30. tammikuuta 2014

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Perheemme kuudes jäsen on osoittautunut todelliseksi mielensäpahoittajaksi. Kilpikonnamme Noppa ei nimittäin siedä olla erossa laumastaan, vaan todellakin pahoittaa mielensä. Ja kantaa kaunaa!

Kotioloissa Noppa on kilpikonnaksi minusta varsin persoonallinen. Hän tulee melkein aina terraarion lasiin kiinni, kun häntä huutelee. Elikko on varsin utelias. Yksi Nopan lempiharrastuksista on terraarion lasiseinää vasten seisominen. Sillä lailla näkeekin paremmin. Nopan muut harrastukset ovat lajille tyypillisesti syöminen, kaivaminen ja kiipeily.

Noppa seisoo tukea vasten

Minä harrastan Nopan kanssa kilppariagilitya. Siinä kuljetan sormeani pitkin terraariota mm. sillan ylitse ja Noppa seuraa sormea. Nopalla on suuri himo maistella sormia tai varpaita, mutta vaikka elikolta puuttuu hampaat ikenissä löytyy voimaa.

Noppa "Agilityradalla"
Kuva on sen verran vanha, että Noppa on kasvanut tuosta hurjasti

Jos Nopalla on nälkä ja minä liikun yläkerrassa, Noppa kiipeää makaamaan tyhjään ruokakuppiinsa.

Salaattia ja äkkiä!

Perheenjäsenten ranking on selkeä. Esikoinen on Nopan suosikki. Hän saa silitellä Noppaa vapaasti ja kertaakaan tätä ennen Noppa ei ole sähissyt esikoiselle. Minä tulen arvoasteikossa seuraavana, minun silitykset saattavat pelottaa Noppaa, joka silloin vetäytyy kuoreensa ja joskus sähisee. Minun varpaani ovat kaikkein houkuttelevimmat :) Pienempien poikien vikkeliä sormia Noppa vetäytyy helposti piiloon. Hra Kepponen on henkilökuntaa, jolle pitää sähistä säännöllisesti.

Vesivahinkoremonttimme ajaksi Noppa on muuttanut mummolaan ihan omaan huoneeseen. Vaari on pitänyt Noppaa kuin kukkaa kämmenellä, kantanut Romainea, seurustellut ja rakentanut sillan ja piiloja. Noppaa makaa mököttämässä pienessä ahtaassa tilassa eikä reagoi seurusteluun lainkaan. "Kyllä minä niin mieleni pahoitin!"

Käynnissä on mökötys tomaatille. "Henkilökunta, vaadin salaattia!"

Viime kesänä Tanskan reissumme aikana vaari ruokki pari kertaa Noppaa, joka meni piiloon eikä suostunut näyttäytymään. Kun saavuimme keskellä yötä kotiin, Noppa kolisteli moikkaamaan. Silloin saimme nopeasti anteeksi.

Nopan pitkävihaisuus selvisi viime viikolla. Esikoinen asui mummolassa Nopan kanssa samassa huoneessa. Noppa mökötti esikoiselle. Esikoinen yritti seurustella Nopan kanssa ja lopuksi silittää Noppaa. Noppa sähisi ja yritti puraista sormesta. "Petturi, jätit minut tänne!"

Tätä on vaikea uskoa, että tuollainen yksinkertainen elikko on noin närkästynyt elinolosuhteidensa muutoksesta. Ja osaa tuoda mielipiteensä voimakkaasti esiin. Laji rakastaa rauhaa ja tasaisia olosuhteita ja ovat enimmäkseen yksinäisiä taaplaajia, mutta näköjään voivat myös tottua elämään melussa ja laumassa, niin että muuhun sopeutuminen ottaa koville.

Kunhan pääsemme kotiin, olen ajatellut Nopan hemmottelua. Voisin kuvitella, että pitkävihainenkin konna leppyy superherkkunsa mangon äärellä. Toivottavasti!

Tämän perusteella näyttää siltä, että ensi kesänäkin Noppa reissaa mukanamme. 

PS. Noppa on nelivarvaskilpikonna eli maakilpikonna. Ei osaa uida. Täysin kasvissyöjä. Kotoisin Uzbekhistanista. Noppa ei vielä mene talvihorrokseen, koska on niin nuori. Ehkä jo ensi syksynä.

