Olen sovitellut lähemmäs 11kk yhteen työelämää ja lapsiperheen elämää. Kolmen alle kouluikäisen kanssa soviteltavaa on riittänyt. Monet sanovat, että odotas vaan nainen, et ole vielä kokenut mitään, koska lapsesi eivät harrasta. En tiedä, miten tähän vielä sovittaisin harrastuksetkin?
Syksy töissä meni sinänsä sujuvasti. Tammikuussa alkoi poikien päiväkodin vuoden kestävä remontti. Päiväkodin toiminnat jaettiin 3 eri paikkaan huonohkojen yhteyksien päähän. Esikoisella oli yhdeltä päiväkodilta bussikuljetus esikouluun ja pienemmät ovat väliaikaisrakennuksessa vajaan 3km päässä.
Perheessämme on vain yksi auto. Julkiset yhteydet töihin ovat raskaat (bussi, metro, juna ja 1,5km kävelyä). Työpaikkalleni vie Suomen ruuhkaisimmat kilometrit. Matka-aika autolla vaihtelee 30 minuutista 90, ja viisi minuuttia myöhäisempi startti voi lisätä matka-aikaa 20 minuuttia. Onneksi voin tehdä lyhennettyä työviikkoa ja vältellä ruuhkia.
Perheessämme on vain yksi auto. Julkiset yhteydet töihin ovat raskaat (bussi, metro, juna ja 1,5km kävelyä). Työpaikkalleni vie Suomen ruuhkaisimmat kilometrit. Matka-aika autolla vaihtelee 30 minuutista 90, ja viisi minuuttia myöhäisempi startti voi lisätä matka-aikaa 20 minuuttia. Onneksi voin tehdä lyhennettyä työviikkoa ja vältellä ruuhkia.
Kevään mittaan olen valitellut miehelleni, että en enää meinaa jaksaa. Alkuun mies kummasteli asiaa. Töissä ei ole ollut mitenkään erityisen rankkaa, työaika on usein joustava (ajoittaiset rästit hoituu illalla/viikonloppuna kotoa), mahdollisuus etätöihin hyvä ja lapsetkin ovat olleet kevään varsin terveitä. Mikä meinaa katkaista kamelin selän? Se on tämä logistiikka!
Kuva lainattu www.maapallo.fi
Koko ajan pitää olla kyttäämässä kelloa ja katsomassa, että ehdin ajoissa matkaan. Pahimman päivän aikana saattaa olla 5 aikakriittistä lähtöä. Se on minulle liikaa! Minua hermostuttaa lähdöt. Onko kaikki tavarat mukana? Vieläkö ehdin? Kuka soittaa kännykkään just nyt? Onko taas kolari tiellä? Pitääkö lasten taas p* vitkutella? Siirtymätilanteet ovat vaikeita myös pojille ja nopeaa tai sujuvaa homma on harvoin, hermoille käyvää lähes päivittäin.
Jotta minun ei sitten myöhemmin tarvitse kehuskella tuoreemmille äideille, että minulla työn ja perheen yhdistäminen oli ihan helppoa, tässä muistiin päiväaikataulu.
Jotta minun ei sitten myöhemmin tarvitse kehuskella tuoreemmille äideille, että minulla työn ja perheen yhdistäminen oli ihan helppoa, tässä muistiin päiväaikataulu.
Toimistopäivä:
07:00 suihku ja aamutoimia
07:20-07:30 lapsille vaatteet päälle ja reput mukaan
07:40 matkaan
07:50 esikoinen päiväkodille
07:50-08:00 ajomatka pienempien poikien päiväkodille
08:00-08:10 pienemmät pojat omalle päiväkodilleen
08:10-08:20 ajo kotiin
08:20-08:45 aamupala, meikkaus
08:45-9:15 ajo töihin
09:15-15:45 töissä
15:45-16:20 ajo päiväkodille
16:20-16:35 pienemmät lapset päiväkodista
16:35-16:45 ajo esikoisen päiväkodille
16:45-16:50 esikoinen kyytiin
16:50-17:00 matka kotiin
17:00-18:00 välipalaa ja oleilua poikien kanssa, isi kotiin 17:40
18:00-18:30 pojat katsovat televisiota, minä kokkaan
18:30-19:30 syödään koko perhe yhdessä
19:30-20:30 leikkiä, askartelua ym.
