31. toukokuuta 2022

Australian ruokia osa 1/2

Palaan vielä useamman postauksen verran huhtikuiseen Australian matkaani. Asuin siis suomalaisen ystäväni Marjukan luona Sydneyn vieressä. Ystäväni on hyvä kokki, hänen miehestäänkin on tullut hyvä kokki ja hänen teininsä ovat myös kiinnostuneita ruuasta. Luvassa oli siis hyviä aterioita ystäväni kotona sekä alueen ravintoloissa. Tässä parhaita ja mielenkiintoisimpia herkkupaloja.

Aloitetaan ostereista. Marjukka ja hänen poikansa rakastavat ostereita. Singaporesta kyläilemään tullut Inna rakastaa vielä enemmän ostereita ja ne ovat kuulemma järkyttävän kalliita Singaporessa. Sydney ja Australia rannikkokaupungit ovat yksi parhaista paikoista syödä ostereita ja söimmekin niitä kahdesti. Minä olin tätä ennen syönyt ostereita vain kerran ja ne eivät tehneet mitenkään vaikutusta. Tällä kertaa ostereiden kastikkeet olivat maukkaampia ja pidin pienemmistä Sydney rock ostereista enemmän. Ei niistä vieläkään tullut suurta herkkuani. Ehkäpä sitten kolmannella kerralla.

Tässä kuvaillaan ja astellaan Marjukan kotona ostereita tarjolle. Marjukan suosikkeja ovat pienemmät Sydney rock osterit. Minustakin ne ovat suuhun sopivampia kuin isommat osterit. Osterit myydään kaupan kylmäaltaasta valmiiksi avattuina.

Marjukan tekemällä liemellä höystetyt osterit

Ostereiden lisäksi söimme myös katkarapuja

Alkupalat valmiina. Nam!

Merenelävä alkupalojen jälkeen pääruokana oli pihviä ja itsetehtyjä ranskalaisia. Pihvi melkein suli suussa. Grillauksesta vastaa Marjukan puoliso.
 
Merenelävien ja pihvin jälkeen söimme Pavlovaa. Pavlova on Australian kansallisjälkiruoka. Ilmeisesti se on kehitelty balettitanssija Anna Pavlovan vierailun kunniaksi. Kaupoista saa ostaa valmiita laadukkaita marenkipohjia. Marjukan teinit kipaisivat kaupasta tarpeet ja kokosivat tämän herkun.

Kävimme syömässä ostereita lounaalla ulkoilmaravintolassa upeiden maisemien äärellä Newportissa.

Newportin osterit olivat isoja

Isoja katkarapuja söimme koti-illallisen lisäksi Cairnsissa Prawn Star kalastusaluksella ja ne maistuivat siellä ulkona snorklauspäivän jälkeen aivan älyttömän hyviltä.

Kahta eri sortti isoja katkarapuja Prawn Starissa

Prawn Star
 
Minäkin ehdin käydä kalakaupassa pyörähtämässä ja nämä pienet mustekalat olivat niin kiehtovan näköisiä.
 
Marjukan puoliso teki meille yhtenä iltana parsakaalipastaa. Marjukan poika oli innoissaan, koska se on todella hyvä pasta. Olin hieman hämmentynyt: teini joka rakastaa pihviä ja mereneläviä, odottaa tyytyväisenä parsakaalipastaa johon tulee sardellia tai anjovista. Omat teinini luultavasti pakenesivat maistamatta. Menin viereen tarkkailemaan, että miten valmistuu parsakaalipasta. Parsakaalia keitetään vain vähän ja se on todellakin al dente. Kauniit nuput säästetään ja pienitään tarvittaessa. Varsiosa pilkotaan hyvin pieniksi paloiksi. Pasta keitetään al denteksi. Pannulla kuullotetaan sipulia, siihen lisättiin hieman nestettä ja taisi olla liraus valkoviinietikkaa. Sekaan laitetaan pieni purkki sardellia tai anjovista ja se muhennetaan liemeen. Pasta, parsakaalit ja liemi sekoitetaan. Päälle raastetaan reilusti parmesaania. Tätä pitää vielä kehitellä meillä kotonakin. Meillä ei ole liiaksi hyviä kasvisruokareseptejä.

Parsakaalipasta

Marjukalle tulee ajoittain paikallinen Ruokaboksi nimeltään Hello Fresh. Pääsin maistamaan siitäkin paria ateriaa. Marjukka puolisonsa kanssa sanoi oppineensa siitä pikamarinoinnin. Usein ohjeet sisältävät jonkun raaka-aineen marinoituna, esimerkiksi punasipulin. Marinointiaika on 15-30min. Mukana tulee mausteita ja muita tarvittavia tykötarpeita. Kanan sisäfileiden mukana tuli leipämurut leivitykseen ja niissä oli todella hyvin makua verrattuna suomalaisiin korppujauhoihin tai pankojauhoihin. Lisää tälläisiä vaihtoehtoja kotimaisiin kauppihin kiitos!
 
