Motivaatio kohdallaan

Esikoinen on yllättänyt minut laskettelun opettelemisen motivaatiollaan. Hän on sitä sorttia, että kaikki pitäisi osata saman tien ja harjoittelu on tylsää tai jopa vastenmielistä. Olen suorastaan ylpeä nähdessäni hänen keskittyvän harjoitteluun.

Sunnuntaiaamuna klo 09:30 lämpömittari näytti seuraavaa:

Minä olin aikeissa liikkua ainoastaan laittamaan lämmitystä kovemmalle ja villasukat jalkaan. Esikoinen oli lähdössä laskettelukouluun kylmyydestä huolimatta. Eihän siinä auttanut muu kuin lähteä sinne palelemaan. Pakkasta ei ollut onneksi kuin -19 perillä. Siinä vaiheessa laskettelukoulua, kun poika pääsi aikuisten rinteeseen, kylmyys unohtui täysin.

Olen miettinyt, että vasta sitten kun tiedän, että laji kiinnostaa poikaa, ostan hänelle omat välineet. Olisikohan riittävä motivaation osoitus se, että -19 asteessa pitää laskettelukoulun jälkeen vängätä siitä, että voiko jäädä rinteeseen vai ei? Olen onnellinen tilanteesta. Olen toivonut, että poika innostuisi jostain urheilusta ja nyt kipinä on lajiin, josta itsekin pidän. Lienee aika siirtyä suksikaupoille.

Viime viikolla sain ihanaa postia. Voitin Lauran korttihaaste blogissa arvonnan. Kirjeestä paljastui ihanan kukkaisia papereita ja nauhoja sekä Lauran itsensä tekemä kortti. Kiitos Laura!

Sumuisten kuvien syynä on se, että olen räpsinyt ne heikolla kännykkäkamerallani.