10. joulukuuta 2019

Valasretki ja hylätty luksushotelli

Palaan heinäkuuhun ja matkaani Azoreille. Tässä joulukuun harmaudessa ja sateessa on kiva muistella aurinkoa ja sinistä taivasta. Tänä vuonna en tiedä, että kumpaa odotan enemmän lunta vaiko kesää. Polveni ovat vihoitelleet syksyllä niin paljon, että talviurheilukaudesta voi tulla aivan surkea.

Päätimme kokeilla valasretkeä siitä huolimatta, että paras aika valaiden näkemiseen Azoreilla on huhti-toukokuu. Naaraskaskelotit asuvat Azoreilla, joten niin näkemiseen on hyvät todennäköisyydet melkein läpi vuoden. Delfiinejä asuu myös paljon Azorien vesillä. Ajattelimme, että jos nyt näkisimme edes yhden valaan pyrstön, niin retki olisi onnistunut.

Koska retkemme jatkui mereen uponneelle kraaterille snorklaamaan, jätin painavan ja suuren järjestelmäkamerani pois matkasta. En tainnut oikeasti uskoa näkeväni pyrstön pyrstöä, kun jätin varusteet pois matkasta ;) Olen tullut sen verran laiskaksi, että kuvaan nykyisin melkein kaiken kännykällä.

Valasristeily oli menestys! Ensin näimme neljästi kaskelotin. Kaskelotti on kookas valas, urokset voivat kasvaa jopa 16 metrisiksi, naaraat jäävät muutaman metrin lyhyemmiksi. Viides kaskelottikohtaaminen oli se hienoin. Mukana ollut luonto-opas huomasi hyvin nopeasti, että kyseessä on emo ja poikanen. Niiden asennosta pystyi päättelemään, että emo imetti poikasta. Imetyksen jälkeen ne keräilivät vielä voimia sukellukseen. Ensin sukelsi iso pyrstö ja sitten perässä pieni. Kaskelotit saattavat sukeltaa jopa kahden kilometrin syvyyteen saakka.

Sain kännykällä sentään muistoksi yhden valaan pyrstön

Valasretkiyrityksellä on valasvahteja kaukoputkien kanssa etsimässä valaita ja veneet ilmoittavat radiolla löydöistään. Siksi todennäköisyys nähdä valaita on hyvä. Yritys noudatti ihan viimeisen päälle turvavälejä valaisiin, jotta valaat eivät häiriintyisi.

Viiden kaskelotin lisäksi näimme kaksi pientä ryhmää nokkavalaita. Nokkavalaat olivat arkoja ja ennenkuin vene pääsi kunnolla näköetäisyydelle, ne sukelsivat tiehensä. Aivan retken lopuksi näimme delfiinejä. Noin kahden sadan yksilön parvi oli siirtymässä paikasta toiseen. Kaikista Azorien tarjoamista kokemuksista minun ykkösekseni nousi kaskelottien ja delfiinien näkeminen.

Alla pieni videoklippi delfiiniparvesta, tässä kohtaa oli parven häntäpää jäljellä. Aiemmin delfiinejä näkyi videoon verrattuna moninkertaisesti. Videon laadussa on toivomisen varaa, se on kuvattu seisten aalloissa heiluvassa veneestä.



Tässä listaus retkellä nähdyistä lajeista

Pääsimme myös paikallisen meripoliisin pistotarkastuksen kohteeksi, kun he tulivat katsomaan, että onko kaikilla retkeläisillä asianmukaisesti pelastusliivit päällä.


Veneretki jatkui Vila Franca do Campon saarelle. Se on mereen uponnut tulivuori, jonka pyöreä kraateri on Sao Miguelin saaren paras (ja minusta ainoa) snorklauspaikka. Vila Franca on luonnonsuojelualuetta ja sinne myydään päivittäin rajoitettu määrä pääsylippuja. Liput kuulemma loppuvat yleensä parissa tunnissa ja niitä myydään myydään aina yhdeksi päiväksi kerrallaan. 