27 kommenttia:

  1. Voi sitä Noppaa <3 Kyllä elukat ovat fiksuja. Meidän koira selvästi mököttää ja tekee tietoisesti jotain pinentä pahaa (esim repii kuitin tai mynthonrasian) jos on joutunut olemaan pois laumaasta. Mutta kani porskuttaa tyytyväisenä vaan kun saa ruokaa ja pääsee hyppimään ja tutkimaan. Vaikka pupu onkin tempperamenttisin ja lyhytpinnasin kani jonka olen ikinä tuntenut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa koiristahan on varsin fiksuja. Muistan kaverini noutajan, joka teki usein jotain pientä jäynää, jos perhe ei tullut ajoissa kotiin. Yhtenä iltana koira oli urakoinut kaikki halot autotallin puolelta olohuoneeseen :) Näköjään aika pieniaivoinen matelijakin kiintyy terraarioonsa ja sen ympärille heiluvaan sakkiin. Jäin miettimään, että millainen on tempperamenttinen pupu - pureeko se? sotkee häkkinsä? viskoo ruuat joka paikkaan? :)

      Poista
    2. Pupu on tempperamenttinen, mutta hyvin kiltti. Ei se pure, mitä nyt joskus on purrut paitaa jos ei saa tehdä niin kun itse tahtoo. Se on hyvin leppoisa tapaus jos saa hyppiä vapaasti. Niin ja koira saa touhuta sen kanssa vapaasti. Mutta jos jostain syystä estää pupun matkan niin siitä näkee ihan että nyt paloi käämi :D Silloin se saattaa alkaa kaivaamaan vilttiä joka on sohvalla tai vaan väkisin änkee pois siitä missä on. Tulee ihan mieleen uhmaikäinen pieni lapsi. Ruokakippoa se aikaisemmin viskos mielellään vaikka siinä oli ruokaa, mutta nykyään on kiinteä kuppi.

      Poista
    3. Voi toista :) Ei saa rajoittaa pupun kulkureittejä :)

      Poista
  2. Voi Noppaa. Täytyyhän sitä toki kilpparillekin sallia tunteet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sallia kilpparillekin tunteet. Ja eikös ne joka paikassa toitota, että niitä pitäisi osata myös ilmaista. Nopan verbaliikka on kovin kehittymätön, että pitänee ymmärtää sähinää ja mökötystä :)

      Poista
    2. Totta, kukin omien taitojensa ja kehitysasteensa mukaan, kuten lapsetkin :) Mun duunikaverin tyttärellä on kolme hiirtä ja hekin ovat aivan erilaisia luonteeltaan. Tytär saattaa tulla välillä äidilleen valittamaan, että "Lotta suuttui", kun vilkkain ja tempperamenttisin hiiri protestoi saamaansa ei-herkkuruokaa ja lennättää vain puruja tarjoajan kämmenelle ruuan päälle. Mutta ehkä tää on tosiaan lapsillekin hyvää koulua harjoitella ottamaan toisen tunteita huomioon. :)

      Poista
    3. Fiksu hiiri, kun osaa protestoida kehnommista eväistä :)

      Esikoista selvästi jännittää, että antaako Noppa enää anteeksi.

      Poista
  3. Pikkuinen poloinen! Sillä on ikävä omaa kepposlaumaa! Kyllä sinäkin sähisisit, jos sut vietäisiin mummolaan yhteen huoneeseen ja sinne tuupattaisiin seuraksi vieras mies :-D
    Mutta kyllä se mangolla leppyy, ihan niinkuin me naisetkin suklaalla, ruusuilla, timanteilla ja hajuvedellä... Onkos Noppa muuten tyttö vai poika?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vieras mies on sentään kantanut elikolle sen lempisalaattia :) Ja elintila on moninkertaistunut. Mutta kyllä minäkin sähisisin, jos mut vietäisiin lauman keskeltä jonnekkin palatsiin asumaan ja tarjoiltaisiin lemppariruokaani :) Niin olisi ikävä meteliä ja meininkiä.

      Kilpikonnista on maallikon aika vaikea erottaa sukupuolta. Epäilemme vahvasti, että Noppa on tyttö. Häntä vaikuittaisi naaraan hännältä. Jos Noppa jatkaa vielä kasvuaan, niin se vahvistaa arvelua - naaraat kasvavat isommiksi. Käytöksen peruusteellahan Noppa on selvä tyttö :)

      Poista
    2. Hihhihiih, samaa mieltä :-D

      Poista
  4. Suloisuus....enkä koskaan uskonut, että sanoisin noin kilpikonnasta :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole mikään matelija ihminen, mutta maakilpikonnat ovat minusta veikeitä tapauksia ja jopa ihan söpöjä. Lisäksi ovat helppohoitoisia, mikä on meidän perheessä suuri plussa :)

      Poista
  5. Heh, en oikein osaa päättää, että onko tuo suloinen vai jotenkin kuitenkin vähän "ötökkämäinen"... ehkä mä nyt kallistun sen suloisen puolelle. Varsinkin, kun se on tuollainen mielensäpahoittaja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, että kaikki eivät tykkää matelijoista. Itse olen tykännyt Nopasta paljon enemmän kuin ennen hankintaa arvioin. Esikoisen lemmikaipuuta laannuttamaanhan Noppa meille hankittiinkin. Minä varmaan kuitenkin eniten seurustelen sen kanssa. Sillä välillä teetättää kaikenlaista pieniä pöhköä :)

      Meidän mummo Nopan tullessa seisoi terraarion vieressä ja arvostelin Noppaa rumaksi ja suorastaan vastenmieliseksi. Noppa on pitänyt linjansa eikä ole sen jälkeen kertaakaan katsonut mummuun päin :) Todennäköisesti sattumaa, mutta mua jaksaa hymyilyttää, että ottipas se kilppari heti nokkiinsa.

