24. elokuuta 2021

Iniö ja Louhisaaren kartanolinna

Vielä vähän lisää juttua kivoista kesämuistoista Turun saaristosta.

Kävimme tutustumassa Iniön pääsaareen. Siitä jäi päällimmäiseksi muistikuvaksi upeita saaristonäkymiä, suloinen kirkko ja erinomaista pullaa Cafe Gamla Bankenissa. Reissun aikana ehdin syödä kahdestikin pulla Gamla Bankenissa, mutta en ehtinyt kuvaamaan sitä :)

Eikö olekin kaunista?


 
Harmi ettei kännykkäkamera toistanut värejä hyvin. Etualalla oli turkoosi ja taaempana sinistä vettä.
 
Kesäloman aikana on tullut moneen kertaan mietittyä, että Suomen luonto on uskomattoman kaunista! Samalla olen miettinyt sitä, kuinka hieno asia on jokamiehenoikeudet, joiden ansiosta me kaikki pääsemme nauttimaan luonnosta. Maisemat Turun saaristossa, Kainuussa ja Pohjois-Lapissa ovat lumoavat. Vaikea olisi valita sitä kauneinta!

Iniön kirkonkylää kuvattuna yhteysalukselta

Kaunis Iniön kirkko, rakennettu 1797–1800
Olen nähnyt Suomessa harvoja haustausmaita, joissa olisi ainoastaan hiekkaa
 


Iniön kahden saaren välillä kulkee non stoppina sellainen yhteysalus, joka sai minut hymyilemään. Kyllä mahtui, eikä tarvinnut peruutella!
 
Yhteysaluksesta tulijat
 
Nyt mahtuu ja helppo ajaa sisään tähän lauttaan

Toiselle saarelle matkasimme, koska aiomme mennä tutustumaan Erkas Gårdenissa toimivaan Jumon juustolaan. Olimme ajatelleet ennakkoluulottomasti maistella kauden uutuusjäätelön vuohenmaidosta valmistetun suklaapähkinäjäätelön ja ostaa juustoa iltapalalle. Koska elokuu oli alkanut, niin juustola olikin siirtynyt vain viikonloppuaukioloaikaan. Ihan ei ollut turha reissu, koska ikkunasta kurkistellut vuohi sai hymyn huulille.

Kukas se sieltä kurkistaa?

Kävimme venesatamassa ihmettelemässä. Sesonkina sieltä saisi ostaa kalaa. Nyt ei ollut ketään paikalla.




Käytiin Iniön pääsaarella syömässä aikainen illallinen
 
Iniössä toimii edelleen kyläkauppa, jossa monipuoliset palvelut
 
Parin yön jälkeen olikin jo kotiinlähdön aika. Vietimme vielä viimeisen päivän tutustuen lisää sekä saariston että mantereen puolen tarjontaan. Kustavissa kävimme Kustavin savipajassa, joka on useamman käsityöläisen ja kaupan kylä. Leena löysi sieltä kauniin kannun kotiinsa ja minä innostuin shoppailemaan vaatetta. Kivoja vaatteita oli niin paljon, että joudun rajoittamaan ostosten määrää. Näillä näkymin etätyöt jatkuvat ainakin vuoden loppuun, joten arkivaatteena on edelleen yöpaidat :D

Yhteysalus Aura, jolta jälleen jäi ainakin 10 autoa odottelemaan seuraavaa vuoroa
 
Kustavista jatkoimme matkaa Louhisaaren kartanolinnaan. Olen pitkään haaveillut retkestä Louhisaareen, mutta matkaa meiltä sinne tulee 2,5t per suunta, siksi Louhisaari on odottanut ajankohtaa, jolloin retkeilisin samalla suunnalla. Tällä reissulla Louhisaari oli aivan matkan varrella. Louhisaari on mielenkiintoinen kohde: se edustaa suomessa harvinaista palatsiarkkitehtuuria ja tunnettujen ja varakkaisen sukujen nokkamiehet ovat vaikuttaneet Suomen historiaan ja onhan  Louhisaari myös marsalkka Mannerheimin synnyinkoti.
 
