Torstaina töiden jälkeen menin kolleegalleni ulkobileisiin. Luulimme vielä pitkään bileissä, että juhlan syynä oli kolleegan uusi uima-allas ja hyvä sää. Ehkä puolessa välissä juhlia paljastui, että kyseessä oli salaviisikymppisjuhlat.
Minusta oli kertakaikkiaan mahtavaa tavata kolleegoja naamakkain. Sirpaa lukuunottamatta en ole tavannut muita kolleegoja sitten helmikuun lopun. Työnantajamme ei ole ilmoittanut mitään toimistolle palaamisesta sen jälkeen kun pienen osan henkilöstöstä paluu toimistolle on mahdollistettu. Me kaikki juhlavieraat tunnuimme olevan samaa mieltä siitä, että vietämme todennäköisesti koko loppuvuodenkin etätöissä. Minulle se on raskas paikka, koska kaipaan työpaikan sosiaalista elämää ja epävirallisia juttutuokioita. Ilon keskellä oli sellainen haikea fiilis, että milloin tapaamme livenä seuraavan kerran.
Ideana salaviisikymppiset olivat hyvät. Juhlat olivat todella rennot, vieraat olivat shortseissa, isäntä grillaili, ohjelmana oli kuulumisten vaihtoa, kanojen ja hevosten ihailua. Ei ollut pukeutumisstressiä, juhlamenustressiä eikä lahjastressiä. Naureskelimme, että sovitaan, että meidän tuliaiset juhliin olivat kaikki lahjoja. Harva on saanut 50v lahjaksi isoa satsia kotitekoista tsatsikia, linssisipsejä tai lakkoja.
Korona-ajan turvavälibileet
Kollegallani on kanoja. Se on jotenkin ihanan idyllistä, kun kanat tepsuttelevat vapaana pihalla
Juhliin oli kutsuttuna myös entinen kolleegamme Ilona ja Ilonan kanssa sovimme, että menemme juhlista meidän maalaismummolaan yöksi ja teemme sieltä etätöitä perjantaina. Juhlat kun pidettiin maalaismummolan lähettyvillä.
Ilona on todellinen aamuvirkku ja hänellä ensimmäinen palaveri alkoi jo klo 8. Minäkin ponnistin aikaisin ylös, koska Ilona tarjoili aamiaisen ennen kokoustaan. Tarjolla oli pekoni-kananmunakuppeja, jotka näyttävät aivan muffinseilta. Ilona valmisti pekonimunat näppärästi uunissa. Hänellä oli silikoniset kestomuffinsivuoat, mutta muffinsipelti sopii tarkoitukseen myös.
Ilona pyöräytti vuoan reunoja vasten pekoniviipaleen ja keskelle hänen rikkoi kananmunan. Kananmunan päälle tuli ripaus suolaa, pippuria ja pikkuisen juustoraastetta. Erilaiset yritit sopiva pinnalle myös. Ilona paistoi pekonimunia uunissa noin 200 asteessa vajaan vartin. Oikea kypsyys riippu siitä, että haluaako keltuaisen jäävän hieman kosteaksi vaiko täysin kypsäksi. Ohje on todella helppo ja näitä valmistaa nuorempikin kokki. Aion ehdottomasti yllättää näillä perheeni.
Ohjeita pekonimunakuppeihin esim. täällä:
Aamiainen mökin terassin vehreydessä
Lounaat söimme omissa puhelinpalavereissamme, mutta vietimme lounastunnin saunoen ja uiden. Se oli suoranaista luksusta!
Ilona toi meille kosteuttavat korealaiset kangasnaamiot. Minä en ole aikaisemmin naamioita kokeillutkaan, mutta jopa minustakin saattaa tulla kangasnaamioiden ystävä. Koekappale oli todella hyvin kosteuttava. Harmi, etten muistanut ottaa kuvaa naamiopaketista. Sen verran hurjilta näytimme naamiot naamalla, että ihan varmasti pienet lapset alkaisivat itkemään. Minua häiritsi naamiotouhussa se, että ulkonäössämme oli jokin selvä yhteys Friday the 13th kauhuleffojen Jasoniin :)
Onko sinulla vinkata minulle joku erittäin kosteuttava naamio?
Plussaa sellaisesta naamiosta, jossa näyttäisi vaikka enemmän muumiolta kuin Jasonilta.
Pelottavat naamioladyt
Kun Ilona lähti kotiin, jäin yksin mökille. En ole koskaan aikasemmin ollut yksin mökillä yötä, olen aina ajatellut, että tunnen oloni siellä kanhevaksi ja nukun huonosti. Päinvastoin! Hiljaisuus oli rauhoittavaa ja nukuin tukki, kun sain koko sängyn itselleni.
Yhden naisen laiturikahvit
Lauantaina mökille saapui Hra Kepponen poikien kanssa. Sää oli edelleen erinomainen. Minulla päivä kului rentoillen ja kuopuksen kanssa uimme ja saunoimme urakalla. Aurinkoinen ja helteinen sää oli lämmittänyt veden mukavan raikkaaksi.
Todennäköisesti kesän viimeinen pommihyppy
Lauantai-iltana olin todella rentoutunut ja ajattelin, että tämän rentoilun jälkeen sunnuntaiksi suunniteltu pieni raivausurakka ei tunnu missään. Appi oli pyytänyt meiltä apua liiterin tyhjennyksessä. Sen piti olla maksimissaan parin tunnin urakka ja apen arvio piti paikkansa. Ajattelimme Hra Kepposen kanssa, että kun kerran otetaan peräkärry esille, niin tyhjennämme samalla aitan ylimääräisestä ryönästä. Päätimme myös samalla hankkiutua vanhoista vieraspatjoistakin eroon ja kehittää jonkin menetelmän, jolla saisimme tulevat uudet patjat säilytykseen sisälle mökkiin, jossa on peruslämpö talvisin. Aitan tyhjentäminen vei melkein kolme kertaa enemmän aikaa kuin liiterin. Palasimme kotiin vasta klo 22 jälkeen väsyineinä koko perhe. Vielä on edessä tänä syksynä kaatopaikka keikka.
Ensi kesänä urakoinnista on toivottavasti iloa. Ala-aittaan on tarkoituksena tehdä kesä/vierashuone. Lupasin kesähuoneen keskimmäiselle käyttöön, silloin kun ei ole vieraiden majoitustarvetta. Hieman poika vierasti ajatusta, että ala-aitta kalustetaan edelleen suurimmaksi osaksi olemassa olevilla vanhoilla tavaroilla ja huonekaluilla. Minä uskon, että ala-aitasta tulee ensi kesänä kiva kesähuone.
Me nukuimme pitkään Hra Kepposen kanssa yläaitassa.
Olemme viettäneet siellä hääyömmekin. Varsinainen sviitti: wc ja suihku päärakennuksessa ;)
Jotenkin on haikea olo, että kesä loppuu ihan kohta. Voi, kuinka toivon, että kesä ja hyvä sää jatkuisivat vielä!
Kivaa alkanutta viikkoa!