20:30-21:00 iltatoimia
21:00-21:30 tai 22:00 nukuttelua
22:00 kotitöitä ja kuuluisaa omaa aikaa
Etäpäivät ovat kevyempiä -ainakin periaatteessa. Tunnin verran säästyy matkasta ja etäpäivinä ei tarvitse laittautua (eikä edes pestä hiuksia). Noina päivinä pääsen hakemaan lapsia aikaisemmin. Etäpäivät saattavat muuttua raskaiksi, koska niihin kasaantuu hoidettavia asioita ja ne ovat melkein ainoita mahdollisuuksia tehdä lasten kanssa jotain kivaa hoitopäivän jälkeen. Etäpäivä voi näyttää vaikka tältä (erään maanantain tapahtumat).
06:00 herätys
06:00-06:30 pikaiset aamutoimet
06:30 lapsille ulkovaattet päälle ja autoon
06:40 matkaan
06:40-06:55 mies metrolle ja työmatkalle, esikoinen päiväkotiin
06:55-07:10 keskimmäinen ja kuopus toiseen päiväkotiin
07:10-07:20 takaisin kotiin
07:20 työpäivä etätöissä alkaa, onneksi normipäivä, oikeastaan helppo
13:00-13:30 lounas kera webbisurffailun
13:30-14:15 töitä
14:15-14:55 esikoisen haku päiväkodista ja vienti fysiojumppaan
15:00-15:30 pikaiset ruokaostokset
15:30-15:55 ruokaostosten vienti kotiin ja esikoisen haku
16:00-16:20 päiväkodista pienemmät pojat
16:20-17:15 ajo mummolaan, matkalta valmista ruokaa mukaan
17:15-19: 45 mummolassa
19:45-20:15 ajo kotiin
20:15-21:15 iltatoimia ja nukuttelua
21:30 äiti kaatuu sänkyyn
Harrastusten suhteen linjaksi olen ajatellut: lapsi saa aloittaa harrastamisen, kun pystyy omatoimisesti ja kiukuttelematta siirtymään autoon reppunsa kanssa. Tai vielä parempaa: menemään omatoimisesti harrastukseensa :)
t: vanha ja väsynyt nainen
Voin sanoa ihan suoraan, että en kadehdi!
VastaaPoistaOon nyt viim.5v ollut taas ihan vaan kotona ja ihailen aina äitejä, jotka sovittaa työn, lapset, harrastukset yms. yhteen.
Joskus tietenkin kaipaan aikuiskontakteja, joita täällä korvessa aika harvakseltaan, mutta ei taitais tää sirkus pyöriä, jos töihin "joutuisin".
Meillä väki vähenee syksyllä, teinit lähtee opiskelemaan, mutta jää vielä nämä neljä, joista kahdella 4xviikossa harrastukset 35km päässä, Nooan ja Niilon kerho vielä aamupäivällä harrastuspäivänä myös 35km, eli parhaina päivinä ajellaan n.200km, tosin sen 35kmmatkan ajan nopeammin kun sinulla menee ruuhkissa:(
Saa sanoa olevansa väsynyt, mutta tsemppiä sinne joka tapauksessa<3
Vatsaa alkoi särkeä kun luin ton. Niin tutulta se kuulosti. Ja mä sentään kävin työtöissä vain 7 kk ja lapsia vasta 2.
VastaaPoistaNyt kun olen kotona, mutta pyöritän harrastusrumbaa, niin mietin miten kummassa työssäkäyvät harrastuttaa lapsensa. Mekin asutaan sellaisessa paikassa et aika lailla pakko kuskata suurin osa treeneistä.
