Kepposia ja p*skartelua

Välillä ei voi kun huokaista.
... ja arjen sujumiseksi kaikelle pitää hankkia varakappale ja varakappaleen varakappale.

***
Mies herättää minut aamulla ennen seitsemää huolestuneen oloisena.
mies: Onhan sinulla jotkut muutkin talvikengät kuin ne ruskeat? Olitko aikeissa laittaa ne?
minä: Olin aikeissa laittaa, kun on niin kylmä. Mutta on mulla muitakin.
mies: Hyvä, nimittäin kaadoin juuri niistä vettä ulos.

Keskimmäinen kävi eilen ilman lupaa suihkussa. Lattiakaivon kohdalla oli minun lumiset talvikengät kuivamassa. Tekee hyvää mokkanahkaisille villavuorisille kengille täyttää ne vedellä.

***
Keskimmäinen juoksee minua vastaan päiväkodin pihalla kädet levällään. Tavanomaisen halin sijasta hän niistää röyhkeästi ja tehokkaasti takkini rinnuksille.
minä: Mitä ihmettä oikein teet? Ei saa niistää äidin takkiin!
poika: Mutta kun hanskat ovat niin kovat niistää, että nenään sattuu.

***
Näin sitä mennään jatkuvasti alaspäin. Ensin oli tyyli hukassa ja nyt on puhtaat vaatteetkin hukassa. Ymmärrätte varmaan, että askarteluterapia tulisi usein tarpeeseen. Lähestyn uhkaavasti sitä pistettä, jolloin arjen tuskan lieventämiseksi tarvitsen suurehkon stanssitilauksen, toisesta talvitakin puhumattakaan ;)

Jossain vaiheessa tein kukkakortteja. Se oli hyödyllinen vaihe, niitä oli helppo antaa ystäville. Nyt olen siirtynyt outoilu- ja sotkemisvaiheeseen. Se ei todellakaan ole hyödyllinen vaihe! Olen tehnyt gessopääkortin, multipääkortin ja läträyskortteja. Jos on käyttänyt vaikka 2 tuntia erilaisten pintakerrosten luontiin ja tuloksena on jotain himmeästi näkyvää ja vapaasti tulkittavaa, niin voi olla kynnys korkealla antaa korttia kenellekään.

Alla olevalla kortilla osallistun p*skarteluhaasteeseen 126. Haasteena oli luonnos. Tämä kortti edustaa läträysvaihetta.

Pullon taustan tein alkoholimusteilla. Pullon ja lasin täytin hirveällä määrällä glossya. Kakkupaperin värjäsin alkoholimusteella. Papereiden reunat ressasin rajusti ja sivelin crackle accentilla. Koristeena rusetti narusta.

Juhlaa ja ulkoilua

Lauantai oli tapahtumia täynnä. Sain nukkua yhdeksään -mitä luksusta.

Aamupalan jälkeen lähdimme esikoisen kanssa laskettukouluun. Tämä oli ensimmäinen kerta esikoiselle laskettelusuksilla. Äitiä varmaan jännitti enemmän. Poikaa ei jännittänyt yhtään. Syynä varmaan oli se, että ensimmäisessä harjoittelupaikassa vauhtia tuli vähemmän kuin oman pihan mäessä murtsikoilla :)

Kivaa oli. Päivä oli aivan täydellinen, pikkupakkanen ja aurinko paistoi. Tänään tulee sitten huomattavasti kylmempää kyytiä aurausharjoituksiin, sillä mittari näyttää -15.

Taikamatto

Päivän ensimmäinen aurausharjoitus alkamassa "isossa mäessä"

Näppärä ope laittaa sukset auraan tarvittaessa

Tauolla

Miehellä on ensi viikolla synttärit. Joululahjaluuseruuden lisäksi olen aikamoinen synttärilahjaluuseri. En keksi kivoja lahjoja ja saatan jopa unohtaa synttärit kokonaan. Lahjatoimitus tulee yleensä aina myöhässä, jopa kuukausia. Nyt ryhdistydyin. Hommasin lapsenvahdin ja vein miehen ulos syömään.

Söimme kolmen ruokalajin illallisen Lyonissa. Mies viinien kera, minullehan jäi autokuskin osa. Ruoka oli hyvää, keittiö sopivan nopea, viinisuositukset erinomaisia, palveluakaan ei pääse muuten moittimaan kuin laskun tuomisen hitaudesta.

