Turun saaristossa

Juhlakuukauteni piti päättyä heinäkuun lopulla olleisiin synttärijuhliini. Sen jälkeen minun oli tarkoituksena vain levätä. Ystäväni Leena teki minulle sellaisen tarjouksen, joka sai unohtamaan suunnitelmani lepäämisestä. Pääsisin Leenan kanssa hänen serkulleen Turun saaristoon.

Leenan serkku, joka on ammatiltaan taiteilija, asuu Iniön saaristossa vakituisesti. Ei tietenkään sillä saarella, jolla on melkein parisataa vakiasukasta ja palveluita vaan paljon pienemmällä saarella. Serkun kotisaarella ei ole mitään palveluita, niiden äärelle siirrytään joko yhteysaluksella tai omalla veneellä. Serkku ei ole syntyperäisiä saaristolaisia, hän on muuttanut sinne aikuisena. 

Leena on läheinen serkkunsa kanssa ja päädyimme kerran samaan aikaan Leenalle yökylään ja parantamaan maailmaa iltapalapöytään yhdessä. Minusta Leenan serkku on aivan ihana nainen, jolla on mielenkiintoinen ja täysin erilainen elämä kuin minulle. Siitä lähtien olen Leenalle sanonut, että jos joskus hänelle tulee mahdollisuus ottaa kaveri mukaan reissulle serkun luokse, olen erittäin vapaaehtoinen. Leena soitti ja kertoi, että serkkulikka on taideprojektissa ja me voisimme mennä hänen kotiinsa kissavahdeiksi. Olemme toki molemmat allergisia kissoille, mutta kyllähän sitä aina muutaman yön kestää hyvällä allergialääkityksellä :) Äkkiä oli reissu sovittuna.

Tavoitteena oli tukea mahdollisimman montaa kyläkauppaa vähintään jäätelö-, pulla- tai karkkiostoksella

Leenan serkku suunnitteli meille liikkumiset aikatauluineen, mikä oli hyvä. Emme olisi mitenkään muuten osanneet varata riittävästi jonotusaikaa yhteysaluksiin. Aura niminen lautta Kustavin ja Iniön välillä oli erittäin ruuhkainen. Meidän oli tavoitteena olla jonossa tuntia ennen, mutta myöhästyimme siitä vajaan vartin. Olimme aivan viimeisten joukossa, jotka mahtuivat auton kanssa kyytiin. Ensimmäinen lauttamatka oli hieman kuumottava. Jouduimme ajamaan todella kapeaan kakkoskerrokseen. Se oli niin kapea, ettemme mahtuneet autosta ulos kannelle ihailemaan maisemia.

Kivat maisemat, mutta emme päässeet autosta ulos :)

Yritin, mutta en mahtunut

Jollain kolotti kahvihammas niin pahasti, että mittailimme ikkunasta poistumismahdollisuutta

Iniön saarelta jatkoimme seuraavalla yhteysaluksella matkaa serkun kotisaarelle. Sinne on niin vähän liikennettä, että edellisenä päivänä pitää jo ilmoittaa yhteysalusyritykselle, että tarvitsee pysähdyksen kyseisellä saarella. Luonnollisesti vuoroja on tyyliin yksi aamulla ja toinen illalla. Kun istuimme siinä isossa yhteysaluksessa motissa autossa selvisi, että seuraavaan yhteysalukseen pitää ajaa sisään peruuttaen. En tiedä, mikä siinä on, mutta peruuttaminen on aina ollut minulle  vaikeaa. Saan auton jotenkin taskuparkkiin, mutta usein auto jää vähän liian kauas kanttikivestä tai sitten renkaat ovat kanttikivellä. Tykkään aina parkkeeratakin nokka edellä. Ajattelin, että jos yhteysalukseen peruuttamisesta ei tule mitään, niin kai siellä on joku ronski merikarhumies, joka auttaa mamsellia hädässä. Jännät paikat oli edessä!

Itse peruutin ja yhteysalus pysyi ihan aikataulussakin :)

Onnistuneen peruuttajan on helppo hymyillä. Sain reissussa varsinaisen peruutuskurssin, koska joka päivä lähdimme saaresta autolla liikkeelle retkeilemään. Sillä kertaa, kun piti tiukasti peruuttaa tehden mutka, koska piti väistää vieressä olleita autoja ja keulan rakenteita, kippari tuli ohjeistamaan. Viimeisellä peruutuksella aluksesta huudeltiin, että nyt menee perkeleen hyvin.

