25. joulukuuta 2011

Joulun yltäkylläisyyttä

Aattoaamuna on vielä säkkipimeää, on varmaan vielä tosi aikaista. Vierestäni kuuluu ääni: "Äiti, voiko jo nousta?" "Ei kulta, ei ole vielä aamu, mene nukkumaan" vastaan perheemme kovimmalle unikeolle.

...äiti nukahtaa...

Poika seisoo taas vieressäni: "Äiti, mä en pysty nukkumaan".
Uninen äiti: "Miksi et pysty nukkumaan".
Poika: "No kun eilen oli puhetta, että tonttu voisi tuoda yhdet lahjat ennakkoon. Nyt mua jännittää ihan hirveästi, että onko kuusen alla paketteja. Ja jos on paketteja, niin mitä niissä on.

Meidän porukkamme toipui sopivasti joulun viettoon. Ukkiin valitettavasti iski flunssa, joten kotonamme oli suunniteltua vähemmän juhlijoita. Lahjoja piti avata vielä toiset ennakkoon, jotta aikuiset saivat edes jonkinlaisen joulu/ruokarauhan. Kaksi pienempää poikaa pystyivät jännitykseltään syömään vuorokauden aikana pari palaa leipää. Pyöriviä ja jännittyneitä väkkäröitä oli turha edes yrittää istuttaa pöydässä. Kaukana ovat siis ajat, jolloin lapset istuvat kauluspaidoissaan juhlapöydässä tukat suittuna ja kuuntelevat hartaina joululauluja.

Kaukana ovat myös ajat jolloin joulun sanomamme olisi rauha (ja yhdessäoleminen). Joulun sanomamme on kovin kaupallinen. Se on lasten innostusta lahjojen ääressä, loistavia silmät ja riemukkaat kiljahdukset. Se on leikin hurmaa ja uusien lelujen huumaa. Kääntöpuolena on tavaran himo, kitinät pakettien määrästä/saajasta/sisällöstä. Lasten ilo on toki tarttuvaa, mutta tunnen silloin tällöin piston sydämessäni tästä yltäkylläisyydestä.Vähempikin olisi riittänyt.

Yhdessäolo toteutuu, pojat leikkivät porukalla uusilla leluilla -edelleen silmät loistaen. Leikit sujuvat hämmästyttävän sopuisasti. Vanhemmille on luvassa useita tunteja legojen kasausta ja lautapelejä.

Pojat saivat siis todella paljon lahjoja: runsaasti lautapelejä, kirjoja, autorata ja pikkuautoja, vähän vaatteita ja niitä pitkään himoittuja legoja. Suuret kiitokset vielä kaikille perhettämme muistaneille!

Montako eri Legosarjaa on kuvassa?


Entäs äidin oma joulu? Jouluaatto oli täynnä tohinaa ja ruokahommia. Joulupukki muisti minua myös lahjoilla, joista ehdottomasti parhaat ovat lastenhoitolahjat :) 
 
Rauha lasketui jouluyönä, kuuntelin YouTubesta suosikkijoululaulujani. Tässä teillekin vielä muutama makupala.

Tämä saa aina hymyn huulille. Siis suorastaan hekottelemaan ;)


Tänä jouluna tonttulaulujen ja 80-mahtikaman sijasta nämä ovat koskettaneet:






Olen kuunnellut kaikki löytämäni Andrea Bocellin laulamat joululaulut. Yksi suosikeistani on O Holy Night, alla toinen yllätyshyvä tulkinta.



Lapsuuteni joululaulusuosikki on ehdottomasti Katri-Helenan Joulumaa. Alla Katri-Helena esittää sen joulupalloksi pukeutuneena, taustalla ihan kauhea tanssiryhmä ja nänänäänäää-kuoro eikä sovitustakaan pysty kehumaan. Voi Katri-parka, mutta musta tässä on aineksia kulttikamaksi.



Rauhallisia ja tunnelmallisia joulunpyhiä!

7 kommenttia:

  1. Ihana jouluaatto teillà on ollut ja aivan selvàsti mieluisia lahjoja se pukki toi.
    Minà onnistun saamaan lapset syòmàànhyvin juuri lahjojen voim
    alla...Mukavia joulunpyhià uusien lelujen ja pelien parissa :D

    VastaaPoista
  2. Onnellista joulun jatkoa sinulle ja perheellesi myös!