Illalla ehdimme miehen kanssa vielä katsomaan elokuvan ja tuhoamaan säkillisen irtokarkkeja. What a day!

Keittiön tervehdys: kurpitsapyreetä ja mustatorvisienihilloketta

 

Miehen alkuruoka: vuohenjuustomoussea, pähkinäsalaattia ja bataattia.

Aivan mielettömän hyvää.

 

Oma alkuruokani: hummeria, nieriää ja latva-artisokkaa. 

Pidin, mutta johtuen kastikkeista maku oli jotenkin "etikkainen"

Miehen pääruoka: metsäkauriin filettä pekoniin käärittynä, 

palsternakkamuhennosta ja hapankaalia.

Todella mureaa ja maukasta lihaa. Hapankaali -NAM!

 

Oma pääruoka: paistettua meribassia, basilikavoi kastiketta, punaista riisiä.

Todella hyvää. Kalan nahka oli niin rapeaa ja itse liha pehmeää.

Miehen jälkkäri: uuniomena Creme Brulee.

Superherkkua

Oma jälkkäri: Sitruuna-tuorejuusto piiras, lakritsijäätelöä, vadelmaa.

Yllättävä yhdistelmä, mutta toimi hyvin.

Taivaallinen aamuherätys

Inhoan aikaisia aamuherätyksiä pimeänä vuodenaikana. Kännykkä piippaa monta kertaa, elimistö huutaa lisää unta, vaikka olisin mennyt ajoissa nukkumaan. Kamalaa!

Tänä aamuna oli ihana aamuherätys, kännykän sijasta minut herätti nahkavekkari. Hän tassutteli ihan hiljaa sänkyni viereen. Uneen kuulin askeleet. Sitten hän tuli peittoni alle selkää vasten liiskaksi. Haeskeli hyvää uniasentoa. Ei tullut enää uni pienelle.  Kohta pienet sormet rapsuttelivat minua hellästi niskasta.

Teeskentelin vielä nukkuvaa. Sitten hän kiepsahti kasvojeni puolelle. Tarkkaili minua hiljaa ja sitten nuolaisi nenästä. Kun silmäni aukesivat, huoneen täytti kupliva (ja hiukan voitonriemuinen) nauru. Sitten hän käpertyi hetkeksi kainalooni niin pehmeänä ja lämpöisenä. Mutta vain hetkeksi, koska olihan jo aamun aikana tullut mieleen yhtä sun toista kerrottavaa. Iloinen puheenpulputus täytti huoneen. Aamu tuntui aurinkoiselta, melkein kuin kesältä. Voi, miksi aikaa ei pysäyttää (onneksi sen voi tallenttaa vaikka tänne).

Miten ihmeessä joku voi olla noin hyvällä tuulella ja täynnä virtaa jo heti aamusta?

Onko salaisuus terveellisessä ruokavaliossa?

... Vaiko nokkaunissa sohvannurkassa?

Vai onko se vaan asennekysymys?

PS: Miksi ne aurinkoiset aamuvirkut muuttuvat väsyneiksi isoiksi pojiksi, jotka karjuvat, kun heitä pitää väkisin raastaa aamuisin sängystä?

Tammikuun käsityöt

Päätin aloittaa käsityötsempin - joka kuukausi yritän tehdä edes yhden käsityön. Niin vähäiseen on vapaa-aika ja voimat huvenneet, että tuohonkin pitää tsempata. Olisi kuitenkin kiva ylläpitää perustaitoja ja saada itsetehtyä vaatetta pojille. Ihania uutuuskankaita tulee jatkuvasti myyntiin ja niiden ostoonhan aina riittää aikaa...

Tammikuun käsityönä on Jofotexin unelman pehmeästä raitavelourista tehdyt housut koossa 130cm. Kaava lainattu Hannalta. Hyvin istuva malli. Raitahousut huusivat kaverikseen jotain mustaa, harmaata tai valkoista. Valkoinen perustrikoo sai rintaansa mustia ja harmaita legoukkoja sekä yhden värikkään ukkelin. Mieleinen työ sekä äidille että pojalle. Poika tykkää kaikista legojutuista ja minulle tämä oli helppo ja nopea toteuttaa. Hihat ovat niin pahasti pitkät, että taidan joutua lyhennyshommiin.

