7. helmikuuta 2013

Ei - ei todellakaan näin!

Aamulla outoon aikaan -kesken koulupäivän- tuli soitto hätääntyneeltä esikoiselta:

poika: "Äiti, liikkaope jätti mut tänne luistinradalle!"
äiti: "Mitä ihmettä, menikö ope ja muut ilman sinua takaisin koululle??"
poika: "Meni, mut jätettiin tänne! Ei näy enää ketään! Äiti tuu hakee mut!"

Onneksi oli mahdollista hakea poika. Kaipa hän olisi osannut itse takaisin koululle tai edes kotiin.

Mies lähti selvittämään asiaa koululle. Siellä ei oltu vieläkään havaittu yhden puuttumista.

Opettaja toivoi lähettämässään sähköpostissaan, että vanhemmat voisivat auttaa luistinten sitomisessa, jotta koko aika ei menisi pukuhuoneessa. Opettajalle sopi, että mies vie esikoisen aamulla suoraan luistinradalle ja laittaa hänelle luistimet. Onpahan sentään yksi luistinpari vähemmän.

Pojan tavarat olivat siten eri tilassa kuin muiden luokkalaisten ja esikoinen oli siellä vaihtamassa kenkiä. Koska aikuinen ei ollut auttamassa, homma kävi hitaasti. Opettaja oli vaan vilkaissut sen pukutilan jossa itse oli, että tyhjä pukuhuone ja kysynyt oppilailta, että ovatko kaikki tässä. Joku oli vastannut, että joo. Matkaan siis.

Minä olisin varmaan rähissyt siellä opettajanhuoneen ovella selityksen kuullessani, että eikö nyt aikuisen miehen järki sano, että kun pikkukoululaisia siirrellään paikasta toiseen, niin aina lasketaan, että nuppiluku täsmää. Pitäisikö sinne OKL:n koulutusohjelmaan lisätä oppilaiden laskemista -ihan vanhanaikaisesti tunnin aluksi ja lopuksi? Eikä todellakaan luoteta siihen, että 7-8v tietäisivät, että ovatko kaikki mukana. Mieheni oli rauhallisesti vain todennut "Todellakin suosittelen, että seuraavan kerran lasket lapset!"

Toki opettaja oli selittäessään itsekin huomannut, että luistelutunti meni liian kevyellä vahtimisella. Hänellä ei siis ollut tietoa, että montako lasta oli luistelemassa ja montako palasi.

Esikoisella oli vahingossa reppu mukana ja siellä puhelin (reppu oli tarkoitus tipauttaa luokkaan aamulla). Ilman puhelinta meno koulussa olisi ollut varmaan toisenlainen, kun jossain vaiheessa seuraavaa tuntia olisi todennäköisesti havaittu, että yksi on kadonnut. Entäpä jos ei olisi huomattukaan? Entäpä jos poika ei olisi löytänytkään takaisin koululle? Olisipa ollut aika karmivaa, kun koulusta olisi soittanut rehtori, että valitettavasti olemme kadottaneet lapsenne. Onneksi tämä oli sellainen "halpa oppitunti turvallisuudesta".

Aamulla oli verenpaine kyllä lähemmäs 200. Nyt iltapäivästä alkaa jo helpottamaan.

PS. Jos tuo opettaja vie poikaani uimaan, niin uskallankohan päästää...

21 kommenttia:

  1. voi apua!

    itse satuin muutama vuosi sitten kulkemaan kentän ohi, kun silloinen tokaluokkalaiseni oli luistelemassa.
    Kentällä oli kaksi luokallista lapsia (n=n.40), yksi ope ja kopissa yksi avustaja.
    Oma tokaluokkalaiseni oli kateissa.

    Lapsi löytyi itkevänä pukukopista, oli kaatunut ja leuka auki.
    Jos en olisi sattunut paikalle, olisi syvä haava jäänyt paikkaamatta. Kouluterkkakaan kun ei ollut tuolloin koululla.
    Roudasin lapseni neuvolaan tutulle tädille.

    Kyllä säästöt niin kannattavat...

    Onneksi teillä poikanen ei mennyt niin paniikkiin, että sai soitettua! Onneksi on kännykät!
    Ja kyllä ihmettelen, missä vaiheessa olisi kadonnut lapsi huomattu...

    VastaaPoista
  2. marikan polut:
    Hyvä, että satuit paikalle ja leuka tuli hoidetuksi heti. Tosin olisi luullut, että vuotava leuka olisi aiheuttanut toimia koulussa - vähintään sen soiton vanhemmalle.

