3. helmikuuta 2015

Hetkessä: Hra Kepposen synttärit

Vaikka viime vuonna kuittasin Lontoon matkalla aiemmat unohtamani merkkipäivät sekä tulevat unohtamani merkkipäivät, järjestin Hra Kepposelle synttärit tänäkin vuonna :) Ou jee - hyvä minä!

Diners Clubin ravintolaseteileitten alennuksen avittamana päätimme kokeilla, kuinka maistuu fine dining Savoyssa. Me molemmat ihastuimme Savoyn sisustukseen, siinä on ihanasti menneiden vuosikymmenten havinaa. Näköala terassilta on huikea, vaikka lunta satoi vaakatasossa.


Valitsimme molemmat päivän menun, johon kuului alkuruoka, kaksi pääruokaa ja jälkiruoka. Hra Kepponen otti menulle suunnitellun viinipaketinkin. Ensimmäiseksi pöytään tuli lämmintä leipää ja melkein sulaa voita. Tumma leipä oli todella herkullista.

Leipäkori

Keittiön tervehdyksenä tuli ahvenanmaalaista luomukaritsaa tartarina. Maistuva ja kaunis suupala.

Karitsatartar ja parmesania

Alkupalaksi oli blini ja mateenmätiä ja -maksaa. Blini oli hyvä, mutta minusta mateenmäti häviää muikunmädille selvästi, eikä mateenmaksa oikein tuonut mitään lisää annokseen. Ehkä jopa liian hienovaraiset maut minulle. Hra Kepposesta alkupala (ja jälkiruoka) olivat menun parasta antia.

Hra Kepponen nautti blinin kanssa lasillisen hyvää shampanjaa

Ensimmäinen pääruoka oli turskaa. Kastikkeessa oli extrana voivaahtoa. Turska oli hyvin miedon makuinen, kastike hyvä. Lisukkeena oli kaviaarialla värjättyjä linssejä, joka oli vielä miedompi maultaan. Omaan makuuni annoksen maut olivat jopa liian hienovaraiset. Annos oli kyllä upean näköinen!

Turskaa

Seuraavaksi tuli suunraikastaja. Se oli ihana. Lasissa oli pohjalla marjasorbettia ja päälle kaadettiin pöydässä Kuohuvaa Kuusenkerkkää. Kyseistä alkoholitonta juomaa valmistaa kotimainen Korpihilla. Aion kokeilla tätä vielä kotonakin.

Suunraikastaja

Toisena pääruokana oli metsäkauriinkaretta ja erinomaista mustaherukalla ja kermalla maustettua kastiketta. Lisukkeet olivat aika olemattomat. Tarjolla oli jälleen niitä linssejä. Why oh why? Minusta linssit eivät sopineet yhteen voimakkaan makuisen lihan kanssa. Olisipa ollut vaikka jotain perunasta tehtyä. Plussaa lehtikaalista. Minusta tämä oli silti menun paras annos lihan ja kastikkeen vuoksi.

Metsäkaurista

Ennen jälkiruokaa tuli vielä etujälkiruoka. Siinä kuulemma yhdistyi ruoka ja jälkiruoka. Lakkapuuroa ja -hilloa, vuohenjuustojäätelöä ja laventelikermakastiketta. Laventelikermakastike oli ihana. Hauska annos.

Lakkaa, vuohenjuustojäätelöä ja laventelikermaa

Menuun kuului lakritsainen jälkiruoka. Itse en välitä lakritsakakusta enkä -jäätelöstä, joten vaihdoin sen kylmäkön vapaaseen valintaan. Hra Kepponen taas on lakritsajälkkäreiden ystävä ja piti annoksestaan kovasti.

Lakritsakakkua ja -jäätelöä, marenkeja ja sitruunavaahtoa

Omassa jälkiruuassani oli vuohenjuustopannacotta, kahvijäätelöä ja kinuskia. Mielenkiintoinen annos, mutta minusta kuitenkin liiallista erikoisuuden tavoittelua.. Etenkin kun etujälkiruuassakin oli vuohenjuustoa en olisi laittanut toista vuohenjuustojälkkäriä enää perään. Pannacotta pannacottana ja juustot erikseen kiitos!

