Upeat lokakuun alun päivät mökillä

Kun syyskuu vaihtui lokakuuksi, minä menin mökkeilemään. Aloitimme mökkeilyn etätöiden merkissä ystäväni Ilonan kanssa. Sitten jatkoimme mökkeilyä Hra Kepposen ja apen kanssa syystöissä sekä suunnitellen puitten harvennusta. Toivottavasti saamme puuprojektin käyntiin ja joskus kunnialla loppuun.

Sää oli päivisin erittäin aurinkoinen, mutta yöt viileät. Kylmimpänä yönä taisi pudota lämpötila nollaan. Onneksi oli hyvin vaatetta mukana myös sisälle. Pörssisähkö oli päivisin niin kallista, että lämmittelimme Ilonan kanssa mökkiä päivisin takalla ja ilmalämpöpumpulla ja patterit olivat vain öisin päällä. 

Mikä ihana ilta-aurinko! Ilona odottelee laiturilla saunan lämpeämistä.

Kävimme Ilonan kanssa tutkailemassa mökin läheisen sienipaikan. Edellisellä vierailullani siellä ei ollut edes "roskasieniä". Suppilovahverot olivat alkaneet nousemaan, mutta suurin osa niistä oli vielä liian pieniä poimittavaksi. Sen verran sain saalista, että teimme Hra Kepposen kanssa meille ja apelle sienikeittoa. Ilona löysi sen verran tatteja, että niistä saimme ihanan tattirisoton. Kävimme myös katsastamassa meille uuden metsän, mutta ei ollut sielläkään suppiksia. Kauniita karvarouskuja olisi löytynyt, mutta jätimme ne kuitenkin metsään. Uusi metsä oli oikein hauska tuttavuus monine pienine solisiveni puroineen ja sammalmättäineen.

Uusi ihastuttava metsätuttavuus

Tuplahäikäistyminen metsässä

Ilona ja isot puut

Miten sievä karvarouskukolmikko

Kylmän yön jälkeen oli aamulla hieno sumu. Tämä upea kuva on Ilonan ottama.

Tämäkin kuva on Ilonan ottama

Työpäivän ja metsäretken jälkeen alkaa olla jo niin pimeää, että ehdimme saunomaan vain kerran. Sen kruunasi hieno auringonlasku. 

Paistoin meille ruuaksi muikkuja

Vielä oli mökillä vähän omenia jäljellä, yhden niistä raastoimme aamupuuron päälle. Mikä ihana auringonpaiste!

Tässä on koko reissun suppilovahverosaalis, eli ei kovin kummoinen. Pitäisi kyllä päästä vielä ainakin kerran metsään. Tai sitten vaan suosiolla ostaa sienet. Koska Ilonalla on jo niin paljon sieniä, minä sain pitää saaliin. Osa meni viikonlopun suppiskeittoon ja loput Ilona ehti paistaa ja laittaa isälleni tuliaisia.

Apen ja Hra Kepposen kanssa herkuttelimme suppiskeitolla, tuoreella leivällä ja valkoviinillä. 

Tässä iässäkin vielä näkee kaikenlaista itselleen uutta. Yhdellä ajomatkalla istuin poikkeuksellisesti pelkääjän paikalla ja katsoin, että onko joltain ratsutilalta karannut kaksi hevosta, jotka laukkasivat tuulispäinä ison pellon poikki. Kun tuulispäät tulivat lähemmäksi, tajusin niiden olevan hirviä. En tiennyt aikaisemmin, että hirvet juoksevat niin kovaa eivätkä kovin nopeasti väsähdä.

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!