25. elokuuta 2024

Viikonloppumenoja

Pari viikkoa sitten vietimme Ilonan kanssa viikonlopun meidän mökillä. Agendalla oli tietenkin sienestystä ja marjastusta, sen mitä kroppa mahdollisti. Poikkeuksellisesti ajelimme mökille vasta lauantaina ja pysähdyimme leipomolle keittolounaalle ja kakulle.

Lapinkylän leipomon lounas ja jättikokoiset kakkupalat

Täydellä mahalla sienimetsään

Retken saalis. Ei nyt mikään suuren suuri, mutta tavoite sille, että reissussa syödään sienikastiketta täyttyi.

Sitten saunomista ja uimista

Illalliseksi savulohta, muutama paistettu kantarelli ja mozzarella salaattia. Nam!

Päivän toinen jälkkäri. Hups :)

Aamuvirkku Ilona oli käynyt uimassa ja kattanut aamiaisen valmiiksi. En tiennytkään, että mökillä on 2 kpl tuollaisia pinkkejä Arabian rokokoopariskunta lautasia. Ihan yltiösöpöt. Sovimme että ne ovat meidän viralliset jugurttilautaset.

Aamiainen terassilla

Ja taas täydellä mahalla metsään, tällä kertaa mustikoita poimimaan. Ahkera Ilona aloitti poimisen, kun minä vielä keräilin tavaroitani autosta.

Metsässä oli niin ihanaa!

Ehdittiin juuri pois metsästä ennenkuin alkoi satamaan. Minun mustikanpoimintapäiväni ovat kyllä ohitse. Polvet eivät taivu, niin että pääsisin riittävän alas ja selkä ei kestä kyykistelyä. Ilonan poimi melkien 8 litraa mustikoita. Minä poimin samassa ajassa 1,5l.

Sade lakkasi nopeasti ja menimme uimaan. Uimasta tulimme juosten takaisin mökille, koska kesken uinnin alkoi satamaan rakeita! Oli siis varsin vaihtelevaa, mutta pääosin kaunista, säätä.

Ilonan yllätin jo etukäteen sillä, että yhdeksi ateriaksi oli suomalainen perinneruoka ja tällä kertaa kaalikääryleet. Ilona on siitäkin ihana seuralainen, että hän syö mitä vaan.

Ilona oli leiponut mustikkapiirakkaa kotona ja ottanut meille palaset mukaan.


Ilona ja mustikkasaalis putsattuna ja pussitettuna.

Palkitsimme itsemme kantarellikastikkeella ja viinillä. Joku oli laskenut väärin jälkkärin tarpeen, mutta autoimme appea pääsemään kekseistään eroon ;)

Maanantaina söimme lounaaksi Ilonan kotonaan tekemään kantarellipiirakkaa ja salaattia. Työpäivän jälkeen ajelimme takaisin kaupunkiin.

Minulta on joskus kysytty (ehkä vähän ikävään sävyyn), että miksi kirjoittelen näistä iänikuisista mökkireissuistani ja -eväistä. Siksi, että nämä mökkireissut ovat minulle erinomaisia irtiottoja arjesta. Pääsen vähän metsäilemään, uimaan, voin viettää aikaa ystävieni kanssa ja tietenkin syödä hyvin. Ne ovat minulle tärkeitä juttuja. Käteni on pystyssä vahvan keski-ikäisyyden merkiksi :)

Pieneksi jääneestä mustikkasaaliista oli kuitenkin paljon iloa kotona. Leivoin mustikkapiirakan siten, että se oli jo valmiiksi odottamassa, kun esikoinen pääsi armeijasta viikonloppuvapaalle. Koko pellillistä mustikkapiirakkaa arvosti muukin perhe. Loput mustikat söin puuron kanssa.

Itse poimituista mustikoita piirakkaa

Viime viikon sunnuntaina olimme keskimmäisen kanssa serkkuni ja hänen perheensä luona. Kahvittelimme ja kävimme pelaamassa pakopelin. Tähän saakka pakopelit ovat olleet vain aikuisten kesken, mutta Hra Kepponen ei taaskaan päässyt irtoamaan töistään. Hänelle harmillisesti jokainen päivä on työpäivä. Mukaan pelaamaan pääsi keskimmäisemme. Hän tykkäsi pakopelistä niin, että voi olla, että ilman häntä ei pääse enää pelaamaan.

