21. lokakuuta 2024

Dekkarikesä ja -syksy

Olen ollut lukujumissa. Haluaisin lukea, mutta minun on ollut vaikeaa löytää lukemista, joka imaisisi minut mukaansa. Nyt ei riitä kärsivällisyyttä sellaiselle hitaasti aukeavalle kirjallisuudelle, jota ei heti halua ahmaista loppuun. Lukujumin voi purkaa jollain upealla täsmälöydöllä tai sitten dekkareilla. Minulla on siis ollut dekkarikausi. Muutamia mukavia uusia dekkarituttavuuksia olen löytänyt blogien kautta. Kiitos niistä! Varmasti tunnistat itsesi, jos olen kirjavinkkauksesi mukaani poiminut.

Anu Ojala
Ojala on uusi tuttavuus, jonka varmastikin bongasin jostakin blogista. Ojala on rovaniemeläinen juristi ja kirjailija, jonka Ronja Jentzsch dekkarit sijoittuvat Tornioon. Ystäväni Ilonan kautta olen päässyt tutustumaan ja ihastumaan Tornioon, joten se pelkästään kannusti tarttumaan Ojalan kirjoihin. Sarja alkaa kirjasta Jääsilkkitie. Kolmen kirjan sarjassa poliisi Ronja Jentzsch tutkii torniolaista rajan ylitse kulkevaa rikollisuutta, jossa huumeet ovat keskeisessä osassa. Kirjat ovat aika tapahtumapainotteisia, nopeasti eteenpäin rullaavia. Oikein mukavaa dekkariviihdettä pohjoisilla mausteilla.

Sarjan ensimmäinen osa Jääsilkkitie. Sitä seuraavat Kuolinsoitto ja  Taivasverkko

"Suomen ja Ruotsin rajaa piinaa jatkuvasti uusia uhreja vaativa rikosaalto. Ronja Jentzsch Lapin poliisista tutkii murhia, jotka vievät hengenvaarallisen synteettisen huumeen jäljille. Kun poliisit taistelevat lohdutonta sotaa, alkaa paljastua yllättäviä kytköksiä korkealta taholta.

Jäinen meri tuo mukanaan tappavaa ainetta ja kutsuu eksynyttä ihmistä kuohuihinsa. Vangitseva teos kuvaa, kuinka helposti elämän raakuus kovettaa ihmisen jään peittämän maiseman syleilyssä."

Lukaisin heti perään sarjan toisen osan, mutta säästelin vielä kolmatta.

Elina Backman
Backman yksi kotimaisista suosikkidekkareistani. Nyt luin hänen kolmannen Saana Havas dekkarinsa. Havas ei ole poliisi vaan trendikkäästi true crime podcastien tekijä. Olen muuten vallan ihastunut myös televisiosarjaan Only murderer in the building jossa takavuosien tähti Steve Martin tekee true crime podcasteja yhdessä Selena Gomesin ja Martin Shortin kanssa. Takaisin Havakseen. Tällä kertaa Havas päätyy tutkailemaan mahdollista true crime tapausta parin vuosikymmenen takaa Lapissa. Backmanin kirjat ovat jännittäviä, mutta eivät niin tapahtuman täytteisiä eivätkä verisiä. Backman on kiilannut minun kotimaisten dekkarikirjailijoiden listan kärkipäähän heti Satu Rämön jälkeen. Tänä vuonna Saana Havas sarjaan on tullut neljäs osa, toivottavasti pääsen siihen pian käsiksi.


"Vuonna 1998 Lapin erämaasta löytyi nuoren naisen ruumis. Tapaus ei koskaan selvinnyt, ja nyt uhrin sisko pyytää Saana Havasta apuun. Saana epäröi, mutta päättää lähteä Inariin jatkamaan siitä, mihin paikallinen poliisi aikoinaan jäi. Samalla Saana voi tavata pohjoisessa asuvaa isäänsä. Kaamos lähestyy, ja sen turvin murhaaja yrittää jälleen kätkeytyä pimeään. Kuka on kantanut salaisuuksia kaikki nämä vuodet?"

Anna Jansson
Ruotsalainen Jansson on pitkän linjan dekkarikirjailija, hänen Maria Wern sarjassa on jo ainakin parikymmentä osaa. Muutama vuosi sitten Jansson aloitti uuden sarjan, jonka pääosassa on rikoskomisario Kristoffer Bark. Jansson kirjoittaa sujuvaa dekkaria, jonka parissa viihtyy. Äkkiä lukaisin sarjan uusimman neljännen osan "Kuolleiden kutsu". Varmasti luen seuraavankin osan, jos sellainen ilmestyy.


