Minulla ei meinaa työpäivän jälkeen pinna venyä hirveään motivointitsemppiin eikä väninän kuunteluun. Niinpä ilmoitin pojat syksyllä luistelukouluun. Ensisijainen toive oli paikat poikien luistelukoulussa, mutta aikoja oli vain yksi ja se ei sopinut. Valitsemamme luistelukoulu oli yleisiltä puitteiltaan hyvin organisoitu ja nuoria ohjaajatyttöjä oli riittävästi. Pojat olivat aloittelijoiden ryhmässä ja välillä ihmettelin, että mitä ne siellä oikein opettavat, kun meno näytti pelkältä ympyrässä tapahtuvalta hataralta yksin luistelulta. Tuloksia kuitenkin tuli: molemmat pojat osaavat luistella kovaa (tyyli on vielä hakusessa, mutta pojille pääasia onkin vauhti). Esikoinen osaa vähän jarruttaakin ja keskimmäinen osaa melkein tehdä piparkakkuja.
Pojat innostuivat luistelukoulusta ja menivät sinne mielellään. 15 opetuskerrasta kävimme varmaan 12. Pitkän matkan takia päätin lopettaa luistelukoulun jouluun ja toivoin meidän pääsevän lähikentälle, jossa käy paljon lasten koulu- ja päiväkotikavereita. Esikoinen ehti jo kaivata luistelukoulua, mutta hänellä alkaa nyt koulussakin luistelut.
Eilen olimme ensimmäistä kertaa luistelemassa lähikentällä. Esikoinen löysi heti kaverin ja häipyi omille teilleen. Esikoisen kaverit osasivat luistella jo viime talvena ja se oli aika kova paikka. Nyt taitoero näytti olemattomalta ja kivaa oli. Keskimmäinen pelasi jääkiekkoa isän kanssa.
Kaiken kaikkiaan siis seesteinen luistelureissu ilman kiukkurähinää?
In my dreams!
Kuopus nimittäin itki luistelureissun ajan harmiaan (kentälle saakka suorituminen oli myös raskas episodi). Kuopuksella ei ole luistimia ja se on ihan epäreilua eli epää. Suorastaan SIKAEPÄÄ. On vissiin pakko lähteä hankkimaan juuri 3v täyttäneelle luistimia. Akuutilla ostoslistalla on luistinten teräsuojat (jo huomiseksi), hiihtomonot, sukset+sauvat, talvikengät ja nyt ne luistimet. Välillä tämä tarvikkeiden haalinta käy jo työstä.
Upea sää oli eilen. Täydellinen talvipäivä. Lumikuorrutteiset puut olivat niin kauniita. Tänään lunta sataa hurjasti ja tuulee. Tuohon säähän en uskaltanut lähteä tunkemaan Suomen ruuhkaisimmille kilometreille vaan jäin etätöihin. Naapuri jaksoi suhtautua positiivisemmin lumentuloon -onhan taloyhtiöllämme vihdoinkin lumilinko :)
Kolme ensimmäistä kuvaa ovat kotoa kadun toiselta puolelta pururadalta, kun vielä oli vähän päivänvaloa.
Luistelemassa
Kävelin kotiin kentältä ja kentän valoissa tiellä näytti tältä
Lapset ja niiden harrastukset on yhtä seikkailua! :) Meidän keskimmäinen kävi 5 tai 6 vuotiaana luistelukoulua 10 min. se siis todellakaan ei pysy pystyssä. Junnun oli viime talvena kaksi kertaa. Osas hyvin luistella (vajaa 4v) mutta oli hieman karkaileva lammas joten ei viittitty siellä pitää karkaamassa :)
VastaaPoistaNyt aloitti keskimmäinen parkourin ja junnu samassa paikassa temppujumpan/parkourin. se on niin hauskaa et odottaa sitä aamusta asti. ja koko viikon. Ei siis motivaatio-ongelmaa. Mua kirpaisee hinta. molemmilta kausi maksaa 234e. Mieti!!!! :(
Pinkki
Pinkki: Meillä on taitoa vaativissa lajeissa selviä alkuunpääsyvaikeuksia. Pojat ovat sen verran kärsimättömiä, että homman pitäisi sujua heti. Eivät meinaa millään alkuun motivoitua harjoittelemaan. Luistelu ja pyöräily ilman apupyöriä ovat olleet oikein malliesimerkit tästä. Sitten kun ovat saaneet edes kehnot perustaidot, niin homma alkaa kiinnostamaan.