Louhisaari

 
Louhisaaren päärakennus ja sivurakennukset ovat valmistuneet vuonna 1655. Ne rakennutti Flemingin suku, jolle Louhisaari kuului vuosina 1450-1791. Flemingin suvusta on noussut useita Suomen historian merkkihenkilöitä. Tunnetuimpia ovat Herman Pietarinpoika Fleming 1500-luvulla, joka oli Kustaa Vaasan luottamusmies, valtaneuvos, Suomen sotaeversti, amiraali, Hämeen, Tallinnan ja Viipurin linnanpäällikkö sekä Suomen käskynhaltijana. Jo on riittänyt tuolla miehellä titteleitä! Hänen pojanpoikansa oli valtaneuvos, Tukholman ylikäskynhaltija ja amiraali Klaus Laurinpoika Fleming. Louhisaaren kannalta tärkeä henkilö oli viimeinen rikas Fleming Herman Klaunpoika (1734-1789). Hänen aikanaan Louhisaarta muodistettiin ja siellä vietettiin loistaliasta elämää. Kyseinen Fleming jäi historian kirjoihin ilmeisesti eniten sen takia, että hänen aikanaan loppui Flemingien rahat. Velkojen vuoksi perikunnan oli myytävä Louhisaari 1791.

Flemingien ajan juhlasali, kuva lainattu https://visitnaantali.com/yritys/louhisaaren-kartanolinna/
 

Uusi omistaja, everstiluutnantti C. Fr. von Knorring korjautti linnan perusteellisesti 1792. Seuraavina vuosina Louhisaari vaihtoi jälleen omistajaa, kunnes ensimmäinen Suomeen asettunut Mannerheim osti sen 1795. Mannerheimit hallitsivat Louhisaarta reilun sata vuotta. Marsalkka Mannerheimin isä Carl omisti Louhisaaren vuoteen 1881, jolloin hän teki konkurssin uhkapelivelkojensa takia. Äijä ehti häippäistä konkurssin alta Pariisiin rakastajattarensa kanssa ja vaimo jäi tyhjän päälle seitsemän lapsen kanssa. Sanotaan, että marsalkan äiti kuoli suruun ja järkytykseen nopeasti konkurssin jälkeen ja lapset joutuivat sukulaisten hoiviin. Louhisaaren osti Carlin sisar Eva Mannerheim. Vuonna 1903 Louhisaaren osti talousneuvos Oskar Hannus, jonka kuoleman jälkeen sen peri hänen tyttärensä. Vuonna 1961 Suomen Marsalkan Ratsastajapatsasvaltuuskunta lunasti Louhisaaren linnan sekä 7,5 ha suuruisen puistoalueen lehtikujineen ja lahjoitti ne Suomen valtiolle.
 
Louhisaaren toinen kolmas esittelee Flemingien aikakautta ja toinen kerros Mannerheimien aikakautta.
 
Flemingin ajan kerroksen komea katto

Todennäköisesti marsalkka on syntynyt tässä huoneessa, jota kutsutaan pieneksi siniseksi makuukamariksi. Huonekalut ovat Mannerheim-suvun

Tämä lienee Flemingien kerroksesta, jolloin kalusteet olivat raskaampia. Kyseisessä sängyssä otettiin vastaan virallisia vieraitakin. Isäntä saattoi siinä pötkötellä rennosti kuunnellessaan millä asialla vieraat olivat.

Mannerheimien kerros

Minä tykkään hurjasti interiöörimuseoista, jokin niissä kiehtoo minua. Minusta Louhisaari oli mielenkiintoinen vierailukohde. Kartolinnan lisäksi Louhisaari tarjoaa nähtävää myös ulkona.
Louhisaarta ympäröi hieno englantilaistyylinen muotopuutarha, jossa on myös hyötypuutarha sekä uimalarakennus. Merenpinta on vuosisatojen kuluessa noussut niin paljon, että uimala ei ole enää rannalla.

Leenalta terkkuja puutarhasta!


Louhisaaren kartanalinna on avoinna kesäkauden ja sulkeutuu elokuunlopussa: 1.8.-31.8.2021 ti-su klo 11-17. Syyskuussa avoinna ryhmille varauksesta. 

Tykkäätkö interiöörimuseoista? Mikä on suosikkisi?