    Säästötoimet tietenkin myös vaikuttavat turvallisuuteen, mutta tässä tapauksessa voisin todeta, että opettajan lapsus. Ilmeisesti kaikki on aina sujunut ongelmitta eikä ole tullut mieleen, että joku voi jäädä matkasta. Ei aluksi mitään nimenhuutoa tai laskentaa, eikä lopuksikaan. Lapsia on kaitsettavaksi 20 ja ainakin 1 vanhempi oli sitomassa luistimia, jotta ehtivät kentällekin saakka.

    VastaaPoista
  3. Voi apua, ei noin pienten kanssa saisi olla noin edesvastuuttoman lepsu! Olisin itsekin ollut AIVAN raivona, ja varmasti vienyt asian rehtorille asti samantien.

    Onneksi sinulla on fiksu ja omatoiminen lapsi, joka tajusi soittaa. Huh, ihan vihastuin tässä teidän puolestanne!!

    VastaaPoista
  4. Ups!MULLA OLIS KYLLÄ KANSSA KILAHTANUT JA PAHEMMAN KERRAN!!!!

    Opettaja kysyy LAPSILTA, että onko KAIKKI mukana!?!

    Meilläkin ipanoilla AINA puhelimet koulussa mukana (äänettömällä), kun ei näistä ammattikasvattajistakaan aina ole takuita edes 30 oppilaan kyläkoulussa...

    Onneksi kaikki päättyi hyvin ja poika pysyi rauhallisena, mutta GRRRRRRRRRRRRRRR...

    VastaaPoista
  5. Hekku:
    Minä olisin ollut heti siellä rehtorin huoneessa vaatimassa *jotain toimenpiteitä*. Oletettavasti olisin ollut myös erittäin vihainen opettajalle. Mieheni on niin rauhallinen.

    Minä kyllä harkitsen vielä, että pitäisikö asiasta ilmoittaa rehtorille ja vaatia joku kirjallinen selvitys miten liikuntatuntien turvallisuus jatkossa järjestetään.

    VastaaPoista
  6. Annu:
    Minäkin taidan jatkossa ohjeistaa poikaa, että aina kännykkä mukana. Jos reppu ei tule mukaan, niin sitten kännykkä takin taskuun mukaan. Viis särkymis- tai varastusvaarasta.

    Hiihtoloman jälkeen olisi vuorossa hiihtoa (ilmeisesti paikallisella pururadalla). Jos eivät hiihdä aukottomassa jonossa, niin siinä on moninkertaiset mahdollisuudet hukata oppilaita :(

    VastaaPoista
  7. :/ Voi elämä, kuvittelisi, että lapset todellakin laskettaisiin. Kauhistus mikä säikähdys! Onko liikuntatunneilla eri ope kuin tavallisesti? :O

    VastaaPoista
  8. Ei mitenkään pahalla, mutta oliko luistinradalta kilometrien/bussin käyttöä vaativa matka koululle vai miksi lapsesi ei luistimet riisuttuaan vain mennyt koululle?
    Varmasti on pelästynyt, kun ei nähnyt toisia, mutta kyllä kouluikäisellä olisi hyvä olla sen verran itsenäisyyttä, että osaa mennä seuraavalle tunnille itsenäisesti. Ellei matka vaadi julkisten käyttöä ja lapsi ole näihin kulkuneuvoihin tottumaton.

    Aika vaikeaa on tämän päivän opettajilla, jos on luokallinen lapsia, jotka eivät osaa ilman opettajaa kulkea mihinkään.

    VastaaPoista
  9. Huh, onneksi ei käynyt kuinkaan. Itse valmentajana (ja tulevana opettajana) lasken lapsosiani varmaan vähän liiankin tiheään tahtiin.

    Yleensä kun mennään johonkin tai ollaan reissun päällä turnauksessa tms. niin lasken niitä parin minuutin välein. Jos kävellään jonossa johonkin, niin siinäkin kävelen puolet matkasta takaperin lapsosia laskien ja viimeisiä hitureita hoputtaen.

    Ja meillä KUKAAN ei saa kadota näköpiiristäni edes vessaan ilman lupaa. Valmennettavani ovat tällä hetkellä 10-vuotiaita eli heille kuitenkin voi jo antaa liikkumatilaa (saavat "seikkailla" liikuntahallissa, leikkiä keskenään majoituskoulun pihalla/käytävillä jne.), kun sovitaan mitkä on rajat ja monelta pitää olla takaisin sovitussa paikassa ja kukaan ei saa liikkua yksin.

