26. lokakuuta 2014

Vera Jordanovan Don't miss a bite

Löytyyköhän teitä muita samanlaisia keittokirjojen ja ruokaohjeiden ystäviä? Minä nimittäin rakastan lukea keittokirjoja ja reseptejä, mutta äärimmäisen harvoin laitan ruokaa suoraan keittokirjan ohjeella. Aina niistä jää kuitenkin jotain itämään mieleen. Kun haluan vaihtelua aterioihin muistelen, että luin sen yhden hyvän reseptin ja siinä oli näitä ja näitä raaka-aineita ja sitten niitä laitettiin suurin piirtein näin. Ehkä pari pikaista googlausta pääraaka-aineen valmistuksesta ja hommiin.

Välillä muistini toimii paremmin ja ruuasta tulee oma versioni reseptistä, välillä muistini toimii huonommin ja tuloksena on reseptiin verrattuna eri ruoka. Joskus tästä on seurannut myös sellainen ongelma, että jotain erityisen hyvää ruokaa on ollut vaikea valmistaa enää uudestaan täsmälleen samanlaisena, koska jälkikäteen en ole varma määristä ja joskus on hämärän peitossa sekin, että mitä raaka-aineita jääkaapista oikein mukaan osuikaan :)

Sain arvostelukappaleen Vera Jordanovan uunituoreesta keittokirjasta Don't miss a bite, makuja ja muistoja maailmalta. Tartuin kiinnostuneena kirjaan, koska olin utelias lukemaan millaista on menestyksekkään mallin uran tehneen Veran hyvänä pitämä ruoka. Pakko tunnustaa, että epäilin kirjan koostuvan resepteistä kevyeen ja mauttomaan ruokaan. Onneksi ei! Vera käyttää resepteissään paljon kasviksia, valkosipulia, lihaa, kalaa, kanaa, oliiviöljyä ja erilaisia juustoja. Kermalla ja rasvoilla ei tosin juuri läträtä.


Kirjassa on melkein 100 reseptiä. Ne on jaettu aamiaisiin ja brunssiin, lounaisiin, päivällisiin ja jälkiruokiin. Ohjeet ovat selkeitä. Hyvin harva ohje vaatii erikoisvälineitä, eniten käytetty väline on monitoimikone. Suurin osa ohjeista ei ole vaikeita tai monimutkaisia, mutta isossa osassa ohjeita ruuan valmistaminen vie yli kaksi tuntia.

Kirjan ruokakuvat ovat varsin hurmaavat. Lisäksi pidin niistä muutamista kirjan tarinoista, joissa Vera kertoo miten on tiettyyn ruokaan tutustunut tai mikä ruokamuisto on jäänyt jostain paikasta päälimmäiseksi mieleen.


Mistä ohjeista pidin:

  • filotaikinaa käyttävistä ohjeista, etenkin kesäkurpitsa-pecorino filopiiraan kuva ja ohje saivat veden herahtamaan kielelle
  • pikkusuolaiset fetarullat
  • kokeiluun lähtee ehdottomasti kesäkurpisa-vuohenjuustopasta. Tuohon yhdistelmään kun vielä lisää herkulliset pinjansiemenet, niin ei voi mennä vikaan
  • kokeiluun päätyy myös joku muunntelma pihvi-granaattiomenasalaatista. Olen ihastunut viime aikoina granaattiomenaan
  • kokeiluun pääsee kanapiccatta ja rikotut perunat
Erittäin herkulliselta vaikuttivat paahdetun ankan ja hummerikeiton reseptit, mutta ne ovat myös työläitä ja itse hiukan vierastan uusia reseptien ja kalliiden raaka-aineiden yhdistelmää.

Lounaat alkaen saalateista ja päivälliset osio olivat minusta kirjan parhaimmat ja niistä on helppo ammentaa vinkkiä omaan keittiöön. Jälkiruokafanina minulle oli pettymys kirjan jälkiruokaosuus. Siitä mieleen jäi ainoastaan cocktailmehujäät, jotka olisivat hauskat kesäisissä illanistujaisissa puutarhassa.