"Tuhoutuneen lastenkodin kauhut piinaavat rikoskomisario Kristoffer Barkia. Yhdeksänvuotiaan tytön jäännökset löydetään luolasta. Jäljet johtavat viisikymmentä vuotta ajassa taaksepäin, nuorille tytöille tarkoitettuun lastenkotiin. Talo tuhoutui tulipalossa vuosia sitten, eikä poliisilla ole juuri johtolankoja. Tytöstä poliisille vihjannut nainenkin katoaa kuin tuhka tuuleen. Kun tapausta tutkivan Kristoffer Barkin oma sisar sotkeutuu tapaukseen, tutkimus alkaa häiritä jo Barkin yksityiselämääkin."

Kristina Ohlsson
Ohlsson on myöskin ruotsalainen dekkarikirjailija ja hänkin on aloittanut uuden sarjan, jossa on kolme osaa. Minä pidän enemmän Ohlsson päähenkilöstä kuin Janssonin rikoskomisario Barkista. Ohlssonin sarjan päähenkilö on finanssialan Tukholmassa hylännyt ja maalle rannikkokylään muuttanut August Strindberg. Strindberg tutkii murhia antiikkikaupan pitämisen ohella ja tutustuu paikallisiin. Tämä on vähän kuin aikuisten viisikko-kirja, jännitystä ja pienen rannikkokaupungin sympaattisuutta ja meren tuoksua.


"Kesä on kukkeimmillaan Hovenäsetissä: linnut laulavat, meri välkkyy ja August Strindbergillä on leivontakilpailu järjestettävänään. Idylli kuitenkin murtuu, kun kylä kietoutuu outoon sumuun ja rannan uimahyppytornista löytyy ruumis. Kuka vainaja on, miksi hän kuoli ja miten hän päätyi Hovenäsetiin? Tapauksen jäljet johtavat kesään 1989 ja paikallisen naisen paloittelumurhaan."

Tällä hetkellä luen: Karin Fossumin "Evan katse"


Kesän aikana tuli luettua myös vähän muutakin kuin dekkareita. Yritän muistaa palata niihin vielä erikseen.

6 kommenttia:

  1. No nyt tuli niin monta vinkkiä, että taidan loppu vuoden lukea vain dekkareita. Kiitos hyvistä vinkeistä, Elina Backman kiinnostelee erityisesti! Iloa viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen dekkarityttö. Se vaan on suosikkigenreni, vaikka monesta muustakin kirjallisuudenlajista tykkään. Enemmin murha kuin romanssi :D

      Tosin pimeät syysillat voivat stimuloida mielikuvitusta niin paljon, että pitää siirtyä pois jännittävistä kirjoista.

      Poista
  2. Ohlssonit ovat laatukamaa, niitä olen jokusen lukenut ja yhden kuunnellut äänikirjana på svenska.

    Dekkareissa on sitä jotakin. En ole vähään aikaan lukenut mutta eilen mietin että aloittaisinko yhtä sarjaa omasta hyllystä. Siitä on sopivan pitkä aika kun olen lukenut.

    Yhtenä päivänä selasin kirpparilla Agathaa, mutta taitavat kaikki olla liian tuttuja :)

    Kiitos vinkeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minut hyvä dekkari imaisee mukaansa enkä malttaisi lopettaa lukemista lainkaan. Sellaisessa imun jälkeen minun on helpompi palata lukemaan muutakin kuin dekkareita.

      Ohlssonilla on hyviä dekkareita. Tämä Strindberg sarja on minusta leppoisampi kuin edeltävät kirjat. Minusta on tullut liian kärsimätön Christien kirjojen lukemiseen. Tv-sarjoina jaksan niitä katsoa edelleen. Minun lapseni eivät ole lukeneet yhtään Christietä eivätkä edes tiedä, että kuka hän. Se tuntuu uskomattomalta. Minun lapsuudessani ja nuoruudessani kaikki tiesivät hänet.

      Poista
  3. Kiitos vinkeistä. Lukuinto on minullakin ollut kateissa aika kauan. Hyviin dekkareihin jaksan joskus syventyä. Elina Backman kuulostaa mukavalta. Anoppini, joka siis asui Torniossa kuului jopa Ruumiin kulttuurin seuraan, eli meillä oli yhteistä dekkari-innostus. T Saukkis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään lukemisesta, mutta pitäisi olla hyvää luettavaa. Nykyisin kärsivällisyyteni ei enää riitä huonojen eikä aina edes keskinkertaisten kirjojen lukemiseen. Sekin on vähän tilannekohtaista, että mikä tuntuu huonolta kirjalta. Hyvä dekkari imaisee minut mukaani. Siksi kai olen ikuisesti dekkareiden ystävä. Kuten Tarulle yllä totesin, että mieluummin murha kuin romanssi :D

      Poista