Ihana Repolainen kertoi blogissaan, kuinka hänestä tuli reissumuija. Hän haastoi minut miettimään, että kuinka minusta tuli reissumuija.
Repolainen oli reissumuija jo pikkutyttönä. Minun lapsuuteni reissut olivat aika vähäisiä. Toki kesällä menimme sukumökille mökkeilemään ja usein viikonloppuisin kolmen hengen lapsuudenperheeni lähti 4h+k rivarista viettämään viikonloppua mummolaan kerrostalokaksioon. Sulloidumme sinne mummon ja papan kavereiksi ja myöhemmin jäljellä oli mummo. Joinain kesinä ajoimme äitini nuoruuden kotikaupunkiin Mikkeliin. Ihan parasta oli, jos olimme Mikkelissä yötä pikkuserkkuni luona. Emme olleet autoiluperhe. Vain isälläni oli ajokortti eikä hän ollut pitkistä ajomatkoista erityisen innostunut. Lapsuuteni autotkin olivat aika vaatimattomia.
Lapsuudessani matkailu oli kallista ja siksi ulkomaanmatkat rajoittuivat pariin risteilyyn. Olen paastonnut Neuvostoliiton aikana muutaman päivän Viron matkan ajan ja syönyt mahani pullolleen katkarapuja Ruotsin laivalla ja viinereitä aamiaiseksi Tukholmassa. Oi, mitä muistoja!
1980-luvulla markkinoille tuli uusia matkatoimistoja ja edullisempia toimijoita, suomalaisten varallisuuskin lisääntyi ja yhä useampi pääsi lentäen lomamatkalle. Teini-iässä minäkin pääsin ensimmäsen kerran lentokoneeseen ja parille etelän reissulle vanhempieni kanssa. Ensimmäinen lentäen tehty reissu oli Rhodokselle ja se oli vuonna 1984. Matkagarderoobiin kuului koulun käsityötunnilla valmistetut henkselihousut. Matkamuistoksi hankin Rhodos t-paidan ja jonkun muovisen kaulakorun. Ilmeisesti tämä matka on tehnyt vaikutuksen, koska siitä on useita, toki irrallisia, mutta hyvin tarkkoja muistoja. Ensimmäisestä etelän matkalla toki selvisi sekin, että en pidä niistä +30 asteen lämpötiloista.
Muistan kuinka olen tehnyt perheellemme Hassen matkat esitteestä kustannusvertailun, että mikä kohde meidän kannattaisi ottaa Kanarialle. Taisimme jopa valita jonkun ehdotuksistani. Teinivuosinani teimme ensimmäisen perheen yhteisen Lapin laskettelumatkan. Ennen tuota Lapin matkaa pohjoisin paikka Suomessa, jossa olin käynyt, oli Jyväskylä. Lapsuuden perheeni kanssa matkustelu jäi aika vähäiseksi. Vanhempani alkoivat käydä lomamatkoilla kahdestaan ilman minua.
Lukiolaisena pääsin kielikurssille Englantiin. Sen jälkeen voimistelujoukkueen kanssa USA:han esiintymiskiertueelle. Tässä vaiheessa minulla oli jo selkeä haave, että joskus, kun minulla on rahaa niin haluan nähdä maailmaa. Toivoin myös pääseväni joksikin aikaa ulkomaille asumaan.
Opiskelijana maailma avautui minulle yhtä verkkaiseen tahtiin kuin aikaisemminkin. Opiskelupaikallani ei ollut kovin kummoisia vaihto-ohjelmia eikä minulla ollut niihin rahaakaan. Pari kaveria kävi jossain entisen itäblokin alueella vaihdossa, mutta kokemukset eivät kuulostaneet kovinkaan hohdokkailta. Edinburg olisi kiinnostanut, mutta vaihto oli liian kallis ja olisihan minua jännittänyt, että kuinka olisin pärjännyt siellä opinnoissani. Olin lähtenyt tietotekniikan opintoihin todellakin takamatkalta. En edes osannut käyttää tietokonetta opintojani aloittaessa ja heti olisi pitänyt alkaa ohjelmoimaan.
