Melkein kuin Strömsössä

Palaan takaisin tammikuiseen yökyläretkeen ystäväni Leenan luokse. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, niin Leena on kova tekemään käsillään ja tuo punainen puutalo ja sen emäntä kuin Strömsöstä.

Kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin Leena osti alkuvuodesta 2021 Pirkanmaalta pienen keskustan lähteltä vanhan puutalon. Talo on nyt melkein kaikilta osin kunnostettu lattiasta kattoon ja sisustettu Leenan maun mukaisesti. Leena tykkään väreistä, etenkin vihreästä, viherkasveista ja vanhoista huonekaluista.

Leenan koti

Nyt pääsette kurkkaamaan enemmän Leenan olohuoneeseen. Siellä näkyy Strömsön Leenan kädenjälki parhaiten. Iso osa huonekaluista on hankittu tai saatu käytettynä ja Leena on kunnostanut ja tuunannut ne mieleisekseen. Siitä pidän erityisesti että kunnostus on tehty huonekalun alkuperäistä asua kunnioittaen eikä kaikkea ole esimerkiksi maalattu valkoiseksi. Olohuoneessa näkyy myös Leenan innostus viherkasveihin. Kasveja on paljon ja ne suorastaan kukoistavat. No, mikäs on kasvien kukoistaessa, kun Leena pitää niistä hyvää huolta kasvilamppuineen ja säännöllisine mullanvaihtoineen. Kolmas Leenan juttu on värit, hän pitää sisustuksessa erityisesti vihreästä. Leenan värisilmä toimii hyvin. Värikäs kotikin voi olla hyvin harmoninen ja tasapainoinen kokonaisuus.

Pikkurahalla hankittu sohvapöytä ja kaappi ovat Leenan kunnostamia

Talvikuvauksen hankaluutta, matto on oikeasti syvänvihreä

Olohuoneen yhdellä seinällä on Leenan kukkahylly

Kukkahyllyssä on erilaisia lasipalloja, kausivalot ja joulupalloja. Aika keskellä olevan vihreän lasipallon Leena on tehnyt sillä lasinpuhalluskurssilla, jolla kävimme yhdessä.

Lasikoristeita, viherkasveja ja kausivaloja on myös Leenan eteisessä. Eteisen hukkaneliöstä Leena on tehnyt todella suloisen.

 

Suloinen eteisen pieni hukka tila

Kun ollaan melkein Strömsössä, niin kokkauksen, huonekalujen kunnostuksen ja pintaremontin lisäksi Leena tekee astetta vaativampiakin huonekaluhommia. Leena tarvitsi työhuoneeseensa hyllytilaa huoneen matalaan osaan. Sopivan korkuista ja sopivan väristähän ei tietenkään saanut mistään valmiina. Melkein Strömssössä Leena laittoi sirkkelin ja pistosahan soimaan ja nikkaroi itselleen hyllyn mittojen mukaan. Respect!

Leenan suunnitelmia, materiaaleja ja työkaluarsenaalia. Kaikki työkalut eivät ole omia, Leena voi lainata osan langoltaan.

Sitten kuvia hyllystä ja valmiista todella tyylikkäästä työhuoneesta:

Yleiskuva työhuoneesta, itse tehty hylly matalan laipion alla

Työhuoneen hyllyyn on yhdistetty Ikean lipastot

Tälläiset yksityiskohdat Leena nikkaroinut ja tuunannut portaikkoon

Minä olen niin onnellinen, että Leena uskaltautui toteuttamaan yksin haavettaan vanhasta puutalosta. Uskon, että talo tuo Leenalla todella paljon iloa ja antaa lähes loputtomasti mahdollisuuksia puuhasteluun. Leenan käsissä myös talo voi hyvin.

 

Yökyläilyni yhteydessä valmistimme yhdessä erinomaisen hummeripastan. Seuraavana aamua melkein Strömössä pöytä notkui brunssiherkkuja. Brunssipöytä oli katettu pirteillä vihreäkuvioiduilla astioilla. Pöydässä oli puuroa, Leenan uunimunakasta, smoothieta, croissantteja, leikkeleitä, kasviksia ja tietenkin kahvia. Eihän tästä enää voi sanoa, että melkein kuin Strömsössä vaan parempaa kuin Strömsössä :)

Leenan rakkaus väreihin ja kuoseihin näkyy myös astioissa

Parempaa kuin Strömsössä brunssipöytä

Leenan uunimunakkaassa maistuu kuullotettu sipuli, feta ja herneet. Nam!

Tässä vielä pieni kurkistus Leenan keittiöön ja osaan hänen asitoistaan ja lasikokoelmastaan

Kiva kun piipahdit Leenalla!

 

Seuraavan kerran treffataan toivottovasti jo keväällä, mutta viimeistään alkusestä ja Strömsössä on vähän mietitty Tiffany lasitöiden tekemistä. Tokihan voi olla, että paremmassa Strömössä tyydytään kokkaamaan ja otetaan uusi Lego Masters maraton :)

Aikaisempi postaus yläkyläreissulta Leenan luokse: Kaverilla yökylässä

Hra Kepposen synttärit

Tammikuun loppupuolelta on alkanut ketju peruuntuneita kivoja juttuja omista menoista koko perheen menoihin. Erona edelliseen talveen yritän järjestää jotain pientä kivaa koronasta huolimatta. Kun tapaamiset peruntuu ja laskettelusäät ovat surkeat, niin on korkea aika edes syödä vähän paremmin. Atrian vanha mahtava slogan "Hyvä ruoka, parempi mieli" on meidän perheessäämme niin totta. Päätin, että juhlistamme Hra Kepposen synttäreitä. Meillä juhlitaan lähinnä vain poikien synttäreitä - ja niitäkin aika pienimuotoisesti.

Esikoinen lupasi tehdä isälleen amerikkalaisia pannukakkuja synttärilahjaksi sunnuntaina. Viikko oli aika raskas ja olin lauantaina jotenkin alamaissa. Esikoisella kolotti omaa herkkuhammasta ja hän ehdotti, että voisi tehdä amerikkalaiset pannukakut jo lauantaina. No, mikä ettei. Ennakkosynttäriherkut mahdollistaa tietenkin toiset herkut varsinaisena juhlapäivänä. Elämä tuntui huomattavasti mukavammalta pannariannoksen äärellä sekä sen jälkeen.

Amerikkalaisia pannukakkuja, pensasmustikoita, banaania ja kuusenkerkkäsiirappia

Varsinaisena juhlapäivän aamuna oli tarjolla vähän parempaa aamupuuroa, eli päälle tuoreita marjoja. Esikoinen tekaisi täyden smoothiet koko perheelle.

 

Keskimmäinen tuumasi isänsä synttäripäivänä, että kyllähän hänenkin pitäisi isiä jotenkin muistaa ja hän päätti leipoa mokkapaloja synttäri-illalliselle. Minä ja kuopus lähdimme käymään sunnuntaikahveilla vaarilla. Yritän ehtiä käymään viikonloppuisin moikkaamassa vaaria. Nuoriso lähtee mielellään mukaan vaarille. Nuorison osalta pitää aina miettiä, että kuka on ehtinyt huidella missäkin ja millaisessa porukassa ja minkälainen on mahtanut olla altistumisriksi koronalle. Harmillisesti usein on parempi kuitenkin jättää nuoriso kotiin.

 

Pullakahvit vaarin luona

Paluumatkalla kuopus mietti, että miten hän voisi muistaa isäänsä. Päädyimme ostamaan kukkia. Kukat ovat muuten olleet todella kestävää lajiketta, vielä viikon päästä kippu on erinomaisesssa kunnossa. Leikkokukat maljakossa ilahduttavat minua joka päivä, kun etätyöpisteeni on keittiön pöydän ääressä. Illalliseksi laitoimme synttärisankarin kanssa yhdessä yrttisiä lanttiperunoita, porsaan filettä, bearnaisekastikeetta ja tuorepinaattisalaattia. Lanttiperunat ovat tällä hetkellä yksi suosikkilisukkeistamme ja niitä tehdään melkein joka viikko.

 

Minä olen kehno lahjanostaja ja yleensä mies saa minulta lahjaksi ravintolaillallisen tai kakkukahvit. On ollut myös synttäreitä, jolloin olen vasta iltapäivällä muistanut mieheni synttärit ja äkkiä käynyt kaupasta ostamassa pullat. Olen unohtanut jokaisen perheenjäsenen synttärit, myös omani. Minä olen tosi huono keksimään lahjoja, mutta tänä vuonna sain lahjaidean. Ostin itselleni luonnonvesi- ja etenkin avantouintiin uuden kylpytakin. Samalla sain ajatuksen ostaa Hra Kepposelle todella kulahtaneen kylpytakin tilalle uuden ja paljon tyylikkäämmän.

 

Synttärikukat ja -lahja

Jälkiruuaksi nautiskelimme keskimmäisen tekemistä mokkapaloista. Pienimuotoinen synttärijuhlinta toi kivaa vaihtelua tammikuuhun koko perheelle. Minusta parasta oli se, että kaikki pojat osallistuivat aktiivisesti.

Synttärimokkapalat

Jos kaikki menisi erittäin onnekkaasti, niin meidän seuraavat juhlat ovat rippijuhlat. Minua jännittää ja vähän huolestuttaakin riparin toteutuminen hiihtolomalla. Jos ripari onnistuu, niin sitten voinkin alkaa jännittämään, että millaisia juhlia on tänä korona-aikana mahdollista järjestää. Mahdollisten juhlien järjestämistä olen päättänyt hankaloittaa siten, että tarkoituksenani on mennä pohjoiseen pariksi viikoksi ja palata vasta viikkoa ennen juhlia. Järkevä perheenäiti jäisi kotiin siivoamaan ja valmistelemaan juhlia, mutta minulla on niin hirvittävä matkakuume, että en taida pysty sanomaan ei mahdollisuudella hiihtää ja lasketella pohjoisessa etätöiden yhteydessä. 

Kivaa alkanutta viikkoa!

Oma avanto

Pari viikkoa sitten lähdimme Ilonan kanssa mökkeilemään. Mökkireissun päätavoite oli koestaa uusi jääsaha ja askarrella meille oma kastautumisavanto. Huvinsa kullakin :)

Mökkipaikkakunnallamme on oma Facebook-ryhmä ja sieltä olin lukenut jäätilanteesta sekä siitä, että vapaaehtoisvoimin järvellä ylläpidetään luistelu/ulkoilureittiä. Siellä sanottiin, että jää on vähintään 25cm paksua. Ilman tätä tietoa olisi avannon tekeminen saattanut loppua heti alkuunsa. Järven jää räsähteli ikävästi ja aina välillä jään päälle tuli vettä. Kyseessä oli päällimmäisin jääkerros, joka ei ollut vielä jäätynyt kunnolla.

Kairaus aloitettu

Ensimmäistä reikää kairatessa selvisi, että jää on todella paksua. Se oli paljon paksumpaa kuin annettu arvio 25cm. Mietiskelin kairatessa, että minulla on huono käsitys jään paksuudesta mökkijärvellä. Todennäköisesti olisi monesti ollut turvallista ulkoilla jäällä, kun olen ajatellut, että se ei ole turvallista. En olisi mitenkään arvannut, kuinka paksia jää olikaan. No, nykyisin voin käydä koekairailemassa.

Päätimme tehdä 6 kairausreikää, joiden välit sahaisimme sitten jääsahalla. Alle tuntiin meillä on kairaukset ja sahaukset tehtynä. Lämmin tuli urakoidessa ja välillä piti suoristaa selkää ja venytellä. Uusi jääsaha toimi mainiosti. Kun saimme jäälohkareet ylös, tajusimme kuinka mainiosti saha olikaan toiminut. Jää oli yli puoli metriä paksua.

Uusi jääsaha käytössä ensimmäistä kertaa

Ostin itselleni Laxströmin jääsahan

Avannon tekemisen vaikeus oli saada sahatut jääkuutiot pois avannosta. Ensimmäinen ongelma oli saada jääkuutiot irtoamaan toisistaan. Siihen käytimme rautakankea ja -lapiota. Yritimme ensin työntää niitä neuvojen mukaisesti jään alle. Se oli aivan mahdotonta. Seuraavaksi yritimme saada jääpaloja nostettua. Ne olivat niin painavia, että meidän piti puolittaa se sahalla. Kaikenlaisen ähellyksen jälkeen totesimme, että toisen on nostettava lopulta jääpala käsin ylös. Jään paksuus tosiaan paljastui lopullisesti vasta, kun saimme ensimmäisen palan ylös.

Seuraavaa kertaa varten meillä on tekniikka paremmin hallussa ja tiedämme myös avantohanskojen olevan erinomainen väline avannon tekemiseen. Tunnin verran ahersimme jääpaloja ylös. Valitettavasti appiukon toinen rautakanki lipsahti järveen. Hupsista.

 

Hämärähommaa

Valmista tuli!

Minun oli tarkoituksena hankkia kevyet pienen puutikkaat avantoa varten, mutta sitä hankintaa en ehtinyt suorittamaan. Käytimme mökillä olevia alumiinisia a-tikkaita, jotka olivat ihan ok. Lämmitimme saunan ja taskulamppujen valossa pääsimme testaamaan oman avantomme.

 

 

Kävimme avannossa saunasta kolmesti. Saunan päälle herkuttelimme Ilonan tekemällä erinomaisella tattipiirakalla ja lähileipomon laskiaispullilla. Yöllä nukutti erinomaisesti.

 

 

Ilona nautiskeli avannosta myös ilman saunaa. Lämmitimme päiväsaunan, jotta minäkin pääsin uudestaan avantoon. Tarvitsen vähintään lämpimän pukuhuoneen avantoon menemistä varten.

