Turvallisesti kotona

Lähi-idän reissussa oli ihan loppuun saakka yllätyksiä ja säädettävää, mutta se tarjosi myös unohtumattoman hienoja kokemuksia. Kotiinpaluu viivästyi noin neljä tuntia ja pääsin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä nukkumaan siinä kolmen maissa. Työviikko alkoi kanhevasti vähäisillä unilla. Siitä huolimatta olen ollut aikaisempaa iloisempi ja innostuneempi ihan kaikesta mukaanlukien työ. Aivan selvästi loma ja auringon näkeminen lisää hyvinvointiani! Tämä asia pitäisi muistaa lomasuunnittelussa. Järkevää olisi suunnitella ensin kaamoksen pakomatka ja sen jälkeen katsoa, että riittääkö rahaa muuhunkin. Harmi vaan, että kaamosajan kohteet ovat joko kaukokohteita tai sitten vähän epävarmoja sään suhteen. Kesäkaudella on niin paljon houkuttelevia kohteita lyhyen lennon päässä.

Työviikko oli aika hektinen. Töissä olemme parantaneet sijaisjärjestelyjä ja minun sijaiseni oli ensimmäistä kertaa Timo. Kaikki toimi mahtavan hyvin. Maanantaina aamun ensimmäisessä palaverissa oli ilo esitellä Timon kasaamaan raporttia. Kaikki muukin oli tosi särmästi hoidettuna. Kaamospaon lisäksi houkutteleva loma-ajankohta olisi sellainen, että Timo on töissä ;) Tiistaina, kun menin ensimmäistä kertaa toimistolle työkaverini Sirpa oli käyttänyt autoaan huollossa ja kurvannut tietämänsä pullakioskin kautta ja ostanut sesongin ensimmäiset Runebergin tortut. Koska 10kpl rasia oli tarjouksessa, Sirpa osti sen normaalin 5-6 kpl sijasta. Kuinka ollakkaan meitä olikin toimistolla paikalla vain kolme. Jouduimme juomaan Runebergin kahvit sekä aamusta että iltapäivällä. Onneksi saimme rekrytoitua iltapäiväksi pari avustajaa.

Pojista osa tunnusti, että heillä oli ollut ihan pikkaisen ikävä äitiä. Hra Kepponen oli pyörittänyt perhe-elämää sujuvasti poissaoloniajan. Koska minä olen tiukempi kotiruuan suosija kuin Hra Kepponen, jälkikasvu oli saanut poissaolessani sekä pizzat että hampurilaiset. Sanoisin, että pizzat ja hampparit saattavat olla yksi syy siihen, että lapsista on ihan kiva, kun äiti välillä lomailee. Toisaalta  matkatyövuosinani pojat tottuivat siihen, että äiti on välillä poissa.

Työpaikan pullapiirikin on kokoontunut. Johanna oli leiponut suklaapäällysteisen kuivakakun

Edessä on perusarkea. Meinasin sanoa, että kalenteri ammottaa tyhjyyttään kivoista jutuista, mutta onhan siellä poikien suloisen pienen serkun 4v synttärit tulossa, Hra Kepponenkin täyttää kohta vuosia ja pojat saivat vaarilta synttärilahjaksi liput Pieni merenneito musikaaliin ja sinnekin päästää lähitulevaisuudessa. Eikä perusarjessakaan mitään vikaa ole. Voin jatkaa viikonloppukokkailuani kuukauden uuden ruuan merkeissä, joka jäi loppuvuodesta pahasti paitsioon. Viikonloppuna toteutettava vähintään yksi parempi ateria on jatkunut menestyksekkäästi läpi syksyn.

Perusarjen sankarini Hra Kepponen onnistui kiristämään meidän teiniesikoisen laskemaan matematiikkaa. Teinin yläasteella oppilas saa itse valita, kuinka paljon laskee ja poika on tietenkin valinnut minimin. Ennen siellä sai oppitunneillakin valita, että minkä verran laskee ja laskettuaan selata kännykkää. Olin tuosta aivan tyrmistynyt. Edellisen matikankokeen vitonen paljasti sen, että poika ei todellakaan pärjää minimillä. Ihan helppo rasti ei ollut saada poikaa hommiin ja yllättävän paljon hän tarvitsi apua laskuissa. Kaikkien annettujen laskujen laskemisella kokeesta tulikin ysi. Meidän ei ole aikaisemmin juurikaan tarvinnut puuttua lasten koulutyöhön vahtimalla läksyjen tekoa, paitsi keskimmäisen ja kuopuksen A2-saksan osalta. Aikuisella meinaa välillä sumeta järki, kun yrittää saada teiniä panostamaan koulutyöhön. Toivottavasti noille kahdelle pienemmälle ei iske samanlaista opiskeluvastenmielisyyttä kuin esikoiselle yläasteella. Teini pitäisi saada pidettyä sellaisissa numeroissa, että peruskoulun jälkeisiä opintoja ei määrittele se, mihin todistuksella pääsee vaan se mihin teini haluaa mennä. Mikään helsinkiläinen huippulukio ei todellakaan ole suunnitelmissa, eikä välttämättä lukio lainkaan.

Tämän viikonlopun ohjelma on rentoilua ja vaaria pitää ehdottomasti käydä moikkaamassa, kun emme ole nähneet pariin viikkooon. Lisäksi alan tekemään postausta reissun kohokohdasta Omanin aavikkohotellista.

Kivaa viikonloppua!