VastaaPoistaHinnakasta on parkour :( Tosin saman hintaista meillä oli esikoisen fudis, n 130€ per 3kk. Luistelu oli 150 per kausi, mikä tuntuu noihin verrattuna halvalta. Mutta on sekin tuplahintainen esim. uimakouluun verrattuna.
Minä olen miettinyt luistinten hommaamista tulle meidän 3,5 vuotiaalle mutta saattaa olla, että siiretään se ensi talveen. Jos tänä talvena opeteltais käyttämään nuita olemassa olevia suksia. Itse olen aikanaan oppinut jo 3,5-vuotiaana luistelemaan ja muistan vieläkin mun ensimmäiset kirkkaan punaiset kaunokit :D
VastaaPoistaMeillä luistelut on täydessä vauhdissa nyt, kiitos pakkasten. Pikkutyttö (nyt 5,5 v) luistelee jo ihan hienosti, viime talvena ei kädestä suostunut irti päästämään kun pelotti niin kovin. Kohta kolmevuotias pikkupoika mielii myös jäälle, ajattelin hänelle luistimet ostaa. Innostus on niin kova, että saattaa jopa oppia jotain.
VastaaPoistaMeillä ei fudis ole kallista, sillä siinä maksetaan vain pelipaidasta ja "lisenssi"maksu tms., yht. noin 60 euroa vuodessa. Telinejumpasta maksetaan 45 euroa / puoli vuotta. Kauhean kalliisiin harrastuksiin en oikeastaan veisikään, sillä se kaataisi talouden.
Eppuluokan opetuskokemukseni perusteella sanoisin, että tytöistä 3/4 osaa luistella ja pojista noin puolet kouluun tullessaan.
VastaaPoistaJos lapsen tasapaino ei ole kehittynyt riittävästi, luistelun oppiminen on työlästä ja siihen on vaikea motivoida. Toisaalta luistelu on erinomainen tasapainon harjoite, etenkin jos muistaa että alle esikouluikäisen tavoitteeksi riittää seistä luistimilla.
Hyvään perusluistelutaitoon kannattaa panostaa. Koska lapset, joilla on varma olo luistimilla nauttivat luistelusta. Se, että pysyy terien päällä pystyssä ja saa hyvän vauhdin, on monien lasten mielestä suorastaan taianomaista.
Hyviä luisteluhetkiä teille sekä voimia kolmikon luisteluttamiseen.
Kiitos mukavasta blogista.
Meiltä löytyis miltei käyttämättömät poikien luistimet kokoa 26...
VastaaPoistaYhdyn edelliseen kirjoittajaan, kiitos tästä blogista :)
Iina: Olen katsellut tyttöjä luistelukoulussa ja osa pienistäkin on kovin taitavia. Lasten harrastuksissa on isoja hintaeroa. Meiltäpäin pienille löytyy kohtuuhintaista kerran viikossa harrastusta, mutta kouluikäisille on tarjolla heti näitä 2-4 kertaa viikossa treenejä, joihin meidän esikoisella ei riitä innostus eikä sen puoleen vanhemmilla riitä voimatkaan. Ja tietenkin maksut ovat sen mukaisetkin. Me kaivattaisi kerran viikossa harrastuksia :)
VastaaPoistaAnonyymi: Kiitos mukavasta palautteestasi. Tuosta taianomaisuudesta: En muista sitä luistelun yhteydessä, mutta uimisessa kylläkin. Yhtäakki sitä vaan pysyi pinnalla ja mystisesti vielä pääsi eteenpäin.
