17. syyskuuta 2025

Krapin pajan keikka ja Downton Abbey leffa

Viime viikolla oli vielä kaikenlaista ihanaa pientä menoa. Tästä eteenpäin yritän pitää menojen määrää vähäisenä, jotta ehtisin liikkumaankin ja töissä töiden määrä näin syksyisin kasvaa viikko viikolta. Lisäksi pimenevät illat ja päivät tulevat verottamaan jaksamistani. Pitää alkaa ennakoimaan näitä  kalenterissani. Tälle viikolle ei olekaan mitään kivaa menoa. Päinvastoin - minulla on hammaslääkäri. Loppukeväällä juurihoidetusta hampaastani löytyi vain kolme juurikanavaa, vaikka olisi pitänyt löytyä neljä. Tietenkään se mokoma hammas ei ole täysin tunnoton ja hieman jännittää, että miten viimeinen hoitokerta mahtaa sujua. Inhoan ja vähän pelkäänkin hammaslääkäriä.

Takaisin kivoihin juttuihin. Viikolla olin ystäväni Katin kanssa Krapin Pajassa keikalla kuuntelemassa Maria Ylipäätä ja Emma Salokoskea. Maria Ylipää on yksi suurista näyttelijä- ja laulajasuosikeistani. Krapin Paja on pieni ja tunnelmallinen keikkapaikka. Siellä istutaan pöydissä ja pöytiin voi tilata ennakkoon pientä syötävää ja juotavaa. Baari tarjoilee lisää virvokkeita. Meidän pöytämme oli aika takana, mutta näimme hyvin lavalle.

Krapihovi on tosi viehättävä paikka



Maria ja Emma ovat julkaisseet yhdessä kaksi levyä. Omani uni ilmestyi 2010 ja Kauniita piikkejä ilmeisesti 2024. Levyt eivät ole kotimaista peruspoppia tai iskelmää, vaan sekotelma erilaisia vaikutteita klassisesta, jazzista ja kansanmusiikista chanson-tyyliin. Biiseistä moni on ollut alunperin runo. 

Keikka ei ollut sellainen, että olisi voinut iloisesti rallatella tarttuvien biisien mukana. Keikka oli sellainen, jossa alusta loppuun ihailin bändin soittoa ja niin taitavia laulajia ja yritin kuulla kaikki hienojen runojen sanat. Bändissä oli kaksi viulua, alttoviulu, sello, basso, rummut ja kitara.



Perjantaina, ensi-iltapäivänä, olin katsomassa uusimman ja ilmeisesti vihoviimeisen Downton Abbey elokuvan. Minun piti mennä sinne ystäväni Tiinan kanssa, mutta hän olikin estynyt. Tiina on kova urheilemaan ja myös penkkiurheilemaan. Hänen oli pakko jäädä katsomaan Suomen koripallopeli :) Ihana Sutkautuksia blogin Taru asuu myöskin täällä Itä-Helsingissä ja hän tuli minulle leffaseuraksi.

Elokuva oli juonellisesti ehkä hieman köyhä, mutta näyttelijäntyö ja koko tuotanto oli jälleen loistavaa. Minä olisin voinut katsoa Downton Abbeyn keittiön toimintaa ja herrasväen pukujen vaihtoa vaikka toisetkin kaksi tuntia. Tykkäsin jälleen! Minulla on harkinnassa, että aloittaisin katsomaan tv-sarjaa alusta. Harkinnassa on toki myös matka kuvauspaikoille yhdistäen siihen Shakespearen kotikonnut.


Sunnuntaissa oli melkein työpäivän makua. Lähdin ensin moikkaamaan vaaria. Sieltä jatkoin mökille hakemaan esikoista ja hänen tyttöystäväänsä pois. Minulla oli mökillä myös mittaus- ja suunnitteluhommia. Loppukesän projektini meni vähän pieleen ja joudumme tekemään sille pientä korjaushommaa.

Mökillä oli syksyinen, mutta mukavan leppoisa sää vielä.

Vaikka rannan kanssa onkin ongelmia, niin kyllähän sen jaksaa joka kerta ilahduttaa, että mökillä on nyt järvinäköala ja ranta.


Olen yrittänyt tehdä mahdollisimman edullisesti rantaan oleskelupaikkoja. Jos olisin lähtenyt terassien rakentamiseen, joka oli ensimmäinen haaveeni, niin koko ensi vuoden matkabudjetti olisi mennyt siihen - eikä olisi edes riittänyt. 

En päässyt itse valvomaan rannan rakennusta, koska lupasin mökimme yhdelle läheiselle remonttievakkopaikaksi. Kehtasin lähettää remppa-apurini sinne, mutta en kehdannut mennä päiväksi itse mukaan. Rinteen kaivaminen ei onnistunut minitraktorilla, jolloin remppa-apuri oli päättänyt tasata paikan hiekalla. Hiekkahan ei tule tuossa pysymään, eli nyt tarvitsen jonkun hiekan tukiratkaisun. Hiekkaa on kaikkialla niin paljon, että se tulee ajan kanssa valumaan järveen, ellen ala tukemaan jotenkin sitäkin metrien matkalta. 

Apen kanssa vähän jo aikaisemmin mietittiin, että mitä tälle voisi tehdä. Ei kuulkaas ole helppoa tämä kaupunkilaisrouvan pieni raksahommailu. Aika usein joutuu tekemään jonkun asian kahdesti ja lopputulos ei vastaa suunnitelmaa. Netissä on kulunut melkein saman verran aikaa kuin itse hommiin. Voin tosin kehaista, että tiedän aika hyvin, että mitä tarvikkeita on missäkin kohtaa K-Rautaa.

Hra Kepponen raataa hulluna työtöitä, joten jälleen nämä mökin remppasuunnitelmat ja -toteutukset ovat minun, remppa-apurini ja nuorison pakkotyön varassa. Appi toki pyydettäessä konsultoi.

Jos on ainakin 40cm liikaa hiekkatasanteella korkeutta, niin ei paljoa haittaa. Eihän?

Sunnuntain kohokohta oli se, että esikoinen ruokki tyttöystävänsä lisäksi minutkin. Hänen keitoksillaan ihan varmasti rapisee hyväpoikaystäväpisteitä. Minulta suorastaan satoi hyvälapsipisteitä.

Kanaa teriyakikastikkeessa, pannulla paistettua parsakaalia, paistettuja herkkusieniä

Ihan helkkarin hyvä tiramisu

Mukavaa viikonjatkoa!

2 kommenttia:

  1. Hyvä ruoka, parempi mieli!
    Minä en osaa remppailla mitään, enkä yritäkään. Suurin saavutukseni on ollut tehdä 30cm palasiksi pilkotuista laudoista ruuvailemalla uudelleen pitkälautainen lavakaulus ;D

    VastaaPoista
  2. Mukavaa viikkoa! Sinulla ollut paljon touhua taas! Mukava seurata.

    VastaaPoista