Vila Francan kallioita 

Arvioisin, että merivesi kraaterissa oli ehkä 22-asteista - ei siis mitään kovin lämmintä. Mielenkiintoisimmat kalat ja meritähdet oliva sillä kohtaa, josta merivesi virtaa kraateriin sekä kraaterin reunan ulkopuolella. Vesi oli siellä viileämpää. Matkaseurani Jonna joutui nousemaan ylös ja pukemaan märkäpuvun päällensä. Meillä oli taaskin omat välineet mukana ja olen huomannut, että hyvin usein retkillä ei ole räpylöitä saatavilla. Kuvassakin näkyvän kraaterin suuaukon ulkopuolella virtaukset olivat sen verran voimakkaat, että itse en olisi lähtenyt sinne ilman räpylöitä.

Snorklailukokemuksena Vila Francan saari oli sellaista hyvää keskitasoa. Parempaa kuin kokemukseni Välimerestä, mutta toki selvästi heikompaa kuin snorklaus koralleilla.


Älyttömän hienon luonnon lisäksi Azoreilla oli saatavilla myös erinomaista ruokaa edulliseen hintaan. Heinäkuun lopussa turisteja oli jo paljon ja muutamien ravintoloiden varauskirjat saattoivat olla useamman päivän osalta täynnä. Tapana oli jonottaa ulkona pöytää. Me päädyimme syömään ennen suosituinta aikaa, mikä helpotti pöydän saamista. Löysimme todellisen ravintolahelmen nimeltään Calcada do Cais. Heidän jättirapupastansa oli suorastaan taivaallista ja hintaa vain 13€. Saman hintainen oli erinomainen ja iso sisäfileepihvi.

Mustekalan musteella värjättyä spagetti ja jättirapukastiketta

Paikallisista erikoisuuksista suosikkini oli paikalliset "osterit" nimeltään lapas. Niitä voisi myöskin syödä raakana, mutta useimmissa ravintoloissa ne ovat listalla grillattuina. 


Koska tämä on vihoviimeinen postaus Azoreista, niin vielä loppuun yksi Azoreiden suosituista "nähtävyyksistä", joka on siitä erikoinen, että se ei liity luontoon millään lailla. Se on hylätty Monte Palacen luksushotelli. 1980-luvulla Azoreiden matkailubisnes oli vielä alkutekijöissään ja silloin joku sai idean rakentaan luksushotellin vuorenrinteeseen, josta toki on huikeat nakymät alas kraaterijärville. Sijainti on syrjäinen ja ajankohta oli liian aikainen. Luksushotelli teki konkurssin 18kk avaamisensa jälkeen.

Rakennus seisoo vuorenrinteessä tyhjänä ja kasvillisuus alkaa vallata sitä vuosi vuodelta enemmän. Sisäänkäynti rakennuksen pihalle on suljettu ja isoin plakaatein kerrottu, että pääsy kielletty. Aita on niin matala, että sen ylitse on uteliaiden helppo ponnistaa. Netistä löytyy paljon sisäkuvia Monte Palacesta. Me tyydyimme katselemaan rakennusta vain ulkoapäin. Aivan parhaat kuvat tulevat hotellin katolta, jossa uskaliaimmat käyvät kuvaamassa.

Tämän julkisivun parvekkeet ovat jo muuttuneet reheviksi, aavemainen sumu pyörii hotellin ympärillä.

Julkisivu vähemmän sumuiselta suunnalta kuvattuna

Sisäänkäynti kuvattuna portin raosta. Uteliaita matkalijoita oli silloin menossa rakennukseen sisään.

Linkitän tähän muutaman kuvan Instasta, jossa näkyy hotellin sisätiloja. Rakennuksen huonosta kunnosta varoitellaan netissä, sekä kylteissä rakennuksen ulkopuolella. Olisi ehkä pitänyt kuitenkin ponnistaa aidan ylitse, koska en ole sitten lapsuuden käynyt missään hylätyssä rakennuksessa.









Aikaisemmat jutut Azoreista
Huikeita kokemuksia Azoreiden tuliperäisyydestä
Azorien maisemia
Azorien käsittämätön hortensiatie

12 kommenttia:

  1. Jännä ja todella aavemainen paikka tuo hylätty hotelli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tuonne hylättyyn hotelliin joutuisi yksin pimeällä, niin varmaan puntit tutisisivat. On se sen verran aaveimainen paikka.

