Italiasera: Kirjallisuus

Ciacy, joka asuu perheensä kanssa Italiassa, pyörittää blogissansa kuukausittain Italiaseraa, jossa on vaihtuva Italiaa käsittelevä aihe. Tänään aiheena on kirjallisuus. Oma kiinnostukseni Italiaan on vähän pinnallisempaa sorttia, nimittäin matkailullista. Rakastan taidetta ja vanhaa arkkitehtuuria, joten Rooman, Firenzen ja Venetsian vetovoima on vastustamaton. Lisäksi rakastan kimmeltävää merta, kauniita maisemia ja ruokaa -ja Italiahan tuota kaikkea.

Mutta kirjallisuuteen... Kerron teille yhdestä lempparikirjastani: Axel Munthe - Huvila meren rannalla. Munthe eli 1857-1949 ja Huvila meren rannalla kertoo Axelin elämästä, etenkin Caprilla ja San Michelle huvilan rakentamisesta sinne.

No, miksi minua kiinnostaa ruotsalaisen ajat sitten kuopatun ukon elämä? Siksi, että Axel on kuin Capri parhaimmillaan: huikaiseva ja säkenöivä. Hän ollut aikansa kosmopoliitti ja älykkö. Viittä kieltä sujuvasti puhuva lääkäri. Älyn lisäksi Axelilla oli myös sydän paikallaan ja hän teki uransa aikana varsin paljon työtä ilmaiseksi. Axel on myös ihminen, joka janoaa kauneutta ja taidetta ympärilleen ja uskon että juuri siksi hän rakastuu Caprin korkeisiin kallioihin, hohtavaan mereen ja ylikulkeviin muuttolintuparviin. Varsin humaanina Axel haluaa suojella myös eläimiä ja etenkin Caprilla lepääviä muuttolintuja.

Tarkkanäköinen Axel kuvailee aikansa ihmisiä ja ilmiöitä välillä varsin pisteliäästikin, mutta pohjavireeltään kirja on lempeä. Kirja on toki kuvaus myös Axelin elinajan Euroopasta ja kuinka ihmisiä riepottelee vastoinkäymiset kulkutaudeista sotaan. Mutta kirja on ennenkaikkea ylistys Caprin kauneudelle.

Kirjan aloittaminen vaati minulta hiukan syventymistä, koska teksti on vanhahtavaa. Aluksi se tuntui raskaalta, mutta nopeasti solahdin tekstiin sisään ja aloin elää mukana Axelin jännittävää elämää. En tiedä olisiko mahdollisesti tuoreempi käännös saatavilla. Omani olen ostanut kirpparilta 20 pennillä ja kaupanpäällisenä tulin kellarin ummehtunut haju.

Kirja on vetänyt minut Caprille. San Michelle huvilassa voi vierailla (se kuuluu Ruotsille). Näkymät ovat edelleen lumoavat, Capri on kaunis. Mutta jokainen tietää, miten käy pahaiselle pikkukylälle, kun 15 minuutin välein lautat kuljettavat laumoittain turisteja paikalle ja jokaiseen mahdottomalta näyttävään rakennuspaikkaan nousee hotelli tai trattoria. Mieleni tekee silti vielä palata Caprille, keväällä silloin, kun Afrikasta palaavat muuttolinnut tulevat taivaan täyttävinä parvina Caprille lepäämään jatkaakseen matkaansa kohti pohjoista ja sohjoista.

Minulle Amalfin rannikon kauneus teki Capria suuremman vaikutuksen. Istuskelimme miehen kanssa Sorrennon ulkopuolella näköalapaikalla kahdestaan. Ympärillä oli niin kaunista. Ei ollut kiire mihinkään. Niinpä otimme kirjat ja suklaat esiin :) Se oli eräs elämäni nautinnollisimpia lukuhetkiä.

Ja sitten vielä matkailuvinkkejä:
-Valmismatkoja on useilla matkatoimistoille Sorrentoon, Ischiaan (kylpyläsaari) ja jopa Caprille
-Omatoimimatkailija voi lentää Napoliin tai Roomaan
-Roomasta pääsee junalla Napoliin ja Sorrentoon. Tai vuokra-autolla.
-Parhaiten alueesta nauttii erittäin vilkkaan turistisesongin (heinä-elo) ulkopuolella. Itse oli reissussa lokakuun puolivälissä.
-Helpoiten Amalfin rannikolla liikkuu vuokra-autolla.
-Caprille pääsee nopeasti lautalla
-Kannattaa myös vierailla Pompeijissa
-Ei ole varsinainen rantakohde

Kuva lainattu http://www.capri.net/

 

 Sorrento

Kartta lainattu

http://goitaly.about.com/library/bl_amalfi_coast_maps.htm