Sitten aukeni mahdollisuus lähteä poikaystävän mukana Kaliforniaan. Asunto oli aika vaatimaton, samoin auto, mutta Kalifornia täynnä upeaa luontoa, telttailumahdollisuuksia, kulttuuria ja ystävä Losissa. Elämä olikin yhtäkkiä täynnä uusia paikkoja, kokemuksia ja ihmisiä. Suorastaan huumaavaa! Tässä kohtaa oli selvää, että olen koukussa uusiin paikkoihin ja kokemuksiin.
En kuitenkaan ollut niin pahasti koukussa, että olisin tuossa kohtaa yrittänyt jäädä maailman kiertolaiseksi. Palasin motivoituneempana takaisin kotiin takomaan opintojani reippaasti valmiiksi. Olinhan altistunut Amerikassa aivan uudelle ja mahtavalle asialle nimittäin Internetille. Ajattelin, että teknisellä alalla naisella on pakko olla tutkinto.
Pääsin opintojeni loppuvaiheessa alan töihin. Olisin varmasti vaihtanut työpaikkaa aika nopeastikin, mutta työpaikallani oli yksi täky. Asiakastilaisuuset. Olin hyvä niissä ja niissä pääsi matkustamaan. Etenenin nopeasti tuotepäälliköksi ja 90-luvulla asiakkaita tavattiin ihan nenäkkäin pitkin maailmaa. Työ oli raskasta, mutta välillä niin antoisaa. Nuoruuden innolla jaksoin heittää enimmillään 100 matkapäivää vuodessa. 90-luvulla lentoyhtiöt roikkuivat vielä kiinni siitä, että asiakkaille myytiin ainoastaan bisnesluokan lentoja, mikäli matkaan ei kuulunut pe-la tai la-su yöpymistä kohteessa. Tämän takia Euroopan lennot olivat myös kalliita. Firmalla oli sellainen politiikka, että jos tuli halvemmaksi viettää kohteessa viikonloppua ja saada siten turistiluokan lennot kuin lentää bisneksessä, firma maksoi majoituksen. Tämä mahdollisti sen, että maanantain tai perjantain palaverin yhteydessä saattoi viettää viikonlopun kohteessa. Hyödynsin aikoinaan tätä jonkin verran. Etenkin jos matkustin johonkin asiakastapahtumaan, niin sinne saattoi tulla tuttavia, jotka olivat halukkaita myöskin viikonlopun viettoon kohteessa. Tuona aikana minusta tuli kyllä rutinoitunut yksin matkailija. Koska ruoka on yksi elämän suuria nautintoja, niin usein söin ihan kunnon illallisen itsekseni. Tai no oli minulla kirja tai lehtiä seurana.
Työni tarjoamat matkailumahdollisuudet huipentuivat mahdollisuuteen lähteä töihin Tokioon. Nautin tuosta ajasta suunnattomasti.
Poikien ollessa päiväkoti-ikäisiä tein vielä yhden työmatkailua vaatineen projektin. Tunsin suorastaan haikeutta, kun tiesin työmatkailun kallistuvan loppuaan kohtaan. Universumi auttoi minua. Taisi olla toiseksi viimeinen työmatka, jossa minulta varastettiin Istanbulin lentokentällä passi ja viimeisellä oli varsinainen hotelliepäonni kadonneen varauksen ja yöllä huutavan palohälyttimen kanssa. Helpotti ikävöintiä.
Oman perheen kanssa olemme tehneet joka vuosi yhden ulkomaan reissun ja sitten jonkun kotimaan laskettelureissun. Ulkomaanmatkakohteena on ollut useinmiten jotain helppoa. Kaaoksen voimat, eli pojat, eivät todellakaan ole olleet pieninä sellaista matkaseuraa, jonka kanssa olisi ollut helppo ja kevyt kiertää maailmaa. Ensin vietimme pääosin rantalomia ja pari autoreissua, nykyisin lomat ovat olleet lyhyempiä kaupunkilomia. Nykyisinhän poikien kanssa voi mennä ihan mihin vaan.
Teneriffalla vuonna 2010
Olen matkaillut myös poikien kanssa siten, että olen ollut kahdestaan reissussa yhden pojan kanssa. Nuo matkat ovat menneet todella mukavasti. Olen matkaillut myös teinien kanssa kahdestaan. Kaikki pojat ovat jonkin verran innostuneita matkailusta. Selvästi innostunein on keskimmäinen.