10 kommenttia:

  1. Se on hyvän pullan merkki, että katoaa lautaselta, ennen kuin ehtii ottamaan kameraa esille. :-D

    Olipahan taas paljon kaikkea mielenkiintoista! Mä rakastan interiöörimuseoita (tosin kuulin tämän nimityksen nyt vasta ekan kerran)! Niissä voi aistia menneen ajan tunnelmaa ja itsekin ikään kuin siirtyä ajassa taaksepäin. Suosikkia en nyt kumminkaan muista?! Yksi kartano Virossa on jäänyt erityisen hienona kokemuksena mieleen, mutta en muista sen nimeä, enkä jaksa nyt etsiä blogistanikaan. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisellä kerralla pulla oli vielä lämmintä, joten eihän sitä joutanut kuvaamaan lainkaan :)

      Se on juurikin noin, että noissa interiöörimuseoissa voi kuvitella istahtavansa sohvalle iltapäiväteelle ja siirtyvän samalla pari sataa vuotta taaksenpäin ajassa. Mielenkiintoista on myös miettiä, että kuka esineitä on käyttänyt.

      Poista
  2. Kiva oli lukea näistä kaikista kohteista,sillä olen käynyt samoissa paikoissa.Kustavissa käyn joka kesä,Louhisaaren linna myös tuttu samoin Iniö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta kaikissa noissa paikoissa. Tykkäsin todella paljon! Toivottavasti pystyn vielä palaamaan noille paikoille.

      Kivaa loppuviikkoa!

      Poista
  3. Kyllä oli paljon hienoja ja mielenkiintoisia paikkoja ja kohteita, miljöitä ja maisemia! Olit ottanut hienoja kuvia ja kerroit mukaansa tempaavasti. Tykkään interiöörimuseoista. En osaa kyllä sanoa, mikä on suosikkini, kun ovat olleet jokainen niin omanlaisensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Suomesta löytyy niin paljon kauniita maisemia ja mielenkiintoisia kohteita.

      Poista
  4. Valtavasti taas nähtävää! Kirkko on tosi kaunis. Tuo sininen katto pisti silmään, kun on niin "matalalla", kun viimeksi näin Kerimäen kirkon :)
    Aikamoinen on tuo museo. Melkoiset hallinta-alueet on Flemingillä ollut! Tallinna, Viipuri, HÄme. Varmaan tosi hyvin onnistui ;)
    Piti oikein kuukeloida varmuuden vuoksi, mikä on interiööri, kun ei kuulu perussanastooni. Asia selvisi, kuten myös se, että miljardööri, tilpehööri ja likööri, ovat riimisanakirjan mukaan tuolle rimmaavia. Muuta sanottavaa minulla ei tuosta aiheesta olekaan ;D Täytyy laittaa kohde muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flemingin äijät ovat olleet Suomessa ihan kuninkaasta seuraavat ja melkoinen varallisuus kertyi myös, koska maa-alueet Louhisaaren ympärillä ovat olleet isot. Mutta eikös sitten siihenkin sukuun syntynyt yksi, joka pisti kaiken menemään.

      Ihailin mä interiööriä,
      kaunista ja tarpeetonta tilpehööriä,
      ja siemailin samalla likööriä

      Sain heti inspiraation riimitellä, tuotos nyt vaan ei ollut kovin kummoinen :D

      Kivaa perjantaita!

      Poista
  5. Iniö on minunkin "must to visit-listalla" mutta vielä en ole sinne saakka ehtinyt. Saariston rengastien kohteet jäivät nyt toista kesää peräkkäin käymättä. Aiempina kesinä on aina otettu joku uusi kohde haltuun. Iniö näyttää idyllisen pieneltä ja suloiselta paikalta.

    Louhisaari on yksi suosikkipaikkani ja olenkin tainnut käydä siellä yhteensä kolme kertaa parin vuoden sisällä. Ehkä taas sinne tulevina kesinä. Minulle on osunut myös opas kierroksella, joka on kertonut todella elävästi Louhisaaren historiasta ja temmannut ryhmän hyvin mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Iniö oli ensikosketus saariston rengastiehen, mutta uskon palaavani sinne. Hieman se yhteysaluksiin jonottelu laski innostustani regasreittiä kohtaan.

      Mekin kuuntelimme Louhisaaren pihalla opastuksen. Mielelläni olisin kiertänyt oppaan kanssa sisätiloja. Kivasti oppaat saleissa vastaili kysymyksiin, mutta eihän se ole sama kuin opastettu kierros.

      Minun tulee liikkuttua Turun suunnalla aika harvoin, joten voi käydä niin, että tämä jää ainoaksi Louhisaaren vierailukseni.

      Poista