Vuohenjuustopannacotta, makujen osalta aika vaatimaton suoritus hyvästä jäätelöstä huolimatta

Hra Kepposen jälkkärijuomana oli kaakao, johon käytettiin sulatettua suklaata. Nam!

Joudumme toteamaan, että meistä ei kumpikaan ole edelleenkään fine dining ihminen. Pidämme molemmat enemmän selkeistä ja voimakkaista mausta. Sellainen ronskimpi ja rennompi ruoka on enemmän meidän makuumme. Hyvä niin, sillä alekupongeista huolimatta Savoy oli niin kallis, että sinne tulee tuskin enää mentyä. Etenkin kun lempiravintoloissani syö ainakin kahdesti Savoyn hinnalla.

Palvelun suhteen täytyy sanoa, että yhtä huolehtivaa ja kohteliaan rentoa palvelua en ole saanut missään muussa kotimaisessa ravintolassa. Kertaakaan ei tarvinnut pälyillä, että mistä löytyisi tarjoilija. Tuntuivat ilmestyvän ajatuksen nopeudella - tai oikeastaan hiukan nopeammin - paikalle.

Hra Kepponen on jokatapauksessa juhlittu niin, että merkkipäivä varmaan pysyy pitkään muistoissa. Tosin niin pysyy minunkin edelliset synttärit, joita vietettiin mökillä ihanassa helteessä uiden, aurinkoa ottaen, soudellen ja lettuja syöden.

14 kommenttia:

  1. Tykkään Savoyssa nimenomaan Mad Men -henkisestä fiiliksestä ja palvelusta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palvelu ja ilmapiiri olivat kyllä erinomaiset.

      Ruuan suhteen minusta ote oli paras tuossa riistakauriissa. Tuttavan mukaan riistalintuannokset ovat Savoyssa maan parhaimpia.

      Poista
  2. Fine dining on ihanaa hemmottelua (etenkin, jos joku muu maksaa ;)), mutta se on tosi harmi jos sikakalliin illallisen jälkeen on olo, että pitäis vielä koukata Hesen kautta... joskus niinkin käy. Mä tykkäisin juoda viinipaketinkin joskus illallisen kanssa, mutta monesti siihen sisältyy niin monta lasillista, että en muista enää jälkiruoasta mitään :D Jostain kuulin kuitekin vinkin, että ravintolassa voisi tiedustella myös puolikasta viinipakettia, jolloin viiniä tulis vain "tippa" per annos. Pitää joskus koittaa sitäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillekin on käynyt joskus niin, että pitkän ja kalliin aterian jälkeen olemme miettineet, että mitäs nyt syötäisiin :( Savoyn annoskoko oli hyvä, nälissämme emme poistuneet ja ruoka oli suurelta osin hyvää. Onhan se kiva joskus käydä syömässä erikoisempia kokonaisuuksia, vaikka arvostakin sellaista simppelimpää hyvistä raaka-aineista tehtyä ronskimpaa ruokaa enemmän.

      Helsingissä ainakin saa jokaisessa koestamassani ravintolassa viinipaketin puolikkaana. Ennen vatsavaivoja ostin yleensä sellaisen. Jos menee tyhjällä vatsalla syömään, niin hyvin äkkiä voi olla kolme lasillista viiniä ja ehkä alkudrinkki mahassa jo vielä pääruokaa tulossa ja se on liikaa minulle :)

      Poista
  3. Upea ateria. En ole käynyt Savoyssa koskaan, mutta on varmasti upea paikka. Onnea miehellesi näin jälkikäteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hra Kepposen puolesta onnitteluista. Savoy oli kyllä hieno kokemus :)

      Poista
  4. Fine Dining ei ole munkaan juttu, mutta näistä on niin hauska lukea....:)
    Ja varmasti miehelle kiva ja hiukan erilainen synttäriilta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on hauska kokeilla noita fine dining paikkoja, vaikka olen rennoman ruuan ystävä. Tuleehan niissä sellaisia yhdistelmiä, joita ei ole aikaisemmin edes tullut ajatelleeksi. Edellinen kotimainen fine dining oli jo sulkeneessa Chez Dominiquessa, joka kyllä minusta hävisi aivan selvästi Savoylle sekä ruuassa että palvelussa.

