27. toukokuuta 2022

Vähän parempaa kokkausta

Olin viime viikonloppuna yökylässä ystäväni Leenan luona Pirkanmaalla. Leenan kauniiseen kotiin on aina iloa tulla. Tästä postauksesta pääset hieman kurkistamaan siihen, minkälainen kaunotar vanhasta puutalosta on Leenan ja remontoinnin ammattilaisten käsissä tullut Leenan punainen puutalo.

Illalla minua odotti iltatee ja bagelit. Leena oli valmistanut tonnikalatäytettä, toisena vaihtoehtona oli kalkkunaa, lisäksi oli tomaattia, sipulia, salaattia, avokadoa ja juustoja. Siitä on kauan, kun olen viimeksi syönyt bageleita ja kylläpäs ne maistuivatkin hyvältä! Nam!


Meidän keskimmäinen soitti perjantai-iltana myöhään kaverinsa kanssa kysyäkseen, että mitä keski-ikäiset naiset tekevät yökylässä. Ensimmäiseksi mainitsin syömisen, jonka keskimmäinen sanoi kuuluvan asiaan. Sitten sanoin, että jutellaan kaikesta. Keskimmäinen sanoi, että he kutsuvat sitä paskan puhumiseksi ja on varmaan sama asia. No, ainakin aika lähellä. Sitten sanoin, että saatetaan vaikka katsoa leffa. Sekin kuuluu teinien yökyläilyyn, ainakin talvisin. Sanoin, että saatamme myös käydä jossain kivassa paikassa. Sekin kuuluu teinien yökyläilyohjelmaan. Tosin teinit käyvät notkumassa kauppakeskuksessa, mutta meistä museot ovat kivempia. Aikalailla yhteneväinen on sekä teinien että keski-ikäisten yökyläily ;)

Aamulla nukuimme pitkään ja aloitimme päivän erinomaisella aamiaisella. Leena keitti minua varten suosikkipuuroani kattilassa maitoon ja paistoi croissantitkin. Olen itse aika laiska pöydän kattaja, joskus laitan sentään lautasliinat. Leena kattaa pöydän kauniisti. Hänellä on kauniita astioita ja ihanan värikkäitä pöytäliinoja. Kyllä siitä kauniista kattauksesta tulee aina juhlavampi fiilis.

 
Ihana pöytäliina, kuin aamiainen kukkakedolla!

 

Aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan Visavuoreen. Ihastuin siihen niin kovasti, että teen siitä oman postauksen. Sitten oli vuorossa illallisen valmistaminen. Alkupalaksi valmistimme sesongin herkkua eli parsaa. Leena oli nähnyt telkkarissa Jamie Oliverin valmistavan parsalle avokadosta lämpimän kastikkeen ja ehdotti sitä kokeiltavaksi.

https://www.jamieoliver.com/recipes/avocado-recipes/avocado-hollandaise/

Reseptiin kuuluu kala ja luulenkin, että se avokadokastike olisi juuri parhaimillaan, kun annoksessa olisi sekä parsaa että kalaa.  Meillä oli pääruuaksi lohta. Minulla oli mukanani pakasteestani toiseksi viimeinen iso kantarellipussi ja olimme jo aiemmin päätyneet siihen, että pääruuaksi on lohta ja kantarellikastiketta. Siksi poikkesimme Jamien ohjeesta.

Tämän parsan keittoniksin paistinpannulla opin tänä keväänä ystävältäni Ilonalta. Leena oli jo kokeillut sitä aikaisemmin.

Avokadokastikkeen ainekset blenderissä. Kevätsipuleja haudutettiin nesteessä pannulla punaviinietikan ja sitruunamehun kanssa. Muut ainekset laitettiin suoraan blenderiin.

Valmis annos koristeltuna pecorinojuustolla. Ihanan vihreä annos! Avokadohollandaise on maultaan mieto, rakenne on ihanan kuohkea. Lisäsimme vielä maisteluvaiheessa kastikkeeseen lisää suolaa ja sitruunaa. Avokadokastike ei päihitä tavallista hollandaisea, mutta kivaa vaihtelua.

Savulohta, lohkoperunoita ja kantarellikastiketta


Jälkkäriksi meillä oli loput marjat ja purkillinen kermaa. Minä olin ajatellut kermavaahtoa, mutta Leena innostui tekemään kinuskikastikkeen.

Leenan kanssa on kiva kokata yhdessä. Leena on kyllä selvästi nopeampi keittiössä kuin minä. Ruuat onnistuivat tälläkin kertaa erinomaisesti. Tammikuussa kokkasimme hummeripastan ja jestas se oli hyvää. Hummeripastatunnelmiin pääset tästä: Kaverilla yökylässä.

Kivaa viikonloppua!

 

12 kommenttia:

  1. Kaunis kattaus todella! Seurassa kaikki on kivaa ja hyvää. Teillä oli gourmet ateria.
    Voin kuvitella, että joku tykkää kaikesta ruokaan ja tarjoiluun liittyvästä. Kai sekin voi olla harrastus. Hienoa, kun tulee joku, joka jakaa lopputuloksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruoka ja syöminen käy hyvinkin harrastuksesta ;) Meillä vitsaillaan, että me elämme syödäksemme. Meillä se vaan kertyy pahasti vyötärölle. Australiassa asuva ystäväni myöskin elää syödäkseen, mutta hän on pysynyt normaalipainoisena. Meihin verrattuna erona on, että hän ei syö makeaa ja lisäksi heidän kokkailunsa kulmakivenä ei ole purkki kermaa. Oma perhe ei arvosta kattausta. Ystävän kanssa on ihana laittaa pöytä kauniiksi.