Hello Fresh boksista leivitetyt kanan sisäfileet, itsetehdyt ranskalaiset ja salaattia
 
Otin valokuvia muutamista houkuttelivimman oloisista Hello Fresh resepteistä. Tarkoituksenani on kokeilla kokata niitä omalle perheelleni. Olen jo valinnut, että mistä aloitan. Jaan sen jo ennakkoon teillekin.
 
Tästä näkee ainekset, määrät seuraavassa kuvassa

Tässä määrät ja ohjeet

Marjukka perheineen asuu "paritalossa". Jako on suomalaisittain erikoinen. Marjukan perheellä on alakerta ja toisella asukkaalla on yläkerta. Manlyssa on ihan ok pitää koiraa omalla pihallaan vapaana, jos koira ei aiheuta muille vaaraa. Yläkerran rouvan ihastuttava labradoodle juoksenteli pihalla ajoittain vapaana ja tuli aamulla terassille rapsuteltavaksi. Kun Marjukan puoliso grillasi, niin koira istui vieressä toiveikkaana. Tokihan uskollinen grillausavustus palkittiin pienillä makupaloilla.

Grillausta otsalampun valossa, paikalla uskollinen apulainen

Makkaroita ja salaattia

Pihviä ja parsakauden avaus minulle

Marjukan kodin lähistöllä oli useita kivoja ravintoloita. Minun suosikikseni nousi paikallinen thaimaalainen ja heidän ankka-annoksensa.

Erittäin herkullista ankkaa

Art gallery of New South Walesin fish and chips oli erinomainen

Saman paikan jälkiruoka

Vohveliannos ja näkymä Sydneyn keskustaan

Näitä ruokajuttujahan riittääkin sitten toiseenkin postaukseen, jossa sitten palaan ravintolaillallisiin.

Australiapostaukset:

Sydneyn keskusta
Sydneyn rantoja
Suuri Valliriutta

11 kommenttia:

  1. Söin juuri kaalilaatikkoa, mutta näitä katsellessa tuli tunne, että pitäisikö syödä jotain ;) Alakuvista nimittäin.. yläkuvista en niinkään perusta. Varsin kalaisalta näyttää ruokavalio, vai oliko perhe muuten vaan kalaan ihastunut?
    Tuo mustekalaloota näyttää vähän erilaiselta kuin tämä meidän silakka-/ muikkutarjonta. Jostain syystä tuli mieleen Pirates of Caribbean -leffa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isoäitini kaalilaatikko oli niin hyvää, yksi rakkaimmista makumuistoista. Kunpa joku osaisi tehdä yhtä hyvää kaalilaatikkoa kuin mummo aikoinaan. Nam!

      Osterit ja ravut ovat sellaista vähän parempaa ruokaa, jota syödään, kun halutaan juhlistaa jotain tai muuten vaan herkutella. Lisäksi toinen vieras oli erityisesti toivonut sekä ostereita että pihviä. Australian vuosina ystäväni jouluateriat alkavat yleensä ostereilla ja ravuilla, niitä kun on saatavana paremmin kuin mätiä ja mädin hinta on kuulemma hirmuinen.

      Poista
  2. Oi ei noita herkkuja, kalat erityisesti. Kerrran olen elämässäni ostereita kokeillut, mutta en taida olla tarpeeksi hienostunut tajuamaan niitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen syönyt kolmesti ostereita ja nuo pienimmät osterit olivat minusta parhaimmat. Ei niistä vieläkään tullut minulle mitään erityistä herkkua. Tarvitsen lisää hienostuneisuutta ja harjoitusta :D :D :D

      Poista
  3. Kylläpä näyttää herkullisilta!
    Syttyi taas innostus uusien ruokien kokeiluun ja uusien reseptien etsimiseen ja kokeiluun 👍.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusien ruokien kokeilu ja etenkin hyvien reseptien löytäminen on iloa arkeen tuova juttu. Aika usein tuntuu siltä, että vaikka kuinka hakee ja kokeilee, niin ei kuitenkaan tule vastaan sellaisia reseptejä, joihin haluaisi palata kerta toisensa jälkeen ja pöytään tulee illasta toiseen samankaltaista ruokaa.

      Poista
  4. O-joi-jo-joi... täälläpä olikin niin mielenkiintoista luettavaa ja tutkittavaa, että säästän aamuun... saunaankin kun piti ennättää!!