Legoukoista jokatoinen on harmaa vaikka se ei kuvasta erotukkaan.

 Trikoo oli varsinaista venyvää lirua ja sen kyllä huomasi painaessa.

Ja näkyyhän tuo valmiissa työssäkin läheltä tarkasteltuna.
Etenkin rajusti suurrennetussa kuvassa.

Kärsivällisyys ja aika kankaanpainantaan on vielä enemmän kortilla kuin ompeluun. Edellisen työn olen tehnyt 5. syyskuuta ja senkin yksinkertaisesti ja nopeasti yhdella sabluunalla ja pelkällä mustalla. Seulan hankkiminen on ollut to-do-listalla kesästä saakka. Saas nähdä milloin sen saan sen hankittua vai jääkö se odottamaan eläkepäiviä :)

Teneriffa : Monkey Park

Montako kirjoitusta voi tehdä viikon lomasta? Aika monta, ainakin sellainen nainen, jolla on seuraava loma heinäkuussa *huoh*. Monkey Parkista haluan kirjoittaa ihan itsellenikin muistiin, retkemme sinne oli tosi onnistunut.

Monkey Park ei paljoa itseään mainosta, se on selvästi jäänyt uudempien, isompien ja monipuolisempien huvitusten jalkoihin. Nimensä mukaisesti puistossa on vain apinoita. Noh, pari kilpikonnaa, isoa liskoa ja käärmettä höysteenä. Paikan vetonaulana on se, että isoa osaa apinoista saa syöttää. Niille voi antaa hedelmiä tai kassalla myytävää pähkinäsekoitusta. Monkey Park sijaitsee moottoritien varressa Los Cristianosin kupeessa. Puistossa aikaa kuluu 1-2 tuntia.

Osa apinoista on perinteisissä häkeissä, niitäkin pystyy syöttämään häkin raoista. Rauhallisimmat ja vähiten vierailijoista häiriintyvät apinat ovat "jättihäkeissä", jonne kävellään sisään. Häkkien pinta-ala on kymmeniä neliöitä ja siellä voi kävellä eläinten joukossa.

"Jättihäkit" ovat ensimmäisenä Monkey Parkiin tullessa. Kun me saavuimme apinat olivat viettämässä ylhäällä siestaa ja tyytyivät raukeina tarkkailemaan meitä.

Apinatrio viettää siestaa puussa. 

Englanniksi lemur, Wikipedian mukaan suomeksi kissamaki.

Kepposkolmikko houkuttelee apinakolmikkoa banaanilla.

"Äiti, miksei ne tule meidän luokse?"

Onneksi oli kilpikonna taputeltavaksi

Nämä apinat olivat varsin näppäriä syömään banaania häkin läpi.

Nappasivat banskun paloja sievällä sormiotteella.

Kun tulimme takaisin jättihäkkeihin oli sielläkin vilskettä, siesta oli päättynyt ja eläimet olivat liikkeellä.

"Tsot tsot tsot -ei saa vetää apinoida hännästä"

"Mä vaan kokeilin, se on ihanan pehmeä"

Mä olen niin söpö

Siestan jälkeen maistuu välipala.

Tämä söpöläinen oli pitänyt kaverin tytärtä kädestä kiinni.

 Rohkea kuopus. Äitiä ainakin pelottaa tuollaiset

Komea omalla tavallaan

Alla olevaan puuhun pojat ehtivät jonkin matkaa kiivetä. He vain halusivat leikkiä apinoiden kanssa, vaikka hippaa. Pieni marakatti pelästyi (tai suuttui) ja pisassi kuopuksen päähän. Onneksi oli pieni apina, pieni pissa sekä huono sihti. Ja tämähän oli kuopuksen Kanarian matkan kohokohta, josta on kerrottu ihan jokaiselle :)

Esikoisen diagnoosi oli vesirokko. Näpyt eivät onneksi ole perinteisiä vesikelloja vaan pelkkiä näppyjä, jotka kuivavat nopeasti ruvelle. Kutisevat kyllä. Ei kuumetta, eikä muitakaan oireita. Kotihoitoa tartuntavaaran takia. Sitten odottelemme, että koska vesirokko iskee kuopukseen, joka on ainoa rokottamaton.