      Poista
  2. Ai että nauratti tuo keski-ikäisen ja teinin yökyläilyn yhteneväisyys. Yllättävän paljon samoja elementtejä tosiaan, kuka olisi uskonut (en minä ainakaan). :-D

    Mä olen maailman laiskin kattaja, ja hyvä jos saan ruoat (jos siis on esim. jotain leikkelettä tms.) paketeista ulos. Mutta on se ihana, kun joku jaksaa panostaa. Kyllä se vaan niin on, että kaunis kattaus on puoli ruokaa (vai miten se menikään).

    Ihania herkkuja! Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän samanlaiset ovat teinien ja keski-ikäisten yökyläilyt :D

      Minä olen myöskin laiska kattamaan pöytää arkena. Nälkäisin on ottamassa ruokaa heti, kun antaa luvan ja kun viimeisin saadaan pöytää, niin eka on jo loppusuoralla. Joku valittaa kuitenkin ruuasta. Eli motiivit pöydän kattamiseen eivät ole korkealla :D Kattaminen rajoittuu enemmän juhliin ja satunnaisiin viikonloppuihin.

      Poista
  3. Jo ensimmäisestä kuvasta muistui mieleen, että taitaa olla "hummeri-ystäväsi", hih... lienee niitä ensimmäisiä postauksia ja siitä saakka jäin blogisi koukkuun... ihanaa käydä säännöllisesti. Yllätät milloin milläkin jutulla - ruokailua, matkailua, "keski-ikäilyä" - heh heh... aivan ihana yökylävertaus, olisin nauranut ääneen, mutta Ukko-kulta vielä nukkuu...Kattaus ja värit on kyllä enemmänkin kuin puoli ruokaa... (mummini opetti, että lausella pitää aina olla vähintään 4väriä)
    Pakuunkin hommannut kaikenlaista kattaushärpäkettä (Ukko-kulta nauraa),
    joita sitten saa kivelle/kannolle kauniisti asetella, heh heh...
    Jokaisella omat höpsötyksensä, mutta sinulla aivan ihania ystäviä ja jälkikasvu... joka teininäkin soittelee äiteelleen iltamyöhään - respect.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun löysit hummerien ja Leenan kodin perässä tänne blogiini. Meillä tuntuu olevan aika yhteneväiset kiinnostuksen kohteet. Minäkin tykkäisin askarrella, mutta nyt ei ole ollut inspiraatiota. Melkein väitin, että ei ole ollut aikaa, mutta kyllä tässä koronan aikana olisin ehtinyt askartelemaan ja kuntoilemaankin, mutta jotenkin se aika passivoi minut pahasti. Nyt sitten on pitänyt mennä, kun siihen on ollut vihdoin mahdollisuus.

      Minä olen arjessa laiska kattamaan pöytää. Pitäisi panostaa siihen enemmän ainakin viikonloppuisin. Alkukesästä yleensä tuleekin panostettua, kun alkaa grillikausi. Sitten loppukesästä kaikki on, että taasko meillä on grilliruokaa ja juhlallisuus on rapistunut täysin. Yllä valittelin Sadulle, että aina ei motivoi kattamaan, kun jälkikasvu saapuu pöytään milloin saapuu ja osa vielä kehtaa narista ruuasta :D

      Ihanaa, että pakussakin on kattaustarvikkeet!

      Poista
  4. Kaunis koti Leena ystävälläsi. Huomasin jo viime kerran vierailulla, että ystäväsi o samanlainen "astiahullu" kuin minä. Olen luullut, että minulla on paljon Kivi-tuikkuja mutta Leena taitaa sitten viedä voiton tuikkujen määrässä. Mikä mahtaa olla tuo ensimmäisen kuvan teekalusto (kannu, kuppi, lautanen)? Malli on etäisesti tuttu - ehkä isoäitini jäämistöstä? Kaunis joka tapauksessa.

    Niin ne teinien ja keski-ikäisten äitien yökyläilyt ovat periaatteessa lähes samanlaisia vaikka vähän eri termeillä mennään siinä mitä tehdään. Omena ei siis ole pudonnut kauas puusta :D

    Herkullisia ruokahetkiä selkeästi vietetty ja kattaus on minusta puoliruokaa. Kauniita astioita Leenalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minussa on hieman astiahullun vikaa myös, mutta olen ollut melkein 20 vuotta astioiden ostokiellossa :D :D :D Meillä on olohuoneessa ylimääräinen astiakaappi ja se kun täyttyi ääriään myöten, niin muuten joutava ja leppoisa Hra Kepponen sanoi, että en saa ostaa astian astiaa. Minulla tulee harvoin käytettyä Japanista hankkimiani astioita. Olen joskus miettinyt, että pitäisikö myydä ne pois viemästä tilaa, mutta en ole raaskinut. Niillä on myös tunnearvoa.

      Leenan astiasto on Arabian Tea for two, ollut todennäköisesti tuotannossa 70-luvulla. Se on minustakin tosi kaunis. Leenalla on paljon muitakin ihania ja ihanan värikkäitä astioita ja tosiaan Kivi-tuikkukokoelma on aikamoinen. Tykkään siitä, että Leenan värikkäät astiat ovat suurimmaksi osaksi hienosti näkyvillä.

      Poista
  5. Katselin kaikkia näitä kuvia instassa huokaillen ihastuksesta, niin astioita ihaillen kuin upeita ruokia. Ihanan värikästä ja kutsuvan kodikasta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leenalla on ihana ja persoonallinen koti, täynnä kierrätysaarteita ja itse kunnostettuja ja tehtyjä huonekaluja ja koristeita. Siellä on aina niin ihana kyläillä.

      Poista