Ajatuksia ystävyydestä

Minusta keski-ikäisenä ystävyys on rikkaampaa kuin nuorempana. Ystäviä on tullut eri-ikäkausilta ja eri yhteyksistä. Ystävyys ei enää määritä viitekehystä, mihin porukkaan kuulut, vaan voit olla ystävä aivan kenen tahansa kanssa, jonka kanssa kemiat tai yhteiset kiinnostuksen kohteet osuvat yksiin. Ystävyys on myös joustavampaa ja lempeämpää, ystäväsi voi toimia aivan erilailla tai olla aivan eri mieltä kuin sinä itse, ilman että se vaikuttaa ystävyyteen. Erilaisuus tuo rikkautta elämään.

Milloin ystävyyden tiet sivuavat toisiaan,

koko maailma tuntuu hetken verran kodilta.

Hermann Hesse

Keski-ikäisenä samojen ystävien ei tarvitse "aina tarjota kaikkea". Yhden kanssa enimmäkseen urheillaan, toisen kanssa käydään kaupungilla, kolmannen kanssa parannetaan maailmaan, neljännen kanssa lapset ovat mukana ja viidennen kanssa tavataan aina aikuisten kesken ja sitten välillä iloisesti rikotaan rutiineja.

Ystävyyden ylläpitäminen keski-ikäisenä on vaikeinta ystävyydessä. Perheellisellä, työssäkäyvällä se käytettävissä oleva vapaa-ajan määrä on niin pieni. Kalenterista valitaan ensimmäinen vapaa viikonloppu ja se löytyykin vasta kahden kuukauden päästä ja sitten lapset sairastuu. Hyvällä tuurilla nähdään kuitenkin kuukauden päästä. Ystäviksi jäävät ne, joiden kanssa on helppo jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin. Minua toki harmittaa, että en ehdi tavata ystäviäni niin paljon kuin haluaisin. Silti uskon, että ystävät tietävät olevansa ajatuksissani ja tietävät minun olevan saatavilla, jos he minua tarvitsevat. Ainakin samalla lailla ajattelen, että olen omien ystävieni ajatuksissa ja he olisivat saatavilla tarvitessani.

Hyvät ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä

- he eivät lyhennä matkaa, mutta tekevät sen turvallisemmaksi kulkea

Virtuaaliystävyys on asia, johon olen tutustunut vasta lähemmäs 4-kymppisenä. Osa lukijoistani on kulkenut mukanani vuosia ja osa lyhyemmän aikaa. Osan teistä mukana olen itsekin kulkenut vuosia. Olen saanut teiltä iloa päivääni, hyviä mielipiteitä ja paljon neuvoja. Osan kanssa tuntuu ihan kuin tunnettaisiin, vaikka emme ole edes ikinä nähneet. Osa teistä on muuttunut ystävikseni myös netin ulkopuolella.


Maaria Leinonen on pukenut kauniisti sanoiksi sen, mitä tänä päivänä haluan ystävilleni viestittää.

Ajattelen Sinua tänään.

Lämmöllä ajattelen.

Ja ilolla.

Vaikka kaukana -

mutta ajatus ei matkaa mittaa 

ei myrskyä pelkää

Ei esteet erota

ei vuodet vieroita 

kun ystävä

ainutkertainen

ajatuksenkantaman päässä

Ajattelen Sinua tänään

juhlassa ja arjessa ajattelen

ilossa ja kivussa

pettymyksessä ja täyttymyksessä.

Ajattelen Sinua tänään.

Lämmöllä ajattelen.

Ja ilolla.

Maaria Leinonen

Se kaikista läheisin on romanttisesti tänään lahjottu ja kortitettu

Be my Valentine Mr. Kepponen

Hetkessä: Maailman hienoin moderni rakennus

Minä olen enemmän vanhojen rakennusten ihailija kuin modernien. Ensimmäinen minut täysin hurmannut moderni rakennus oli Harpa Reykjavikissa. Harpa jäi kyllä aivan kakkoseksi Bakun Heydar Aliyev kulttuurikeskukselle. Äärimmäisen mielenkiintoinen rakennus pyöreine muotoineen.