Henkinen pyjamapäivä

Lauantai oli toiminnan täytteinen päivä. Tänään päädyin henkiseen pyjamapäivään. Vaatteet sain päälle, mutta siihen homma hyytyi. Henkisenä pyjamapäivänä olla möllötetään. Tai vetäistään överit, yleensä telkulla. Överit tuli tänäänkin. Ensin sokerista, alla aamiaiseni

 

 

Seuraavat överit tuli halvasta tavarasta. Parissa blogissa oli tilailtu Crocsin alekamaa hyödyntäen ilmaiset postit yli 49€ tilaukselle ja 10€ alennuksen yli 50€ tilaukselle. Pitihän sitä vilkaista. Vilkaisun tuloksena klikkasin kaikkiaan 7 paria kenkiä tulemaan. Ollaan Crocsi-juntteja -säälittävää. Pojat pitävät crocseja kesällä pihakenkinä, esikoinen koulussa sisäkenkinä, vanhemmat pihakenkinä ja minä jopa julkisesti. Itse käytän Mary Jane mallia ja omasta mielestäni näillä ei tarvitse Prismassa nolostella ;)

Mokkanahkainen Mary Jane (about 26€)

Kuopukselle ja keskimmäiselle pihaleikkeihin (22,50€)

Mokkaa. Punainen muoviosa ei innosta, mutta kelpaavat kuraan ja varalle

Esikoinen joutui siirtymään aikuisten kokoihin. Nahkatennarit hänelle löytyi naisten valikoimasta, mutta perinteiset sandaalit piti ottaa miesten valikoimasta. Saas nähdä miten istuvat kapeaan pojan jalkaan. Alekampanja voimassa vielä tänään.

Nauhattomat nahkatennarit esikoiselle kevääseen (29,20)

Övereiden päätteeksi olikin aika vetäytyä päikkäreille lasten ulkoillessa.

Övereiden jälkeen oli aika ihmetellä, että onko seuraava sairausputki todellakin alkanut jo nyt?

Esikoinen on kahdesti välttynyt päiväkotiaikana vesirokolta ja sen jälkeen olen rokottanut hänet. No eikös vaan pojalla on näppyjä, jotka näyttävät aivan samalta kuin vesirokko. Näppyjä ja niiden kutinaa lukuunottammatta esikoinen on aivan terve. Mutta jos tuo on vesirokkoa, niin kotikaranteeni siitä seurannee, minkä järjestäminen on aina hankalaa. Kuopusta ei ole rokotettu, joten varmaan meillä on vielä ihan oikea vesirokkopotilaskin. *Huoh* Mitenköhän tämän kaiken taas sumplisi?

Leppoisaa sunnuntaita!

Aika huippu ilta

(Mikäli haluat nähdä vain Lauran korttihaasteen kortin scrollaa reilusti alas)

Tänään työpäivän jälkeen menin Piiloon pikasurauttamaan uusista (siis viime vuoden puolella hankituista) kankaista paidan. Ompelutaitoni olivat vähän ruosteessa, samoin kuin maestron peitetikkikone, mutta kyllä siitä paita tuli.

Seuraavaksi suuntasin päiväkodille, edessä oli ilta lasten kanssa ilman isiä. Pihalla kävimme sivistyneen perhepalaverin siitä, että lähdemmekö kotiin askartelemaan Piilosta hankituilla Pokemon-tarroilla vai kauppakeskukseen ostamaan esikoisen säästöillä Lego Minotaurus peliä. Äänestimme - kauppakeskus voitti. Ilman ensimmäistäkään riitaa, jokainen lapsi riisui ulkovaatteensa, kävi päiväkodin vessassa ja puki taas ulkovaatteet.

Olimme kuulleet huhua (valitettavasti perätöntä), että peli olisi tarjouksessa. Toppavaatteet päällä kävimme ensin kaksi lähekkäin olevaa kauppaa ja sitten kävelimme aika matkan BR-leluun (Ihan vain sen takia, että peli oli siellä euron halvempi ja päälle sai keräilymerkit -esikoisen päätös). Ei kitinää, ei tappelua, ei riehumista. Pienemmät pojat halusivat katsella leluja sillä välin, kun esikoisen kanssa maksoimme 27,95 pojan säästämillä kolikoilla. Sitten vikinättä lähdimme lompsimaan takaisin autolle. Keskimmäinen tiedusteli, että olisiko mahdollista ostaa pillimehut, kun on jano ja kuuma. Kiersimme vielä neljännen kaupan kautta.

