Äiti maksaa sulle kympin, jos et halua uutta kauluspaitaa

Usein olen narissut siitä, että pojille on niin vähän vaatevalikoimaa ja ylipäänsä voin ostaa lapsille pelkästään housuja ja trikoopaitoja. Poikani suostuvat pukemaan juhliin kauluspaidan pitkin hampain, mutta ihanat neuleet, slipoverit ja liivit jäävät käyttämättä (ja nykyisin ostamatta). Sen kerran sitten, kun on tarvetta ja innokkuutta muuhunkin kuin trikoopaitapukeutumiseen, minun shoppailukuntoni on tietysti pakkasella.

Keskiviikkona raskaan työpäivän jälkeen pienessä flunssassa kiersin Hra Kepposen kanssa kauppakeskuksen kautta ostamassa esikoiselle puvun. Helsingin nelosluokkalaiset saavat joka vuosi kutsun Ylipormestarin Itsenäisyyspäiväjuhlaan. Eihän tuo kutsu mitenkään yllätyksenä tullut, mutta juhla-asun hankkiminen jäi tietenkin viime tinkaan. Valinnanvaraa ei enää ollut ja edullisten kauppojen puvut oli myyty loppuun aika päivää sitten, mutta Jesper Juniorista löytyi ihan oikeita kokopukuja.

Tein pukuostoreissun viimeisillä voimillani. Harkitsin monesti lattialle rojahtamista ja Hra Kepponen tsemppasi minua hokemalla "jaksaa, jaksaa" :D Siinä vaiheessa, kun kotona totesimme, että puku ei mahdukaan esikoiselle, meinasin luovuttaa tai vähintään tiristää pari kyyneltä.

Sotasuunnitelma: ruokaa ja 20min power napit ja takaisin kaupoille. Klo 20:30 olimme viimeisellä oljenkorrella eli Halosella ja myyjällä oli katsottuna kokovaihtoehdot. 20:45 puku oli maksettu ja kassalla saatu pieni slaagi siitä, kuinka kalliiksi itsenäisyyspäiväjuhlavaatteet tulivat. Tietenkin jäljellä oli vain sitä kalliimpaa mallia. Mutta nyt kelpaa nuoren miehen mennä Ylipormestarin bileisiin.

Elättelen toiveita, että esikoinen antaa luvan julkaista blogissa pukukuvia juhlia edeltävästä tanssien kenraaliharjoituksesta.

Puvun takki

Kun tulimme puvun kanssa kotiin, kuopus alkoi muistuttelemaan, että hänellä on perjantaina esiintyminen adventtihartaudessa ja hän haluaa sinne kauluspaidan. Lupasin katsoa jonkun esille kaapista ja rojahdin sänkyyn. Torstai-iltana jallitus jatkui. Kuopus haluaa uuden kauluspaidan. Kuopus on mukisematta käyttänyt kaikki isoveljien vanhat vaatteet, joten yksi kauluspaita on aika kohtuullinen pyyntö.

Kohtuullisuudesta huolimatta aivoni hakivat kuumeisesti pakoreittiä mahdollisesta shoppausreissusta. Suuni jo aukesi lauseeseen "Äiti maksaa sulle kympin, jos et halua uutta kauluspaitaa". Sain onneksi suuni sulkeutumaan kesken lauseen ja päätin olla hyvä äiti ostamalla lapselleni kauluspaidan.

Tuttu strategia: ruokaa ja vähän pidemmät power napit ja sitten taas kaupoille. 20:30 olimme taas ostoksilla. Ehdotukseni valkoisesta kauluspaidasta ei saanut kannatusta, ekaluokkalainen halusi ehdottomasti ruudullisen. Saas nähdä pääsemmekö adventtihartausaamuna yhteisymmärrykseen paidan laittamisesta housujen sisään :)

Tällä hetkellä haluan unohtaa sen ikävän faktan, että meidän lapsilla ei ole lainkaan talvikenkiä. Edessä olisi shoppausta. Huokailen helpotuksesta, että pojat eivät ole halunneet joulu/kevätjuhliin juhlavaatteita, joku kauluspaita yleensä löytyy jokaiselle ja sillä on pärjätty.

Aika arkiselta ruutupaita näyttää kuvassa, mutta ero trikooseen on oikeasti huomattava :)

Farkuista ei poika kuitenkaan suostunut luopumaan

PS. Nyt kun tässä on päästy siistimmän vaatetuksen makuun, niin näin jo vision päässäni, kuinka lapset istuvat joulupöydässä valkoisissa vimpan päälle silitetyissä paidoissaan kravaatit kaulassa ja perintöhopeat kiiltevät joulupöydässä kynttilän valossa ja luonnollisesti lataan eleganssimme someen :D Siksi nauruhymiö, että me olemme perhe, jonka joulueleganssi on tyypillisesti pyjamat, aamutakit ja oloasut