Pääsimme kuumottavien yhteysaluskokemusten jälkeen perille villa Maireen. Taitelijaserkku elää mahdollisimman ekologisesti ja taloudellisesti. Talossa on kuitenkin perusmukavuudet, juokseva vesi, vesivessa, ilmalämpöpumppu, pari patteriakin vaikka talvisin lämmitys hoituu suureksi osaksi puilla. Sisustuksesta käy ilmi asunnon haltijan taiteellisuus, sekä myös ekologisuus ja kiinnostus kierrätykseen. Unohdin kuvata kuinka liinavaatteita säilytetään 60-luvun television rungon sisällä. Netin kuuluvuus taloon sisään on aika heikko. Omistajatarta se ei haittaa, koska hän yrittää käyttää nettiä vähäisesti.

Tässä muutava kuva villa Mairesta sisältä:

Ruokailutila, joka toimii myös työtilana

Villa Mairen emäntä on viherkasvi-ihmisiä

Viherkasveja, taidetta ja vanhoja tavaroita

Mikä näistä ei ole merellinen tavara: ploki, haavi vai kimallelippis?

Mitä teimme saaristossa?

Nautiskelimme "kotisaaren" rauhasta, luonnosta ja maisemista ja uimme.

 

 

Yhtenä ohjelmanumerona oli tietenkin ruoka. Ostimme muutaman valmiiksi keitetyn ravun kaupasta ja sieniä, siltä varalta, että emme saisi emännän sienipaikoilta saalista.

 

Yhtenä päivänä kävimme tutustumassa Iniön saareen. Siitä lisää juttua myöhemmin.

 

Kissanhoitajina olimme aika surkeita. Molemmat kissat olivat jääneet ulos, kun emäntä lähti töihin. Saapuessamme paikalle ensimmäinen katti ilmaantui liiteristä ja halusi tulla sisään. Kissa osoittautui aivan liian sosiaaliseksi tapaukseksi. Hän oli koko ajan puskemassa ja makasi selällään kerjäämässä rapsutuksia. Kumpikaan meistä ei uskaltautunut ryhtyä kissaa juurikaan paijailemaan, koska se pahentaa allergiaoireita. Kissa oli aivan hämillään rapsutusten puutteesta ja yritti korjata tilannetta tunkemalle vielä enemmän lähelle. Ennen nukkumaan aloimme juttelemaan, että molemmat taitavat tietää, kuinka yö tulee menemään. Seurallinen kissa nukkuu jomman kumman kainalossa, tyynyllä tai naamalla - tai seilaa yön meidän molempien väliä. Koska yläkertaan ei ollut suljettavaa ovea, jouduimme siirtämään kissaraukan ulkoruokintaan yöksi. Onneksi oli liiteri. Toinen kissa ilmaantui paikalla seuraavana päivänä ja hän käyttäytyi niin kissamaisesti, että uskalsimme antaa hänen olla talossa yötä. Ihan täysin toivottomia kissavahteja emme olleet, koska pidimme kissat muonassa ja hiekkalaatikon siistinä.

Reissu oli onnistunut ja oli kivaa viettää aikaa Leenan kanssa. Tämä reissu oli ensikosketukseni saariston rengasreittiin. Tykkäsin maisemista valtavasti! Vielä elokuun alussa autolla rengasreitin kulkeminen oli jatkuvaa ruuhkiin varautumista. Paluumatkalla jututimme sataman viereisen kahvilan pitäjää ja hän sanoi, että sesonkina jokaiselta vuorolta on jäänyt autoja rannalle lukuisasti. Tokihan tänä kesänä kotimaisia matkailijoita on ollut tavallista runsaammin reissussa. Tämä ruuhkakokemus sai minut pudottamaan saariston rengastien perhelomareissuhaaveista pois. En jaksaisi sitä valitusta, että pitää jonottaa yhteysaluksiin. Iniö on yksi suurimmista saarista rengasreitillä ja aika vähäisesti Iniössä on sellaista tekemistä, joka kiinnostaisi poikiamme. Minullehan riittää ihan vaan kauniit maisemat katseltavaksi. Jos olisin pyöräilyihmisiä, niin minua polttelisi päästä ajamaan jokin matka rengastietä fillarilla. Välimatkat eivät ole pitkiä eikä reiteillä ole suuria korkeuseroja ja pyörällä mahtuu paremmin lautalle. Uskon vielä palaavani rengasreitille Hra Kepposen kanssa kahdestaan. Olisi kyllä mielenkiintoista kokea villa Maire muunakin vuodenaikana. Ruska tai alkukesä kiinnostaisivat valtavasti. Ehkä alan taas jossain vaiheessa kyselemään Leenalta, että pääsisinkö serkulle kylään uudestaan.

Hurmaava näkymä Iniön pääsaarelta

Mahtava purkutaidetalo Keravalla

Kesästä 2020 jäi harmittamaan yksi juttu: en ehtinyt tutustumaan purkutaidetaloon Keravalla. Olin erittäin ilahtunut, kun luin, että samassa talossa avautuu uusi näyttely kesällä 2021. Keravalle ehdin vasta samalla viikolla kuin koulut alkoivat ja vältyimme jonottamiselta kokonaan.

Purkutaidetalo on siis purkamista odottava vanha kerrostalo Keravalla. Huoneistot on annettu taiteilijoiden, sekä ammatti- että harrastelijataiteilijoiden, käyttöön. Teoksia on multimediatöistä graffiteihin ja koko seinän kokoisiin maalauksiin. Tekijöillä on ilmeisesti ollut aikamoiset taiteelliset vapaudet ilmaista ja toteuttaa itseään. Kaikkiaan töitä on 70 tilassa, 80 eri tekijältä. Minusta teosten laatu on hieman vaihtelevaa, mutta joukossa on paljon erittäin upeita toteutuksia ja erityisen mahtavaa värien käyttöä. Vaihtelevuus on myös virkistävää. Osa teoksista kattaa huoneiston kaikki tilat, vessa voi olla taideteos ja kuinka upealta näyttääkään maalaus, joka on tehty keittiön kaapistoon.

"Taiteilijoille on tänäkin vuonna annettu vapaat kädet kokeellisen taiteen tekemiseen. Tilasta toiseen siirryttäessä teosten tyylit, teemat ja tunnetilat vaihtelevat ennakoimattomasti tarjoten kokijalleen yllätyksen toisensa perään. Tavoitteena ei ole ollut tuottaa eheää kokonaisuutta tai tilasta tai toiseen etenevää loogista jatkumoa. Näyttelykokemuksesta sopii odottaa kokonaisvaltaista elämystä, jonka äärellä vieraamme voivat samalla tehdä tuttavuutta omiin taidemieltymyksiinsä", kertoo Purkutaiteen taiteellinen johtaja Jouni Väänänen.
Lainaus: https://www.purkutaide.com/

Minusta ajatus, että kaupunkien hukkatila annetaan taiteen käyttöön, on erinomainen oivallus. Myös ajatus siitä, että taide on väliaikaista ja joskus se tuhoutuu rakennuksen mukana on mielenkiintoinen. Tarvitseeko kaikkea aina säilöä? Madaltaako tekijöiden kynnystä kokeilla uusia juttuja, jos ne ovat luonteeltaan väliaikaisia?

Minusta purkutaidetalo sopii monenlaiselle kävijälle. Jopa perinteisen maalaustaiteen ystävälle purkutaidetalolla on annettavaa, puhumattakaan graffitien ja modernin taiteen arvostajista. Uskoisin, että tämä näyttely uppoaa myös nuorisoon.

Sitten suosikkeihini:

 

Kukkia ja muita kasveja ja mikä upea struktuuri lattiassa. Tämä oli todella kiehtova!

 

"Kukkahuoneiston" keittiö

 

Ystäväni Annan kanssa "kukkahuoneistossa". Näyttelyssä pitää käyttää maskia

Tässä maalauksessa on taidokas värien käyttö, upea työ!

 

Lyhyemmällä seinällä on samoilla väreillä maalattuna koira

 

Tässäkin työssä ihailen upeaa värien käyttöä. Todella taidokas työ!
Minusta hieno oivallus maalata teos keittiön kaapistoon.

 

Koronatunnelmia. Hieno työ!

Monessa tilassa teos ylettyi myös kattoon. Tässä oli yksi parhaiten kattoa hyödyntävä maalaus

Ihanaa väriloistoa!

Sanomalehtileikkeiden päälle piirretty ampiainen

Oletko käynyt? Aiotko käydä?
Jos kävit, niin mitä tykkäsit? 

 
***
Taiteen kotitalo, Moukaritie 4, 04220 Kerava
Avoinna 29.8. TI-SU klo 10-17
Maanantaisin suljettu
la-su -aukiolot jatkuvat myös syyskuussa

Liput 6€
Lipunmyynti ovella. Lipunmyynti sulkeutuu klo 16 (tuntia ennen näyttelyn sulkeutumista).

 

Synttäribileet

Olin koko alkuvuoden miettinyt, että ehdottomasti haluan pitää 50v synttäribileet, jos se vaan on mahdollista tässä koronamaailmassa. Se oli minulle selvää, että en uskalla pitää niin suuria juhlia kuin alunperin toiveissani ajattelin pitää. Päädyin kutsumaan juhliini ainoastaan naisia. For ladies only ;)

Koska juhlat pidettiin pääosin kotonamme, jouduin rajoittamaan valitettavan tiukalla kädellä osallistujamäärää. Juhlien järjestelyyn olin palkannut avukseni ystäväni Piretin ja Hra Kepponen joutui paiskimaan hommia urakalla. Olemme koko kevään siivonneet sillä silmällä kotia ja pihaa, että saan juhlat pidettyä. Juhlia en pitänyt varsinaisena syntymäpäivänäni vaan vasta myöhemmin heinäkuussa.

Halusin juhliini ehdottomasti ohjelmaa! Juhlat alkoivat Helsingin keskustan vieressä Säätytalon portailla. Aika prameat puitteet: kukkia, komea säätytalo patsaineen, pylväineen ja reliefeineen ja toisessa suunassa siinsi Suurkirkko. 

Sello on lempisoittimeni ja Säätytalolla kuultiinkin sellomusiikkia. Ystäväni Ilonan söpöt ja taitavat 9-vuotiaat kaksospojat esittivät kolme kappaletta duettona. Pojat olivat opetelleet yhden sellosuosikeistani Päivänsäde ja menninkäinen kappaleen. Silmänurkat kostuivat ihan kunnolla. Ihana esitys!

Sellomusiikin jälkeen oli vuorossa puistoskumpat. Yllättävän moni oli lukenut ensin kutsusta, että puistojumppa :D eikä puistoskumppa. Siirryimme Säätytalon portailta hieman syrjään kohottamaan tervetuliasmaljat.

 

Hra Kepposen olin rekrytoinut juhliini butleriksi. Hän otti roolin hyvin vakavasti. Tästä kuvasta puuttuvat valkoiset hansikkaat. Ystäväni auttaa tervetuliaismaljojen kanssa.

Juhlamekko ja tennarit :) Tervetulosanat selvästi alkavat, että ottaakaa hyvät vieraat kuohujuomaa

Yksi Helsingin kauneimpia kortteleita on hyvä paikka aloittaa juhlat

 

 

Osa synttärivieraista butlerin kanssa

Hra Kepposella päässään oleva hattu oli oikeastaan varattu rekvisiitaksi ja fiiliksen nostattajaksi seuraavaalle ohjelmanumerolle. Se oli opastettu kaupunkikävelykierros. Ostin Walk Helsinki yritykseltä kaupunkikävelyn hieman erikoisemmalla teemalla: Lenin, Venäjän vallankumous ja Suomi. Tuota kierrosta en ole nähnyt myynnissä siten, että siihen voisi ostaa yksittäislippuja.

Rekvisiittaa kierrokselle: feikkisotilashattu ja aivan aitoja ja oikeita neuvostoliittolaisia mitaleja. Mitaleja riitti muistoksi muutamalle juhlavieraallekin.

Kiharakampauksestani tykkäsin

50v pelkkää kurjuutta neukkumitali rintaan, hattu päähän ja Lenin-kierrokselle mars!

Ostamaani kierrosta esitellään Walk Helsingin sivuilla näin:

"Tiesitkö, että Lenin ja Stalin tapasivat ensimmäistä kertaa juuri Suomessa? Mikä oli suomalaisten rooli Venäjän bolshevikkivallankumouksen syntymisessä? Olisiko vallankumous ollut mahdollinen ilman suomalaisten apua? Miten vallankumouksellisten tukeminen vaikutti myöhemmin Suomen kohtaloon?

Kävelykierroksella Kruunuhaan läpi Hakaniemeen tutustumme Suomessa useaan otteeseen piileskelleen Leninin edesottamuksiin, Venäjän vallankumouksellisten suomalaisiin tukijoihin, sekä heidän toimintansa seurauksiin."

 

Kävelykierroksella

Kierros oli hyvin mielenkiintoinen ja opas mukaansa tempaava ja asiaan perehtynyt. Oppaanamme oli elokuvanohjaajaja toimiva, Neuvostoliitossa ja Venäjälläkin elokuva-alaa opiskellut Maria Lappalainen. 