Kotona esikoinen kokosi pelin valmiiksi. Kaikki söivät lautasensa tyhjäksi. Ja sitten pelasimme. Oli kyllä hyvä ja jännittävä peli. Hämmästyttävää on se, kuinka 3-vuotias, joka ei osaa itse siirtää ukkeliaan nopan silmälukujen määrää, osaa kyllä laittaa muille esteitä kierosti. Kuopus voitti. Kukaan ei tapellut. Kaikki osat ovat vielä tallessa.

Pikaisen iltapalan jälkeen pojat menivät tappelutta nukkumaan. Ja äiti pääsi askartelemaan.

Sunnuntaina tyhjentelin yhtä romulaatikkoa, siellä lojui pohjalla vaatteesta irtileikattu Puuha-Pete. Ajatuksena oli alunperin ommella se takaisin vaatteeseen, mutta meillä ei ketään enää kiinnosta Puuha-Pete. Ehdin jo nakata se roskiin. Sitten luin Lauran tämän viikon korttihaasteen. Siinä piti käyttää kortissa jotain vanhasta vaatteesta. Superkiva haaste! Kävin heti dyykkaamassa Puuha-Peten roskiksesta ja nyt se onkin sitten kortissa.

Kortissa ei ole mitään sen kummempia kikkailuja, paitsi että ruskea paperi on itse värjättyä. Reunat ovat vielä voimakkaammin ressattu kuin skannattu kuva näyttää. Oikeaan yläkulmaan ajattelin laittaa iän mukaisen pahvinumeron, kunhan tiedän minkä ikäiselle sankarille kortti menee.

Voi, olisipa arki aina tällaista meillä!

Tämän ostimme:

Luistelukoulu

Veimme viime talvena kaksi isointa poikaa luistemaan (juuri 6v täyttänyt ja 3,5v). Tarkoituksena oli, että miehen kanssa itse opettaisimme poikia luistelemaan. Oli vaikeuksia motivoida poikia jäälle ja harjoitteluun :( Taisin joutua lahjomaan legoilla ja suurin motivoija oli kentän vahtimestari (pari muistijälkeä treeneistä löytyy tästä kirjoituksesta).

Minulla ei meinaa työpäivän jälkeen pinna venyä hirveään motivointitsemppiin eikä väninän kuunteluun. Niinpä ilmoitin pojat syksyllä luistelukouluun. Ensisijainen toive oli paikat poikien luistelukoulussa, mutta aikoja oli vain yksi ja se ei sopinut. Valitsemamme luistelukoulu oli yleisiltä puitteiltaan hyvin organisoitu ja nuoria ohjaajatyttöjä oli riittävästi. Pojat olivat aloittelijoiden ryhmässä ja välillä ihmettelin, että mitä ne siellä oikein opettavat, kun meno näytti pelkältä ympyrässä tapahtuvalta hataralta yksin luistelulta. Tuloksia kuitenkin tuli: molemmat pojat osaavat luistella kovaa (tyyli on vielä hakusessa, mutta pojille pääasia onkin vauhti). Esikoinen osaa vähän jarruttaakin ja keskimmäinen osaa melkein tehdä piparkakkuja.

Pojat innostuivat luistelukoulusta ja menivät sinne mielellään. 15 opetuskerrasta kävimme varmaan 12. Pitkän matkan takia päätin lopettaa luistelukoulun jouluun ja toivoin meidän pääsevän lähikentälle, jossa käy paljon lasten koulu- ja päiväkotikavereita. Esikoinen ehti jo kaivata luistelukoulua, mutta hänellä alkaa nyt koulussakin luistelut.

Eilen olimme ensimmäistä kertaa luistelemassa lähikentällä. Esikoinen löysi heti kaverin ja häipyi omille teilleen. Esikoisen kaverit osasivat luistella jo viime talvena ja se oli aika kova paikka. Nyt taitoero näytti olemattomalta ja kivaa oli. Keskimmäinen pelasi jääkiekkoa isän kanssa.

Kaiken kaikkiaan siis seesteinen luistelureissu ilman kiukkurähinää?

In my dreams!
Kuopus nimittäin itki luistelureissun ajan harmiaan (kentälle saakka suorituminen oli myös raskas episodi). Kuopuksella ei ole luistimia ja se on ihan epäreilua eli epää. Suorastaan SIKAEPÄÄ. On vissiin pakko lähteä hankkimaan juuri 3v täyttäneelle luistimia. Akuutilla ostoslistalla on luistinten teräsuojat (jo huomiseksi), hiihtomonot, sukset+sauvat, talvikengät ja nyt ne luistimet. Välillä tämä tarvikkeiden haalinta käy jo työstä.