Yritä jaksaa! Ja jos et jaksa, niin romahda, jää kotiin, hanki uusi vauva jonka jälkeen kriisiperhetyö kuulostaa tosi hauskalta ja helpolta ;)
Kyllähän olen miettinyt välillä, että onko järkeä käydä töissä. Toistaiseksi vaaka kallistuu töiden puolelle -nippa nappa.
VastaaPoistaLogistiikan kannalta asuntomme sijainti on ihan väärä. Tämä menee tällaisella ajattelulla, että tilanne on väliaikainen. Ajatus, että kulkisin näin vaikka 5 vuotta tuntuu sietämättömältä.
Toivottavasti pojat pääsevät joululta takaisin omaan päiväkotiin, joka on onneksi lyhyen kävelymatkan päässä. Se helpottaa, koska mies voi viedä pojat kävellen ja minä pääsen lähtemään 06:50 matkaan. Epätoivoissani ajattelin jo siirtää pojat toiseen päiväkotiin. Homma tyssäsi siihen, kun minulle kerrottiin sen toimivan seuraavan lukuvuoden väliaikaistiloissa remontin takia.
Hurjan kuulloista ja jotenkin kauhean tuttua!
VastaaPoistaSitä mietin voisitko laittaa aamulla itsesi kuntoon lasten kanssa samaan aikaan jolloin säästäisit aamulla aikaa ja pääsisit töistä aikaisemmin?
Voimia voimia! Tää on niin tätä!
Elisa: Kiitos ehdotuksestasi. Kahdeksan maissa töihin meno ei toimi, kun ruuhka on pahimmillaan, jolloin tuohon aikaan matkaan menee se tunti ja suurin osa pitää körötellä 20km/h. Olen perillä max.10min aikaisemmin kuin myöhemmin lähtemällä. Ennen tätä kuljetusrumbaa lähdin välillä 06:50 töihin. Mutta nyt sekään ei oikein toimi, koska lasten täytyisi herätä todella aikaisin ja odotella päiväkodin aukeamista ulkona (päiväkoti on auki normaalia suppeammin, koska henkilökuntaa pitää riittää 3 eri paikkaan).
VastaaPoistaJuuri tuon rumban takia minä tein ratkaisun ja jäin kotiin. Irtisanoin itseni päiväkodista ja ryhdyin perhepäivähoitajaksi. Ei kestänyt kantti alkaa rumbaan ja sitten työkseen hoitaa niitä rumbaa tanssivia. Nyt teen vain toista :)
VastaaPoistaTaloudellisesti emme vielä menetä mitään koska jää työmatkakuluni ja päivähoitomaksut pois. Ja toisaalta se raha oli tässä tilanteessa sivuseikka kun mietimme lasten hyvinvointia.
Ei kyllä ole herkkua tilanteenne, tsemppiä ja toivottavasti helpottaa kun päiväkodin remppa valmistuu!
Mä oon niin miettinyt tätä samaa asiaa tässä viimeisen puoli vuotta. Ja meidän lapset ei ole edes päiväkodissa. Lapsien kuskaaminen, kellon kyttääminen, hoidettavien kotitöiden ja asioiden pakkautuminen välille vapaapäiville on vaan NIIIIIN tätä.
VastaaPoistaMä olen opiskellut ja tehnyt töitä. Meillä mun äiti on hoitanut lapsia ja jos mies on vapaalla niin hän. Mutta meillä MÄ hoidan kuitenkin aina kaikki valmistelut, jos MÄ menen töihin tai opiskelemaan tai lähden minne vaan. Oma vika sinäällään varmaan myös, kun en ole tajunnut tästä asiasta puhua miehen kanssa. Mutta. Missä hiton välissä mä ehtisin vielä jotain järkevää aivotyöskentelyä tekemään, kun on koko ajan kiire johonkin.
Kiire herätä, kiire nukkumaan, kiire töihin/opiskelemaan, kiire töissä/opinnoissa, kiire kotiin, kiire kauppaan, kiire iltapalalle ja pesulle, kiire saada lapset nukkumaan, että ehtii KIIREISESTI hetken istua sohvalla tai roikkua netissä ennen kuin kiireisesti siirtyy nukkumaan aloittaakseen taas saman uudestaan aamulla.