    Samaa laskuperiaatetta olen käyttänyt myös isompien (jopa 15v.) kanssa, sillä se nyt vaan on aikuisen vastuulla, että kaikki on mukana ja oikeassa paikassa oikeaa aikaan. Aina joukkoon mahtuu joku unelmoija, joka on jokaisen ohjeen jälkeen, että "häh":)

    Kamalin tälläinen kokemus itselläni oli, kun olin urheilukoulussa eskari-ikäisten tyttöjen ryhmänohjaajana. Jokaisella ryhmällä oli yksi kahden tunnin kerta uimahallissa. Ensimmäisen tunnin ajan uimaopettaja opetti lapsia ja itse olin katsomossa (päitä laskemassa), mutta toinen tunti oli "vapaata toimintaa". Isompien ryhmät saivat olla vapaasti muissakin altaissa, mutta minun ryhmäni ei poistunut mihinkään lasten altaasta. Itse istuin yhden flunssaisen lapsen kanssa altaan reunalla ja laskin koko ajan mielessäni: 1,2,3...14,15,1,2,3...Tästäkin kuitenkin selvittiin:)

    VastaaPoista
  10. zirk:
    Minäkin uskoin, että lasten laskeminen on aivan peruskauraa. Liikuntaa poikani luokalle ei opeta heidän oma opettajansa. Omalta opelta tuskin olisi jäänyt yksi matkasta.


    Anonyymi:
    Opetuksen lisäksi koulun perustehtäviin kuuluu lasten turvallisuudesta huolehtiminen koko koulupäivän ajan. Myös silloin kun lapset koulun toimesta poistuvat koulun alueelta. Kulkeminen on opettajan vastuulla.

    Poikani tapauksessa lapset kulkevat vain opettajan johdolla. Sitä, että opettaja ei laske huolettaviaan ja jättää yhden jälkeensä, ei voida mitenkään kääntää tilanteeksi, jossa lapsen pitäisi ottaa vastuu ja järjestää itsensä seuraavalle tunnille omatoimisesti.

    Mielestäni kahteenkymmeneen laskeminen ei ole liian vaikea eikä kuormittava tehtävä luokanopettajalle.

    Luistinrata sijaitsee noin 600m päässä koulusta, yhden kaupunkimme pääväylistä varrella ja eri puolella kuin koulu. Minusta oli selkeästi parempi, että lapsi joka ei vielä kertaakaan ole kulkenut kyseistä matkaa koululta luistinradalle, ei lähtenyt yksin navigoimaan koululle.


    Suvi:
    Hyvä Suvi, jatka laskemista! :)

    Minä olen ohjannut aikoinaan yli 10v lasten liikuntaa. Vaikka lapset olivat kanssani suljetussa salissa, rutiinini oli aivan joka kerta laskea (ja merkata listaan osallistujat) tulijoiden ja poislähtijöiden määrä. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Yhdellä kertaa 7-10v ryhmän lähtijöitä oli yksi vähemmän kuin tulijoita. Yhdellä oli käynyt vahinko ja oli noloissaan piiloutunut näyttämön verhon taakse. Huonolla tuurilla olisi jäänyt sinne lukkojen taakse. Kyllä minusta tuo laskeminen on niin perusjuttu.

    Uimahallireissu ryhmän kanssa, jossa osa on uimataidottomia, vaatii erityistä huolellisuutta. Olisin varmaan itsekin istunut samalla lailla tekemässä laskua koko ajan. Samaa olen tehnyt omieni kanssa 1-2-3.

    VastaaPoista
  11. HUH, mikä säikähdys! Ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, opettajan (ja koulun) tehtävä on turvallisuuden takaaminen ja lapsista huolehtiminen, vaikka he teoriassa osaisivatkin huolehtia itsestään.

    Meillä eskarilaiset käyvät kaksi kertaa talven aikana uimassa hallissa, jossa heistä huolehtii koulutettu uimaopettaja. Isoon altaaseen ei mennä toistaiseksi, ja eskariope ja avustaja istuvat altaan laidalla kytiksellä. Heillä ei ole _oikeutta_ opettaa lapsia saatika itse uida tapahtuman aikana. Ilmeisesti juuri turvallisuussyistä. Musta ihan hyvä setti!

    Aloin juuri miettimään aikoinaan tehtyjä koulun luokkaretkiä. Alakouluikäisenä oltiin päivä Särkänniemessä, jossa en meinannut määräajan tullessa löytää meidän bussille ensinkään, koska olin ihan väärällä parkkipaikalla. Tämä siis aikana ennen kännyköiden keksimistä. Hirvittää vieläkin, että minkälaisia läheltäpiti-tilanteita on tullut vuosien aikana paljonkin, vaikka itse olin mielestäni hyvin harkitseva ja varovainen lapsi.