Upea sää oli eilen. Täydellinen talvipäivä. Lumikuorrutteiset puut olivat niin kauniita. Tänään lunta sataa hurjasti ja tuulee.  Tuohon säähän en uskaltanut lähteä tunkemaan Suomen ruuhkaisimmille kilometreille vaan jäin etätöihin. Naapuri jaksoi suhtautua positiivisemmin lumentuloon -onhan taloyhtiöllämme vihdoinkin lumilinko :)

Kolme ensimmäistä kuvaa ovat kotoa kadun toiselta puolelta pururadalta, kun vielä oli vähän päivänvaloa.

Luistelemassa

Kävelin kotiin kentältä ja kentän valoissa tiellä näytti tältä

Korttiluovuutta houkuttelemassa

Taas on kulunut yli kuukausi korttien teosta. Oli jo korkea aika houkutella korttiluovuutta pilkistämään esiin.

Ystävieni kannattaa olla Facebookissa varovaisia. Mirka paljasti olevansa lomalla. Toki jo päiviä sitten, mutta Suomen lähes viimeisenä Facebookiin liittyneenä satunnaiskäyttäjänä tajusin sen vasta eilen illalla. Oli luvassa tosi hiljainen tiistai töissä ja lyhennetystä työajasta kertyneet vapaatunnit polttelivat. Pikaisen tekstittelyn tuloksena kampesin itseni tänään muutamaksi tunniksi Mirkalle.

Olen jo pidempään halunnut kokeilla feikki-akvarellien tekoa. Mutta en ole jaksanut niidenkään tekotapaa selvittää, mutta Mirka tietää. Mirkan kanssa läträttiin ensin vedellä. Ja sitten vielä seuraavana harjoitteena gessolla. Oli ihanaa! Yksi feikki-akvarelleista valmistui kortiksi saakka. Se on nimeltään Pyörre. Itse tykkään tästä :)

Tämä on siinä mielessä merkittävä pelinavaus, että tällä kertaa muistin perheemme omistavan skannerin ja pimeiden yökuvien sijasta eka skannaukseni.

All inclusive hotelleista

Olen ollut muutaman kerran all inclusive hotellilomalla, osa kerroista kaksin miehen kanssa ja osa lasten kanssa. Matkat ovat olleet Aurinkomatkojen ja Finnmatkojen. Ensimmäinen all inclusive matka valikoitui sen takia, että olimme häämatkalla Meksikossa ja hotelli oli niin houkutteleva kokonaisuus. Pakettihomma siis toimii aikuisillekin, vaikka todennäköisesti valitsisin aikuisten reissulle jonkin muun vaihtoehdon. Pienten kanssa matkustaessa olen erittäin tykästynyt näihin all inclusiveihin. Pääasiallinen syy on helppous! Haluan päästä lomallani mahdollisimman vähällä vaivalla ihan kaikessa. Jos lapset viihtyvät, niin äitikin viihtyy :)

Alla on kuvia Gran Canarian Puerto Ricon lomalta. Hotelli oli maisemien puolesta aivan upea. Mutta tästä kerrasta opin tarkastamaan, että ovatko uima-altaat lämmitetyt vai ei.

Lasten kanssa matkustaessa olemme siirtyneet Finnmatkojen asiakkaiksi. Valintamme on Blue Village hotelli Etelä-Teneriffalla. Olemme olleet täällä kahdesti *klik*. Hotelli on kauempana kaupungista, kauniilla ja aurinkoisella paikalla.

Kyseisen paikan plussat:

+Lapsialennus ja isot huoneet
Meidän 5-henkinen perhe ei mahdu kaikkiin hotellihuoneisiin, monesti vaihtoehdoksi jää huone/huoneisto neljälle ja yksi lisävuode. Tuolloin kahdesta lapsesta menee täysi hinta. Monissa Blue Villageissa on isoja perhehuoneita, joissa lapset saavat -50% alennusta. Valitsemassani hotellissa on tosi tilavat perhehuoneet: 1mh, olohuone, wc ja kylpyhuone (wc, amme, suihkukoppi). Valitettavasti kunnon merinäköalaa ei saanut lisämaksustakaan.

