Omanin aavikkohotelli

Olen potenut lievää aavikkokuumetta pari vuotta. Olen saanut tartunnan netistä, joka on pullollaan toinen toistaan upeampia aavikkokuvia. En ole koskaan käynyt hiekkadyyniaavikolla. Kyseinen virhe vaati pikaista korjaamista. Olen ajanut 90-luvulla USA:ssa Death Valleyn läpi, joka tarjoaa omanlaisensa aavikkokokemuksen, mutta ei sellaista hiekkadyynikokemusta. Haaveenani oli siis päästä kokemaan nimenomaan hiekkadyyniaavikko.

Perhe on suhtaunut tietyllä huvittuneisuudella aavikkokuumeeseeni. "Äiti, googlaatko sinä taas hiekkaa?" No, voi kyllä :) Goolaus tuotti minulle listan mielestäni kauneimmista aavikoista:
1) Namibian aavikkoalue, etenkin Sossusvlei
2) Gobin autiomaa Mongoliassa
3) Sahara Pohjois-Afrikassa
3) Arabian autiomaa

Matkalla Arabian niemimaan valtioihin  aavikkovierailu on helppo toteuttaa, koska Arabian aavikko kattaa melkein koko alueen. Helpoimmillaan Dubaista voi ottaa jonkun lukuisista retkifirmoista ja piipahtaa aavikolla muutaman tunnin retkelle. Haaveenani oli yöpyminen selkeästi isojen kaupunkien ulkopuolella.

Arabian aavikkoa googlaillessani päädyin siihen, että haluan aavikolle Omanin puolella Wahiba Sandsille. Toiveenani oli ajaa itse aavikolle. Omanin hyvä tieverkosto ja rauhallinen ajokulttuuri mahdollistivat toiveeni toteutumisen. Oi, että odotin koko syksyn aavikkoreissua. Ystäväni Laura on vähän kovempi stressaamaan ja häntä puolestaan viime metreillä jännitti aavikkoreissu niin, että parina yönä ei meinnut tulla uni.

Aavikkoreissun aamu alkoi katastrofisissa merkeissä. Luvattu saderintama oli saapunut jo yöllä Omanin pääkaupunkiin Muscatiin ja koko yön ja aamun oli satanut. Kun katsoin hotellin ikkunasta, niin kadun matalammassa päässä näytti tältä:

 

Rajut sateet ovat Omanissa ja etenkin Muscatissa aika harvinaisia ja tieverkostoon ei ole rakennettu minkäänlaisia viemäröintejä. Moottoriteillä kaupungin ulkopuolella ongelmaksi saattaa muodostua rankkasateella se, että vuorilta tulvii vettä tielle.

Keskustelu autovuokraamomme Sixtin kanssa antoi tilanteesta varsin pessimistisen kuvan. Mikään vakuutus ei kattaisi moottoririkkoa, jonka syynä olisi kadulta moottoriin saakka ulottunut vesi. Sixt väitti, että heillä on jo moottoririkkotapauksia. Dubaissa olimme kuulleet taksikuskilta, että hybridit ovat hyvin herkkiä vedelle. Mietimme jopa aavikkoreissun väliin jättämistä. Sitten otin yhteyttä aavikkohotelliin. Heidän kuljettajansa oli käynyt hakemassa asiakkaita lentokentältä ja oli jo matkalla takaisin resorttiin. Hän ei ollut kokenut matkalla mitään ongelmia. Hänen mielestään automme upgrade nelivetoonkin olisi aivan tarpeeton kustannus. Perillä olisi kuulemma kiva, mutta puolipilvinen sää. Päätimme pelata varman päälle ja ottaa ison nelivedon ja hakea sen keskustaliikeen sijasta lentokentältä. Jonkin aikaa kesti jonotella lentokentältä kaupungin lävitse. Nelikaistainen liikenneympyrä oli niin veden vallassa, että vain kahta kaistaa pystyi käyttämään. Paikalla oli poliisit ohjaamassa liikennettä. Kaikki oli sinänsä sujuvaksi tehty, mutta vei vaan normaalia enemmän aikaa. Yli puolet matkasta kohti aavikkoa satoi.

Auton ikkunasta ajomatkalla kuvattua

Pilviverho alkaa rakoilla

Hotelliin sai ajaa perille ainoastaan nelivedolla. Minusta perille vievä tie oli keskiverto suomalaista mökkitietä selvästi parempi. Toki hämärässä ja pimeässä on sellainen riski, että ajaa tieltä huomaamatta hieman ulos, jossa onkin sitten pehmeämpää hiekkaa. Ehdimme perille aavikkoleirille juuri ennen auringonlaskua. Hyppäsimme saman tien hotellin autoon, joka ajoi vierailijoita dyyneille. Vaikka etukäteen ihailin netistä aavikkokuvia, niin aavikon kauneus pääsi silti yllättämään. Näkymät dyyneiltä olivat upeat! Hiekka voi olla jumalaisen kaunista.

