Matkaharmia - kun passi varastetaan/katoaa

Olen ollut reissuillani varsin onnekas. Ei varkauksia, ei sairauksia. Tällä kertaa sain pientä esimakua siitä, että joskus asiat voivat mennä pieleen. Kotimatkalla Bakusta minulla oli koneen vaihto Istanbulissa ja useampi tunti tapettavaksi kentällä. Kun lähdin hyvissä ajoin kohti Helsingin koneen lähtöporttia tajusin käsilaukkuni olevan auki ja sieltä puuttui uusi kirkuvan pinkki Victoria's Secretin passilompakko. Shokki! Paniikki!

Juoksen hikeä valuen lävitse kaikki paikat, joissa olen kentällä käynyt sekä poliisin ja infopisteen. Kovin monessa paikassa en kentällä käynyt, koska vietin suurimman osan ajasta loungessa. Passiani ei löydy mistään. Mitä todennäköisimmin jouduin varkauden kohteeksi. Kone Helsinkiin lähtee ilman minua. Jään surkeana Turkish Ground Servicen kanssa portille.

Onneksi passilompakossa ei ollut luottokortteja ja puhelinkin oli tallella. Ulkoministeriön mukaan edessä on bussiretki toiselle puolelle Turkkia Ankaraan hakemaan uutta passia ellen onnistu tavoittamaan Istanbulissa olevaa kunniakonsulia. Kunniakonsuli ei vastaa puhelimeen. Turkish Ground Servicen virkailija vihjaisee, että he voisivat harkita päästämistäni maasta, jos Suomen rajavartiolaitos ilmoittaa heille kirjallisesti ottavansa minut vastaan ilman passia. Kirjalliseksi vahvistukseksi kelpaa email. Tartun vihjeeseen kuin hukkuva oljenkorteen. Tästä alkaa viiden tunnin selvittelykierros.

Suomen rajavartiolaitos on tehokas. Soitto heille. Onneksi minulle jäi sentään ajokortti, mikä helpotti hommaa. Passin tietosivustakin oli kuva kännykässä. Mailaan kuvan ajokortistani rajavartiolaitokselle. Virkailija lähtee saman tien selvittämään Turkish Airlinen tiskiltä asioita ja puolessa tunnissa he ovat ilmoittaneet ottavansa kansalaisen papereitta vastaan Turkista. Tästä alkaa vääntö turkkilaisten kanssa. Nopeasti keksin, että prosessissa auttaa esitellä itsensä ja kysyä kuka toinen on. "Hei olen rouva Kepponen Suomesta. Kuka Sinä olet? Deniz, toivon todella, että voit auttaa minua. Passini on kadonnut ja kotimaani border control on ilmoittanut ottavansa minut vastaan ilman passia"

Kierrän loputonta kehää Turkish Ground Servicen ja Turkish Airlinesin välillä. TAn mies antaa minun istua heidän tiskin takanaan ja ladata puhelinta hänen tietokoneestaan. Kolmannella kerralla Ground Servicessä he alkavat tarjoilla minulle vettä ja teetä "Rva Kepponen from Finland without passport, have some tea". Joka kierroksella selviää jotain uutta. Lopulta Gound Service sanoo, että pääsen koneeseen, jos saan boardin passin. Matkatoimisto Suomesta ostaa minulle uuden lipun saman tien. Vielä pitää kiristää TA printtaamaan minulle boarding pass ilman passia. Neljännellä kierroksella löydän Ground Servicen esimiehen, jonka avulla TA antaa boarding passin. Sitten vien sen vielä leimattavaksi Ground Serviceen. Periaatteessa kaikki on kunnossa. Olen tosin jumissa kentän kansainvälisellä alueella.