Ajelimme ainakin kahdesti päivässä rakennuksen ohitse ja himoitsin päästä tutustumaan siihen edes ulkoapäin. Viimeisenä työpäivänä minulla oli mahdollisuus vierailuun nopeasti jopa sisälle saakka. Jee! Paikallinen kolleegani suhtautui hieman epäilevästi siihen, että kuinka onnistun saamaan kulttuurikeskukselta taksin lennosta ja oli hiukan huolissaan pärjäämisestäni. Vakuutin pärjääväni ja soittavani heti hänelle, mikäli joudun ongelmiin ;) Minähän olisin melkein voinut olla kyseisen nuoren miehen äiti :D

Pääsin kulttuurikeskukselle vielä päivänvalossa.

Kuva puistoaluleelta rakennukselle päin. Ihan mielettömiä muotoja!

Olin liikkeellä korkeissa koroissa, joten päätin jättää väliin kokeilun, että kuinka korkealle kattoa pitkin voisi kävellä

Paikalla oli todella vähän ihmisiä. 

Kuvan nainen kävi hiukan korkeammalla, mutta en ehtinyt kuvaamaan :(

On se hieno

Edessä taideteos isoista lusikoista

Rakennus oli aivan yhtä huikea sisältä kuin ulkoakin. Parasta oli ehdottomasti erilaiset rappuset ja niihin yhdistyneet kaarevat seinät.

Alla kolmen kuvan sarja aivan mielettömän hienosta portaikosta. Mitäs pidätte?

Edessä on portaikko, vaikka tästä kulmasta näyttääkin liukumäeltä

Näyttää vielä enemmän liukumäeltä :)

Oli siellä ne portaat. Miten upea tila!

Sisätilakuva kohti rakennuksen korkeinta osaa

Avonaiset parvet rakennuksen korkeimmassa kohdassa

Tuolla mutkassakin oli pieniä näyttelytiloja

Jälleen mielenkiintoinen portaikko

Ostin lipun perusnäyttelyyn, jossa oli lyhyesti Azerbaijanin historiasta, jonkin verran vanhoja käyttötavaroita, astioita ja koruja sekä merkkirakennusten pienoismalleja. Itse näyttely oli aika suppea ja vaatimaton. 

Pääsin kunnialla vielä takaisin hotellillekin, eikä tarvinnut soittaa kolleegaa tätipelastusoperaatioon :)

Vanhoja pukuja

Kaunnita mattoja

Paikallinen soitin.

Soittimet oli kivoja, näyttelytelineen alla oli liiketunnistin ja kun kohdalle

käveli alkoi kuulua musiikkia soittimella soitettuna

Liikaa vauhtia

Yleensä tammikuu on vähän tylsä kuukausi ja samoin melkein helmikuun alkukin. Nyt on vauhtia, mukavia juttuja ja yllättäviä epämiellyttäviä käänteitä ollut jo aivan liikaa. Sunnuntaina mietin, että nyt pitää ajaa vauhtia alas.

Mutta hetkeksi vielä raportoimattomiin vauhtikohtiin. Tammikuussa olin työn puolesta seminaarissa, joka jatkui KlausK:ssa tarjotulla illallisella ja stand up esityksellä Aleksanterin teatterissa. Stand up on vaikea laji. Illan aloitti Tommi Mujunen, joka sai hartiavoimin lämmitellä aika jähmeää yleisöä. Illan päätti Jaakko Saariluoma, joka oli aivan älyttömän hauska. Aion mennä joskus uudestaankin katsomaan stand upia. Kiva kokemus!

Illallisena oli välimerellinen buffet, jonka lohipastrami oli mielettömän hyvää.

Pääruokana oli ylikypsää possua pekoni-sipulikastikkeessa.

Lapset ovat aloittaneet myös laskettelukauden. Keskimmäinen ja kuopus käyvät laskettelukoulua Talmassa. Sunnuntaina oli minun vuoroni kuskata poikia. Olin sunnuntaiaamuna väsynyt passiepisodistani ja raskaasta paluumatkasta, enkä olisi jaksanut lähteä. Kylläpä raitis ilma teki hyvää! En ollut itse suksilla, mutta olin katsomassa poikien harjoituksia. Kuopus oppi sunnuntaina tekemän siistejä aurakäännöksiä. Keskimmäinen on lasketellut aikasemminkin, joten hänelle opetellut asiat ovat jo tuttuja.

