Vera Jordanovan Don't miss a bite

Löytyyköhän teitä muita samanlaisia keittokirjojen ja ruokaohjeiden ystäviä? Minä nimittäin rakastan lukea keittokirjoja ja reseptejä, mutta äärimmäisen harvoin laitan ruokaa suoraan keittokirjan ohjeella. Aina niistä jää kuitenkin jotain itämään mieleen. Kun haluan vaihtelua aterioihin muistelen, että luin sen yhden hyvän reseptin ja siinä oli näitä ja näitä raaka-aineita ja sitten niitä laitettiin suurin piirtein näin. Ehkä pari pikaista googlausta pääraaka-aineen valmistuksesta ja hommiin.

Välillä muistini toimii paremmin ja ruuasta tulee oma versioni reseptistä, välillä muistini toimii huonommin ja tuloksena on reseptiin verrattuna eri ruoka. Joskus tästä on seurannut myös sellainen ongelma, että jotain erityisen hyvää ruokaa on ollut vaikea valmistaa enää uudestaan täsmälleen samanlaisena, koska jälkikäteen en ole varma määristä ja joskus on hämärän peitossa sekin, että mitä raaka-aineita jääkaapista oikein mukaan osuikaan :)

Sain arvostelukappaleen Vera Jordanovan uunituoreesta keittokirjasta Don't miss a bite, makuja ja muistoja maailmalta. Tartuin kiinnostuneena kirjaan, koska olin utelias lukemaan millaista on menestyksekkään mallin uran tehneen Veran hyvänä pitämä ruoka. Pakko tunnustaa, että epäilin kirjan koostuvan resepteistä kevyeen ja mauttomaan ruokaan. Onneksi ei! Vera käyttää resepteissään paljon kasviksia, valkosipulia, lihaa, kalaa, kanaa, oliiviöljyä ja erilaisia juustoja. Kermalla ja rasvoilla ei tosin juuri läträtä.

Kirjassa on melkein 100 reseptiä. Ne on jaettu aamiaisiin ja brunssiin, lounaisiin, päivällisiin ja jälkiruokiin. Ohjeet ovat selkeitä. Hyvin harva ohje vaatii erikoisvälineitä, eniten käytetty väline on monitoimikone. Suurin osa ohjeista ei ole vaikeita tai monimutkaisia, mutta isossa osassa ohjeita ruuan valmistaminen vie yli kaksi tuntia.

Kirjan ruokakuvat ovat varsin hurmaavat. Lisäksi pidin niistä muutamista kirjan tarinoista, joissa Vera kertoo miten on tiettyyn ruokaan tutustunut tai mikä ruokamuisto on jäänyt jostain paikasta päälimmäiseksi mieleen.

Mistä ohjeista pidin:

• filotaikinaa käyttävistä ohjeista, etenkin kesäkurpitsa-pecorino filopiiraan kuva ja ohje saivat veden herahtamaan kielelle
• pikkusuolaiset fetarullat
• kokeiluun lähtee ehdottomasti kesäkurpisa-vuohenjuustopasta. Tuohon yhdistelmään kun vielä lisää herkulliset pinjansiemenet, niin ei voi mennä vikaan
• kokeiluun päätyy myös joku muunntelma pihvi-granaattiomenasalaatista. Olen ihastunut viime aikoina granaattiomenaan
• kokeiluun pääsee kanapiccatta ja rikotut perunat

Erittäin herkulliselta vaikuttivat paahdetun ankan ja hummerikeiton reseptit, mutta ne ovat myös työläitä ja itse hiukan vierastan uusia reseptien ja kalliiden raaka-aineiden yhdistelmää.

Lounaat alkaen saalateista ja päivälliset osio olivat minusta kirjan parhaimmat ja niistä on helppo ammentaa vinkkiä omaan keittiöön. Jälkiruokafanina minulle oli pettymys kirjan jälkiruokaosuus. Siitä mieleen jäi ainoastaan cocktailmehujäät, jotka olisivat hauskat kesäisissä illanistujaisissa puutarhassa.

Kirjasta löytyy myös yksi resepti kirja.fi sivuilla. Siellä on linssikeiton ohje. Itse olisin valinnut jonkun muun reseptin "näytepalaksi" kuin tuon. Mutta itse syön linssini intialaismaustein tai en ollenkaan ;)

Kuva sivulta 44, kesäkurpitsa-vuohenjuustopasta