      Poista
  5. ...ja mäkkärin kautta kotiin :D Ihanan herkullisen näköisiä annoksia. Ja tarkoituksena onkin varmasti osittain syödä myös silmillä eikä pelkästään suulla. Itse olen syönyt vain kerran pitkän kaavan mukaan ja täytyy kyllä sanoa, että nautin kyllä kans enemmän rentojen ruokaravintoloiden tunnelmasta. Useissa niissäkin saa ihan nättejä annoksia - ja ennen kaikkia kukkarokin näyttää vielä terveeltä syömisen jälkeen. No, silloin, kun on aihetta juhlaan, niin fine dining on ihan fine :D Onnea Hra Kepposelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista Hra Kepposen puolesta :) Kyllä ihminen syö silmilläänkin, annoksen ulkonäöllä on merkitystä ja noissa fine dining paikoissa siihen panostetaan. Itselleni tärkeintä on kuitenkin se maku :) Kiva oli fine dining ilta, mutta seuraavaksi varmaan joku muu paikka.

      Poista
  6. Varmasti oli herkullista, mutta hieman sama meininki pidän kodikkaista ja lämmintä tunnelmaa tihkuvista ravintoloista enemmän. Voi mahoton tuo Kämp, siellä tuli useita vuosia oltua töissä KOP:n palveluksessa vuonna yksi ja kaksi. ;)

    Aurinkoista keskiviikkoa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelmaltaan Savoy oli kyllä hyvä, sellaista vanhanaikaista, kohteliasta ja rentoa. Ruoka oli hyvää, mutta ehkä vähän kikkailua kuten kaviaarilla värjättyjä linssejä. Linssejä ne ovat edelleenkin, enkä osaa niitä mieltää fine dining ruuaksi :)

      Se KOPin konttori oli kyllä hieno. Siinä oli sellaista vanhan ajan arvokkaan pankkitoiminnan tuntua :) Ei mitään, että ollaan täällä ostarin nurkassa vaan paraatipaikalla :D

      Poista
  7. Onkohan fine diningille muuten joku määritelmä? Ajattelin vaan kun jossain eat.fi:ssä Juuri on fine diningia, mutta samojen kulmien Pastis ja Gastone eivät ole, vaikka saman hintaluokan paikkoja keskenään ovatkin. Itselleni sellainen 100 euroa/ruokailija (sis. juomat) on maksimi mitä raaskii maksaa pari-kolme kertaa vuodessa miehen kanssa hienommin illastaessa. Seuraavaksi tosin haluan Demoon, jossa tuo summa saattaa jonkin verran ylittyä, mutta se konsepti kiehtoo sen verran että on päästävä testaamaan. Ja itse olen ollut juuri sopivan kylläinen näiden illallisten jälkeen, mutta mistään michelin-paikoista ei ole kokemusta eli olisiko loppujen lopuksi "oikea" fine dining vielä kokematta.

    Viinipaketit ja viinit on ihania! Tosin jo 4 ruokalajin menun viinipaketista saa ihan mukavan hiprakan ainakin omilla juomistottumuksillani.

    t. Teija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä itse asiassa tiedä, että miten fine dining määritellään. Jossain vaiheessa monikin paikka oli omien sanojensa mukaan fine diningia ja nykyisin moni fine diningista on halunnut muuttua rennompaan suuntaan ja ryhtynyt bistroksi :D

      Harmi vaan, että osa bistroista on kuitenkin fine diningin hinnalla, jolloin ajatus kortteliravintolasta, jossa voisi säännöllisesti pistäytyä syömässä sesongin ruokaa, vesittyy kovien hintojen takia. Meillä on aika samanlainen politiikka, että pari kertaa vuodessa voi syödä kallimman illallisen, mutta mielellään illasta pitäisi selvitä satasella per nokka. Joku positiivinen puoli mahavaivassani on, se tuo nykyisin ihan selvää säästöä, koska viinipaketti jää ottamatta eikä tarvitse taksiakaan. Ensin ajattelin laittaa tähän hymynaaman, mutta kaipa tässä pitäisi olla surullinen naama sittenkin ;)

      Toivottavasti pääset Demoon ja Demo vastaa odotuksia. Itse en ole siellä käynyt.

      Poista