En voi sanoa kun että tsemppiä.
Me käytiin pari viikkoa sitten neuvolassa ja täyteltiin jotain lappuja miehen kanssa yhdessä, jossa kysyttiin mm. käytämmekö aikaa tarpeeksi lasten kanssa olemiseen, onko perheen ja työn yhteensovittaminen sujunut hyvin.
Totesimme molemmat yhteenääneen, ettei me tehdä mitään muuta kun töitä ja olla lasten kanssa. Voin siis vain myötäelää sun tuntemuksien kanssa, tässä samassa suossa seisotaan. Toivon tosiaan, että tää hullu rumba jossain vaiheessa helpottaa. Samaa toivon teille!
Kiireetöntä Juhannusta siis!
alkoi kyllà ahistaa ja hengàstyttàà. joo olipas mun kommentista paljon apua! No hoitasivat nyt sen rempan niin helpottaisi vàhàsen :/
VastaaPoistaKuulostaapa aika hurjalta ja täälläkin kyllä aika tutulta, valitettavasti! Pitäisi itsekin varmaan joskus oikein kirjata ylös päivän aikataulu, taitaisin itsekin yllättyä.. Viime vuonna veimme myös lapsia kolmeen eri paikkaan, nyt onneksi enää kahteen..Meille kaksi autoa on elinehto, täällä maalla kun asumme. Ajoin kolarin edellisvuonna ja auto meni lunastuskuntoon ja uusi oli PAKKO hankkia ihan heti samalla viikolla, puolen viikkoa suharoin taksilla:) Meillä tuon rumban lisäksi lapset harrastavat vielä noin 10 kertaa viikossa, niin että joudutaan heitä noin 15km matka kuskaamaan..ja tietystikään ei harkat ole koskaan samaan aikaan:) Logistiikkaa kaikki kyllä vatii, olen miehelleni sanonutkin monesti, että CV:seen pitää seuraavaksi laittaa logistiikan erikoistutkinto:)
VastaaPoistaRauhallista ja toivottavasti aurinkoista Juhannusta!
Tuo harrastusrumba kyllä saa jo etukäteen kylmän hien otsalleni.
VastaaPoistaMeidän pojat haluavat pelaamaan jalkapalloa, toivottavasti riittää kerta viikossa ala-asteen jumppasalissa. Siihen voisin vielä taipua.
Meilläkin toinen auto korjaisi tilannetta paljon. Periaatteessa se olisi ollut mahdollisuuksien rajoissakin. Liiallinen kustannuslaskeskelu esti hankintaa. Perheemme tarvitsisi tila-auton (7 henk) käytettynä. Ei ollut hääppöiset markkinat enkä halunnut ryhtyä siihen, että otetaan mikä vaan kauppakassi 1-3 vuodeksi ja sitten taas vaihdetaan. Vuoden järkevää liisingiäkään ei löytynyt.
Ja nyt ei anna luonto periksi kauppakassille, kun olemme jo yli puolet sinnitelleet. Voihan tässä käydä niin, että kun syyssateet alkaa, taivun autokaupoille.
Mä en kyllä yhtään osaa lohduttaa, kun itse tarvon samassa suossa. Sillä erotuksella tosin, että pojat on yhdessä ja samassa paikassa molemmat vielä vuoden ja mun työmatka on ruuhkaa vastaan ja siis noin 20 minuuttia. Mulla taasen nuo työtunnin on välillä tapissaan johtuen päivystyksistä, jotka tulle normityön päälle. Ja miehen työmatkakuviot siihen päälle. Ahdistun aina välillä, mutta jotenkin enimmäkeen on ollut kuitenkin aika hyvä fiilis. Se taasen johtuu vain ja ainoastaan siitä, että rakastan työtäni, enkä voisi kuvitella muuta tekeväni. Kummasti on apua sellaisesta ;) Auttaa myös se, että minusta meidän pojat on kaikenkaikkiaan aika onnellisen oloisia lapsia, jotka on yleensä aina tyytyväisiä. Jos ne jotenkin oireilisivat, olisi tilanne toinen!