      Poista
  6. Täytyy antaa pojan lukea tämä kirjoitus huomenna! Tai ehkä ei, sillä kilpparikuume ei tuosta suloisesta ja persoonallisesta kuvauksesta varmaankaan yhtään laannu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me olemme olleet tyytyväisiä lemmikkivalintaan. Tosin meillähän oli vaihtoehtoina oli vain täysin karvattomia eläimiä eli akvaariokalat, liskot etenkin kameleontti tai käärmeet -valinta oli siis helppo. Riippunee varmaan yksilöstä, että kuinka seurallinen ja aktiivinen se on. Meillä tosin esikoinenkaan ei jaksa päivittäin uhrata aikaa lemmikkiin kuin 15-30min. Kaikki kilpparit eivät kaipaa edes noin paljon huomiota vaan elevät mielummin omassa rauhassaan. Joten sen puoleen lemmikin tarvitsema huomio ja hoito kohtaavat hyvin lapsen kantokyvyn :) Muuten hoito on ruuan laittaminen kippoon, terraarion siistiminen ja viikottainen kylvetys.

      Poista
  7. Ihana kilppari!! =)) veikeä! Uusi lukija ilmottautuu =))) tervetuloa meitä seuraamaan tutipuu2012.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja tervetuloa lukijaksi. Tulen varmasti vierailemaan blogissasi.

      Poista
  8. Voi tuo on ihana!! Ei ole minusta mitenkään matelijamainen, toisaalta tykkään kyllä matelijoistakin. Aivan suloinen otus. Jotenkin liikuttava naama ja kun ne on niin hitaita ja pateettisia... uuuh, tekisi mieli ottaa syliin ja paijata ja suojella =). Kuinka pitkäikäiseksi Noppa voi elää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noppa muuten liikkuu tarvittaessa yllättävän kovaa :) Sillä on sellainen verkkainen vauhti ja sitten erikoistilanteiden kiihdytysvauhti.

      Nelivarvaskilpikonnat ovat pitkäikäisiä. Olen esikoiselle sanonut, että jos tuuri käy, niin hänen pitää anoa vanhainkotipaikkaa itsellen ja Nopalle. Keskivertohoidolla elinikä sellaiset 50+, mutta 75v ei ole mikään harvinaisuus. Hyvällä hoidolla vahva yksilö voi elää 100-vuotiaaksi. Jos vitamiinien saanti vaikuttaa ikään, niin Noppa voi jäädä lyhytikäiseksi. Elikko on ihan kuin meidän pojat - kieltäytyy syömästä vitamiininsa. Vaikka kuinka hyvin ripottelisin salaatin päälle, mokoma osaa jättää vitamiinikohdat syömättä.

      Poista
  9. Wau, enpä teinnyt, että kilpparitkin ovat noin persoonallisia! :D Tai että ne osaavat tehdä eroja ihmisten välillä. Hauska lukea näitä Nopan kuulumisia!

    Ja sain näin jälkijunassa päivän naurut siitä "mummo ui liiveihin"-sattumuksesta! Todella hämärää, mutta lienee selittyy vaan yksinäisyydellä? Kerro ihmeessä, jos tarina saa jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle oli kanssa yllätys, että kilpikonnat oppivat erottamaan ihmiset toisistaan ja ennenkaikkea se, että osaavat vielä tehdä rankingin ihmisten välillä. Saas nähdä, että kuka pääsee suosioon ja kuinka pitkään konna mököttää meille.

      Olen harkinnut, että saattaisin kokeilla käydä "mummon" kanssa lounaalla helmikuussa. Raportoin jos tulee vielä osa 2. Ei se mummo ainakaan ole alkanut pommittamaan mua tekstareilla tai stalkkaamaan -vielä :)

      Poista
  10. Kilpparitietouteni on sinun ansiostasi kasvanut huimasti. Jotenkin hellyyttävää, että sen kuoren alta löytyy varsinainen Persoonallisuus ja tunteita. En olisi uskonut. Mutta ihan mahtavaa tietää, että näin on! Todella sympaattinen tapaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän personaallinen ja tunteikas voi olla matelijakin. Minäkään en olisi uskonut. Sen lisäksi konnassa on aitoa keppospoikameininkiä: vitamiinit jätetään syömättä, samoin huipputerveellinen persilja, keikutaan pystyssä öisin ja teeskennellään nukkuvaa heti kun jää jostain kiinni :)

      Poista
  11. Heippa, Seurasit blogiani, mutta sen oli aika päättyä. Uusi blogini aloittaa samoilla kujeilla täällä: http://elamanaallokossa.blogspot.fi/ Pohdis

    VastaaPoista