Venäjän vallankumousta tosiaankin valmisteltiin Suomessa, bolshevikkikapinalliset hankkivat aseita ja valmistivat räjähteitä kuljetettavaksi Venäjälle kansannousuun. Rahoitus toimi ryöstelyperiaatteella. Suurin kertasaalis saatiin venäläisen pankin konttorin ryöstöstä Helsingin keskustassa vuonna 1906. Suurinta osaa saaliista ei saatu takaisin. Maria kertoi, että mitä todennäköisemmin saalista päätyi Suomessa ryöstön aikaan oleilleelle Maksim Gorkille ja hänen seurueelleen ja niillä rahoitettiin vallankumouksen sijasta Gorkin oleskelua Caprilla. Toki Caprilla oleilu on rennompaa kuin vallankumouksen valmistelu :) Maailman historia voisi olla aivan erilainen, jos suunniteltu Leninin salamurha Suomessa olisi onnistunut, Lenin ehti poistua paikalta ennen iskua.

Pikkuserkkuni <3

Marian näkemyksen mukaan Suomen sisällissota johtui suurelta osin suurvaltojen painostuksesta. Neuvostoliitto painosti Suomen vasemmistoa kapinaan ja Saksa varusti ja koulutti oikeistolle joukkoja. Toki maamme kaipasi kipeäsi sosiaalisia uudistuksia ja työväen elinolosuhteiden kohentamista. Pitänee tutustua miten Suomen historiaa opetetaan nykyisin koulussa ja kuinka suurvaltojen vaikutuksesta kerrotaan.

Esittelen Marialle mitaliani, annoin kierroksen päätteeksi mitalin myös Marialle

Kävelykierroksen jälkeen siirryimme kotiini illalliselle. Olimme kaikki sen verran nälkäisiä, että ruuasta ei tullut kuvan kuvaa. Muutamassa kuvassa näkyy sentään likaisia lautasia todisteena, että ruokaakin oli tarjolla. Ruoka oli hyvää, mutta ei kaikilta osin vastannut odotuksiani. Punajuurisalaatti ei ollut tehty paahdetuista punajuurilohkoista ja pastasalaatti oli kastikkeeton. Kesäkurpitsa ja couscoussalaatit olivat hyviä, samoin kuin naudanpaisti ja friteerattu kana. Talon leipä, hummus ja harissa olivat erinomaisia. Lälkiruokapöytään tilattu Suomen paras baklava pettänyt tälläkään kertaa. 

Sain lainaksi naapurista ison parvepöydän tuoleineen ja ystävältäni Tiinalta pienen pöydän. Ulkona oli kaksi pöytää, lisäksi yksi pöytä terassilla ja yksi pöytä sisällä. Hirveän kivasti meillä voi lainata naapureilta kaikenlaista. Tuolit kävimme hakemassa tien toiselta puolelta, jonne naapurimme oli lainannut ne pihajuhliin edellisellä viikolla. Harmillisesti en ehtinyt kuvaamaan kotia ennen juhlia. Alla muutamia kuvia sisältä ja pihalta.

 

 

Kakkut ja macaronit ostin paikallisesta leipomosta Patisserie Teemu Aura. Baklava oli leppävaaralaisen ravintola Mezzan tekemä, josta tilasin ruuat.

Suomen paras baklava. Uskokaa pois, olen maistellut hyvin kattavasti.

Macaronit olivat erinomaisia, makuina mustaherukka, vadelma ja ananas-kookos. 

Suosikikseni nousi mustaherukka.

Iltaan mahtui vielä neljä suunniteltua ohjelmanumeroa: artistivieras, pinacoladabaari ja poreammeilu. Neljäs oli tietenkin pieni kalvoshow. Sen avulla esittelin vieraita toisilleen ja kerroin mikä meidän on yhdistänyt. Jokainen vieras oli lähettänyt ennakkoon muutaman kuvan omista arkistoistaan ja butler oli koonnut niistä esityksen. Ystävieni valitsemat muistot olivat siis yllätys minulle. 

Aikaisemmin viikolla meillä oli Hra Kepposen kanssa raskas tehtävä: jouduimme maistelemaan erilaisia pinacoladareseptejä löytääksemme juurikin sen parhaan. Kumma juttu, että aina se viimeinen versio on paras.

Istuttiin iltaa pihalla pitkään, kunnes pistettiin disco käyntiin sisällä :D

Bileet hiljenivät siinä 03 paikkeilla. Jopas oli juhlat!

Dagen efter fiiliksiä

Kuka luuli, että kahvikoneesta saisi pinacoladaa?

Viestittelyä seuraavana aamuna

Synttärikukkia

Pari ystävää auttoi laskemaan tarvittavan alkoholin määrän.

Olisi pitänyt tajuta, että emme todellakaan juo kärryllistä yhdessä illassa. Puolet olisi riittänyt :D

Omasta mielestäni juhlat onnistuivat hyvin! Oli todella hauska päivä! Kiitos vieraille <3