Minulla on pahasti krooninen matkakuume. Sitä on helppo hoitaa, koska innostun melkein kaikenlaisista matkoista. En nyt ehkä lähtisi jonkun urheilutapahtuman perässä matkustamaan, mutta toisaalta on niissäkin tullut käytyä. Raskaisiin fyysisiin suorituksiin ei kroppani enää kykene, joten se rajoittaa matkoja. Pientä hienohelmaisuutta on myös tullut. Jos matkustan kuumaan ilmanalaan, tarvitsen ilmastoinnin. Minä tykkään myös kotimaankohteista. Etenkin Lapista sekä talvella että kesällä.
Hra Kepponen ei kärsi matkakuumeesta lainkaan. Hän haluaa lomallaan rentoutua ja hänestä matkailu on lähtökohtaisesti vaivalloista ja pahimillaan perillä odottaa vaimon tekemä kilometrin mittainen rastilista nähtävyyksiä ja tekemistä. Lisäksi Hra Kepponen on hyvin herkkävatsainen, tulee helposti merisairaaksi ja huonoilla teillä voi tulla huono olo. Olemme matkailijoina siis aika erilaisia.
Lisäksi perhe on määritellyt matkailuamme melkein parin vuosikymmenen ajan. Matkaan pääsee vain yksi aikuinen tai sitten koko viiden hengen lössi. Meillä ei ole ollut juuri minkäänlaisia tukiverkkoja, jotka olisivat mahdollistaneet meille pariskuntana lapsivapaata aikaa. Kun anoppi oli terveenä, pääsimme kahdesti viikonloppureissulle. Näiden kertojen lisäksi oli kerran Hra Kepposen mukana hänen työmatkallaan Firenzessä. Superbabysitterimme oli Suomessa ja teki minulle niin hyvän lastenvahdintatarjouspaketin, että minun oli mahdollista lähteä mukaan. Lissabonissa olimme pitkän viikonlopun vuonna 2022 niin, että pojat olivat keskenään kotona. Tuolloin esikoisemme oli 18v. 2023 oli Hra Kepposen kanssa kahdestaan viikon Santorinilla. Pojat saivat käytyä koulussa ja kotikin säilyi ehjänä. Tammikuussa 2025 olimmekin sitten kahdestaan Karibialla 11 päivää. Taas oli jännät paikat, koska esikoinen oli armeijassa ja nuoremmat kotona keskenään. Hyvin meni sekin. Kohtahan meitä ei kaipaa kukaan muu kuin vaari :)
Pikkulapsivuosina minä olen reissannut kavereideni kanssa. Hra Kepponen on suhtautunut minun matkailuuni varsin joustavasti ja kannustavasti. Hän ei todellakaan ole ollut pallona jalassa tai marttyyrina kotona palatessani.
Minulla on useampi ystäviä, jotka pitävät myös matkailusta, ja ovat olleet kiinnostuneita reissaamaan kanssani. Ystäväni Jonnan kanssa olemme matkustaneet 19 vuoden ajan. Olen matkaillut ainakin myös Lauran, Ilonan, Sirpan ja Tiinan kanssa, sekä kotimaassa Leenan ja Sirkun kanssa.
Olen päässyt toteuttamaan useita matkahaaveitani, tietenkin uusia haaveita on noussut tilalle. Matkahaavelista tulee varmaan pysymään pitkänä vielä pitkään. Viime vuosina olen yrittänyt vähentää vuosittaisten matkojeni määrää. Ensin syynä oli ilmastoahdistus ja sitten toiseksi syyksi tuli se, että osa lomasta on pakko varata lepäämiselle. En myöskään pidä yölennoista, koska en yleensä saa nukuttua koneessa lainkaan. Siksi teen säästeliäästi pitkiä lentomatkoja. Kärsin myös jetlagista. Tokihan matkailun määrään ja reissujen pituuteen ja kohteisiin vaikuttaa raha. Palkasta on viime vuosina jäänyt entistä vähemmän käteen perusmenojen jälkeen ja matkailun hinnat ovat nousseet.
