Kotikasvatuksen hedelmiä juhannuksena

Anoppilassa vietetään joka kesä juhannusjuhlia sukulaisten kesken. Anoppi jaksaa vuodesta toiseen järjestää oikeat juhannuspidot. Meidän pojat odottivat juhlia ja mummilaan menoa jo aattoaamusta saakka. Tiedätte varmaan, minkälaista on laittaa lounasta ja pakata tavaroita, kun kolme lähtöä malttamattomina odottavaa nassikkaa pyörii jaloissa hokien tauotta "Joko mennään?" Päätäni hieman kiristäneestä vanteesta huolimatta pääsimme ongelmitta perille.

Ohjelmana oli aluksi anopin herkkupöytä ja musiikkia. Mieheni kummisetä soitti alttoviulullaan Belmannia ja hänen poikansa jatkoi irkkumusalla ja mieheni tädin puoliso vetäisi parit biisit trumpetillaan. Musiikki toi pojille toivottua vaihtelua ja pojista oli kiva päästä katselemaan soittimia ja soittajia ihan vierestä. Itse sain tarvittavan henkäisy- ja ruokatauon. Aikuisten juhliin kyllästyneet pojat keksivät itselleen kaikenlaista *ei-niin-sopivaa* viihdettä kuten spontaani fudisturnaus sisätiloissa. Eikä ulkonakaan voinut vapaasti telmiä, koska piha oli täynnä autoja ja grillit kuumina.

Ruokapöytäkäyttäytyminen sujui aluksi aika mukavasti pojilta. Mutta tulihan se vannetta pään ympärille tiukasti kiristävä antikliimaksikin sieltä: kuopus ja keskimmäinen tekivät retken kahvipöytään ja kaapivat kakkua sormellaan. Minä havahduin tähän viereisestä huoneesta vasta sitten, kun kuulin kovaäänistä ihmettelyä, että ei kai lapset saa koskea kakkuun käsin? No, ei tietenkään saa! Vahinko oli jo tapahtunut, eikä muuta ollut tehtävissä kuin poistaa jälkikasvu toiseen huoneeseen nuhdesaarnan kera.

Ruuan jälkeen tuli se pojille mieluisin ohjelmanumero - juhannuskokko. Varsinaisen kokon jälkeen pojat saivat kantaa risuja kokon loppuun palamaan. Appiukko ehtikin jo harmitella, ettei päässyt traktorilla siirtämään risuja. Ei siihen hommaan traktoria tarvittu, kolme innokasta ja kaksi vahtia riitti :)

Ennen puolta yötä kävimme vielä sukulaisen mökillä ihailemassa maisemia korkealta kalliolta.

Seuraava aamu alkoi myöhään ja päivärytmi hupsahti sekaisin. Kivaa tekemistä oli liikaa ja edellisen illan valvominen väsytti vielä lapsia. Päiväunille ei malttanut käydä kukaan ja ruokakin tuli liian myöhään. Tilanne alkoi muistuttaa eläinlauman kaitsemista, jossa kukaan ei osaa noudattaa ohjeita ja konfliktit ratkotaan hampain/nyrkein. Tietysti sillä erotuksella, että esikoinen osaa vastata kaikkeen nenäkkäästi. Vanne oli erittäin kireällä. Siinä vaiheessa, kun keskimmäinen raapi esikoista kasvoista ja melkein osui silmään, tämän rouvan hermosi katkesi. Naama karjumisesta punaisena siirsin jälkikasvuni autoon ja kotiin. Että sellainen juhannuspäivä.

Tänään on puitu aika rutkasti juhannusreissua. Pojat itsekin tietävät, että homma meni pieleen. Rangaistukset on sovittu esikoiselle ja keskimmäiselle, ja nyt ne vaan on lusittava.

Muistioksi ensi vuotta varten:
-Kerro juhlista vasta vähän ennen lounasta/lähtöä
-Pakkaa tavarat poikien nukkuessa ja vie suoraan autoon
-Kertaa käytössäännöt tsiljoonaan kertaan
-Pätkäise ateria kahteen osaan. Kun pojat ovat syöneet pääruuan he voivat katsoa DVDtä tai pelata tietokoneella tai leikkiä pihalla
-Ota mukaan tietokone ja DVDeitä ja omaa jälkkäriä pojille
-Kun DVD on katsottu, anna pojille oma jälkiruoka
-Laita kännykkä soimaan 2,5 tunnin välein ja anna lapsille ruokaa/välipalaa
-Paina pojille paidat "Jos hölmöilen, niin komenna minua"
-Hanki resepti rauhoittavia lääkkeitä varten (siis itselleni) ;) 
-Harkitse sitä, että kotiin ajetaan yöllä