Hetkessä: Raakasuklaakurssilla

Sain Hra Kepposelta viime kesänä hääpäivälahjaksi hienon punaisen, litteän ja hyvin kevyen rasian. Sieltä löytyi Elämyslahjojen kautta ostettu kahden hengen raakasuklaa workshop. Viikonloppuna pääsimme vihdoin käyttämään lahjakortin.

Olen kerran maistanut raakakakkua, en pitänyt siitä. Niputin raakasuklaan samaan kategoriaan, joten ajattelin sen olevan todennäköisesti pahaa ;)

Kokemuksena raakasuklaa workshop oli hauska. Tilassa leijaili ihana tuoksu, tekeminen oli helppoa ja kivaa ja ohjaaja mukava.

Ainoa työväline, mitä ei välttämättä kotoa löydy valmiiksi, on silikonimuotti,

muuten peruskeittiövälineet riittävät

Kaakaovoita. Se hienonnetaan ja sulatetaan vesihauteessa

Sulatettu kaakaovoi

Sekaan laitoimme raakaa kaakaojauhetta, lucumaa, riisinkuorijauhetta, hunajaa ja hiukan suolaa

Suklaamassa muottiin ja vielä loput "mausteet".

Laitoimme osaan kaakaonibsejä, inkamarjoja (hyi!), kookoshiutaleita ja cashewpähkinöitä.

Vartin pakastuksen jälkeen meillä oli valmista raakasuklaata. Vartin odottelun aikana saimme new age henkisen tietopläjäyksen raa'an kaakaon terveysvaikutuksista. Kaakao laskee verenpainetta, piristää, saa hyvälle tuulelle, stimuloi aivoja ja parantaa libidoa. Niin ja antioksidantit hidastavat ikääntymistä ja parantavat vastustuskykyä. Uskokoon ken tahtoo :) Itse kyllä uskon tumman suklaan terveysvaikutuksiin ;) Raa'an kaakaon terveysvaikutukset perustuvat siihen, että papuja ei ole paahdettu. Kaikki ravinteet säilyvät.

Sekoittelimme suklaamassan oman makumme mukaan. Intensiivinen suklaan maku, riittävän makea, jossa silti on säilynyt hiukan tumman suklaan kitkeryyttä. Ihastuin erityisesti kookossokeriin, jota käytimme hiukan hunajan ohella makeutukseen. Se säilyy mukavasti kiteisenä suklaamassassa.

Itse tehty cashew-konvehti

Kokemus ja maku oli niin onnistunut, että tilasimme pienen satsin aineksia, jotta voimme kokeilla raakasuklaan valmistusta myös kotona. Hra Kepponen tuumaili, että raakasuklaata riittää paljon pienempi määrä ja jos tekee itse suklaansa, sitä ei voi olla jatkuvasti napsimassa.

Lahjana tuollainen workshop oli minusta ihana.

Talviuni vs. krokotiiliratsastus

Päivän mietelause kuuluu: "Miksi vaipua talvihorrokseen, jos voi ratsastaa krokotiililla?"

Isompi konna Noppa horrostelee, mutta vauvakonna tepsuttelee ilonamme :)

Hetkessä: Brunssi Töölönrannassa

Viime sunnuntaina vietimme Haltiakummin kanssa askartelupäivää - tai no, oikeastaan se oli enemmän brunssipäivä ;) Menimme herkuttelemaan Töölönrantaan. Brunssi käsitti alkuruokabuffeen, pöytiin tarjoillun lämpimän ruuan ja jälkiruokabuffeen.

Alkuruokabuffet

Vihersalaattia ja mustaherukkavinegretteä

Endiivi-homejuustosalaattia
Katkarapuja Skagen

Omenaista perunasalaattia

Sillejä ja silakoita Töölönrannan tapaan

Lämminsavulohta ja Remoulade- kastiketta

Pikkublinejä, punasipulia ja smetanaa

Bratwurstia ja talon sinappia

Paprikamunakokkelia

Keitettyjä perunoita ja tillivoisulaa

Töölönrannan leipää ja kirnuvoita

Alhalla vasemmalta endiivi-homejuustosalaatti ja katkarapuja Skagen

Ylhäällä vasemmalta vihersalaatti ja perunasalaatti

Salaatit olivat kaikki erinomaisia, samoin katkarapu Skagen ja savulohi. Savulohen remouladekastike oli hyvää, mutta minusta siinä oli liikaa kapriksia ollakseen täydellistä. Itse en syö sillejä enkä silakoita, enkä jaksanut maistaa munakokkelia tai makkaroita. Blinit jakoivat mielipiteemme. Haltiakummi ei pitänyt niiden rapeasta kuoresta, minullekin se oli yllätys, mutta ei haitannut makuelämystä. Upotinhan blinit smetanan, punasipulin, savulohen ja katkarapujen tuhdin kerroksen alle :)