Seuraavaksi siirryn lentokentän ainoan kansainvälisen alueen hotellin respaan. Hotelli on täynnä. Jätän itseni jonoon, kerron surkean tarinani. Respa sanoo heti, että eivät voi päästää minua ilman passia majoittumaan. Alan valmistautua henkisesti yöhön lentokentän penkeillä. Hra Kepponen on netistä onnistunut onkimaan loungen, johon voisin maksaa itseni yöksi. Ainakin tavarat pysyisi paremmin tallessa ja voisin ehkä nukkua sohvalla ja jopa peseytyä. Pyydän vielä saada jutella respan pomolle. Käyn pari tingintäkierrosta. Respan pomo sanoo, että tekee parhaansa ja 20:30 jälkeen voisi onnistua.

Syön väkisin illallista. Ihan uusi tunne minulle, että syöminen ei meinaa onnistua. Onneksi sokericocis sentään antaa virtaa. 20:30 palaan hotellille. Joudun vuodattamaan pari kyyneltä tiskillä. Vähän jälkeen yhdeksän tsekkaan sisään reiluun 206€ asevelihintaan. Vähänkös olen onnellinen kylvyssä ja nyrkkipyykätessä ainoita alusvaatteitani.

Aamulla portilla jännittää pirusti. Menen heti tiskille, kun Ground Service tulee paikalle. Luonollisesti tietojani ei löydy heidän järjestelmästään, pyydän virkailijaa soittamaan pomolle. Asia kunnossa ja saan tarvittavan leiman boarding passiini. Pääsen koneeseen. Istun mukavasti koneessa, kun Ground Service lähestyy minua. Kylmä hiki iskee, että poistavat minut sittenkin koneesta. Harkitsen, että lähden ainoastaan kantamalla. Onneksi he eivät tulleet minun takia. Pääsen Suomeen.

Suomessa pääsen rajavartiolaitoksen kaverin saattelemana allekirjoittelemaan lomakkeen ja sitten he saattavat minut tuloaulaan. Lähden tekemään ilmoitusta matkalaukustani, joka on varmasti edelleen Istanbulissa. Hieraisen silmiäni, yksinäinen matkalaukkuni pyörii hihnalla. Olen kotona vajaa vuorokausi suunniteltua myöhemmin.

En ikinä haluaisi joutua vastaavaan tilanteeseen ilman rahaa ja puhelinta.



Edessä on varmasti turhauttavat byrokratiset kiemurat vakuutusilmoituksen tekemisessä ja matkalaskun rustaamisessa ja siinä, että saisin tiistaiaamuksi itselleni uuden passin.

Moikka Bakusta

Baku elää kiihkeän rakentamisen aikaa. Rakennuksia tuntuu olevan kahta tyyppiä: perinteisen näköisiä voimakkaalla arabialaisella twistillä tai mahdollisimman futuristisen näköisiä. Itsehän en juuri moderneista rakennuksista piittaa, mutta azerit ovat saaneet sydämeni läpättämään futuristisille rakennuksille. Ehdoton suosikkini on Heydar Aliyev Cultural Center. Vähintään kahdesti päivässä ajamme sen ohitse, mutta näyttää pahasti siltä, että kuvasaldo jää nollaan puhumattakaan siitä, että ehtisin vierailemaan siellä sisällä. Täytyy tyytyä postailemaan kakkossuosikistani eli liekkitorneista. Kuvat olen kaikki napsinut Kaspianmeren rannalta Baku Bulevardilta.

Liekkitornit suhteellisen kirkkaana aamupäivänä

Liekkitornit ja auringonlasku, etualalla kauppakeskus

Bakussa tuulee usein hurjasti ja pilvet kiitävät hetkessä peittämään auringonlaskun

Sitten hiukan kansallishenkeä peliin ja Azerbaijanin lippu liekkitorneihin

Liekkitornit liekeissä. Very impressive.

Hetkessä: Hra Kepposen synttärit

Vaikka viime vuonna kuittasin Lontoon matkalla aiemmat unohtamani merkkipäivät sekä tulevat unohtamani merkkipäivät, järjestin Hra Kepposelle synttärit tänäkin vuonna :) Ou jee - hyvä minä!