Matkahaavelistani kärkipäässä on tällä hetkellä:
*Uzbekistan - haluan nähdä silkkitien hienoja vanhoja rakennuksia ja kokea aavikolla kulkevan luotijunan
*Costa Rica - monipuolinen luonto kutsuu minua
*Intia - kultaisen kolmion merkkirakennukset kuten Taj Mahal
*Safari joko Keniaan tai Tansaniaan
*Joku hyvä snorklauskohde
Sitten lopuksi vielä muutama kuva erityisen ikimuistoisista reissuista
Sinua on tosiaankin matkailukärpänen puraissut oikein isosti. Yksin matkustaminen ei tulisi minulle mieleenkään.
VastaaPoistaMatkakuumeeni on erittäin kroonista mallia ja se riivaa jatkuvasti.
PoistaMatkustan mieluummin sopivassa seurassa, mutta myös ihan mielelläni yksiksenikin. Olen tehnyt muutaman lomareissunkin yksikseni ja vuokrannut autonkin itsekseni. Työmatkavuosina totuin itsekseni kulkemiseen vaikka missä. Olen kyllä joskus ajatellut, että olin aika reipas nuorena ja himo päästä maailmalle oli kova. Ai, että pitäisi mennä yksin lentäen, junalla ja taksilla paikkaan, josta en ole ikinä kuullut aikaisemmin ja pitää siellä esitys kymmenille ellei sadalle ihmiselle englanniksi ja altistua heidän kysymyksilleen. No, mutta voinhan mä aina lähteä kokeilemaan, että kuinka pärjään :D
Minullakin on hyvin kroonistunut matkakuume, ja minä olen myös matkustanut paljon muiden kuin puolison kanssa. Häntä ei kiinnosta luonto eikä rantakohteet, yhdessä olemme matkustaneet Euroopassa muutaman päivän kaupunkilomia. Kävimme muuten Uzbekistanissa viime vuonna ja maa oli vaikuttava. Nyt puoliso keksi haluta Kanadaan, lähdemme sinne ylihuomenna. Keskimmäinen lapsi jää kotimieheksi. Kun lapset olivat pieniä, minun äitini jaksoi vahtia heitä muutamia päiviä. Olen myös matkustanut yhden lapsen kanssa kerrallaan - näin saan itse enemmän matkoja. Matkaseuraa on löytynyt myös edelliseltä matkalta, ja olenpa kerran ollut Nizzassa ystävän anopin kanssa. Minusta on aina ollut kiinnostavaa lukea sinun matkoistasi, koska laskettelua lukuunottamatta olen kiinnostunut hyvin samanlaista asioista. T Saukkis
VastaaPoistaIhanaa Kanadan matkaa teille! Minua Kanada kiinnostaa myös, se on jäänyt melkein olemattomalle tutustumiselle. Olen käynyt ainoastaan Vancouverissa. Haluaisin Banffin alueelle ainakin.
PoistaMinusta oli kiva matkustaa yhden lapsen kanssa kerrallaan ja se oli myös yllättävän rentoa :D Samalla lapsi sai ihan jakamatonta huomiota. Teinienkin kanssa matkailu on sujunut hyvin, minä en vaan meinaa pysyä kaupungilla heidän perässään.
Hih, tuo on aika hauska, että matkaseurana on ollut myös ystävän anoppi.
Minulla on lennot ostettuna Uzbekistaniin. Jos ei nyt mitään yllättävää käy, niin olen siellä vielä tänä syksynä ihailemassa paikkoja.
Olet sinä kyllä käynyt jo vaikka ja missä😍Sinun kanssa olisi turvallista matkustaa kokemattoman koska tiedät mitä pitää tehdä yms. Itse en ole matkustanut oikein missään, ei ole semmoinen kärpänen purrut, enkä osaisikaan ,eksyisin varmaan tai jotain!😂
VastaaPoistaIhanan nostagisia valokuvia olet löytänyt tähän postauseen ♥ Itse olen aloittanut matkailun vanhempieni kanssa Suomessa ja Pohjoismaissa. Todella paljon ihania muistoja reissuilta perheen kanssa on muistoissa. Olen tässä miettinyt koskahan minä ehtisin tarttua Repolaisen "Miten minusta tuli Reissumuija". Kivahän tästä olisi kirjoittaa ja samalla muistella menneitä.
VastaaPoista