1. huhtikuuta 2013

Juhlapyhäangstia ja pettymyksiä

Muistan kuinka joskus takavuosina luin hämmästyneenä sanomalehdestä, että osa perheistä kokee juhlapyhät ja lomat stressaavina, jopa ahdistavina. Lomastressiä purettiin riitelemällä puolison ja perheen kanssa, josta osa jatkoi alkoholipitoisella turrutushoidolla (liian paljon ja liian pitkään). Ainakin osa stressajista oli vapaan jälkeen pettyneitä, mutta helpottuneita arkeen paluusta. Lapseton minäni oli niin hämmästynyt. What?? Kuinka joku voi kokea loman negatiivisena. Ihanaa aikaa itselleen ja läheisilleen.

Nykyisessä elämäntilanteessa alan ymmärtää juhlapyhä/loma tuskaa, stressiä ja kypsähtämistä. Pojilla usein menee juhlapyhinä homma överiksi. Juhlapyhiin liittyy valmisteluja, odottamista ja usein autossa istumista. Veljesten välillä ehtii syntyä monta riitaa. Sitten on niitä jännittäviä juttuja, kauan odotettuja. Kun asia ei menekään kuin lapsi on toivonut, niin harjoittelun alla oleva pettymyksen sietokyky katoaa täysin. Tulee itkupotkuhuutoraivarit.

Joku kasvatusguru sanoi, että vanhempien tehtävänä on aiheuttaa lapsilleen pettymyksiä. H*tin rasittava homma vanhemmalle. Mulla on kiinnostusta curling-mamma uraan, etenkin juhlapyhinä.

Tänä pääsiäisenä minä olen curlaillut itsekseni kotona (ah, mikä vapaa!) ja mies on ollut mummilassa kärsimässä juhlapyhästressiä ja aiheuttamassa pettymyksiä. Alla ääninäyte pettymyksen harjoittelusta. Ääninäytteeltä puuttuu toiveet kuolemasta, koska lapsen elämä on niin kamalaa.

video
Jos klikkaat, niin laita volyymi kohtuulliselle

Pettymysten sietämisen harjoittelija istui vessassa karjumassa. Episodi kesti jotain vartin ja puolen tunnin väliin. Saanen muistuttaa, että meillä ei perheessä ole enää 2-vuotiasta. Harjoiteltavaa siis vielä riittää.

Mikä sitten aiheutti näin karvaan pettymyksen, että elämä ei ole elämisen arvoista?
Pääsiäismunayllätyspä tietenkin (ensi vuonna ei munan munaa??)
Pojat saivat mummilassa Angry Birds munia.
Poikien setä vaimonsa kanssa oli kerännyt pojille Angry Birds extra hahmoja.
Ensin oli suuri onni. Hahmot jaettiin poikien kesken.
Oli vain yksi kypäräpäinen possu (oli kunkkupossu jokaiselle).
Kaksi halusi kypäräpäisen possun.
Isi päätti pitää sen itsellään, mutta lopulta suostui arvontaan.
Häviäjä harjoittaa äänijänteitään ja sietokykyään.
Aikuiset harjoittavat tyyneyttä ja mielenrauhaa.

Kukaan pojista ei todellakaan jäänyt vaille figureita.

Taistelukappale on etummaisena

My little darlings 
Hyväkäytöksisyyden lisäksi ne on niin SÖPÖJÄkin  ;)


Kyllä MLL tietää: "Onni löytyy arjesta". 
Näin se on, huomenna kouluun, päiväkotiin ja töihin ;)

24 kommenttia:

  1. Tiedän niinn tuon mll totuuden ja ääninäyte voisi olla ihan hyvin meiltä.

    VastaaPoista
  2. Aaahhahahha. Ei ole kuulokkeita, joten en voi kuopuksen nukkuessa vieressä kuunnella nyt näytettä. Mutta ymmärrän. Meillä oli kiva pääsiäinen, koska vaikka toimintaa oli paljon, oli vähemmän sukulaisia/sukulointeja ja meillä kävi vain yhdet kivat vieraat. silti tänään oli odotettu kiukku- ja romahdusppäivä pojilla, koska on ollut monta superhauskaa päivää putkeen ja nyt oli SE eka tavallisempi kotipäivä. :D ihan kiva kyllä, että arki alkaa! ja on nuo sun pijat vaan söpöjäkin.

    VastaaPoista
  3. Kiala:
    Kiva kun "tunnustit" että teilläkin harjoitellaan äänijänteitä ja pettymyksen sietokykyä. Välillä tuntuu että *kaikki* hehkuttaa vaan kuinka ihanaa lasten kanssa on ja omat on välillä kun riitaisat apinat.