Diners Clubin ravintolaseteileitten alennuksen avittamana päätimme kokeilla, kuinka maistuu fine dining Savoyssa. Me molemmat ihastuimme Savoyn sisustukseen, siinä on ihanasti menneiden vuosikymmenten havinaa. Näköala terassilta on huikea, vaikka lunta satoi vaakatasossa.

Valitsimme molemmat päivän menun, johon kuului alkuruoka, kaksi pääruokaa ja jälkiruoka. Hra Kepponen otti menulle suunnitellun viinipaketinkin. Ensimmäiseksi pöytään tuli lämmintä leipää ja melkein sulaa voita. Tumma leipä oli todella herkullista.

Leipäkori

Keittiön tervehdyksenä tuli ahvenanmaalaista luomukaritsaa tartarina. Maistuva ja kaunis suupala.

Karitsatartar ja parmesania

Alkupalaksi oli blini ja mateenmätiä ja -maksaa. Blini oli hyvä, mutta minusta mateenmäti häviää muikunmädille selvästi, eikä mateenmaksa oikein tuonut mitään lisää annokseen. Ehkä jopa liian hienovaraiset maut minulle. Hra Kepposesta alkupala (ja jälkiruoka) olivat menun parasta antia.

Hra Kepponen nautti blinin kanssa lasillisen hyvää shampanjaa

Ensimmäinen pääruoka oli turskaa. Kastikkeessa oli extrana voivaahtoa. Turska oli hyvin miedon makuinen, kastike hyvä. Lisukkeena oli kaviaarialla värjättyjä linssejä, joka oli vielä miedompi maultaan. Omaan makuuni annoksen maut olivat jopa liian hienovaraiset. Annos oli kyllä upean näköinen!

Turskaa

Seuraavaksi tuli suunraikastaja. Se oli ihana. Lasissa oli pohjalla marjasorbettia ja päälle kaadettiin pöydässä Kuohuvaa Kuusenkerkkää. Kyseistä alkoholitonta juomaa valmistaa kotimainen Korpihilla. Aion kokeilla tätä vielä kotonakin.

Suunraikastaja

Toisena pääruokana oli metsäkauriinkaretta ja erinomaista mustaherukalla ja kermalla maustettua kastiketta. Lisukkeet olivat aika olemattomat. Tarjolla oli jälleen niitä linssejä. Why oh why? Minusta linssit eivät sopineet yhteen voimakkaan makuisen lihan kanssa. Olisipa ollut vaikka jotain perunasta tehtyä. Plussaa lehtikaalista. Minusta tämä oli silti menun paras annos lihan ja kastikkeen vuoksi.

Metsäkaurista

Ennen jälkiruokaa tuli vielä etujälkiruoka. Siinä kuulemma yhdistyi ruoka ja jälkiruoka. Lakkapuuroa ja -hilloa, vuohenjuustojäätelöä ja laventelikermakastiketta. Laventelikermakastike oli ihana. Hauska annos.

Lakkaa, vuohenjuustojäätelöä ja laventelikermaa

Menuun kuului lakritsainen jälkiruoka. Itse en välitä lakritsakakusta enkä -jäätelöstä, joten vaihdoin sen kylmäkön vapaaseen valintaan. Hra Kepponen taas on lakritsajälkkäreiden ystävä ja piti annoksestaan kovasti.

Lakritsakakkua ja -jäätelöä, marenkeja ja sitruunavaahtoa

Omassa jälkiruuassani oli vuohenjuustopannacotta, kahvijäätelöä ja kinuskia. Mielenkiintoinen annos, mutta minusta kuitenkin liiallista erikoisuuden tavoittelua.. Etenkin kun etujälkiruuassakin oli vuohenjuustoa en olisi laittanut toista vuohenjuustojälkkäriä enää perään. Pannacotta pannacottana ja juustot erikseen kiitos!

Vuohenjuustopannacotta, makujen osalta aika vaatimaton suoritus hyvästä jäätelöstä huolimatta

Hra Kepposen jälkkärijuomana oli kaakao, johon käytettiin sulatettua suklaata. Nam!