Kirjasta löytyy myös yksi resepti kirja.fi sivuilla. Siellä on linssikeiton ohje. Itse olisin valinnut jonkun muun reseptin "näytepalaksi" kuin tuon. Mutta itse syön linssini intialaismaustein tai en ollenkaan ;)


Kuva sivulta 44, kesäkurpitsa-vuohenjuustopasta

12 kommenttia:

  1. Tutustumisen arvoinen kirja. Minä olen aivan samanlainen keittokirjojen selailija. Ahmin kirjoja silmilläni ja sitten tositoimissa käytän näkömuistia ja varioin mieleni mukaan. Harvemmin teen ruokia aina ohjetta seuraten. Leipomisessa on eri juttu. Se on sen verran salatiedettä, että en paljon uskalla säveltää ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu tuon leipomisen suhteen, siinä määrillä on ihan erilailla merkitystä, joten leipomista ei voi samalla lailla säveltäää. Esikoiselle aina välillä käy niin, että jonkun aineen mitat ovat väärin. Sitten yritän arvailla, että mitenkä voisi tilanteen korjata. Viimeksi littanoiksi tarkoitetuista cookiesiesta tuli hurjasti kohonneita palluroita :)

      Poista
  2. Mulla on kans kunnon keittokirjakokoelma ja irtoreseptejä kansioissa ja läjissä vaikka kuinka. Niitä on kiva keräillä ja tutkia vaikka vähemmän tulee enää laitettua kun perhettä on enää niin vähän paikalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla perhe taas rajoittaa ruuanlaittoa ;) Kaksi pienintä poikaa ovat sellaisia nirkkanokkia, että mikään ruoka ei oikein meinaa maistua. Tykkäisin viikonloppuisin kokkailla vähän parempaa ruokaa, mutta usein jauheliha rules, jotta saan koko perheen ruokittua kerralla.

      Poista
  3. Minulla on samanlainen tyyli käyttää keittokirjoja. Luen keittokirjat tarkasti kannesta kanteen ja sen jälkeen laitan ne hyllyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä keittokirjojen lukijoita, jotka eivät kokkaa niiden mukaan, tuntuu löytyvän useampiakin :)

      Poista
  4. Juurikin tässä siivoillessa mietin, että miksi ihmisellä pitää olla niin monta keittokirjaa ja miksi pitää säilöä kaikki maku-lehdet, kun harvoin niihin kuitenkaan enää palaan, mutta silti niitä on ihana selata ja tutkailla. Leivontaan käytän paljonkin kirjoja, toki nykyään enemmänkin nettiä, mutta kokkaillessa tulee sovellettua päästä, mutta silti tykkään selailla niitä kauniita kuvia, ja siksi ne maku-lehdetkin on säästettävä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tuli kaksi vuotta Maku. Pidin siitä ja luin sen aina, mutta en kertaakaan tehnyt mitään ruokaa sen perusteella. Lehti oli niin hyvä, että eihän sitä raaskinut heti laittaa lehtikeräykseen vaan piti ensin antaa niiden pyöriä pitkin asuntoa :) Jouduin arkistointihaasteiden takia luopumaan lehdistä ja samalla päätin tilauksenkin. Sen jälkeen olen päättänyt, että välttelen sellaisten lehtien tilauksia, jotka haluaisin säästää. Olen taas ihan kertakäyttönaistenlehtilinjalla.

      Poista
  5. Toi kirja voisi olla tsekkaamisen arvoinen, kiitos arviosta! Luin/selasin juuri Pipsa Hurmerinnan keittokirjan ja siihen oli hiukan pettynyt. Paljon piperrystä joka ei ole yhtään mun juttu. Mitä simppelimpi resepti sen parempi....

    Valoisaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole piperrysruuan ystävä - varsinkaan kotikeittiössä. Ravintolassa ärsyttää, jos on pelkkää piperrystä ja poistuessa on sellainen olo, että tarttis saada pääruoka :( Eikä mulla toimi reseptit, joissa keitellään tai haudutellaan tuntitolkulla. Harvoin olen niin kauan yhteen putkeen kotona, että sellainen onnistuisi. Mieleen on syöpynyt kaverit, jotka hauduttelivat aina kaikenlaista uunissa ja kävivät ruuan muhiessa ostoksilla, urheilemassa ja sitten kerran olikin savipata haljennut, ruuat kärysivät uunissa savuten ja palokunta oli paikalla.

      Poista
  6. Täytyykin tutustua! Ja tuo kirjan kansi on hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansikuva on minustakin hieno. Ihana yksityiskohta on, että WSOY teksti näyttää siltä, että se on purkin kyljessä :)

      Poista