväänä on tarkoituksena uusia keskimmäisen ja kuopuksen yhteisen huoneen kaikki säilytysratkaisut.

Hiihtolenkki vesilammikkoon

Maanantaina sattui toistaiseksi elämäni erikoisin talviurheilukauden avaus. Aikamoinen saavutus oli se, että keskimmäinen onnistui -14 asteen pakkasessa kaatumaan ladulta vesilammikkoon ja kastelemaan mononsa ja hanskansa. Noin äkkiseltään tuo kuulostaa lähes mahdottomalta suoritukselta :)

Saimme maanantai-iltana vihdoinkin potkaistua talviurheilukauden käyntiin. Jouduimme hajauttamaan joukot. Hra Kepponen lähti esikoisen kanssa luistelemaan ja minä lähdin hiihdättämään keskimmäistä ja kuopusta.

Lähipururata kulkee merenrannan vieressä. Ennen pakkasia mereltä on tuullut kovasti ja se on painanut lahden vedet pururadan reunaan ja muutamista paikoista pururadan ylitsekin. Kun lämpötila on sahaillut edestakaisin ei vesi ole päässyt kunnolla jäätymään edes noissa lammikoissa.

Toistaiseksi kuiva ja innokkas hiihtäjä. Jäätä ja vettä näkyy pururadan reunassa

Keskimmäinen kuopusta nopeampana hiihtäjänä hiihteli edestakaisin ja sitten yhden käännöksen kohdalla suksi hiukan lipsahti, poika kaatui ladun viereen lammikon jäälle. Ohut jää murtui ja alla oli vettä. Poikaraukka ehti pelästyä, kun luuli hiihtäneensä mereen. Onneksi olimme kodin lähellä. 

Että sellainen hiihtokaudenavaus :)

Saas nähdä millaisen avauksen itse tekaisen. Ja milloin?

Sitkeästi ihmiset hiihtävät pururadalla, vaikka sen kunto on varsin vaihteleva eikä siellä ole latukoneella tehtyjä latuja. Voi olla, että latuja ei tulekaan, koska osa pururadasta on veden ja jään alla. 

Tältä näytti ennen viimeisintä lumisadetta. Katulamput ovat jään saartamat

Rantakaisteleita puineen on jäänyt veden ja jään valtaan. Yhtenä päivänä bongasin mielenkiintoisen näköiset "jääkotelot" kaatuneen puun alaoksilta.

Jääkotelot

Yhdellä iskulla ruokaa vegaanille, sekasyöjälle ja nirsoille lapsille

Koska oma kiintiöni pasta bologneselle ja makaroonilaatikolle on ehkäpä aivan lopullisesti täynnä, laitan nykyisin muutaman kerran viikossa kaksi erillistä ateriaa. Yhden pastaväelle ja toisen aikuisille. Yritän tehdä ne helposti kerralla. Tässäpä yksi esimerkki sellaisesta superhelposta combosta.

Tällä setillä valmistuu spagettia ja jauhelihakastiketta nirppanokille sekä tomaattikeitto.

Ensimmäiseksi laita tomaattikeitto porisemaan ja sitten jauheliha paistoon ja pastavesi liedelle. Jos aiot käyttään osan jauhelihasta tomaattikeittoon, ota se syrjään ennen kastikkeen valmistusta.

Tomaattikeitto on helppo pitää vegaanina. Se ei kaipaa edes kermaa, mutta voihan sitä siihen lorauttaa. Valmistan keiton paseeratusta tomaatista, jota saa myös luomuna. Lisäksi kuullotettua sipulia (voi laittaa raakanakin), valkosipulia, suolaa, pippuria, yrttejä ja chiliä oman maun mukaan ja jotain sokerista taittamaan tomaatin happamuutta. Itse käytän "makeutukseen" reilun lorauksen ketsuppia. Keittelen tomaattikeittoa mieluiten puolisen tuntia. Keitto tällaisena on gluteiiniton ja maidoton.

Lisäproteiiniksi voi keiton päälle ripotella juustoraastetta, mikä sopii monelle kasvissyöjälle. Lihansyöjiä varten keittoon voi ottaa lapsia varten paistetusta jauhelihasta osan. Tosi nälkään keittoon voi lisätä lapsille keitettyä spagettia pätkittynä. Jos lisäät kaiken, keitto on hyvin ruokaisa. Keiton kaveriksi voi paistaa patonkeja tai paahtaa ruisleipää.

Koko setin valmistumisaika on puolisen tuntia. Kun pidät keiton lisukkeet erillään voit kattaa yhdellä kertaa lapsille pasta bolognesen ja aikuisille keiton, joka voi olla vegaani-, kasvis- tai lihaversio. Niin ja gluteiiniton ja maidoton.

***
Tällä lailla voin itse syödä terveellisesti viemättä lihan, juuston ja pastan iloja muilta! Tosi helppoa!

Tarjosin aterian vieraillemme. Minulle oli siis tulossa vegaanipäivä ilman vaaleaa leipää. Kuinkas kävikään, keittolautaselleni lipsahti ensin juustoa ja sitten jauhelihaa. Käsi kävi patonkivadilla tiuhaan, vaikka minun piti olla ilman vaalea leipää ja sokeria. Kun kerran sorruin leipään, niin ajattelin keskittää sortumiset ja syödä myös jälkiruuan. Ateriani päätti kolmen jäätelön jäätelöannos kermavaahdolla ja suklaacookiesilla.

Terveellinen versio vaatii jonkin verran selkärankaa. Yritän kasvatella, mutta ei ole helppoa ei.

Vähähiilarisen vegaaniaterian päätös :D Aina ei voi onnistua.