      Poista
  2. Wau mitä kuvia ja mielenkiintoinen paikka tuo hylätty hotelli. Olen lapsena ollut valaita katsomassa ja se jäi kyllä ikuisesti mieleen. Vene tuntui tosi pieneltä valaiden rinnalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin uskon, että etenkin sen ison pyrstön ja perään pienen pyrstön sukeltaminen jää pitkäksi aikaa mieleen. Valaiden koko ei tällä retkellä paljastunut, kun turvaväli valaisiin oli 50-150m tilanteesta riippuen.

      Poista
  3. Vaude, mikä reissu! Jännä huomata, että muillakin jää aina silloin tällöin raskas kamera matkasta ja kännykästä tuleekin kamera.

    Azorit on kiehtonut, mutten ole käynyt. Merielämä on niin kiinnostavaa kaikissa muodoissaan. Ja tuo hylätty hotelli. Sehän on kuin kummitusleffasta. Koko ajan jänskättää. Mun olis pakko päästä niin liki. Hylätyt rakennukset puhuvat ihan omaa kieltään. Siellä olisi hienoa kuitenkin kuvata jotain...esim., promokuvia levynkansia jms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järjestelmäkameralla saisi juurikin tuollaisista tilanteista kuten valasretki paljon parempia kuvia, mutta laiskuus iskee. Kuvaan nykyisin 95% kännykällä.

      Tuo hylätty hotelli olisi varmasti hieno tausta monenlaisiin kuviin. Mikä kontrasti tulisikaan kuvata siellä juhlapukeutumista tai hempeitä kesämekkoja tai joku uskomaton ruokakattaus.

      Poista
  4. Hyvä keino vältellä kännykällä kuvaamista on omistaa niin p*ska kännykkä, että sillä ei paljon viitsi kuvata. T. nimim. kokemusta jne.. Mutta sinun kännykälläsi saa hyviä kuvia!

    Kuten varmaan arvaatkin, tuo hotelli ois just miun makkuun. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa toimivalta strategialta, kuinka välttää kännykällä kuvaaminen :D :D Minä muistutan teiniä siinä mielessä, että kännykkä on mulle kuin elämä. Siinä on kalenteri, sähköpostit, etäkokousjärjestelmä ja pääsy firman intranetin dokumentteihin. Pystyn aika hyvin operoimaan pelkällä kännykällä melkein mistä päin maailmaa. Tosin kaikkien noiden takia tilanne on muuttunut sellaiseksi, että todellakaan vaihda puhelinta usein ;)

      No, kuule kävit siellä hotellin pihalla mielessäni! Ajattelit, että sinä varmasti menisit hotelliin sisään ja tykkäisit siitä paljon. Vähän jälkikäteen harmittaa, että pungennut itseäni aidan ylitse

      Poista
  5. Jestas miltä nuo maisemat näyttää tuolta hotellista katsottuna ja muutenkin. On kyllä varsin haamumainen fiilis hylätyssä hotellissa.

    Valaita ja delfiinejä kun pääsisi joskus katsomaan.

    Kivaa viikon jatkoa Rva Kepponen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hotellista oli kyllä upeat näkymät. Tänä päivänä hotelli tuolla paikalla saattaisi olla isokin menestys, näkymät ovat upeat ja samoin luonto.

      Toivottavasti sinulla tulee mahdollisuus joskus päästä katsomaan delfiinejä ja valaita.

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  6. Tuo Azorien matka on kyllä sisältänyt vaikka mitä upeita kokemuksia ja nähtävyyksiä. Valaita olisin minäkin halunnut katselemaan.
    Ja tuonne hylättyyn luksushotelliin olisin myös halunnut mennä. Rakastan hylättyjä rakennuksia ja kävin kurkkimassa netitä kuvia. Upea "rappioromanttinen paikka".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Azorit ovat minusta Euroopan hienoin luontokohde, Islanti jää kakkostilalle. Azoreilla on aivan älyttömän paljon hienoa nähtävää eikä kovin pitkä matka mihinkään.

      Nyt jälkikäteen vähän harmittaa, etten punnertanut aidan ylitse tutkimaan hotellia tarkemmin. En ole käynyt sitten alakouluvuosien missään hylätyssä rakennuksessa.

      Poista