Hetkessä: Hyvä ruoka parempi mieli

Olin tässä yhtenä päivänä kovasti paremman ruuan tarpeessa. Ajatus keitosta tai laatikkoruuasta tympi rankasti. Mielessäni oli jo pidempään pyörinyt vaalea kala voisalviakastikkeella. Hra Kepponen näytti hiukan epäilevältä, koska hän ei arvosta kotikeittiön vaaleita kalaruokia. Sainpas käännettyä hänen päänsä.

Resepti on äärisimppeli.
Tarvitset kuhaa, ruukun salviaa, voita, yksikyntisen valkosipulin ja perunamuusitarpeet.
1. Irroita lehdet ruukkusalviasta ja palastele ne. Suikaloi yksi yksinkyntinen valkosipuli.
2. Mausta kuhafileet sitruunalla, suolalla ja valkopippurilla.
3. Kuumenna voi pannulla ja paista kuhafileet keskilämmöllä. Paistoaika riippuu fileen paksuudesta. Meidän fileemme paistuivat reilu 3min per puoli.
4. Kun kala paistuu, sulata voita kattilassa.
5. Lisää voisulaan valkosipuli, mustapippuria ja ripaus suolaa. Lisää salvianlehdet muutamassa erässä. Varo etteivät lehdet pala voisulaan.
6. Kaada kastike paistetun kalan päälle, tarjoile perunamuussin kera.

Helppoa ja hyvää! Ainoa moite kuhan kovasta kilohinnasta :(

Salviavoikastike

Salvia on yksi lempiyrteistäni. Salviavoikastike sopii hyvin pastalle ja salvia maustaa muhevaksi myös kanafileet. Reseptit täällä.

***

Varsinaisen ruokaelämyksen koimme ravintola Yumessa. Pidin heidän ruuistaan todella paljon. Ravintolan konseptina on, että annokset jaetaan. Erinomainen vaihtoehto sellaiselle, jolle melkein poikkeuksetta iskee annoskateus ja haarukka meinaa aina lipsua pöytäseuran lautaselle :)

Aluksi maistelimme tamarindilla maustettua katkarapusalaattia, joka tarjoiltiin shisolehdeltä. En ole mikään suuri shison ystävä, mutta tähän yhdistelmään se sopi erinomaisesti. Samaan aikaan pöytään saapui myös salaatti, jossa oli jokirapua ja grillattua parsaa. Salaatti oli hyvä, mutta hento jokirapu peittyi kirpakoitten kasvisten joukkoon. Ensimmäisenä pöytään saapui pienen pieni maisteluannos karitsaa.

Vasemmalla katkarapusalaatti shisolehdellä, oikealla takana jokirapuparsasalaatti 

ja oikella edessä karitsaa.

Sitten grillailimme kuumalla kivellä muutaman ohuen palan nautaa. Konsepti on minusta ihana! Kiva pikagrillailla itse pöydässä. Lihalle tarkoitettu kastike oli erittäin maukasta.

Sitten pöytään saapui varsinainen pääruoka: Yumen versio tonkatsusta. Tonkatsu on japanilainen wieninleike, yleinen lounasruokana. Yumen versio oli siitä hienostuneempi. Mukana tulevat kastikkeet olivat erinomaiset. Söimme ne viimeistä tippaa myöden ja jouduimme pyytämään lisää.

Tonkatsu ja alla Yumen coleslaw joka sekin oli hyvää ja riisiä

Koska ruoka oli niin hyvää, päätimme vielä mahduttaa yhden pääruuan vatsoihimme. Hyvä niin, koska ankka oli jopa tonkatsuakin parempi. Ankkaviipaleet tarjoiltiin ohuiden lettujen kera. Letun sisään kääräistiin ankkaa, sipulia, kurkkua ja kastikkeita. Jälleen kastikkeet loppuivat kesken. Todella hyvä annos!

Minusta pääruuat olivat alkuruokia parempia. Tosin ribsit jäivät koestamatta, joten itse voisin harkita sellaista jakamista, että tilaisin pelkkiä pääruokia :)

Jälkiruuaksi söimme raikkaat Ananas granitat, eli sellaista kuohkeaa ananasjäähilettä. Kaverina oli paahdettua valkosuklaata, mansikkakastiketta ja marjoja. Ihanan raikas jälkiruoka.

Hintatasoltaan Yume on yhtä kallis kuin keskustan muutkin hyvät ravintolat. Minusta se aivan suotta jäänyt Farangin ja Gaijinin varjoon, Yume pärjää niille vertailussa erinomaisesti, ainakin Gaijinille. 