Minusta nykyisin tuntuu, että kaikkien lapset uivat, luistelevat, laskettelevat ja pyöräilevät apupyörittä 4-vuotiaana ja olen ihmetellyt, että mitä on oikein tapahtunut. Muistan itse oppineeni taidot samaan aikaan kavereiden kanssa, jotkut jopa aiemmin. Luistimilla pysyin pystyssä 4-vuotiaana kunnolla osasin 6v, pyörällä ajoin 5v ja uimaan opin juuri ennenkuin täytin 7v.
Laura: Kiitos.
Minä olin aikeissa hankkia luistimet koossa 25-26. Sitten katsoin talvikengän kokoa, joka on 28. Harmi, ettei mahdu 26.
Meillä on isojalkaisia poikia. Esikoisella on sellainen kapea kanootti oikein. Pojalla oli 14kk talvikengät koko 25 :) Onneksi kasvu vähän tasoittui ja nyt 7-vuotiaana koko on 36.
Kauniita talvisia kuvia =)
VastaaPoistaKaikki tollaiset koulut on hyviä mihin lapset voi viedä oppiin, ainakin meidän lapset motivoituvat huomattavasti paremmin toisten opissa.
Pk-seudun ulkopuolella asumisessa on se hyvä puoli, että harrastukset ovat paljon edullisempia. Eppu on kolmessa koulun kerhossa, veistossa, käsityökerhossa ja painissa ja nämä siis ilmaisia. Kaksi kertaa viikossa käy Capoeira-tunneilla, toinen kerta on vielä pitkä 1h45min ja tämä maksaa 160 euroa koko vuosi. Torstaisin käy pelaamassa kunnan järkkäämää sählyä ja tämä on myös ilmainen.
Ennen oli myös palokunnassa 2 euroa vuosi ja partiossa 44 euroa vuosi. 4H:n järkkäämät kerhot maksavat 12 euroa lukukausi, niissä oli mukana ekalla.
Vera: Juuri noin on meidänkin pojille -motivoituvat ihan erilailla muiden opissa! Lisäksi koulu on vielä toistaiseksi aika in, joten kaikki kannattaa nimetä kouluksi :)
VastaaPoistaPikkasen on erilaiset kulut teillä päin harrastuksissa. Tosin pääkaupunkiseudulla tilat ovat kalliita ja monesti ohjaajat saavat jonkinlaisen rahapalkan. Toisaalta täällä on myös paljon kaupungin järjestämään toimintaa joka on halpaa tai peräti ilmaista, niihin on vaan aina kova tunku.
Kauniita talvikuvia !
VastaaPoistaMeillä kuopus, kohta viisi, on vasta innostumassa luistelusta. Yritimme saada häntä luistelukouluun syksyllä, mutta kun ei niin ei... yleisöluistelussa olemme käyneet, äitikin. Jestas, että vaatii totuttelua se puuha 20 vuoden tauon jälkeen...
Petriinan kanssa samassa veneessä, tai samoilla jäillä...:
VastaaPoista3,5 v ei viime vuonna innostunut yhtän ja oli ihan makaroonia. Nyt 4,5 v poika on ollut pari kertaa luistelemassa ja pysyy pystyssä ja pääsee eteenpäin. Mikä innostus! Ja tätä myötä usko omiin taitoihin oppia ajamaan ilman appareita keväällä, syksyllä itki, jos sitä ehdotti, kun naapurin 3v tyttö oppi ajamaan pikkupyörällä ilman apupyöriä.
Jokaisella on se oma herkkyyskautensa. Luistelussa varmaan keskimäärin se 4-5v aikaisintaan (ja sitten on ne poikkeukset ja usein kuopukset, jotka haluavat tehdä sitä mitä isommatkin).
Harmi. Ilahduin jo ajatuksesta, että saisin toimitettua luistimet tuosta eteisen nurkasta helpolla pois. Meidän muksut ovat pienijalkaisia, tiedän.
VastaaPoista