Oli kirveelle töitä ja muita sattumuksia

Meillä on taas sattumusten ja pienien vastoinkäymistä putki auennut.

Vasta kaksitoista vuotta vanha pyykinpesukoneemme teki sellaisen tempauksen, että sähköisesti lukittuva luukku lukittui lopullisesti. Luonnollisesti kone oli täynnä märkää, puhdasta pyykkiä. Mietimme pyykkikoneen korjauttamista. Uusi ovi olisi ollut aika kallis eikä ollut aivan täyttä varmuutta edes varaosan saamisesta. Googailun perusteella laadukkaammankin pyykkikoneen kestoikä on noin 10-15 vuotta, menneinä vuosina koneen kestoiäksi arvioitiin ainakin 20 vuotta. Koneemme oli siis selvästi tulossa elinikänsä päähän, joten päätimme ostaa uuden koneen. Meille jäi sitten ratkaistavaksi se, kuinka pyykit saa pois koneneesta. Siinä oli kirveelle töitä. Toivottavasti oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun pitää kirveellä askarrella pyykit ulos koneesta :)

Tämä kuva on tehty tekoälyllä MS Copilot ohjelmalla

Tämä vastoinkäyminen ratkesi tukolla rahaa ja kirveellä. Uusi pyykinpesukone on jo paikoillaan. Rahalla tai millään muullakaan, ei ratkennut se harmi, että keskimmäinen on ollut syksyn kirjoitusten aikana kipeänä. Kaksi koetta hän kävi tekemässä vajaakuntoisena ja kolmas jäi tekemättä, koska kuume palasi. Sydämeni vuotaa verta pojan puolesta. Arvosanoja pääsee tarvittaessa korottamaan myöhemmin, toista tehdyistä kokeista vasta sitten vuoden päästä. Harmittaa näin huono tuuri. Lisäksi pelottaa, että sairastun itse samalla lailla juuri ennen lomaani. Moni asia elämässä on myös tuuripeliä.

Verta vuotavan sydämeni lisäksi aivot meinaavat mennä takalukkoon vieraiden ihmisten käsittämättömän huonosta käytöksestä. Parkkeerasin autoni ahtaaseen ja sokkeloiseen parkkihalliin. Mielelläni haen aina sellaista paikkaa, jossa on tolppa kuljettajan puolella. Se tarkoittaa yleensä sitä, että kuljettajan ovi mahtuu aukeamaan mukavasti. Polveni taipuu max 120 astetta, huonona päivänä vaan 90 astetta, joten kovin kapoisesti aukeavasta ovesta en saa vasenta jalkaani sisään. Täydehköstä parkkihallista löysin väljän välin ja juurikin tuollaisen parkkipaikan autolleni.

Minusta hyvin parkkeerattu ruutuun 186

Kun olin nousemassa autosta ulos, tuohon vasemmalle tuli vielä toinen auto parkkiin. Silloin huomasin että edessäni oli auto nokka kohden minua ja sieltä kiihtynyt vanhus huutaa minulle auton ikkunasta, että et voi pysäköidä ajoväylälle. Nopeasti viereeeni pysäköineen auton nuorehko nainen kävi ohi kävellessään selittämässä vanhukselle, että kyseessä ei ole ajoväylä vaan parkkiruudut ja siitä käytävältä jossa vanhus on autonsa kanssa on vain yksi ulosajoväylä, joka on hänen selkänsä takana.

Olin juuri aikeissa huudella vanhukselle, että jos hänen on vaikea peruuttaa ulos, niin minä voin peruuttaa autoni pois ja päästää hänet ajamaan lävitse. Vanhus ehti avaamaan suunsa ennen minua. Hän alkoi solvaamaan minua saatanan idiootiksi, jonka päälle hän haluaisi ajaa. Ystävällisyyteni loppui välittömästi ja päätin, että minun autoni ei liiku senttiäkään. Ei ehkä kannattaisi lähteä Helsingin keskustan liepeille autoilemaan, jos hahmottaa noin huonosti tilan parkkihallissa ja reissussa menee hermo noin kireälle. 

Autoiluun liittyen on ollut muutakin sattumusta. Minä annan pojille ajo-opetusta vuosikerta Toyotalla. Olimme lähdössä ajamaan ja Toyotassa ei ollut lainkaan virtaa. Hra Kepponen teki sellaisen johtopäätöksen, että Toyotan akku ei kestä sitä, että ajo-oppilailla auto sammuu edelleen yllättävän usein. Lähdimme sitten kaiken kiireen keskellä akkukaupoille.  

Seuraavaan ajokertaan mennessä uusi akku oli tyhjentynyt! Arvasin heti, että nyt on joku jättänyt autoon jonkin valon päälle. Syyllinen oli Hra Kepponen itse. Jouduimme siirtämään Toyotan uudet talvirenkaat tilapäisesti autoon sisälle. Koska alueella on ollut automurtoja ja jopa rengasvarkauksia auton alta, ehdotin Hra Kepposelle, että peitetään renkaat meidän olohuoneen matolla. Kauniista vaaleasta olohuoneen matosta on moneen, myös renkaiden peittylyyn autossa. Siinä hötäkässä on jäänyt kattovalo autoon päälle. 

Meidän viikkoihin näitä sattumuksia osuu usein. Mutta onhan meitä tässä viisi aikuista, jotka ovat aktiivisesti menossa, kaksi hanskattavaa kotia ja sitten vielä yksikseen asuva vaari 88v.

Ihanaa kun on perjantai! Mukavaa viikonloppua! Minä yritän päästä sieneen. Tavoitteena on puoli muovikassillista suppilovahveroita ja nolla punkkia!