Viime viikonlopun kuvasaldo jäi aivan liian vähäiseksi. Serkkuni vaimolla Sarilla on ollut kesäkanoja. Niitä söpöläisiä kuvasin aivan liikaakiin.

Söpöt ruskeat kanaset


Tässä Sari houkuttelee kanat takaisin kanalaan kupillisella herkkua. Kulholla on pikanuudeleita. Kanat rakastavat niitä!

Jopas tuli kanoihin vauhtia!

Pakohuonepelipaikkamme oli https://www.pakohuonehennala.com/ Lahdessa. Pelasimme heidän uuden pääpelinsä Kuiskauksen. Siinä jouduimme 1918 kansalaissodan pyörteisiin ja Hennalaan vankileirille ja meitä odottaisi aamulla kuolemantuomio. Meillä olisi ollut mahdollista muuttaa kohtaloamme, mutta emme onnistuneet. Olipa jännittävä peli, mutta myös vaativa peli. Hennalan kasarmialue on erinomainen paikka kyseiseen peliin, koska Hennalassa on ollut aikoinaan punavankien vankileiri. Keskimmäisemme piti erityisesti pelin historiallisesta taustasta. Haluan päästä pian pelaamaan uudestaan. Korona katkaisi pakopelihuonekäyntimme ja viimeksi olen ollut oikeastta pakopelihuoneessa ennen koronaa. Pari kotona pelattavaa "pöytäpeliä" olemme pelanneet. Viimeisin oli juurikin serkkuni ja hänen vaimonsa kanssa Pikku Kepponen: Sairastelua ja etsiväpelitreffit

Sarin kahvitarjoilut olivat loistavat. Näköjään kaikki kuvauskykyni olivat kuluneet kanoihin, kun kahvipöytäkuvat olivat niin surkeat. Ihmisiähän ei tullut kuvattua lainkaan. Noin dokumentointinäkökulmasta oli aika lailla 1/5 suoritus.

Mukavaa sunnuntaita!

18 kommenttia:

  1. Ihanat tarjottavat, joista vesi herahtaa kielelle. Kivaa tekemistä, yhdessäoloa ja kaikki pitää kirjata muistiin, että voi aina palata takaisin mietteisiinsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökkeily ystävän kanssa herkkuruokineen toimii kivana irtiottona arjesta. Minä olen tykännyt myös siitä, että kirjaan mahdollisimman paljon tapahtumia tänne blogiini. Muutenhan ne unohtuvat ihan kokonaan.

      Kivaa alkanutta viikkoa!

      Poista
  2. Möksäjutut ovat minusta tosi mukavia lukea, kun ei ole omaa ja kun harvakseltaan vuokra/kaverimökeille pääsee käymään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäät lukea mökkijuttuja!
      Toivottavasti tulevaisuudessasi on mökkivierailuja!

      Poista
  3. kyllä mökkijutut minullekin kelpaavat, varsinkin ne kaikki ruuat 😋
    Itse en tosin ole ollenkaan mökki-ihminen enkä ymmärrä koko juttua, mutta kyllähän tuo rentoutuminen, irtiotto ja rauha välittyvät varsin hyvin näistä sinun kirjoituksistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on kuoriutunut varsinainen mökki-ihminen. Tykkään käydä siellä läpi vuoden. Tosin meillä mökille tulee ja menee vedet ja tiskit hoitaa antiikkinen minitiskikone. Varsin harvoin saan itsestäni kaivettua esille sen perinteisemmän mökkeilijän, joka innokkaasti hoitaa tiluksia :D Minä menen mökille lepäilemään ja ulkoilemaan.