VastaaPoistaVoisitko kuvitella ryhtyväsi a)uuteen työhön, b)opiskeluun, c)johonkin muuhun, mihin? Ajattelin vain, että teitä ja erityisesti sua voisi auttaa ihan totaalinen elämän muutos, joku Ihan Uusi Juttu. Joku sellainen "heittäytyminen". En osaa tarkemmin sanoa, mitä tarkoitan, mutta hope you get the point. Voimia!!!
Tekstisi kuljetti minua ajassa taaksepäin noin 8-vuoden taakse, jolloin lapseni olivat 5- ja 6-v... Olin juuri eronnut, työvuoroni alkoivat aikaisimmillan 6:30, heräsin ennen viittä käyttämään koiran ulkona, lapset kuudeksi tarhaan ja siitä siskolta lainatulla autonrämällä (jonka hain edellisenä iltana aina lainaksi, omaa ei sillä hetkellä ollut ja bussilla ei olisi ehtinyt päiväkodin aukioloaikojen puitteissa) töihin...Onneksi aamut eivät olleet joka päivä noin aikaisia eikä tuohon kellon aikaan tarvinnut vielä ajella ruuhkassa. en tiedä, lohduttaako tämä yhtään, mutta hengissä selvisin, vaikka välillä koville ottikin. Vaihdoin lopulta lähemmäs töihin, ihan kävelymatkan päähän, se helpotti isosti aamuisia aikatauluja. Ja tulipa päivä vastaan, että mukaani ei enää kukaan lähtenytkään, "jouduin" lähtemään ihan yksin töihin, kun nuorimmaiseni aloitti koulutaipaleen... se tuntui aluksi aivan oudolta ja kirpaisevaltakin. Saat täältä lämpimän ajatuksen, tunnet varmaan ihan konkreettisestikin eläväsi ruuhkavuosia.
VastaaPoistaKiitos teille kaikille kannustuksesta. On nämä varsinaiset ruuhkavuodet -tai logistiikkavuodet.
VastaaPoistaMirka: ymmärrän pointtisi. Ei minulla ole mitään suurempaa paloa näihin nykyisiin hommiin (vaikka ovat olleet paranemaan päin). Jos työteosta saisi enemmän tyydytystä se auttaisi sietämään tilannetta.
Toisaalta pelkällä "työ tyytyväisyydellä" ei logistiikkaongelmaa vielä ratkaista. Aika paljon tulee mietittyä, että pitäisikö muuttaa lähemmäksi nykyistä työpaikkaa. Tai sitten yrittää etsiä työpaikka lähempää kotia. On vaan ajatuksen vähän vähissä, että mistä sen uuden duunin löytäisin ja mitä haluaisin tehdä.
Tämä muuttopähkäily antaa ihan erilaista perspektiiviä julkisen keskustelun seuraamiseen työssäkäynti alueesta ja työn perässä muuttamisesta. Ja hei mähän tässä vaan pähkäilen, että muutanko viereiseen kaupunkiin 20-30km päähän enkä satojen kilsojen päähän.
Voi hurja, mitä rumbaa teillä on! Olet kyllä kertonut tuosta ennenkin, mutta nyt, kun näki oikein aikataulut, kuvio kirkastui tosissaan.
VastaaPoistaJa minä kun talvella sadattelin, kun jouduin bussilla kulkemaan melkein ovelta ovelle 35 minuuttia, ilman vaihtoja, kun autolla menisi vain 15 minuuttia... Ensi talvena lupaan pitää pienempää suuta. : )
Ala vaan kypsytellä sitä, mitä haluat tehdä isona. Eikä sitä koskaan tiedä, miten siellä työpaikallakin käy, että kannattaako muuttaa lähemmäs töitä. Mutta tuo päiväkotiremppa on kyllä se tosi kökkö juttu. Toivottavasti saavat valmiiksi ennen kuin saat hermoromahduksen.
Huomiseen!