    VastaaPoista
  12. Huh, huh, tätä aina itsekin pelkään. Olen opettaja ja kyllä vain saa usein olla laskemassa porukkaa 2, 4, 6, 8... Lähes joka kerta laskun tulos on hämmentävä, koska luokan oppilasmäärä ei tule täyteen. Onneksi oppilaat auttavat "Villehän on kipeä ja Julia on siellä toisessa luokassa, kun ei saanut olla liikunnassa". Miten pärjäisinkään ilman näitä muistinvirkistäjiä :)

    VastaaPoista
  13. Mä niin päätin etten kommentoi tätä asiaa koska viimeiseen seitsemään vuoteen kun lapsemme ovat olleet Suomen koulujärjestelmässä on ollut yhtä ja toista ei niin kehuttavaa...mm.ala-asteen liikunnanopettaja lähetti oppilaiden kotiin lapun allekirjoitettavaksi, että matkat koululta liikuntapaikalle ja takaisin on oppilaan(&vanhempien)omalla vastuulla...sellainen vastuustavapautuslomake siis...tuskin on ihan laillinen mutta kuvaa kyllä hyvin nykypäivän menoa koulussa...
    Onneksi teidän poika ei lähtenyt yksin harhailemaan kaupungille ja jäänyt auton alle!!! Meillä täälläpäin jäi kahden koulun kulmalla vanhempi naishenkilö peruuttavan roska-auton alle...rouva oli kuulemma kulkenut kumarassa ja korkealle autoon ei näkynyt...että silleen.

    VastaaPoista
  14. Kyllä mielestäni rehtoria pitäisi ainakin infota asiasta, saattaisi jopa vaikuttaa siihen, että saisivat esim. koulunkäyntiavustajan sinne kaveriksi, ja ainakin kannustaa tulevaisuudessa huolellisuuteen.
    Neuvokas poika, kehut ansaitsee ettei lähtenyt yksikseen hortoamaan mihinkään.

    - Anni A.

    VastaaPoista
  15. Pitäisi laittaa liikunnanope meidän päiväkotiin opintomatkalle tänne Tukholmaan. Sen verran täpäkät tätit täältä löytyy, että pysyy suurkaupungissakin lapset tallessa. 4-5-vuotiaat käyvät joka viikko (marras-maaliskuussa) luistelemassa jäähallissa ja matka sujuu kävellen + bussilla tai metrolla. Kerran kuussa sama porukka käy uimahallissa ja sinne myös kävellään + puoli tuntia bussilla.

    Tuollainen porukasta putoaminen on kyllä niin perustavanlaatuinen virhe opettajalta, että minäkin laittaisin varmasti viestiä myös rehtorille.

    -Kaisla

    VastaaPoista
  16. Mirka:
    Meidän lapsuusaikana meno oli turvallisuusasioiden suhteen huomattavasti rennompaa. Tiedä sitten, että sattuiko silloin minkä verran enemmän onnettomuuksia nykyaikaan verrattuna. Minä muistan kuinka olimme kolmannella luokalla Seurasaaressa. Siellä oli vapaata aikaa kuljeskella. Käytimme sen kaverin kanssa kisaamalla, että kumpi pystyy etenemään kiviä pitkiä pomppimalla pidemmälle rannasta. En tiedä, millä luokan pojat viihdyttivät itseään...


    Anonyymi:
    Hyvä, että lasket!
    Jossain ikävaiheessahan lapset ovat erinomaisia järjestäjiä, muistavat ja auttavat mielellään :)


    Niinu:
    Aika mielenkiintoinen tuo vastuuvapautuslomake. Tuskin tosiaan laillinen. Meiltä ei varmastikaan olisi tullut allekirjoitusta moiseen lappuun ainakaan alle 10v kohdalla. Allekirjoititteko?


    Anni A.
    Täytyy vielä miettiä, rehtorille ilmoittamista. Pointtisi on kyllä hyvä. Jotenkin vaan on hiukan sellainen kantelija/valittajaolo :( ja käy mielessä, että minkälaista satikutia opettaja saa. Jotenkin haluan uskoa, että oppi meni kerrasta perille.

    Tosin luulen, että rehtorikin aiheesta kuuli, kun tapausta siinä opettajanhuoneen ovella oli puitu. Lapsen unohtanut ope on itse koulun vararehtori. En tiedä millaisia yhteisöjä nykypäivän koulut ovat, mutta ainakin omassa työssäni, jos mokaan jotain sellaista josta asiakas loukkaantuu/suuttuu/kärsii, niin kerron kyllä itse pomolleni heti.