Joudumme toteamaan, että meistä ei kumpikaan ole edelleenkään fine dining ihminen. Pidämme molemmat enemmän selkeistä ja voimakkaista mausta. Sellainen ronskimpi ja rennompi ruoka on enemmän meidän makuumme. Hyvä niin, sillä alekupongeista huolimatta Savoy oli niin kallis, että sinne tulee tuskin enää mentyä. Etenkin kun lempiravintoloissani syö ainakin kahdesti Savoyn hinnalla.

Palvelun suhteen täytyy sanoa, että yhtä huolehtivaa ja kohteliaan rentoa palvelua en ole saanut missään muussa kotimaisessa ravintolassa. Kertaakaan ei tarvinnut pälyillä, että mistä löytyisi tarjoilija. Tuntuivat ilmestyvän ajatuksen nopeudella - tai oikeastaan hiukan nopeammin - paikalle.

Hra Kepponen on jokatapauksessa juhlittu niin, että merkkipäivä varmaan pysyy pitkään muistoissa. Tosin niin pysyy minunkin edelliset synttärit, joita vietettiin mökillä ihanassa helteessä uiden, aurinkoa ottaen, soudellen ja lettuja syöden.

Batwoman tekee matkavalmisteluja

Syksyn suosikkivaatteeni löytyi vahingossa. Olin Annan ja Haltiakummin kanssa viime kesänä retkeilemässä Fiskarsissa. Haltiakummi innostui eräässä kaupassa sovittelemaan neuleita, pääsin valmiille apajille ja ostin itselleni lepakkoneuleen. Neuleen juju on hihoissa, jotka on ommeltu osan matkaa kiinni sivusaumoihin neuleen alareunasta lähtien. Kuulostaa oudolta, mutta näyttää minusta hauskalta :)

Olen pitänyt neuletta paljon myös virallisemmissa työjutuissa. Mustat suorat housut, korkonilkkurit, hopeakorut ja batwomanneule. Koska vaate on niin mukava päällä, olen pitänyt sitä välillä ihan vaan farkkujenkin kanssa. Se on aivan ohutta luomupuuvillaa, merkki on kreikkalainen Ioanna Kourbela. Toivottavasti tämä tulee kestämään kymmeniä pesuja. Toistaiseksi näyttää lupaavalta. Ihan huippujuttu on, että neuletta EI saa silittää.

Neuleen ainoa huono puoli on, että sitä on hankala pitää takin kanssa pidempään. Koska hihat ovat kiinni sivusaumoissa, hihansuut nousevat reilusti ylös ja kainaloihin kertyy ärsyttävät neulepallot :D

Batwomanneule - Onhan se aika oudon näköinen näin :)

Batwomanneule lähtee huomenna reissuuni mukaan. Muuten matkapuvusto tuottaa ongelmia :( Sillä mennään, mitä onnistun kaapista kaivamaan ja tuleepahan pitkästä aikaa plankattua kenkiäkin. Ehkä aavistuksen verran jännittää. Lähden huomenna kohti Azerbaijania ja Bakua, tosin Istanbulin kautta. Matkakohde on uusi, järjestelyt toisessa päässä on tehty ilmeisesti paikallisella tyylillä. Siellä on unohdeltu kutsukirjeitä viisumia varten, muuteltu miljoonaan kertaan tapaamisaikoja, unohdettu kertoa tapaamisista, mutta reimuissaan muistivat kertoa, että asiakkaan toimitusjohtaja on onnistunut raivaamaan minulle 30min aikaa ja haluaa tarjota minulle azerilaiset kahvit (viestin sanamuodosta tulkitsin, että nuo kahvit olisi sitten syytä ryystää eikä sanoa, että ottaisin vain vettä kiitos). Aloitin jo valmiiksi närästyslääkekuurin :)

Ihan komea viisumi

Mikäli Lumian Instagram client tällä kertaa suostuisi toimimaan ulkomailla, niin Instaan tulee päivityksiä. Hyvällä tuurilla ja wi-fillä saattaa blogikin päivittyä.

Mukavaa sunnuntain jatkoa ja alkavaa viikkoa!