12. elokuuta 2012

Läskiapina legovaras

Ihan pikkasen on pakko avautua tästä ihanasta ja leppoisasta sunnuntai aamusta.

Olen nautiskellut aivan upeaa brunssia - in my dreams -  syön edelleenkin aamupalaksi Easy Diet proteiinipuuroa. Näyttää kuravellillä, maku todennäköisesti huonompi.

Suloiset lapseni ovat hymyillen leikkineet aamun uusilla leluillaan - in my dreams - Vaiva ja Harmi are back! (Osa teistä varmaan muistaa suloisen toipilaskolmikkoni Riesan, Vaivan ja Harmin). Tervetuloa tauoton huuto. Hyvästi mielenterveys.

Mikäs se sitten katkaisi kamelin selän?
Mikäs muu kuin legot ja huonokäytöksiset lapset...

Pojat saivat isovanhemmiltaan tuliaisia matkalta: uusia legoja. Mikä onnenpäivä!

Hermoni kiristyivät jo pakkausten aukirepimisvaiheessa. Lasten tuntuu olevan edelleenkin mahdoton ymmärtää, että äiti pystyy olemaan vain yhdessä paikassa kerrallaan ja käsiä on vain kaksi. Samaan aikaan ei pysty laittamaan ruokaa ja kokoamaan legoja. Ja kahta legopakkausta ei pysty kokoamaan yhtä aikaa. Vaiva ja Harmi onnistuivat heti kättelyssä hukkaamaan palan per nenä. Toiselle piti tuolta jättimäisestä legolaarista kaivaa varakappale. *kele sitä ulinaa ja marinaa. Legot valmistui ja kuvittelin, että pojat leikkivät niillä suht sopuisasti aamulla.

Heräsin aamulla korvia vihlovaan huutoon väärästä päästä. Ihan oikeasti se oli niin paha, että hetken aikaa uskoin sairastuneeni rytmihäiriöön. Sitä meteliä ei olisi blokannut edes korvatulpat. Huudon aihekin oli niin absurdi. Yritin kaivautua peiton alle ja olla piittaamatta asiasta.

Seuraavaksi talomme kaikui solvauksista: "Senkin läskiapina legovaras!". Solvattu Vaiva vastasi syytöksiin korkealla ja pitkäkestoisella ulinalla (ilmeisesti tarina korkean ihmisäänen särkemistä laseista on urbaanilegenda, koska meillä on kaikki vielä ehjinä).

Sunnuntai aamun idyllin (siis toiveen herätä yhtenä päivänä viikossa rauhassa ja ehkä edes nanosekunnin kuunnella hiljaisuutta) rikkoi legopäävarkaus. Saimme sen selvitettyä ja varastetun omaisuuden palautettua. Ajattelin, että nyt saan edes pienen rauhallisen hetken. Mutta Vaiva ja Harmi tappelevat legoista tauoitta ja solvaavat edelleen toisiaan läskiapina legovarkaiksi.

Saan kohta kuulovaurion. En Vaivan ja Harmin huudosta vaan siitä, että peitän melun kuuntelemalla Youtubesta kuulosuojaimilla täysillä Adelea. Pakkohan sitä on jotenkin mielenterveyttään suojella.

Ehkä huomenna jo naurattaa shokkiaamuherätys "väärä pää"...

Toivottavasti sinulla sentään oli idyllinen sunnuntaiaamu (en kuitenkaan ota vastaan kuittailuja siitä).

PS: Mä vihaan legoja!

10 kommenttia:

  1. Làskiapina legovaras, hih! Joo, tiedàn, ei sais nauraa, mutta kuulostaa nàin kun en oikeasti kuule sità niin aika hauskalta :D....ja jàtàn mainitsematta oman ihanan aamuni, ihanimman ehkà kolmeen vuoteen eli siità asti kun toinen mòlyapina tuli meidàn perheeseen.....

    VastaaPoista
  2. Auts! Toivottavasti teillä on päivä jatkunut mukavammissa merkeissä!
    Meidän sunnuntai-idylliin on kuulunut siivousta ja 4-vuotiaan ulinaa siitä, kuinka on pahaa ruokaa ja siitä, ettei päässyt metsään isin ja koululaisten kanssa (eräällä on jäänyt kesän kasvikeräily vähän vajaaksi...), koska ei syönyt.