+Ruokaa ja juomaa on saatavilla lähes aina
Lasten kyvyt ravintolan ja ruuan valintaan ja annoksen odotteluun ovat vielä heikot. Buffet pöydästä he voivat maistella mielensä mukaan. Meillä armeija marssii vatsallaan, eikä vielä voida kierrellä ravintoloissa -eikä Kanaria mikään kulinarismin mekka olekaan. Kaksi isointa osaavat hakea itse limsan baarista. Näppärää. Ruoka hotellissa on hyvää. Toisen viikon kohdalla voisi kyllä jo alkaa tympimään ikuinen buffet.

Lettuja aamupalaksi :)

+Lämmitetyt altaat
Poikien kanssa ei vielä voi olla turvallisesti tuulisilla, aaltoisilla ja täysillä rannoilla. Siksi hyvät uima-altaat ovat meille aivan must. Ja niiden on oltava lämmitettyjä. Plussaa lomakohteellemme vielä allasvahdista, mikä lisää turvallisuutta ja katkaisee isompien lasten mahdolliset hölmöilyt. Hyvä lastenallas.

+Ei autoliikennettä
Rauhallinen rantabulevardi kävelyyn, mutta ei autoliikennettä

+Lastenkerhot
Pojat ovat molemmilla reissuilla käyneet lastenkerhossa. Vanhemmat kiittävät 10 vapaasta tunnista. Pojat ovat viihtyneet hyvin ja löytäneet nopeasti kerhosta kavereita, joiden kanssa leikit jatkuvat altaalla tai leikkipaikalla

Super Kids kerholaisia

+Leikkipaikka ja lastenohjelmat
Jos energia ei kokonaan purkaudu uimalla, tarjolla on leikkipaikka ja erilaisia aktiviteetteja etenkin lapsille: pelejä, jalkapalloa, laseraseammuntaa, pellejä ja tietenkin Bamse-hahmot.

Köydenvetokisa: lapset vastaan Bamse

+Ei kauppoja eikä sisäänheittäjiä. Ei tarvitse montaa kertaa päivässä jankata, että nytkään ei osteta mitään :)

+Muita lapsia

+Lähellä upeat kalliot, joiden koloista löysimme merisiilejä, kaloja ja pikkurapuja

+ Mielenkiintoisia retkikohteita: Teiden tulivuori, La Gomeran saari, eläintarhoja ainakin kolme. Paljon kauniita paikkoja.

Näkymä Los Gigantesista kun aurinko laskee La Gomeran saaren taakse

Tokihan tällaisessa lomailussa on omat huonotkin puolensa:

- Ruokailuissa paljon ihmisiä, kova meteli.

Ruokasali tyhjänä

- Hotelliloma. Ostoksille, huvituksiin, nähtyvyyksiin jne on erikseen lähdettävä.

- Ei varsinaista yöelämää. Toki hotellissa on baarit, mutta ymmärtääkseni meno siellä on hiljaista. Itse en tiedä siitä mitään, koska olen ollut aina klo 22 viimeistään sängyssä.

- Asiakaskunta koostuu pääosin lapsiperheistä ja eläkeläisistä. Jos olisin menevä sinkku, niin mua ei ehkä saisi moiseen seuraan edes maksamalla

- Pitkä lento (6t/6,5t). Siinä on vilkkaille pojille istumista. Tänä vuonna matka meni suht kivasti Nintendojen, Star Wars puuhakirjojen ja legojen voimalla.

- Sää voi olla epävarma. Tosin itselleni ei ole ikinä sattunut huonoa säätä. Lämmintä on aina ollut 20-23 ja aurinko on paistanut.

***

Kaksi ystävääni on lomaillut Rhodoksella Blue Villagessa *klik* ja ovat kehuneet kovasti. Jos itse lomailisin kesällä ulkomailla valitsisin ehdottomasti all inclusiven ja hotellin, josta saa lapsille uimakoulun. Me lomailemme kesäisin kotimaassa, joten keskityn haaveilemaan talvimatkoista. Ehkäpä tänne parin vuoden päästä: *Hurghada*.

Itselläni on Tjäreborgin tarjonta kokonaan läpikäymättä, enkä ole heidän matkoillaan käynyt sitten 80-luvun. Tjäreborg tärpit olisivatkin tervetulleita.