    Olispa ihanaa, jos meidän pojat voisivat kasvaa haastamatta aikuista niin usein.


    zirk:
    Koska sulla on kolmen rypäs pieniä poikia, niin mä luulen, että olet joskus saattanut kuulla vastaavan ääninäytteen ;)

    Meillä on valitettavasti riitely lisääntynyt :( 4v kuopus on täysillä mukana nahistelussa. Hän ei samalla lailla haasta aikuista vaan vastuksena on useinmiten jompikumpi isoveljistä.

    VastaaPoista
  4. Voihan kypäräpäinen possu minkä teki. Meillä lapset eivät koskaan kiukkuinen tai muuta sellaista (huom. Kommentti on kirjoitettu 1.4.). Viime viikolla oli ollut draamaa samaiseen munien takia, kruunupäinen possu oli kateissa ja elämä pilalla, eikä ehtinyt etsiä kun mummi komensi kouluun. Onneksi Mä en kuullut, mummi sai kuunnella

    VastaaPoista
  5. Onnistuu tuollainen sietokyvyn ja pettymysten harjaannuttaminen ihan ilman sisaruksia tai birsejäkin. Äiti saattaa vaikka vahingossa voittaa lautapelin tms...

    VastaaPoista
  6. Pettymyksiin ei tarvita edes lomaa tai pääsäismunia tai sisaruskateutta. Tosiaan toisinaan äidin paremmin piirtämä piirros tai voittama lautapelikin riittää.

    Meillä oltiin tällä kertaa tekemättä mitään koko pääsiäinen kotona. Ja se oli oikeasti aika rauhallista ja kivaa. Lapsikin leikki itsekseen ja luettiin, pelailtiin ja katsottiin liian monta leffaa ;) Ja nyt tuntuu mulla pieneltä pettymykseltä, ettei tehty mitään järkevää, vaikka olisi ollut aikaa...

    VastaaPoista
  7. Katri:
    Kirottu olkoon Rovio ja Angry Birdsit, jotka pilaavat kilttien lasten elämän ;)

    Mielenkiintoista kuulla, että ne ovat aiheuttaneet muissakin perheissä draamaa verrattain isolla lapsella. En nimittäin muista, että mikään pääsiäismuna olisi saanut samanlaista pettymysraivoa meillä aikaiseksi. Kindereitten yllätyksistä on ollut takavuosina sellaista kevyttä/normi narinaa.


    Woops:
    Lautapelihäviö on kyllä se klassisin treeni :)
    Meilläkin on muutamat itkut itketty. Pelien osalta oli vaan aika nopeasti tilanne se, että joku lapsi häviää aina, kun pelaajia on enemmän. Nykyisin suurin ongelma on se, että joku käy aina käveltämässä peleistä nappuloita leikkeihinsä ja ne katoavat :(

    VastaaPoista
  8. Tuota ääninäytett
    Ä en kyennyt kuulemaan kun tää tabletti ei suostu sitä avaamaan mutta voin hyvin kuvitella. Tuttua siis :))

    VastaaPoista
  9. Anonyymi:
    Välillä tekee hyvää olla vaan eikä tehdä mitään sen ihmeellisempää. Nautin sellaisesta itsekin :)

    Meillä nuo energiapakkaukset alkavat kiipeillä seinille, jos ei ole tarpeeksi sopivaa "ohjelmaa". Yksi tarvitsee liikuntaa, toinen jotain puuhailtavaa (legot, piirtäminen) ja yhdelle riittää syli ja juttukaveri.


    Siilis:
    Se on kyllä komea karjunta - siinä ei säästellä mitään vaan päästellään ihan täysillä ;)

    VastaaPoista
  10. Olen nauranut vedet silmissä. Tapasi kirjoittaa kurjasta tilanteesta on osuva ja hauska. Toivon teille kiukuttomia päiviä!

    VastaaPoista
  11. Kiitos kiitos ja kiitos(!!!!) tästä vertaistuesta :) minulla 4 ja 7 v tytöt ja osaavat myös harjoituttaa koko perheen pettymyksensietokykyä. Kaikki pitää jakaa just eikä millilleen tasan, ja vaikka olisi kaksi samanlaista (mitä vaan) niin riitaa voi tulla silti! Eli tytöt osaavat samat kuviot kuin pojat (ainakin meillä) loma oli kiva,mutta arkikin maistuu :D viiden viikon kesälomaa odotellessa :) onneks lapset voi sillon laittaa ulos päiväks,vaikka tappelee ne sielläkin :D
    Sanniska

    VastaaPoista
  12. Mä niin ymmärrän ton juhlapyhäangstin. Meillä ne ei ole enää kamalan kamalia, mut jokainen "loma" tai "vapaa" osoittautuu pettymykseksi tavalla tai toisella. Kyl niin oli nuorena asita toisin...