    VastaaPoista
  3. Hih, kyllä suakin myöhemmin naurattaa :D

    VastaaPoista
  4. Ciacy:
    Jos olisin ollut edes hippasen vähemmän sikeässä unessa, olisin saattanut havaita tilanteen huvittavat puolet... Äitien kausaalinen sunnuntaibalanssi on kohdillaan, jos siellä on ollut hyvä sunnuntai :) Huonon sunnuntain onni kiertää todennäköisesti meiltä jollekin muulle äidille ensi sunnuntaina. Minä herään toivottavasti silloin pirteänä syömään laivan aamiasbuffeeta ilman lapsia.

    Miima:
    Meillä on vielä siivous edessä. Meno on hiukan rauhoittunut, mutta ei todellakaan tarpeeksi. Homman ainoa positiivinen puoli on se, että ajatus siitä, että siivoan rauhassa lasten ollessa ulkona (tai ihan missä tahansa muualla kuin huutamassa korvaani) tuntuu taivaallisen houkuttelevalta. Minähän en tykkää siivoamisesta ja nyt sekin houkuttelee.

    Anonyymi:
    Kyllä tämä varmaan muutaman päivän päästä naurattaa. Sinänsä uskomaton aamukarjuntaslogan "väärä pää" jäänee muistoihin elämään.

    VastaaPoista
  5. Voihan :D Meillä on hoidonaloitusahdistusta purettu pikkusiskoa pikkaisen jäynäämällä. Ja pikkusisko tietysti on niin traaginen omassa ahdistuksessaan. Siitä huolimatta toistaiseksi sujunut ihan ok.
    En tiedä miten sitä voisi mahdollisesti saada legot pysymään tallessa, kun isommatkin tavarat, kuten hiuslenkit ja sukat katoilevat? :)

    VastaaPoista
  6. Kiala:
    Legojen katoamista vauhdittaa se, että kuopus on oikeasti legovaras. Hän kerää vähin äänin isoveljien legot omiin leikkeihinsä ja raivostuttavasti irottaa päät ja jopa kädet. Solvaus siis osui aivan oikeaan osoitteeseen :)

    Meillä on tällä hetkellä lapsilla varmaan enemmän sukkia parittomien laatikossa kuin omissa sukkalaatikoissaan. Tuntemattomat ovat sukkien tiet. On meillä hukkunut ilmeisesti kotiimme yksi välikausitakkikin -saavutus se on sekin.

    VastaaPoista
  7. Johan oli aamu, sympatiat! Toivottavasti meno tasoittui päivän mittaan. tsempit!

    VastaaPoista
  8. zirk:
    Sunnuntaiepisodissa oli sellainen hyvä puoli, että maanantaiaamu ei tuntunut niin raskaalta kuin yleensä :) Osaan taas ainakin hetken aikaa arvostaa hiljaista toimistoympäristöä.

    Tänä aamuna huomasin sellaisen, että keskimmäistä tuntui sittenkin jännittävän päiväkotiryhmän vaihto, vaikka hän on ollut ryhmässä jo koko kesäkauden. Huomenna jännittää varmaan vielä enemmän. Poika vaihtoi tutusta ryhmästä parhaan kaverinsa kanssa eskareiden ryhmään, huomenna aloittaa loputkin uudet lapset. Poika on 5v ja virallisesti eskari-ikäinen vasta vuoden päästä. Päiväkodissa jäi eskariryhmään vapaita paikkoja ja keskimmäiselle ja hänen kahdelle kaverilleen tarjottiin mahdollisuutta siirtyä ja pojat halusivat mennä. Nyt sitten tuntuukin jännittävän, vaikka hoitajat ovat tuttuja ja iso osa lapsista tuli samasta ryhmästä.

    VastaaPoista
  9. Voi ei! Siltikin naurattaa vähän toi läskiapina =)
    Meillä ei varmaankaan ole harmoonista sunnuntaiaamua odotettavissa seuraavaan kymmeneen vuoteen =)

    VastaaPoista
  10. Vera:
    Kyllä muakin jo vähän naurattaa läskiapina. Aika innovatiivisia jo nuo 5v käyttämät solvaukset :)
    Eiköhän niitä harmonisia sunnuntaiaamuja teillekin tule aikaisemmin kuin kymmenen vuoden päästä.

    VastaaPoista