Valopilkkuja lokakuussa

Syksyn ankeus ja harmaus alkavat jo tuntua. Olo on nuutunut ja energiatasot matalalla. Onneksi mukavia ja yllättäviäkin valopilkkuja on kuitenkin viikkoon mahtunut :)

Tiistaina minulla oli 9,5 tunnin workshop. Tämän hetkisessä kahvittomassa elämässäni olen tuollaisissa kinkereissä yleensä klo 14 jälkeen aivan sippi. Päivän ohjelmaan mahtui pari puolen tunnin taukoa. Kahvittelun sijasta kävin ulkoilemassa! Aika radikaalia ;)

Workshop pidettiin kurssikeskuksessa meren rannalla ja halusin hapen lisäksi nauttia maisemista. Aamupäivällä tunnelma oli erikoinen. Paksu sumu leijui pitkään ilmassa ja aivan rannassa näkyvyys oli pari metriä, jonka jälkeen merenlahti peittyi sumun syleilyyn. Sumu alkoi hellittää vasta lähempänä puolta päivää.

Sumu kätkee meren. Näkyvyys metri ehkä kaksi.

Sumun keskeltä näkyy aavistus massiivista kivilaituria

Tässä se sumun piilottelema komea kivilaituri

Workshopin jälkeen oli mahdollisuus jäädä kolmen ruokalajin illalliselle. Kotona olisi ollut jäljellä edellispäiväistä makkarakeittoa, joten valinta oli helppo :) Alkukeitto pitää laittaa muistiin ja kokeiltavien listalle. 

Kermainen bataattikeitto, jossa ripaus tuoretta chiliä. Olipas hyvää!

Torstaina syyslomailimme poikien kanssa ja kävimme Kansallismuseossa. Kävimme Suomen esihistorian osastolla shamaaniradalla. Tykkäsimme siitä - ainakin siihen saakka, kunnes selvisi, että radan kysymyksiin ei ollut tarjolla oikeita vastauksia. Aika töpeksintää sanon minä! Nyt meiltä jää pari noitajuomayrttiä selvittämättä ja voi olla, että vietämme unettomia öitä miettien alla olevien tavaraoiden käyttötarkoitusta. Lisäksi turkisten tunnistuksessa jäimme yhden turkin osalta pattitilanteeseen 3-1.

Piirrustustaulu on selvä, mutta mikä ihme on edessä oikealla?

Joudumme luottamaan kuopuksen arvioon, että kyseessä on kivikautinen jojo.

Kiertelemme muitakin osastoja ja ihmettelemme hurjan kokoista plooturahaa.

Plootu, vasemmalla kuulakärkikynä mittatikkuna

Lapsista museon paras paikka on Vintti. Kannattaa ehdottomasti käydä Vintillä! Siellä voi leikkiä historiaa. On vanhanaikaista kyläkauppaa, puuhellaa, hirsimökin rakennuspaikka, kangaspuut, tehdaslinja ja paljon muuta. Näin syyslomalla Vintissä kävi aikamoinen kuhina, mutta muutamaan leikkipaikkaan mahduimme.

Ostimme leikkikaupasta leikkieväät ja söimme niitä maitolaiturilla.

Kuopus ja keskimmäinen olivat kääntäneet kaupan kassan mukaansa.

Kuulemma kun kaupan neitiä vähän jututti, niin hän ei huomannut mitään :D

Tästä tulee mieleen Olipa kerran piirretyn Maestro

Suurta huvia oli ottaa itsestään tietokoneen kameralla kuvia ja mailailla niitä mm. isille töihin.

Pitäisi vaan jotenkin jaksaa tsempata itseni pysymään liikkeellä, niin syksy tuntuisi mukavammalta. Kummasti vaan sohva ja sänky viekoittelevat jatkuvasti luokseen. 

Huvittelua koko perheelle

Tänä vuonna meillä ei ole mitään syyslomasuunnitelmia. Pojilla on lomaa keskiviikosta perjantaihin. Minulla on vaivainen päivä lomaa ja sekin torstaina. En edes onnistunut varaamaan mitään viikonlopuksi. Mutta mepäs otimme varaslähdön lomatunnelmaan ja huvittelimme jo viime viikonloppuna :)

Pitkän aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Sirkus Finlandiaa. Näytös oli jälleen hyvä. Koko perhe tykkäsi siitä kovasti! Oma suosikkini oli klovni-akrobaattiduo the Catastroph Brothers. Ihmistykinkuulanainen oli hyvä, mutta ei lähellekkään yhtä hyvä kuin tähän mennessä paras näkemäni viimeinen ohjelmanumero. Toistaiseksi paras on kahden vuoden takainen kuolemanpallon neljä moottoripyöräilijää. Se oli huikea!

Pojat ja karkit :)

Esiintyjät. Punapukuinen nainen on suomalainen akrobaatti-rullaluistelija

Kepposet suosittelevat Sirkus Finlandiaa. Suosittelemme myös korvatulppia tai kuulosuojaimia herkkäkorvaiselle. Esikoista häiritsi livebändin musiikin voimakkuus paljon. Jos olisi ollut korvatulppia mukana, olisin itsekin ottanut käyttöön.

