10. syyskuuta 2013

Matkakommellusta jälleen

Kuten varmaan moni on havainnut, elämäni on ollut työmatkavoittoista. Onneksi tämä vaihe lähestyy loppuaan ja odotan arjen palaavan takaisin normaalimpiin (=kepposmaisiin) uomiinsa.

Kommellusta on sattunut tällekin reissulle. Kirjoittelen tätä postausta Etelä-Afrikan hallinnollisesta pääkaupungista Pretoriasta, läheltä Johannesburgia.

Saavuin sunnuntaina erittäin aikaisin aamulla. Sen verran olin väsynyt yölennon jäljiltä, että päätin ottaa pienet unet. Hotelli (tai tarkemmin ottaen majatalo) sai järjestettyä minulle huoneen saman tien. Lentojen ruuat eivät maistuneet, joten kävin haukkaamassa pikkaisen aamupalan ennen unia. Onneksi! Heräsin puolilta päivin. Hitaan nousun jälkeen lähdin ihmettelemään, että pääsisinkö katselemaan kaupunkia ja saisinko jostain syötävää. Tarvitsisin taksin, ravintola-aluesuosituksen ja kartan.

Soitin respaan, mutta kukaan ei vastaa. Ei sillä neljännelläkään soitolla.

Kävelin respaan, jossa minua odotti tyhjä tiski. Soittelin siellä kilikelloa. Ei ketään.

Istuin odottelemaan. Soittelin kilikelloa agressiivisesti. Ei ketään.

Menin ravintolaan. Ei ketään.

Menin respaan ja yritin poistua ulos. Olivat vetäisseet ovenkin lukkoon.

Hirveä nälkä. Ja kyllähän tällainen "hotelli hostage"-tilanne alkaa ketuttamaan. Tuli mieleen Jack Nicholsson ja Hohto.

Pihalta löytyi keittiötyöntekijä. Hän ei osannut auttaa taksin tilaamisessa. Mutta osasi kertoa, että majatalo on sunnuntaisin keskellä päivää kiinni klo 12-15. Eivät vaivautuneet mitään asiasta mainitsemaan. Otti päähän aika rankasti. Pääsimme keittiötyöntekijän kanssa yksimielisyyteen siitä, että sosialisoimme jotain välipalaa minulle keittiöstä. Työvälineet olivat suurimmaksi osaksi lukkojen takana, mutta saimme haalittua muroannoksen, pari voileipää ja mehua. On sekin kokemus olla nyysimässä ruokaa hotellin keittiöstä.

Kello tuli 15, ei saapunut respa. Löytyi hotellin turvamies. Noh, ei hänkään osaa tilata taksia. Ei ainakaan sellaista, johon voisi laittaa valkoisen naisturistin. Lähin ruokapaikka olisi ostoskeskus, joka näkyi hotellille. Tosin se on moottoritien toisella puolella. Kello alkoi olla 16, eikä respasta kuulu mitään. Turvamies soittelee respalle, joka ilmeisesti on tulossa selvästi myöhemmin. Tein suunnitelman, että kävelen ostoskeskukselle. Ja notkun siellä, kunnes respa lähettää auton hakemaan minut pois. Kaikki tavarat sijoitin taskuihin ja turvamiehen neuvojen perusteella suuntasin kohti ostaria. Joku meni pieleen ja päädyin talsimaan paikallisen Kehä I reunaa. 

Welcome to Africa! Sinun pitää pölliä ruokasi ja kävellä pikateitten varsia. 

Perille pääsin, sain ruokaa ja lopuksi autokyydin takaisin hotelliin. Onnellisista lopuista huolimatta ärtymystä aiheuttaa työnantajan matkustuspolitiikka, jossa matkustaja hoitaa itse kaikki järjestelyt. Jouduin tähän reissuun liittyen tekemään päätöksen, että koska työantaja ei tee mitään turvallisuuteni takaamiseksi, minun ei ole mahdollista matkustaa kaikkiin ehdotettuihin kohteisiin.

Maanantai-iltana Pretoria näytti parhaita puoliaan. Upeassa auringonlaskussa taksi ajoi minut kaupungin ulkopuolelle, jossa näkymät ovat savannimaiset ja suorastaan tyrmäävän upeat. Etenkin sinä hetkenä kun jättimäinen oranssi pallo hupsahtaa horisonttiin. Menin leijonapuistoon pimeäajelulle. Sitä ennen kävin silittelemässä leijonanpentuja. Niillä oli vatsat täynnä ja leikkisyyden sijasta ne olivat kovin raukeita. Ja niin suloisia!

Juuri nyt olen onnellinen tästä mahdollisuudesta ja kokemuksesta. Mutta saas nähdä, mitä huominen tuo tullessaan.





Tälläisella autolla ajelimme leijonien keskellä.

19 kommenttia:

  1. Kiva lukea näitä matkakertomuksia ja kommelluksia, vaikka eivät tapahtuessaan varmasti kivoja olekaan.

    Haluaisin kanssa Afrikkaan ja nimenomaan käymään safarilla.

    VastaaPoista
  2. Haveaniceday1:
    Kipittäessäni pikakävelyä sitä valtaväylän vartta minua hiukan pelotti. Pretoria ei onneksi yhtä vaarallinen kuin Johannesburg, jossa en missään tapauksessa olisi uskaltanut tuota tehdä. Onneksi ainoaksi vahingoksi tuli hikinen paita :)

    Minä haaveilen kanssa oikeasta safarista, kun näillä nurkilla kerran olen. Tiukan aikataulun takia voi jäädä haaveeksi, mutta pieni mahdollisuus pikäpyrähdykseen vielä on. Onneksi pääsin sentään käymään tuolla leijonapuistossa, vaikka sen eläimet elävätkin vankeudessa. Tosin erittäin isolla alueella vapaana.


    alma/anette:
    Vähäisen kokemukseni perusteella tämä on todella upea maa.

    VastaaPoista
  3. Oi, vähänkö upeeta: Afrikka! Sulla on ainakin aika miielenkiintoinen työ! Vautsi ja vihellys; kommelluksista huolimatta:)

    VastaaPoista
  4. Todella vau ja kateus, miten suloisia eläimiä! Itse en kauheasti enää kommelluksia jaksaisi, vaikka jälkeenpäin ne jäävätkin parhaiten mieleen. Olen itse talsinut joskus nuoruudessani erehdyksessä Barcelonan kehäykkösen laitaa ;p

    VastaaPoista
  5. Annu:
    Onhan tässä työssä aina välillä kerrassaan upeita sekä mielenkiintoisia hetkiä. Suurimmaksi osaksi työ on kuitenkin arkista puurtamista. Mutta on tämä yksi parhaista hommista, mitä olen saanut tehdä. Etenkin huomioi käytyjen yt:eiden määrän, pitää kiittää onnesta!


    Roosa:
    Minäkään en jaksaisi näitä kommelluksia, vaikka ne jälkikäteen naurattaakin ja varmasti säilyvät mielessä.

    Noi leijonanpennut olivat niin suloisia. Yksi makasi maha selvästi aivan pulollaan, eikä herännyt silitykseen eikä edes siihen, että otti tassusta kiinni :)

    VastaaPoista
  6. Ihana, jos voi näin sanoa, matkakertomus jälleen :) Hyvä että olet kekseliäisyydellä taas selvinnyt noistakin kokemuksista. Paljon kun matkustaa niin selviytymistaidot ovat sinulla kerrassaan hallussa, toivottavasti matkaa jatkuu paremmissa olosuhteissa 8)

    VastaaPoista
  7. Noi leijonanpennut <3 outo majapaikka kun asukkaat lukitaan sisälle o.0

    VastaaPoista
  8. No on sulla mummona muisteltavaa. Näitä on kiva lukea, kiitos kun kirjoitat. :)

    VastaaPoista
  9. Hilkka:
    Kiitos :) Yleensähän asiat järjestyvät aina jollain lailla, näillä nurkilla pitää vaan huolehtia turvallisuudesta.


    Vera:
    Leijonanpennut olivat niin söpöjä ja niiden tassut ne vasta ihania olikin :)

    Täällä on kaikki lukossa ja joka ovella vartijat. Oli varmaan normaali turvatoimi lukita vähäiset asiakkaat sisälle. Pihaoven kautta pääsi sitten ulos, ei ollut takalukossa :)


    Ä.Hupulainen:
    Kiitos kauniista sanoistasi. Yksi bloggaamisen hienoja puolia on, että tulee kirjoitettua asioita muistiin. Sitten voi mummona lueskella ruohowokista ja leijonanpentujen silitettelystä.

    VastaaPoista
  10. Aika huikea kokemus. Todella tympeää tuollainen kohtelu, mutta ihanaa että pääsit kokemaan Afrikasta tämän toisenkin puolen.

    VastaaPoista
  11. Hei arvaa mitä ystäväiseni, mäkin olen 10vuotta ja 6kk sitten seikkaillut juurikin tuollain Pretoriassa :D Mä tosin päädyin siihen taksiin, mihin valkoihoisen naisen ei ois pitänyt mennä, mutta me sentään seikkailtiin Heikin kanssa yhdessä, ja kohdattiin hyviä ihmisiä, jotka halus pitää meistä hölmöistä huolta :)) Mutta siellä mekin seikkailtiin, ja paikalliset ambulanssikuskit olivat meistä hädissään ja hermona, kun hölmöt tosiaan eksyttiin kylille ihan väärään paikkaan...

    Pretoriassa en käynyt safarilla, mutta Swazimaassa käytiin parin päivän safarilla, mikä oli kyllä mainiota, kun se oli sellainen pieni ja kompakti kierrettävä, tuli nähtyä niin gepardit, norsut, leijonat, virtahevot, knuut kuin muutkin. Pretoriaan eksyttiin varsinaisesti Heikin vaarallisen silmätulehduksen vuoksi, ja sillä ne sairaankuljettajatkin meistä huolta piti, mutta loppupeleissä sekin oli ihan hyvä seikkailu, ehkäpä mä en vaan osannut silloin pelätä, kun oli Mosambikissa tullut tottuttua kaikkeen.

    Ja ai niin, silloin muutes liftasinkin elämäni ensimmäisen kerran - Mosambikin pääkaupungista Maputosta pääsin Swazimaan rajalle työkamun kyydissä, ja siitä sitten liftasin Swazin pääkaupunkiin Mbabaneen pakistanilaisen nuoren miehen kyydissä - valkkasin rajalta hienoimman näköisen urheiluauton, ja kävin kysymässä että mihis meet, pääsenkö kyytiin? Tarkemmin ajateltuna, Swazissa ei edes toiminut muiden maiden puhelinliittymät, joten aikasta tuurilla siinäkin mentiin...

    Mutta hei, elämä on seikkailu! ;) :) Nauti ystäväiseni!

    VastaaPoista
  12. Nonna:
    Maa on niin kaunis ja ruoka hyvää, mutta aika harva asia tuntuu toimivan niinkuin eurooppalainen odottaa :)


    Haltiakummi:
    Ohhoh, onpa ollut seikkailureissua teillä. Etelä-Afrikka on yksi maailman vaarallisimmista maista, joten onpa ollut onnea, ettei teillä käynyt mitään. Paikalliset juuri muistuttavat aina siitä, että esim. Keniassa pääsee helposti arvotavaroistaan eroon, mutta henki säilyy. Etelä-Afrikassa ryöstöjen määrä on pienempi, mutta valitettavan usein menee henki samalla. Pretoriassa sentään uskaltaa monella alueella kävellä päivänvalossa.

    Yritän seikkailla turvallisesti! Näillä näkymin minun on huomenna vapaapäivä :)

    VastaaPoista
  13. Niin, kaikki on kovin suhteellista. Pretoria on kovin vaarallinen kaupunki, vaikka Etelä-Afrikka ei sitä omien normieni ja käsityksieni mukaan muuten olekaan. Tai siis riippuu todella vahvasti siitä, että millä alueella liikkuu. Rotujaottelu on edelleenkin mielestäni kovin julkista Etelä-Afrikassa, ja eritoten Pretoriassa, ja siitä normista ei pidä siellä poiketa, vaikka kuinka rasistiselta se näin länsimaisella mittapuulla tuntuisikin...

    Itse kun olen reissannut Itä-Afrikassa, etelässä ja vähän luoteessakin, niin etelästä olen kyllä löytänyt itselleni sen todellisimman Afrikan. Tosin, täytyy sanoa että portugalini ja varsinkin ranskani on sen verran onnetonta, että englanninkielisissä Afrikan maissa on siksikin ollut paljon mielekkäämpää matkustaa. Pretoriasta en suuremmin tosin tykännyt, mutta Mosambikin ja Etelä-Afrikan rajalla oli kyllä muita kivoja matkailukaupunkeja, joita en nyt kyllä valitettavasti muista... Ja Swazimaa oli ehdoton suosikkini!!

    Mutta juu, vapaapäivänä kannattaa melkeinpä poiketa ostoskeskuksiin shoppailemaan, jos ei enää ole tarvetta lähteä safareille, tai muihin luontokohteisiin. Pretoriassa oli monia todella suuria ja länsimaisellakin mittapuulla laadukkaita kauppoja sisältäviä ostoskeskuksia. Vaikka mieli tekisi, niin älä lähde kaupungille kuljeksimaan - me kaksi hippiäisopiskelijaa silloin 10vuotta sitten ei edes näytetty siltä, että kannattaisi ryöstää, ja siksi niin taksi-, bussikuskit kuin vartijatkin antoivat meidän olla rauhassa, ennemminkin vähän huolta pitivät hölmöistä. Nyt on toinen aika, ja rikkaan oloinen, ulkomaisen näköinen, yksin liikkuva nainen on kylläkin kaikkein helpoin kohde.

    Joten varsinaiset seikkailut sikseen, ja nautiskele Etelä-Afrikasta turvallisesti :)

    VastaaPoista
  14. Haltiakummi:
    Minä kävin jo jalkaisin katsastamassa tuon Pretorian suurimman ostoskeskuksen. Paljon oli tunnettuja merkkejä Gant, Guess, Fossil, Nomination, Thomas Sabo jne. mutta paljon myös minulle uutta. Etenkin sisustuskaupat ovat täynnä kohtuuhintaista todella tyylikästä tavaraa. Multa kyllä jää shoppailut väliin, olen tilannut huomiseksi itselleni retken, auto tulee hakemaan 06:00. Täällä koulut alkavat useinmiten 7:30, joten liikkeellä pitää olla valitettavan ajoissa.

    Autokuski eksyi tänä aamuna ja ajelimme pikkuteitä ympyrää. Oli varsin kauniin ja hyvinhoidetun näköistä. Tosin taisin olla kaupungissa, joka jää Pretorian ja Johannesburgin väliin.

    VastaaPoista
  15. Voi hyvä luoja noita sun työreissuja!
    Saitko edes huutia mieheltäsi, kun lähdit sinne motarin varrelle yksinäsi tarpomaan!

    Seuraavalla kerralla pakkaat sitten varuiksi matkatavaroihin vähän jotain proteiinipatukoita, näkkäriä tms.

    VastaaPoista
  16. Voi hyvä luoja noita sun työreissuja!
    Saitko edes huutia mieheltäsi, kun lähdit sinne motarin varrelle yksinäsi tarpomaan!

    Seuraavalla kerralla pakkaat sitten varuiksi matkatavaroihin vähän jotain proteiinipatukoita, näkkäriä tms.

    VastaaPoista
  17. Ai hurja, missä sä pääset seikkailemaan! Pidä kuitenkin jalat maassa ja jätä turhat riskit pois (niin varmasti teetkin). Ja jatka raportointia tänne...

    VastaaPoista
  18. -Jassu-
    Mä kyllä konsultoin miestä ennen kävelemään lähtöä. Kun ei ollut mitään tietoa siitä, että montako tuntia pitää kärsiä nälkää, niin ajattelin että jos on käveltävä, niin kirkkaassa valossa sitten. Lisäksi yritin näyttää mahdollisimman köyhältä - ei käsilaukkua, perusvaatteet eikä mitään tavaraa näkyvillä.

    Mutta olen kuullut kyllä, että tuttavilla on ollut Etelä-Afrikassa jopa turvamiehiä.


    Leonida:
    Kotiuduin juuri turvallisesti mutta erittäin ryytyneenä.

    VastaaPoista