    HUOH!

    VastaaPoista
  13. Mä kirjoitin jo eilen Facebookin statuspäivityksen: "onneksi tämä ns. loma on huomenna ohi".
    Voi sitä huudon, kiljumisen, raivareiden, lasten keskenäisen tappelun määrää... Noppa erityislapsena tarvitsee myös pikkasen enemmän aktiviteettia ja ohjausta, kuin mitä mun lomasuunnitelmissa oli.

    VastaaPoista
  14. Anonyymi:
    Kiitos kommentista ja toivotuksesta :)


    Sanniska:
    Minä välillä sorrun ajattelemaan, että tyttöjen kanssa olisi helpompaa. Ainakin tuttavapiiriin verrattuna tuntuu, että tytöt kehittyvät paljon nopeammin. Samalla lailla ne tunteet saavat lapsen valtaansa sukupuolesta riippumatta. Kai se kuinka nopeasti niitä oppii hallitsemaan on tempperamenttikysymys jota voi kasvatuksella ohjata.

    Kesälomalla jossain vaiheessa ainakin minun hermoni kiristyvät, mutta yleensä suurin osa lomasta menee kuitenkin mukavasti. Juurikin se, että ollaan paljon ulkona auttaa. Jos on uimakelejä niin se on parasta. Lapset lutraavat vedessä ja itse voi katsoa päältä ja uinnin jälkeen on raukeaa porukkaa. Kamalinta on tietenkin surkea lomasää koton yhdistettynä siihen, että kaikki kaverit ovat reissussa :(


    P:
    Meillä kesälomat ovat menneet aika mukavasti. Vähintää kerran lomalla hermo tietenkin kärähtää ja automatkat pitää suunnitella siten, että yli 200km kerralla ei ajeta. Jotain kivaa tekemistä pojilla pitää olla melkein koko ajan. Itse kaipaisin lepoa, valmiita aterioita ja rauhassa lueskelua. Siihen agendaa voi vissiin palata 10 vuoden päästä.

    Oli se aikaa, kun loman suurin stressi oli, että millä sitä ITSEään parhaiten huvittaisi.


    Vera:
    Meillä näiden tavallisten, mutta vilkkaiden (ja osaksi kurittomien) lasten kanssa valitettavan usein huomaan, että he ovat keksineet viihdykkeeksi riitelyn. Onneksi tulee kesä ja energiaa pääsee purkamaan ulos.

    Toivottavasti pystyit edes vähän rentoutumaan pääsiäisenä.

    VastaaPoista
  15. Sain mä sentään luettua Rolling Stonesin elämänkerran =)

    VastaaPoista
  16. Vera:
    Toivottavasti oli hyvä kirja :)

    VastaaPoista
  17. Hauska kirjoitus! Vaikka ymmärrän että se ei vielä sua naurata. Olen lueskellut sun blogia jo pidemmän aikaa ja sarkastinen tyylisi on hauska! Mulla on vanhin jo täysi-ikäinen ja nuoremmat kun taistelevat koko pääsiäispyhät, niin yritän ajatella vaan että pieniä,pieniä murheita. Mut olin kyllä onnellinen kun koulu ja kerho ja arki pelastivat meidät! Mut silti eniten onnea toisi kun esikoinen löytäisi paikkansa maailmassa... Eli tervetuloa pienet murheet voisi ajatella. Lämmöllä, yksi äiti kolmen lapsen.

    VastaaPoista
  18. Anonyymi:
    Kiitos :)
    Kyllä minua usein parin tunnin päästä naurattaa poikien tempaukset. Kunhan omatkin tunteet ehtivät jäähtyä :)

    Mä niin ymmärrän sen, että pienet lapset -> pienet murheet. He ovat tuossa koko ajan silmien alla vahdittavina ja ongelmat ovat luokkaa, että lasta ei saa ajoissa nukkumaan tai lapsi huutaa kurkku suorana. SItten kun lapset kasvavat kohti aikuisuutta uhat kasvavat myös. Miten koulu sujuu? Saako opiskelupaikan? Onko kavereita? löytyykö kumppani ja töitä? Vai ajautuuko lapsi aivan väärille poluille, sortuu päihteisiin ja rikoksiin, tai ei löydä elämälleen mitään kiinnekohtaa ja mikään ei kiinnosta. Laps masentuu, joutuu onnettomuuteen, muuttuu itse väkivaltaiseksi... Apua!