Pienet alkupalat :)

Pääruuat vaihtuvat ilmeisesti viikottain. Me molemmat valitsimme hiillostettua nieriää fenkolipyreellä. Se oli todella hyvää! Hauska yllätys oli se, että fenkolipyree oli mustaa. Se oli maustettu mustekalan musteella. Harvoin brunsseissa käy niin, että pääruoka on paras osa. Nyt kävi niin.

pääruoka

Jälkiruokabuffet

Valkosuklaapannacotta ja hillottua kirsikkaa

Lämmin omenahyve ja kinuskia

Punajuuri-mascarponekakkua

Suomalaisia juustoja

Vasemmalla omenahyve, oikealla pannacotta ja sen takana punajuuri-mascarponekakku

Kattauksesta puuttui hillotut kirsikat, jotka jäivät sitten maistamatta :(

Jälkiruuatkin hävisivät kirkkaasti päärualle. Jälkkärit olivat perushyviä, paras minusta oli omenhyve ja kinuskikastike.

Brunssi on toteutettu laadukkaasti. Alkuruuat ovat hyvin kalavoittoisia, joten en veisi sinne kala-allergikkoa. Alkuruuista puuttu kokonaan aamiaistyyliset vaihtoehdot lukuunottamatta munakokkelia ja bratwursteja. Se on tietysti makukysymys, että mitä odottaa brunssilta. Töölönranta muistuttaa minusta enemään lounasbuffeeta. Noutopöytien täyttö oli ripeää. 

Miljööltään Töölönranta on viehättävä. Sali on skandinaavisen tyylikkäästi sisustettu ja isoista ikkunoista voi ihailla Töölönlahden näkymää. Jopa lumettona tammikuisena sunnuntaina Töölönlahti näyttää hyvältä. Olimme paikalla jo hiukan ennen ovien avautumista, joten vältimme täysin jonottelun. Poistuessamme jälkiruokapöytään kiermurteli pitkä jono, en tiedä olisiko se latistanut meidän tunnelmaamme. Laatu ja puitteet näkyvät hinnassa. Hinnaltaan brunssi kuuluu kaupungin kalliiden brunssien luokkaan. Minusta Töölönrannassa saa rahoilleen vastinetta. 

Paikalla oli yllättävän paljon lapsiperheitä. Lastenlistaa tai viihdykettä ei ole tarjolla. Paikalla olleet lapset käyttäytyivät hienosti. Itse voisin viedä esikoisen 10v Töölönrantaan ja hän todennäköisesti nauttisi brunssista. Pikkuveljillä ei ole vielä vuosiin mitään asiaan Töölönrantaan, menussa ei ole heille mitään muuta syötävää kuin vihersalaatti ja perunat. Siksi lasten kanssa suosin enemmän aamiaismaisia brunsseja, joissa on leipää, croissantteja, karjalanpiirakoita, leikkeleitä ja lettuja/pannareita tai hedelmiä.

Brunssin jälkeen otimme Haltiakummin kanssa suloiset pikku päikkärit ja sitten hiukan askartelimme. Ihana sunnuntai!

Timantteja ranteeseen

Olen aina haaveillut muhkeasta timanttirivisormuksesta. Edes kohta 15 vuoden avioliitto ei ole sellaista sormeeni tuonut. Vika ei ole Hra Kepposen vaan käsieni, jotka eivät kestä sormuksien käyttöä lainkaan.

Reissuillani satuin kulkemaan kellokaupan ohitse ja huomasin siellä erinomaisen tarjouksen kellosta, jonka taulussa on timantteja. Kävin kokeilemassa. Ihastuin - sormen sijasta saisin ranteeseeni timantteja. Ajattelin järkevästi, että en kuitenkaan halua investoida kelloon ja jätin sen kauppaan. Kävin parissa muussakin kellokaupassa (nobody knows why). Nukuin parinkin yön yli. Pähkäilin asiaan Hra Kepposen kanssa ja kysyin vielä kaveriltakin neuvoa. Lähtökiireitten keskellä kävin sittenkin ostamassa kellon.

Ostos oli vuoden 2014 kallein tarpeettomin tavara, mutta silti niin ihana. Olen käyttänyt kelloa joka päivä ja se on ilahduttanut minua joka päivä.

Päädyin valitsemaan sittenkin pienemmän ja neutraalimman mallin, koska ajattelin sen kestävän paremmin aikaa. Ajattelin, että mitä simppelimpi sen parempi. Toivon kellosta loppuelämän kelloa itselleni. Pojat tietävät, että kello on minulle mieleinen. Ehkäpä siksi perinnönjakoasioistakin on kellon kohdalla jo keskusteltu :) Sanallinen mittelö poikien kesken on käyty siitä, että kuka saa kelloni, kun kuolen :D

Yllättävän vaikeaa on talvivalossa sisällä kuvata kelloa, mutta alla pari kännykkäräpsyä: