Arki ahdistaa

Upean kesän jälkeen arki tökkii. Lapset haluaisivat mielummin retkelle kuin päiväkotiin. Kuopuksen pitäisi myös totutella päiväkotielämään. Turvana on onneksi isoveli samassa ryhmässä. Tottutelua haittaa se, että keskimmäinen alkaa itkemään, kun äiti lähtee. Siis hän jolla mennessä jalat sutivat tyhjää, kun on niin kiire leikkimään kavereiden kanssa. Radikaali poikkeama jäämisrutiiniin sotkee hänen ajatuksensa täysin. Rutiinit ovat sekaisin kotonakin, aamulla väsyttää ja yöllä ei. Viikon ruokalistoja ei tee kukaan ja jääkaapissa on mitä sattuu. *huoh*.

No mitä tekee perheen äiti? Haaveilee, haahuilee, askartelee ja ompelee. Jännittää syksyä ja töihinpaluuta. Suree sitä, että yhteinen aika lasten kanssa vähenee. Haluaisi sittenkin vielä hetken pitää kuopusta kotona omana vauvanaan. Ei siivoa, ei pyykkää, ei edes läpikäy syysvaatteita eikä jaksa ajatellakaan talvikamppeita. On sisäistänyt sen, että töihin ei voi mennä 10 vuotta vanhoissa verkkareissa, mutta ei toimi.

Taidan heittäytyä esikoisen seuraksi lattialle vikisemään, että mä en halua, että kesä ja loma loppuu. Haluan että ne kestävät ikuisesti. Kai se tälläistä on aina onnistuneen loman jälkeen? Olen jo unohtanut, minkälaista on palata arkeen rysäyksellä. Tämä on neljäs kotikesä putkeen ja aikaisemmin paluu arkeen on käynyt hitaammalla temmolla.

Sitten haahuilun tuloksia: Kuopuksellekin syntyi paita työkonekankaasta. Vielä on keskimmäinen ilman työkonepaitaansa, enää ei huvittaisi tehdä kolmatta samanlaista. Ekasta metristä ylijäänyt suiro päätyi pipoksi, riitti vielä juuri ja juuri kaksinkertaiseksi.

Äidin pieni päiväkotipoika

Pipo piristää kuopuksen uutta syyshaalaria. Haalarin valintaan oli niin arkinen syy kuin, että se oli ainoa sopivaa kokoa alessa jäljellä oleva. Heräsin myöhään siihen, että kuopuksen keväinen haalari tuskin menee koko syksyä, kaksiosaisen pitäisi mahtua. Nyt kun olen katsellut haalaria pidempään, niin tykkään siitä. Siihen on kiva yhdistää limeä ja vaalean sinistä pipoa ja rukkasta, joita meillä pitäisi olla (jos nyt jaksaisin käydä läpi vaatteet). Minä tykkään edelleenkin Reimatecistä ja meillä ne ovat kestäneet lähes poikkeuksetta vähintään kaksi lasta.

Sitten tein parit pullokortit :) Mikäs on mukavampi lahja tai tuliainen kuin pullo kuohuvaa oli se sitten kuohuviiniä, cavaa, sektiä tai shampanjaa. Nyt on pari korttia varastossa. Pitäisi hankkia riittävän isoja tageja suoraan leimattavaksi.

Vähän valoa tähän hetkelliseen ahdistukseen tuo se, että olen menossa askartelutapahtumaan ja vielä "jälkilöylyihinkin" ompeluseuraan lauantaina. Ihanaa!!

Ennen äidin omaa laatuaikaa pitäisi käyttää kepposet Linnanmäellä. Juuri kun olen Puuhamaasta toennut. Oli hyvä reissu ja koko päivä kului. Eikä kaikkea ehditty kokeilemaankaan. Pojat tykkäsivät sähköautoista, pallokanuunoista ja tietenkin vesipuistosta. Kivasti oli pienimmällekin tekemistä. Ei ollut liikaa ihmisiäkään. Tykkäsimme myös leikkipuistoalueesta, vaikka olihan siellä metsikössä sen näköistä kiipeilytelinettä, että joku on ne 80-luvulla sinne heittänyt ja unohtanut niiden olemassa olon. Oli kyllä raskas päivä. Ensin varustimme pojat matkaan eväiden kera, melkein tunnin automatka, sitten syötät, juotat, pissatat, vahdit, leikität ja lopuksi vielä uitat tunteja ja ajat kotiin. Sen verran lopussa herpaantui ote, että keskimmäinen karkasi ja juoksi parkkipaikalla spurttiharjoituksia juuri kun lähtöliikenne oli vilkasta. Taas selvisimme säikähdyksellä.

Keskimmäinen oli jo uimalasit

päässä kotipihalla :)