    Yritän aktiivisesti olla ajattelematta sitä, että muutaman vuoden päästä mulla alkaa teini-ikäisten vanhempana olemisen putki. Jos välillä tuntuu että eväät vanhempana ja kasvattajana hupenevat näiden pienten lasten kanssa, en edes uskalla ajatella, että miten menee teini-ikäisten kanssa.

    Toivon kovasti, että esikoisesi löytäisi paikkansa maailmassa ja omani kun sen aika tulee!

    VastaaPoista
  19. Kiitos tästä blogista!Meillä on samanikäiset pojat ja meno on tismalleen samanlaista, myös pääsiäisenä. Kaiholla katselen aina välillä naapurin hiljaisia ja hyvin käyttäytyviä lapsia, joiden äiti tuhahtelee meidän rytmiryhmälle ja meidän aiheuttamalle metelille:)

    -Iitu

    VastaaPoista
  20. -Iitu:
    Kiitos kommentistasi :)
    Mulla on ihan samanlainen fiilis välillä niiiden perheiden vieressä, joiden lapset ovat tasaisia, hiljaisia tai arkoja.

    Nahistelun suhteen kolmas lapsi moninkertaistaa riitelymahdollisuudet verrattuna kahden lapsen perheeseen. Kahden lapsen perheessä on vain yksi riitaisa kombinaatio. Kolmen lapsen perheessä riitavaihtoja "yksi vastaan yksi" on 3 kpl ja "kaksi vastaan yksi" on 2 kpl. Että tuossa on viisinkertainen mahdollisuus riitautua ;)

    VastaaPoista
  21. Mahtava ääninäyte! On se traagista tuo lapsen elämä, kun ei saa sitä possua, minkä haluaa. ;) Mutta erinomainen esimerkki siitä pettymyksen harjoittelusta. Vanhemmille vähän raskaampi harjoitus tietenkin.

    Olen edelleen sitä mieltä, että poikaenergia on erilaista kuin tyttöenergia. Varmasti poikkeuksia suuntaan ja toiseen löytyy, mutta yleistäen uskon näin olevan. Minä olen monesti miettinyt, että minä olen varmasti parempi tyttöjen äiti kuin olisin poikien. Ei me jaksettaisi miehen kanssa keksiä alvariinsa jotain liikunnallista aktiviteettia energian purkamiseen. Mies ei varmasti olisi kovin innostunut pelaamaan palloa tai jääkiekkoa illat pitkät. Saati sitten minä. :o

    Että hatunnosto kaikille äideille, jotka jaksavat puuhata aktiivisten poikiensa kanssa ja kestävät sen kaiken tappelun nujuuttamisen, joka kuuluu asiaan. Onneksi teidän pojat tykkäävät myös askarrella ja on se hyvä, että teillä on pihalla trampoliini. ;)

    VastaaPoista
  22. Leonida:
    Sen olen ainakin huomannut, että pojilla on yleensä kovempi kilpailuvietti kuin tytöillä. Tyttöjen ei tarvitse koko ajan kisata siitä, kun juoksee jonkun matkan nopeammin, sylkäisee pidemmälle tai pissaa pisimpään :) Kilpailuvietti aiheuttaa valitettavasti jatkuvaa kahnausta poikien kesken.

    Nahisteluhässäkkää lisää lasten määrä. Mies jo tiesi kertoa, että esittämäni laskelma on virheellinen, eli riitapukareiden kombinaatiot kaksilapsiseen perheeseen on suuremmat kuin se viisinkertainen (mies ei kiinnitä huomiota siihen, että puhtaat sukat on loppu, mutta virheeni todennäköisyyslaskennassa heti havaitaan :D )

    Sopivassa porukassa pojat sitten viihtyvät pitkään omissa peleissään ja leikeissään ulkona. Sisälle tulee punaposkisia (ja nälkäisiä) söpöläisiä. Eli jos hyvin käy, niin pojat hoitavat liikuntansa itse raittiissa ilmassa :)

    Mutta kyllähän tässä saa venytellä itseään sellaisiin juttuihin, jotka eivät juurikaan itseäni jaksa kiinnostaa. Välillä kun en jaksa venyä, niin silloin tulee annettua lapsille mahdollisuus ehkä liian suureen ruutuaikaan. Vielä toistaiseksi se ei ole juurikaan ollut ongelma, kun noita poikia kuitenkin kiinnostaa monet muut jutut ja vielä heidät saa potkittua ruudun äärestä suht vaivattomasti.

    VastaaPoista
  23. Mä niin RAKASTAN sun blogia! Hyvät naurut :D mutta kolahtaa myös omaan nilkkaan nää kirjoitukset.
    T. kolmen tytötn äiti

    VastaaPoista
  24. Kolmen tytön äiti:
    Kiitos mukavasta palautteestasi :)

    VastaaPoista