      Poista
  4. Sanoisinko, että nyt ovat olleet murkinat kohdallaan. Ja kerrankin on piirakan ja jäätelön suhde oikea! 😅 Ärsyttää se, jos makean piirakan kanssa tarjottavaa lisuketta (jäätelö, vaniljakastike) on vain jokin onneton nokare.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilonan kanssa meillä on mökkieväät yleensä ihan viimeisen päälle. Siltikin sillä lailla etukäteen laitettuna, että keittiössä ei tarvitse kuluttaa arvokasta mökkiaikaa. Kivempi ulkoilla taikka vaan löhötä :)

      Minustakin ehdottomasti piirakan kanssa pitää olla reilusti jäätelöä tai vaniljakastiketta. Vaniljakastiketta minulle riittää pienempi määrä kuin jäätelöä, koska jäätelöhän nyt on vaan parempaa.

      Poista
  5. Ihanat piirakat - ja kanat! 🦃

    Vallan hurmaavat kanajuoksukuvat 🥰

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta nuo ruskeat kanat ovat jotenkin tosi viehkoja :) Hetken haaveilin omasta kanalasta, mutta jos saisin jonkun kotieläimen, niin kyllähän sen pitäisi olla pikkuinen kili. Aikoinaan yritin saada 50v synttärilahjaksi vuokrakiliä mökille, ei mies eikä appi lämmenneet ajatukselle.

      Poista
  6. Lapinkylän leipomon lounas ja myös SUPERjättikokoiset kakkupala näyttävät herkullisinta.

    Kanttarellipaikat kun tietää metsässä niin sienestys on onnekasta ja satoa tuottavaa. Omaa salaperäistä sienestyspaikkaa vaalin enkä kerro muille.

    Hyvää uutta viikkoa🌞

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapinkylän leipomo kyllä sulostuttaa mökkireissua vähintään pullalla, mutta usein myös lounaalla paikan päällä tai mukaan otettuna.

      Minä en ole ikinä onnistunut löytämään hyvää kantarellipaikkaa. Sieltä täältä olen saanut vähän haalittua kasaan. Nyt minulla on sentään tiedossa kohtuullinen mustikkapaikka. Tosin siitä on aika vähäisesti iloa, kun mustikanpoimintakunto on ihan olematon. Mutta voinhan aina kuvitella niitä ämpärillisiä mustikoita, joita keräisin, jos vaan kroppa kestäisi ;)

      Poista
  7. Elämän ja mustikanmakuinen postaus täydennettynä ihanilla kanoilla!!
    Että mä tykkään sun ruokakuvista - niissä paistaa aina jotenkin aurinko; on joko keltaista syötävää, tai lautanen tai liina... se saa loistavan efektin aikaan.

    Arabian rokokookulhot - wow... teidänkö mökillä sellaiset "jääneet unohduksiin"?? Ei varmaan jää enää...
    Metsä on kyllä todellinen terapiapaikka - hyvässä seurassa varsinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Appi osti mökille uuden kerniliinan ja se on tuollainen ihana auringonkeltainen. Mökillä on myös 50/60-luvulta peräisin olevia keltaisia astioita, jotka ovat itse aurinko. Sillä saa iloa ja valoa ruokapöytään.

      Edesmennyt anoppini keräili vanhoja astioita ja kesäkoti tuli mieheni omistukseen irtaimistoineen. Aina välillä löytyy anopin kaapista sellaista, jota en ole huomannutkaan. Kuten nuo 2 kpl rokokoolautasta. Samaisesta jemmasta tuli meille lakkiaisten kautta lopullisesti myös sinikukkaiset ruokalautaset. Anopin pääkokoelma on Arabian fasaania, mutta hän on aina välillä erehtynyt sivupoluille - kuten rokokookippoihin.

      Poista
  8. Mökkeily ja keski-ikäisyys on best! Ja näissä elokuun mökkeilyissä on ihan oma tunnelmansa, fiilis ja tuoksut - ollaan vielä kiinni kesässä mutta syksystä on jo pieni aavistus. Valoa uuteen viikkoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmassa on tosiaan jo hieman syksyn tuntua, vaikka mökille onkin sattunut lämmintä säätä. Ehkä sen takia nämä elokuun lämpimät mökkipäivät ovat tuntuneet aivan erityiseltä herkulta - niissä viipyilee sellainen tunne, että liekö tämä kerta jää viimeiseksi kesältä tuntuvaksi mökkipäiväksi. Haikean suloista.

      Poista