Hiihtokoululaisia

Vauhdin hurmaa on koettu myös päiväkodin jäisellä pihalla. Kuopus haluaa haettaessa esitellä uudet laskutyylit :)

Melkein kokonainen työpäivä paloi siihen, että hain itselleni expresspassin. Toki olen siitä etuoikeutetussa asemassa, että lentokenttä on reilun puolen tunnin ajomatkan päässä, joten expresspassi on aivan mahdollista hakea. 

Yhden päivän suhasin Hollannissa. Koneeni oli reilusti etuajassa, mutta silti myöhästyin junasta. Story of my life on viime päivinä ollut kulkuvälineistä pois jääminen :( Amsterdamissa alkoi jotkut messut ja jonot junalippuautomaateille olivat aivan järkyttävät. Suurimmalla osalla asiointi automaatilla kesti vielä tuskaisen kauan. Onneksi emme olleet tiukalla aikataululla liikkeellä. Ehdimme juoda rauhassa kahvit ennen tapaamista.

Kuvaan mahtui vain vajaa puolet jonosta

Hollannissa aina jaksan hämmästellä kanavajärjestelmää. Alla on oiva esimerkki siitä. Parkkipaikka on kanavan vieressä, mutta muutaman metrin sen alapuolella. Pitää kiivetä portaat ylös, jotta pääsee kanavanrantaan. Työkaverini ajaa aina Hollannissa navigaattorilla ja etenkin näillä nurkilla kyttään navia silmä tarkkana. En tiedä saako missään muualla maailmassa ohjeita, että käänny tielle, joka menee 5m merenpinnan alapuolella :)

Cappucino ja kanavanäkymä

Päivän Eurooppakeikat ovat työmatkustamisen tuskakategoriaa. Lennot lähtevät viimeistään klo 8, usein jo klo 7 paikkeilla. Parhaimmillaankin lähtö kotoa on hiukan ennen 7. Paluulennot tulevat takaisin siinä klo 23 paikkeilla. Kotona olen yleensä puolilta öin. Päivän olen viettänyt notkuen lentokentällä, istuen koneessa ja yleensä vielä lisäksi junassa/bussissa/taksissa, toimistolla valmistautuen tapaamiseen, tapaamisessa ja päälle jälleen juna/bussi/taksi+lentokone ja odottelut. Päivä menee yleensä kahvin ja epämääräisten sämpylöiden voimalla. Hyvällä tuurilla paluumatkalla kentällä ehtii syömään jonkun rasvaisen pizzapalan tai nahistuneen salaatin riistohintaan. Nykyisinhän sen varaan ei voi laskea, että lennolla saisi jotain ruokaa :(

Tässä päivän ateriani:

Ehdimme syödä asiakkaan toimitilan kahvilassa juuri ennen sulkemista. Jäljellä oli kalkkunapatonkeja ilman voita (miksi ilman voita/margariinia??) ja jugurttia.

Kanavoileipä. Ilman voita :) sen sijaan oli rutkasti Dijon-sinappia.

Näin kehnoja eväitä piti täydentää pähkinämarjapatukalla, suklaapatukalla ja cociksella. Aikaa olisi ollut ostoksiinkin ja vakaassa harkinnassa oli hollantilaisten puukenkien malliset huopaiset sisätossut :D mutta koska meillä ei kukaan käytä tossuja, niin palasin sitten järkiini. Vaikka hauskat nuo oranssit töppöset olisivat olleet.

Oranssit ovat huopaa

Nyt siirryn hitaampaan elämään. Poteroidun toimistolle ja kotiin. Harrastan ainoastaan kävelyä ja ehkä hiukan talvilajeja. Poteroitumista edes auttaa se, että Hollannin reissulla minulle puhkesi flunssa. Tänään olen viettänyt petipäivää.