    VastaaPoista
  5. Upeat kuvasi todistaa, että osaan syödä silmillänikin... minä siis rakastan ruokakuvia ja rakastan myös ostereita - nimenomaan niitä pieniä,"Sydneyn kivet" kun on levinneet ympärimaailmaa - sillä sillä nimellä niitä on popsittu useammassakin Euroopan maassa... aasiassa oli muistaakseni pikkuostereille joku muu nimi... klups... eikö mun päässä pysykään kaikki. Mutta minä siis todellakin rakastan ostereita, limpettejä. lapasia - hih... hauskasti taipuu suomenkieleen. Niitä on tullut maisteltua useammassakin satamassa, jopa rannoilla paikallisten poiminina - Top kolmoseen menee kyllä heittäen Vietnamin ja Sri Lankan mukaan Madeira - siellä taisimme alkupaloiksi ottaa lähes joka ilta ihanasti runsaassa valkosipussa tirisevät limpetit, vaiko lapaset... ne lienee vesietanoita, mutta aina oli joukossa myös pikkuostereita. Makumuisto saa yhä suun kostumaan... Limpettejä ja pikkuostereita olen joskus löytänyt Lidlestäkin. Hassua että ne on niin kalliita monessa maassa, vaikka oikeastaan "köyhien ruokaa" monessa maassa, kun niitä poimitaan aamuin-illoin kivikoista (rankkaa puuhaa muuten - parikin kertaa päässyt mukaan ja ei tod ihan helppo irroittaa)
    Ausseissa meillä kyllä jäi osterit popsimatta - lienee ollut siellä juuri niin kallista, hih... mein matkat niin budjettimatkoja. Etelä-Italiassa tuli maisteltua merisiiliä - samaan kategoriaan luokittelen nekin... Mut joo - toinen herkkuni ravut, varsinkin jättimäiset tiikeriravut... ehkä käytävä Lidlen kautta töistä tullessa.
    "Vaikka tekee kipeää, ei haittaa" biisin sanat sopii muhun hyvin kun katselen kuviasi - niin kertakaikkisen upeita ruokakuvia laitoit!!
    Ja muuten - yksi lempparipasta on meillä juuri pikaisesti kattilassa käväisseestä parsakukasta ja Ahtisillin (ehdottomasti sinisen) nesteestä... se tulvahti mieleen tuosta pastareseptistä... heh... minä aina jatkojalostan kaikki lienet... aurinkokuivattujen tomaattien "liemi" sopii muuten moneen. Mut nyt pakko paineilla töihin, vaikka NÄLKÄ onkin...
    Odotan innolla osaa 2!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Azoreilla oli ostereita joita kutsuttiin termillä lapas, eli varmaan naapurisaarella Madereilla niitä kutsutaan samalla nimellä. Lapasia (ihana taivutusmuoto, kun tulee suomen lapanen) olisi voinut syödä raakanakin, mutta emme uskaltaneet. Parit sellaiset tirisevät lapaspannut maistelimme mekin ja oli hyvää. Vietnamissa uskaltauduin laivaretkellä syömään simpukoita ja ne olivat hyviä. Minulla oli ennen vatsa kuin peltiä ja saatoin syödä mitä vaan ja sitten homman kääntyi ihan päälaelleen ja vatsani kunto romahti. Sen jälkeen on pitänyt katsoa, että mitä suuhunsa laittaa ja merenelävien suhteen olen tullut varovaiseksi. Nykyisin olen sushin suhteen myöskin hieman varovainen. Mieheni sai niin pahan ruokamyrkytyksen helsinkiläisesti sushibuffetista, että meillä kävi aamuyöstä ensihoitoyksikkö. Tykkään kyllä sekä simpukoista että kaikenlaisista ravuista.

      Aurinkokuivattujen tomaattien ja fetasnacksien lientä minäkin olen hyödyntänyt. Tuo sardellipurkki kaikkine sisältöineen oli minulle aivan uusi tuttavuus.

      Lisää juttua pukkaa, kunhan vaan ehdin kirjoittelemaan.

      Poista
  6. Tätä postausta lukiessa tuli nälkä vaikka juuri söin lounaan. Äyriäiset ja kaikki meren elävät ovat ihan herkkua eri muodoissaan mutta osterit ovatkin sitten toinen juttu. Olen antanut niille monta kertaa mahdollisuuden mutta jostain syystä minusta ei ole tullut "osterifania". Omassa ystäväpiirissä aina ihmetellään kun nyrpistelen niille nenääni. Mutta ei vain ole oma juttu!

    Australiassa ei kuviesi perusteella todellakaan tarvitsi nähdä nälkään. Monipuolinen ja herkullisen näköinen tarjonta. Parsa on näin keväällä ja alkukesästä ihan parhautta. Ja nuo jälkkärit - omnomnom!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on sitten samankaltainen tilanne ostereiden suhteen. Minä syön niitä ja on ne ihan ok, mutta ei sellaista herkkua lainkaan. Tosin edellisen kerran söin ostereita 90-luvun lopulla Rivieralla ja nyt Australiassa. Jos ottaisi hieman enemmän harjoitusta, niin niistäkin voisi tulla herkkua :D

      Australiassa oli hyviä raaka-aineita sekä hyvää ravintolaruokaa. Ainoa alle keskitason ruoka oli chinatownissa.

      Poista