Sirkuksesta jatkoimme pizzalle. Ravintolaksi valikoitui sattumalta Rautatientorin reunalla oleva Vapiano. Pizzat olivat hyvät, pöydät tilavat, mutta onhan se kolmen vilkkaan lapsen kanssa hankalaa ilman pöytiintarjoilua. Pizzat piti käydä noutamassa itse alakerrasta, kun tilauksen jätettyämme mukaan saamamme hälyytin piippasi. Lasten pizzat olivat kyllä söpöimmät ikinä näkemäni.

Miten voi olla näin söpö pizza?

Kalan "teurastus"

Minun piti tilata salaatti, mutta päädyinkin pizzaan :)
Päällä oli niin reilusti pinaattia, että siinähän oli melkein salaatti mukana (mikä perustelu!)

Ostimme jälkiruokia jaettavaksi koko perheen kesken. Pojat eivät tykänneet tiramisusta. Joku hullaantui niin pannacottaan mansikkakastikkeella, että piti ostaa yksi lisää :)

"Taivaallista!" Kuopus on perheemme tuorein pannacotta-fani

Tiistai-iltana pojat pääsivät nauttimaan alkavasta lomasta. Esikoinen pääsi kaverinsa mukana HopLopiin, keskimmäinen meni kaverilleen yökylään ja kuopus puolestaan oli kaverillaan leikkimässä. Keskiviikoksi onkin luvassa melkein rajoittamatonta ruutuaikaa, koska minun pitää tehdä töitä ja minusta pieni lojuminen sopii pojillekin.

Loppuloman tärpit meille ovat:

1) Kansallismuseon shamaanirata ja Vintin työpaja

2) Nuuksion opastettu syksyn väriretki

3) Muumit Rivieralla

4) Uimahalli

Eiköhän näistä ainakin yksi ellei kaksi ehditä toteuttaamaan. Linnanmäellä on käynnissä Valokarnevaalit ja Sealifessa Kalakarnevaalit, mutta niihin emme tänä vuonna mene.

Kuva http://www.finnkino.fi

Lomalaisille toivotan oikein mukavaa syyslomaa!

Joulukortteja ja kortteja askarteluhaasteisiin

Tämä postaus sisältää kortit p*skarteluhaasteeseen nro 249 ja Korttisirkuksen haasteesen nro 15.

Voin tunnustaa olevani viime tipan kuningatar monessa asiassa, mutta monena vuonna olen tehnyt joulukortit valmiiksi erittäin ajoissa. Melkein voin hihkaista, että valmis. Pari korttia on viimeistelyä vailla. Lähinnä jännitettäväksi jää, että ehdinkö postittamaan kortit :)

Yhtenä sunnuntaina askartelimme ystäväni kanssa joulukortteja. Leimailut niihin olin tehnyt jo vuosi sitten. Oli varsin rentouttava päivä.

Mallin korttiin kopion ystävältäni, joka oli nähnyt kyseisen kortin askartelukaupan mallikorteissa.

Askartelukaupan mallikortin toisinto.

Minulla oli kymmenisen tummanruskeaa korttipohjaa ja ne olivat harmillisesti kaupasta loppu. Ihastuin hyvin tukeviin ekokorttipohjiin ja ostin niitä tummanruskeiden tilalle. Olisihan se pitänyt arvata, että malli ei enää näyttänytkään yhtän hyvältä ekokorttipohjalla.

Sama malli ekokorttipohjalla

Olin ostanut korttipohjien hakureissulla suloisen aaltopahvipaperikon ja päätinkin alkaa hyödyntämään sitä. Itse tykkäsin, että uusi malli on vähintään yhtä hyvä ellei parempi kuin alkuperäinen.

Simppeliä punaista ja vihreää

Sitten satuin kiinnittämään huomiota, että pilkkupaperin toinen puoli käy hyvin yhteen ekopaperin ja ruskean aaltopahvin kanssa. Niinpä kortti muutti ulkoasuaan enemmän. Sarjatyöksi tarkoitetuista korteista tulikin aika erilaisia :) Tällä kortilla osallistun Korttisirkuksen haasteeseen #15. Haastekortista pitää löytyä kraftia (pahvilaatikon väriä) tai aaltopahvia.

Korttisirkuksen #15 haastekortti

P*skarteluhaasteessa #249 oli inspiroidu kuvasta haaste. Kuvassa oli ihanat sinisen sävyt ja kupillinen teetä. Ensimmäinen fiilis oli tehdä jotain sinistä, mutta sitten päädyin teejuttuihin. Olihan minulla kaunis vintage kuva kokonaisesta teeastiastosta. Halusin jättää tuota ekokorttipohjaa tällä kertaa mahdollisimman paljon näkyville. Siinä on niin kiva struktuuri.

Keskiyön kännykkäkuvat syksyllä ovat mitä ovat :(   keväällä tulee sitten parempia

p*skarteluhaaste #249 kortti