    Kaisla:
    Voi kuinka ihanan paljon Tukholmassa päiväkotilaiset pääsevät liikuntapaikoille :) Pitäisi varmaan ostaa opelle edullinen Tukholman risteily ja päiväretki päiväkotiin :D

    Minkä verran Ruotsissa saa olla lapsia per hoitaja? Jos oikein muistan, niin Suomessa alle 3v 4 kpl ja yli 3v 7kpl. Sitten kun niitä nuppilukuja jyvitellään ja osa-aikaista ym. niin helposti yli 3-vuotiaiden ryhmässä voi olla ylikin 21 lasta, jos kaikki ovat paikalla.

    Meidän lähikoulussa on ihanan pienet luokat alkuopetuksessa. Poikani luokalla on vain 20 oppilasta.

    VastaaPoista
  17. Siis voi ei! Kyllä tällaista siis tapahtuu myös Suomessa! Mä aina jälkiviisaana huomaan, että kaikesta ihan idioottimaisesta pitää muistaa ikävästi opastaa. Kuten esim se, että ensikerralla teidän, että olisi kiva, jos laittaisit lapseni nukkumaan, kun hän on teillä yökylässä tai kuten teidän tapauksessa että perkules sentään ne lapset on laskettava ennen ja jälkeen!! Toisaalta jos oltais laskettu lähtiessä ja palatessa niin nuppilukuhan olisi sama, sillä poikanne tuli suoraan kotoa, joten olisikohan tuolta vältytty edes laskemalla....Tuskin olisi ollut niin välkky ope, että olisi ottanut huomioon myös sen pojan joka tuli kotoa suoraan....Onneksi oli pojalla puhelin mukana :D

    VastaaPoista
  18. Ciacy:
    Teidän Benjamin oli sitten vissiin saanut valvoa yökylässä varsin vapaasti? Meillä meni esikoisen viimeisin yökyläily pieleen. "Isäntäperheen" pojalla oli ollut tabletti omassa huoneessaan ja vähän liian näppärästi oli löytynyt zombi-videoita ja niitä piti tietenkin poikien tuijotella sillä seurauksella, että esikoisemme ei saanutkaan enää unta kylässä.

    VastaaPoista
  19. Tukholman päiväkodista vielä sen verran, että talviurheilun lisäksi perjantaisin on jumppa nuorisotalolla ja sinne kävellään. Liikunnalliset aktiviteetit on tietysti hyväksi, mutta joillakin viikoilla tuntuu, että joka päivä ovat menossa jossakin. Vapaa leikkiminen ulkona ja ulkoilu ylipäätään jää talvella tosi vähiin.

    Minun tietääkseni Ruotsissa ei ole laissa määritelty päiväkotiryhmien kokoa ja aiheesta onkin ollut paljon keskustelua viime aikoina. Meidän edellisessä päiväkodissa 4-5-vuotiaiden ryhmässä oli 18 lasta ja 2 hoitajaa. Nykyisessä päiväkodissa on vain 12 lasta ja 3 hoitajaa niin pienten kuin isompienkin ryhmässä ja se tosi hyvä tilanne.

    -Kaisla

    VastaaPoista
  20. Kaisla:
    Pidän siitä, että meidän päiväkodissa lapset ulkoilevat paljon. Ilman sitä jäisi ulkoilu syksyllä ja talvellä kovin vähäiseksi arkisin. Esikoinen saa mielestäni jo nykyisin liian vähän raitista ilmaa. Välitunnit ovat lyhyitä ja suurimman osan ajasta iltapäiväkerhossa he ovat sisällä :(

    AIkamoinen ero: 18 lasta ja 2 hoitajaa vai 12 lasta ja 3 hoitajaa.

    VastaaPoista
  21. Huh, mikä tilanne! Paljon tuuria matkassa, että se puhelin oli mukana. Ihan hirvittää ajatella, että poika olisi itse yrittänyt palata kouluun sen ison väylän yli ekaa kertaa yksin!

    Minun ekaluokkalaisellani on 25 lasta luokallaan ja heidän luistelureissuillaan on mukana 2 aikuista ainakin, joskus saattaa olla kolmaskin. Ja hei, luistinrata on koulunpihan vieressä ilman yhtäkään tienylitystä. Kävelevät koulusta luistimet jalassa luistelemaan.

    Minä varmaan kysyisin rehtorilta juuri siitä, miten lasten turvallisuus luistelureissuilla jatkossa järjestetään. Silloin ainakin selviäisi, onko vararehtori asiasta maininnut rehtorille itselleen ja onko aiheesta keskusteltu tässä mielessä.

    VastaaPoista