    VastaaPoista
  3. Hyvää joulua! Ja kiitos linkeistä, siirryn tästä you tubeen. Lisää uutta joulu musaa...

    VastaaPoista
  4. Hyvää joulua teille! Meillä joulu kului samankaltaisissa merkeissä.Kolmelta aamuyöllä olisi pitänyt lähteä katsomaan onko tonttu jo käynyt. Edellisvuodesta viisastuneena pukin kanssa oli sovittu treffit jo klo 13. Siinäkin oli jo jännityksestä ärtyneelle pikkuväelle rittävästi... Onneksi uni tuli ajoissa ja pääsin nauttimaan konvehdeista ja dekkarista.

    VastaaPoista
  5. Musta tuntui myös että sitä tavaraa tuli taas ihan älyttömästi. Eikä pienempi oikein edes pystynyt keskittymään mihinkään leluun, avasi vaan aina uuden paketin ja viskasi edellisen jonnekin nurkkaan.

    Äiti täällä mietti, että miten hyvä olisi jos avaisi vaan yhden paketin aattona, ja sitten seuraavina päivinä joka päivä yhden, niin kauan kuin paketteja riittää. Lapset tuskin vaan suostuisi moiseen.

    Eppu sai muuten ton saman Ninjago-paketin synttärilahjaksi, ja sillä on pikkasen leikitty ja temppeliä ja sen lohikäärmettä vaalitaan kuin suurempaakin aarretta. Pikkuveli ei saa edes katsoa niiden suuntaan.

    VastaaPoista
  6. Meidän pojat taisi saada tänä jouluna noin 8 pakettia kumpikin. Siinä siis isovanhemmat, sedät ja tädit sekä me itse. Lahjat oli monipuolisia ja mieluisia, mielestäni ei edes mitään yliampuvaa. Kukaan ei kitissyt jälkeenpäin, että olisi ollut pettynyt. Mut, hei, me ollaankin kiiltokuvaperhe :D Pukki tuli kolmen jälkeen ja vasta sitten syötiin, mikä oli loistava ratkaisu.

    Liikkis oli meidän kohta kuusi vee, joka puurosta mantelin puolilta päivin saatuaan esitti toiveen, että kaikilla olisi hyvä joulu!

    VastaaPoista
  7. Ciacy: Meillä vielä viime vuonna pystyttiin syömään ensin. Pienemmät pojat olisivat tänä vuonna muuten pystyneet odottamaan vähän pidempään, mutta esikoinen oli niin pistoksissa, että tarttuihan se. Olisi muuten kiva lukea teidän joulupöydänherkuista.

    Eloise ja Laura: Mukavaa viimeistä pyhäpäivää teillekin.

    Jasu: Aikaisessa lahjojenjaossa on selvästi hyvät puolensa :) Meillä siinä on vielä muutaman vuoden sellainen riski, että loppupäivä meneekin sitten legokasatessa.

    Vera: Mulle sopisi myös hyvin sellainen, että vaikka 2 lahjaa per päivä. Mutta pojille tuskin. Tuolla tavalla jokaisella lahjalla voisi leikkiä ihan samantien.

    Meillä on tulitemppeli vielä kasaamatta. Pojat saivat sen yhteiseksi. Saas nähdä miten pienin pääsee leikkiin mukaan. Isommilla on vielä hyvin muistissa, että kuopus hajoitti todella ison (ja hankalan kasattavan) Atlantiksen portin. Mä todella toivon, että sitä vaalitaan meilläkin :)

    Mirka: Meillä pieni ikäero teettää sen, että pojat haluavat samoja asioita. Pakettien kohdalla tulee natinaa, että mä olisin halunnut juuri nuo legot. Tai miksi mä sain tän värisen auton. Teillä ei "ketjuuntuminen" varmaan mene siihen, että 3v:llä on oltava legot ja lautapelit kuten 7v:llä.

    Ei meilläkään kukaan todellakaan jäänyt lahjasaaliista pettyneeksi. Mutta avatessa piti välillä marista. Ihan varmaan vaan huonohermoisen äidin kiusaksi :)

    Liikkis tuo teidän isoveli.

    Ehkä te sitten olettekin se kiiltokuvaperhe :)

    VastaaPoista