Fiiliksiä Azerbaijanista

Pinnallisesti katsoen elämä Bakussa vaikuttaa eurooppalais-turkkilaiselta. Baku on suurelta osin siistin ja turvallisenkin oloinen kaupunki. Uusissa rakennuksissa satsataan näyttävyyteen ja paljon on tulossa kansainvälisiä tapahtumiakin. Islamilaisuus ei hallitse kaupunkikuvaa. Moskeijoita näin vain muutaman. Naiset ovat muodikkaasti pukeutuneita eivätkä peitä päätään. Leffateatterissa mainostettiin tulevaa 50 shades of Grey ensi-iltaa. Alkoholia saa useimmista ravintoloista ja kaupoistakin. Ruoka muistuttaa turkkilaista. Suhteellisen korkean näköinen elintaso perustuu maan öly- ja maakaasuvaroihin. Jostain luin, että Baku on Kaspianmeren Dubai. Viitannee ilmeisesti kiihkeään kasvuun, varallisuuden alkuperään sekä rakennustyyliin.

Näkymä Heydar Eliyev museolta

Kauppakeskus

Vielä kerran liekkitornit

Pinnan alla muhii kaikenlaista. Maa kärsii korruptiosta, ihmisoikeusrikkomuksista, sananvapauden rajoittamisesta, suurista tuloeroista ja valtavan omaisuuden keskittymisestä maan eliitille. Vaalit eivät ole olleet rehellisiä. Tällä hetkellä presidenttinä on kaksi kautta hallinneen edesmenneen presidentin poika. Wikipedian mukaan hallintokausien määrän rajoitus äänestettiin muutama vuosi sitten kumoon.

Maan itsenäinen historia on lyhyt. Azerbaijan itsenäistyi Neuvostoliiton romahduksen jälkeen vuonna 1991. Saman tien itsenäinen valtio joutui sotaan Armenian vallattua vuoristo-Karabachin alueen. Poliittinen tilanne muuttui Azerbaijanissa hyvin epävakaaksi ja päätyi opposition vallankaappaukseen.Azerbaijanille epävakaat olot eivät ole uusi tuttavuus. Maasta ovat kiistelleet historian saatossa Persia ja Venäjä ja sittemmin Iran ja Neuvostoliitto. Azereita asuu tällä hetkellä melkein kaksinkertainen määrä Iranissa kuin Azerbaijanissa.

Persialaiset vaikutteet näkyvät jonkin verran rakennuskannassa, mutta parhaiten ne tulevat esiin Bakun vanhassa kaupunkissa, joka huokuu arabialaisempaa tunnelmaa. Harmillisesti kävin siellä ainoastaan pimeän aikaan, jolloin en uskaltanut puikkelehtia yksin pimeässä jokaista pientä kujaa ja kännykkään tallentui lähinnä hämärämössöä :( Viehättävä paikka. Ehkä parhaiten mieleeni jää puisto, jossa istui paljon nuoria pareja pitämässä toisiaan kädestä :)

 Maiden tower, 1100-luvulta

Bakun vanhankaupungin muuri

Esille kaivettuja raunioita

Sitten muutamia tunnelmakuvia kujilta

Yleensä yritän aina jututtaa paikallisia työkavereita ja urkkia niin paljon kuin kehtaan paikallisesta elämästä. Aika vähän olen saanut kaivettua eroavaisuuksia eri maiden isojen kaupunkien keskiluokkaisten ihmisten elämäntyylien välille. Azerbaijanista uskoin sentään eroavaisuuksia löytyvän. Keskustelimme paljon maan tilanteesta ja historiasta, mutta elämäntyylien vertailu oli hyvin vaikeaa. Paikallinen myyntiedustajamme oli nimittäin 27v sinkkumies. Heti kyllä keksin yhden radikaalin eron. Hän asui kotonaan, eikä ollut muuttoaikeissa, ja äiti teki eväät töihin :D Asuminen Bakussa on kallista, joten moni nuori mies asuu kotonaan, kunnes avioituu (kuulostaa sinänsä ihan Italialta). Meikäläinen aikoo potkia pikkukepposet ulos kepposkodosta ihan viimeistään 25-vuotiaina ja toivon heidän kaikkien asuvan ensin yksikseen ja itsenäistyvän ennen avo/avioliittoa. Ja evästarjoilu päättyy kyllä jo paljon aikaisemmin :D