12. lokakuuta 2011

Ihanan arjen hinta

Laulujen lunnaat eli ihanan arjen "hinta".

Mukavat arkipäivät, lorvantait, retkipäivät, pullapäivät eivät ole ilmaisia. Aika niihin on irroitettava jostain muusta. Kaikkea ei voi nipistää omista yöunista. Onneksi minulla on toinenkin vakiokohde: siivous. En todellakaan nauti siivouksesta ja ajoittain minun on vaikea motivoitua hommaan. Etenkin kun paikat pysyvät siistinä lähinnä nanosekunnin. Niinpä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että meiltä löytyy jotain tällaista:

Jonkun arvokas Pokemon-kortti kokoelma onkin lattialla -hups!

Tästäkin voin onneksi syyttää jotakuta toista :)
Tiskit ovat hra Kepposen vastuulla. Minulla pyykit.
Tosi *harmi* ettei nyt sattunut kuvaa särmästi viikatuista kaapeista
ja tyhjyyttä ammottavasta pyykkikorista.

Lorvantain "synnit"

Tunnen ajoittain huonoa omaatuntoa perheemme sotkuisuudesta. Millaisen mallin annan lapsilleni sillä, että tavarat voi jättää levälleen ja leikit lattialle? Kasvatanko pojista pienet "sotkutyrannit"? Toisaalta yhteistä aikaa ei ole työpäivinä yhtään liikaa -haluanko käyttää sitä siivoamiseen? Ja onko siisteys kasvatuskysymys? Minähän olen erittäin siistin äidin siistiksi kasvattama! Isäni saattoi jättää joskus sukat lattialle, kun hän oli vähän löperömpää sorttia. Onko se siisteys ja järjestys sittenkään niin tärkeää? Taidan julistaa sen yliarvostetuksi. Eläköön kasat ja pinot ja villakoirat!

Loppuviikkona ei tarvitse miettiä ei ruuanlaittoa eikä siivousta. Me otamme koululaisen kanssa arkeen breikin ja lähdemme syyslomailemaan. Saas nähdä miten reissu sujuu kaikentietävän ja angstisen miehenalun kanssa. Nyt ei mennä lasten ehdoilla. Tuskin nyt sentään aikuistenkaan ehdoilla, mutta lähden tavoittelemaan kompromissia. Jotain äidille ja jotain pojalle. Saatan jopa yrittää villiä korttia nimeltä modernin taiteen museo.  

Pojan huomisen asu on toivottavasti kuten alla. Itse aion kopioida tyyliä vain hihanpituuden osalta. Hra Kepponen jää pakertamaan arkea pienempien sankareiden kanssa, kun toiset huvittelevat.


12 kommenttia:

  1. Haha, tutulta näyttää. Meillä on tosin vieläkin suurempi tiskivuori tällä hetkellä (miehen tiskausvuoro).

    Ihanaa saada kuvia "oikeasta elämästä" eikä kuin blogeissa on yleensä tapana -> kaikki tiptop ja järjestyksessä vimpan päälle.

    =)
    -H

    VastaaPoista
  2. Mullakin on jatkuva "työ" siivous, mutta kyllä pääasia on että pääasia on pääasia, eli perhe=) Ihanat pojat sulla! Mukavaa torstaita!

    VastaaPoista
  3. siis sori lähti liian nopeesti, nää on nää aamut tätä, nyt nimellä;)

    VastaaPoista
  4. Heh, minä olen monesti miettinyt, miltä meillä näyttäisi, jos noita lapsia olisi kaksi lisää, minä kun olen sen verran siisteyshullu, etten osaa mennä edes nukkumaan, jos kämppä on mullin mallin. =D

    Hyvää syyslomaa, käykää ihmeessä museossa, lapsia pitäisi viedä enemmän museoihin, niissä on pienelle ihmiselle paljon nähtävää. =)

    VastaaPoista
  5. Meillä on jatkuva sota siivoamisesta, vaikka yleensä täällä on lapsia vain yksi. Minun mielestäni sekä mies että Telma levittävät tavarat pitkin lattiaa ja odottavat että minä noukin ne, miehen mielestä minäkään en ole maailman siistein ; )

    VastaaPoista
  6. Meillä äidin ja yhden lapsen koti on aina siinä kunnossa, ettei yhtään vieraampaa ihmistä voi päästää yllättäen käymään!

    En todellakaan jaksa työpäivän jälkeen kauheesti siivota ja viikonloppuihinkin löydetään parempaa tekemistä.

    Kunhan lapsi edes ehkä vuoden päästä alkaa ulkoilla ilman valvontaa kavereidensa kanssa, jää se aika joskus EHKÄ siivoamiseen.

    Lapsen rojuja siirrän iltaisin edes olkkarin lattialta vieressä olevaan huoneeseen eli lapsen oman huoneen lattialle!