Aikamoinen tuuli kävi dyyneillä. Onneksi tuulensuunta oli sellainen, että tuuli osui selkään auringonlaskua ihailessa. Olin lähtenyt aamulla meikittä matkaan ja kyllä nauratti, kun laittelin tahmeahkoa huulipunaa aavikolla tuulessa, jotta näyttäisin edes hieman paremmalta niissä lukuisissa selfiessä.

Kävimme huuhtomassa hiekat hampaiden välistä kylmällä oluella ennenkuin palasimme tutkimaan majoitusta. Aavikkohotellimme Desert Night Camp koostui useista pienistä "mökeistä", jotka oli rakennettu muistuttamaan telttaa. Oikeita telttaleirejäkin on, tosin niissä on teltat rakennettu paalutuksien varaan maanpinnan yläpuolella. Sen verran olen tullut mukavuudenhaluiseksi, että valitsin majoituksen, joissa on wc, suihku sekä ilmastointi/lämmitys. Mökkimme vastasi aivan hotellitasoa. 

Äkkiä koittikin illallisaika. Taskulampun ja vähäisten ulkovalojen tuikkeessa kävelimme ravintolalle. Tähtitaivas oli todella kaunis. Majoitukseen kuului runsas buffet-illallinen, joka oli varsin herkullinen.

Lautasella lammasvarras, nautaa, kasviksia riisiä ja leipälautasella kurkkua, tomaattia, paikallista leipää ja hummusta

Kovin pitkiksi eivät jääneet yöunet. Olimme ostaneet aamuksi retken katsomaan auringonnousua. Startti oli mökiltämme 6:25. Kun astuin mökistä ulos klo 6:20 hämmästykseni oli aikamoinen, kun mökin edessä oli kameli. Juttelin sille ystävällisesti, josta kameli teki sellaisen johtopäätöksen, että minulta voisi saada ruokaa. Vähän alkoi jo huolestuttamaan moinen takin taskujen hamuaminen. Tässä vaiheessa luulimme vielä, että kyseinen kameli on hotellin kameli, jota käytetään ratsastukseen. Kameli kuului jollekin muulle. Tapana on, että omistajat käyvät keräämässä yöksi kamelinsa aitaukseen ja auringon noustetta kamelit pääsevät etsimään ruokaa aavikolta. Tämä yksilö oli kaverinsa kanssa jaloitellut mökkikylään. 

"Anna minulle ruokaa"

Auringonnousun retkestä teki erityisen se, että vieraat ajetaan kaikki eri paikkoihin, joten jokainen saa kokemukset, miltä tuntuu olla "yksin" aavikon rauhassa.

Sieltä se aurinko nousi

Paikalliset harrastavat aavikkoretkeilyä ja jokamiehen aavikko-oikeuden perusteella missä tahansa saa yöpyä. Joku oli laittanut pienen pienen telttansa kauimmaisen hotellialueen viereen. Mikäänhän ei estäisi turistiakaan tekemästä samoin, mutta oma erähenkisyyteni ei moiseen riittäisi. Menimme retkeltä suoraan aamiaiselle ja sen jälkeen jäin mökkimme eteen ihailemaan maisemia ja kuuntelemaan hotellialueen parista puusta kuuluvaa linnunlaulua. Dyyneillä näkyi tuossa vaiheessa jo enemmänkin kameleita.

Aavikkotelttailua

Minulla oli mielenkiintoinen seikkailureitti suunniteltuna paluumatkaa varten. Olimme kuitenkin sen verran väsyneitä, että päädyimme pyytämään hieman myöhäisempää check outia ja nukuimme pienet aamupäiväpäiväunet. Ajomatka Muscatiin meni paljon tulomatkaa nopeammin. Teiden varsilta bongaillut kamelit ja kyläkaupat toivan matkaan lisäviihdettä. 

Tätä(kin) reissua muistelen vielä kiikkustuolissa! Johan oli upea retki.

PS. Hra Kepposen on ollut helppo seurata, että eteneekö reissu suunnitelmien mukaisesti Life360 appsilla. Hankin Omanissa paikallisen prepaidin ja Dubaissa olinkin melkein koko ajan wi-fissä. Saapumiskiireissäni aavikkohotelliin, en kerinnyt viestittelemään Hra Kepposelle. Hän alkoi jo miettimään, että pääsimmekö perille ja laittoi viestiä tietävänsä että pääsimme perille ja tietävänsä melkein meidän mökin numeronkin :D

Hra Kepponen on paikallistanut vaimonsa