 

Ilonan päivätee avannossa:

 

Jäässä oli hieno rakenne, keskellä tuollainen paksu kirkas osuus

 

Päiväsauna ennen kotiinpaluuta:

Olen päässyt kylmän siedossa niin pitkälle, että pystyn olemaan hetken kuvattavana ja aika tyynellä ilmeellä

Koska minä olin autokuskina, Ilona pystyi ottamaan päiväsaunan kanssa lonkeron. 

Avannossa maistuu raikas lonkero!

Avantomme on peitettynä styroksilevyillä ja merkittynä köysillä. Tarkoituksena oli mennä ensi viikolla mökille etätöihin ja avantoon, mutta Ilonan perheen koronatartunta siirtää sen. Toinenkin odottamani meno siirtyi koronan vuoksi ja kolmas meno muun sairauden vuoksi. Onneksi kukaan sairastuneista ei ole saanut pahoja oireita. Kivoista ja odotetuista jutuista tyhjentynyt helmikuu on vähän tylsä. Toisaalta arki on verottanut voimiani normaalia enemmän, joten lepäily on oikeastaan ollut tervetullutta.

Kivaa viikonloppua!

Täydellinen turha ostos

Arkivelvollisuudet painavat päälle tällä hetkellä niin raskaasti, että ajan irrottaminen kirjoittamiseen on vaikeaa. Omaa mieltä painaa lasta koskettaneet ikävät asiat. Se on hajottanut keskittymiskykyäni ja olen jäljessä töistäni. Vähän aikaa sitten painin pomon ja tiimini välisessä odotusten ristiriidassa ja siinäkin meni aikaa hukkaan. Asioilla on tapana järjestyä ja kyllähän tämäkin alkava kaaos tästä selkinee. Ylitöiksi tulee menemään, mutta sellaista se välillä on.

Olen saanut yllättävän paljon iloa ostamastani "turhakkeesta". Viime lokakuussa näin kaupassa aivan ihanan tekoturkisesta valmistetun torkkupeiton. Se oli kaunis ja yksi pehmeimmistä asioista, jota olen ikinä hypistellyt. Periaatteeni on, että yritän vältellä viimeiseen saakka minkään tarpeettoman tavaran hankkimista. Suurin osa sisustustarvikkeista kuuluu tuohon kategoriaan. Torkkupeitto maksoi 120€. Päätin, että jos tekoturkistorkkupeiton joskus ostaisin, niin en missään nimessä maksaisi siitä kuin 40€, ehkä viiteenkymppiin voisin taipua.

Katselin netistä torkkupeittoja. Yhtä kävin livenäkin hiplaamassa, mutta eihän se ollut pehmeydessään lähellekään sitä kalliimpaa ihanuutta. Mökkireissulla kävin sitten ostamassa sen kalliin torkkupeiton. Edes se, että torkkupeiton hoito-ohjeena on vain käsinpesu eikä pesulapesu käy, ei saanut minua pyörtämään ostopäätöstäni. Ystäväni Ilona oli mukana ja hämmästeli sitä määrätietoisuutta, jolla kävin hakemassa kainalooni torkkupeiton ja marssin suoraan kassalle. Yleensä "älä osta mitään ostoslistan ulkopuolelta"-linjani pitää joka tilanteessa. Ilona hiplaili torkkupeittoani ja totesi, että hänen on kyllä saatava samanlainen.

Torkkupeitto on siis ihanan pehmeä ja paksu. Sen paras puoli on kuitenkin se, että sohvalle tai sänkyyn voi saada torkkupeiton avulla houkuteltua pojan kaveriksi. Pitkän halin voi saada, jos kääntää karvan ulospäin halaajan suuntaan. Teinipojille halaaminen ja vierekkäin oleminen ei käy aina luontaisesti, joten kaikki kannustimet ovat tervetulleita.

Minusta tavara ansaitsee paikkansa silloin, kun sillä on joku funktio ja sitä käytetään säännöllisesti. Mutta kyllähän tavara ansaitsee paikkansa silloin, kun se tuottaa iloa. 

Torkkupeiton alla sohvalla kuopus

Torkkupeiton alla sohvalla keskimmäinen.
Pojalla peitto käytössä oikeaoppisesti eli ihana karvapuoli ihoa päin.

Minun elämänlaatuni kyllä kohenee tälläisestä yhteisestä pötkötyshetkestä, vaikka molemmilla olikin kännykät kädessä.

Erittäin onnistunut turha ostos siis :)

Onko sinulla sellaista "turhaa" ostosta, joka olisikin ollut yllättävä ilonaihe?