    VastaaPoista
  7. Mun mielestä hyvä, antoisa arki pullapäivineen ja höpsöttelyineen ja siisteys ei mitenkään poissulje toisiaan. Meillä on neljä lasta ja yleensä ihan tosi siistiä. Toki leluja joskus iltaisin lattialla, mutta lapset korjaa ne paikoilleen ennen nukkumaanmenoa, ihan joka ilta. Jatkuvaa siivoamista toki tämä vaatiin, ja järjestelmällisyyttä, rutiinien luomista ja niissä pysymistä, niinä pullapäivinäkin. Pesen ja viikkaan esim. pyykkejä joka ikinen päivä kaksikoneellista. ja keittiön siivoan jokaisen ruokailun jälkeen. Mies petaa aamuisin kaikkien sängyt, esikoinen siivoaa pupun häkin , kakkosen vastuulla on vessojen peseminen. Lapset tosiaan täytyy kasvattaa jatkuvaan siivoamiseen ja eritoten siisteyden arvostamiseen. Sen olen huomannut että kun lapsi on pessyt vessan, ei hän siellä enää halua törttöillä :) ja pyyhkeetkin nousee ihan vaistomaisesti jo koukkuihin vaikka ne ennen aina tippui jokaisen käsienpesun jälkeen ja minä jouduin ne nostamaan. Vastuuta kannattaa jakaa, mutta valvontavastuu pitää jollain olla ja sitä pitää myös toteuttaa. terkuin, siivousfriikki :)

    VastaaPoista
  8. Meillä on kaikki muut paitsi minä sotkuisia =) Pienin 2v on aivan järkyttävän kova sotkemaan. Levittää ihan kaikki lelunsa lattialle ja myös isoveljen lelut. Isoveljen pikkulegoja on tosi kiva siivota, kun niitä on lattialla satoja. Sen lisäksi tämä riiviö penkoo roskikset, jääkaapin, kaikki muutkin kaapit, hyllyt ja oikeastaan ihan kaiken mitä vaan näköetäisyydelle tulee. Ekan siivouksen teen kun nuorimies menee päikkäreille ja toisen kun menee yöunille. Ja kummallakin kerralla on oikeasti järkyttävä sotku.

    Mies on sorttia "jätä-tavara-just-siihen-missä-et-enää-sitä-tarvitse". Kivoimmat on just vaikka likaiset sukat keittiössä ja kissanruokapurkit saunassa.

    Vanhemman pojan olen melkein saanut koulutettua siivoamaan jälkensä. Sänky jää petaamatta ja välillä likaiset vaatteet lattialle.

    Mun äiti on erittäin siisti ihminen, joka ei kestä yhtään nähdä sotkua. Mä olin lapsena sotkuinen, suorastaan törkyinen. Sisko myös, ja sen huoneessa asusti koiperhosia ja banaanikärpäsiä, äiti pakotti siskon pitämään aina huoneensa oven kiinni. Kerran kuussa kyllästyi mun ja siskon sotkuun ja siivosi huoneet kun oltiin koulussa. Me lapset ja isä ei ikinä siivottu, äiti ahdistui ja uhkasi aina muuttaa yksin jonnekin asumaan =D

    Kun muutin omaan pieneen yksiöön aloin pitämään kämpän siistinä. Sisko ei =)
    Tosin vieläkään en oikein ikinä pese ikkunoita tai lattioita. Lattiat ehkä jouluksi, ikkunat pesen vaan sisäpuolelta. Mulle se perussiisteys on sitä että tavarat on paikoillaan, ei sitä onko sängyn alla villakoiria.

    VastaaPoista
  9. Meillà on ollut siistià siità làhtien kun muutin mieheni kanssa yhteen. Hàn on niin siivousfriikki, ettà en tohdi itsekààn jàttàà sotkua. Nyt olen asiaan jo tottunut ja on kiva olla siistissà kodissa. Yllàttàvàn helppoakin se on jopa siivota sotkua tehdessà, kun sitten sità siivottavaa on vain vàhàn. Toista se oli suomessa, kun olin aivan tàys katastrofi ja siivosin vasta, kun kotona ei voinut kàvellà, eh. Pojista meillà toinen on supersiisti ja toinen opettelee niille tavoille vaikka onkin enemmàn sotkuista sorttia kanssani. Kiva postaus :D

    VastaaPoista
  10. Terkkuja lomalta. Teknologia melkein pelittää, kirjoitan tätä kännykällä wlanin ylitse. Rivinvaihdot ei toimi. Lohdullista kuulla etten ole ainoa siivoushaasteinen :) *Stinelle* nostan hattua vaikka mua alkoi siivousrutiinit jo melkein ahdistamaan ;) Mä en kykene. *Ciacy* hienoa kuulla että uusille tavoille voi oppia siivouksessa. Meillä vaan ei ole yhtään siistiä perheenjäsentä jota peesata.

    VastaaPoista
  11. ja edellisen kirjoitti budjettilomaileva rva Kepponen

    VastaaPoista
  12. Vera - ei ole varmaan helppoa olla perheen ainoa siisti. Jos ponnistaisin itseni siistiksi, olisin kanssasi samassa tilanteessa. En taida uskaltaa... Anonyymi, joka ei aina kehtaa päästää kutsumattomia vieraita sisään. Voin vain sanoa, että olen kokenut ihan samaa. Yritän tsemppiä, kun käy lapsivieraita ja vanhempia hakemassa heitä, ja nolottaa jos on hirveä kaaos. Isompiasunto ja enemmän säilytystilaa auttaisi meitä paljon. Ja tavaraa vähemmäks

    VastaaPoista