Monet ovat kummastelleet päivähoitovalintaamme. Moni haluaa lapsensa pieneen ryhmikseen tai perhepäivähoitajalle. Me olemme valinneet 100 lapsen ison päiväkodin.
Valtaosaksi olemme olleet erittäin tyytyväisiä päivähoitoon. Keskimmäisellä ja kuopuksella hoito on sujunut aina erittäin hyvin. Iso yksikkö ei tietenkään takaa toimivaa työyhteisöä ja laadukasta hoitoa, mutta isossa yksikössä on tietyt hyvät puolet (ainakin meidän päiväkodissamme).
-Ammattitaitoinen johto
Päiväkodissamme on täysipäiväinen ja erittäin pätevä johtaja, joka suhtautuu henkilöstön ja päiväkodin kehittämiseen ammattitaitoisesti. Päiväkodissa on ollut erilaisia kehityshankkeita ja henkilöstö on päässyt osallistumaan koulutuksiin. Se pitää henkilöstön vireänä ja edesauttaa työssä viihtymistä. Viihtymistä lisää myös se, että hoitoryhmien suunnitteluun panostetaan ja hoitajien mahdollista halutessaan myös vaihtaa pienten puolelta isojen puolella ja päinvastoin.
Mahdollisissa ristiriitatilanteissa vanhempien on helppo halutessaan keskustella asiasta johtajan kanssa. Johtajan tehtävänä on yhdessä henkilöstön (ja vanhempien) kanssa laatia yleiset linjaukset. Vanhempien ajatuksia kuunnellaan päiväkodissamme. Eipä tarvitse vääntää kättä vaikkapa ruokailusta, kun sovittu päätös on, että lapsen tulee ainoastaan maistaa ruokaa, näkkärin ja jälkiruuan saa maistamisen jälkeen.
Ihan sujuvasti johtajakin osaa tarvittaessa vetää kurahousuja jalkaan ja annostella puuroa :)
-Päiväkotiapulaiset
Päiväkodissa on useampi päiväkotiapulainen, jotka osallistuvat myös lasten hoitamiseen. Se tuo lisäjoustavuutta resurssointiin ja talossa on aina vain lapsille tuttuja aikuisia.
-Keittiö
Perhepäivähoitajan pitää pari kertaa päivässä revetä lasten hoidon ohella myös keittiöhommiin. Päiväkodissa on erikseen henkilökunta huolehtimassa siitä. Siihen aikaan, kun keittiöhenkilökunta ei vielä kuulunut Palmialle, he olivat varsin integroitu osa päiväkodin työyhteisöä ja toteuttivat lasten kanssa erilaisia projekteja, kuten joka syksyisen kasvistorin. Nykyisin ilmeisesti Palmian keittiöön ei ole pikkuapulaisella mitään asiaa ellei ole hygieniapassia hankittuna :(
-Vakituinen sijainen
Päiväkoti jakaa alueen toisen ison päiväkodin kanssa yhteisen täysipäiväisen työntekijän. On aika luksusta, jos sijaiseksi tulee tuttu hoitaja verrattuna siihen, että sijaisena on kielitaidoton vieras aikuinen (valitettavasti heitäkin on tavattu).
-Tilat
Isossa rakennuksessa on jumppasali ja lisäksi paljon tiloja ryhmien eriyttämiseen. Piha on myös iso.
-Työyhteisö
Arvostan korkealle niitä, jotka jaksavat vaativaa hoitotyötä yksikseen tai pienessä porukassa. Henkilökohtaisesti arvostan työyhteisöä ja haluan itsekin kuulua johonkin porukkaan, vaihtaa ajatuksia ja motivoitua toisten motivaatiosta. Lisäksi jotenkin tuntuu, että isompi porukka tasaa "kausivaihtelut", joskus jokaisella on niitä huonojakin päiviä.
-Henkilökemia
Rakastan lapsiani, mutta he ovat välillä rasittavia ja ärsyttäviä. Entä jos lapseni ja sen ainoan aikuisen välinen kemia toimii huonosti? Kun aikuisia on enemmän, todennäköisyys kemioiden natsaamiseen nousee.
-Suurempi lasten määrä helpottaa sopivan kaverin löytämistä ja leikkien sujumista
Mitäs jos pallohullu, hyperaktiivinen keskimmäiseni olisikin päätynyt perhepäivähoitajalle kolmen prinsessakauttaan elävän tytön kaveriksi. Kuka olisi pelannut fudista, beybladennut tai möyrinyt mudassa?
-Mahdollisuus retkiin
Pääkaupunki tarjoaa ihan ilmaista tekemistä ja nähtävää lapsille, mutta usein esteenä osallistumiseen on turvallisuus. Jos henkilöresurssit joustavat, retkeilykin on helpompaa kun lisäturvaksi voi lähteä vaikka päiväkotiapulainen. Päiväkodistamme on vuosittain tehty jonkun verran vanhempien kustantamia retkiä. Retket ovat lapsille ikimuistoisia, mutta varmasti tuovat mukavaa vaihtelua myös henkilöstölle.
Entäs ne huonot puolet
-Pienelle lapselle voi olla hankalaa sopeutua isoon ryhmään
Isossa ryhmässä on toki raskaampaa olla kuin pienessä, pelkästään äänitaso voi väsyttää ja jopa pelottaa lasta. Lapsen pitää sopeutua toimimaan heti useamman aikuisen kanssa.
Näin jälkeenpäin on helppoa sanoa, että pienenä päivähoidossa aloittaneen esikoiseni olisi kannattanut aloittaa "hoitouransa" pienemmässä ryhmässä. Nämä kaksi nuorempaa ovat syntyneet lauman jatkoksi ja tottuneet siihen, että ympärillä on menoa ja meininkiä ja tottuneet pitämään puolensa. Ja he ovat tottuneet jatkuvaa meteliin.
-Kodinomaisuus on aika kaukana isosta päiväkodista
-Aina on joku tauti kierrossa
Kuten jo kirjoitin, omat kokemukseni päivähoidosta ovat valtaosin positiivisia. Henkilöstö on koulutettua, työnsä hyvin hoitavaa sekä suurelta osin varsin pysyvää,. On jumppaa, musiikkia, askartelua, satuja, tehtäviä ja retkiä. Päiväkoti hyödyntää loistavasti lähellä olevaa luontoa. Lapseni ovat olleet hyvin kiintyneitä omahoitajiinsa ja ovat saaneet hyviä ystäviä.
Valitettavasti olen omakohtaisesti myös nähnyt sen, että henkilöstöresurssointi on vedetty niin tiukalle, että se ei meinaa kestää mitään ylimääräistä. Kun lapset ovat keskivertoja kehitykseltään ja käytökseltään, nenä pysyy pinnan päällä, mutta koko pakka menee aivan sekaisin, jos ryhmässä on yksi lapsi, joka ei sopeudu ja oireilee voimakkaasti.
Esikoiseni kärsi pitkään siitä, että hänen ryhmässään oli lapsi, joka käyttäytyi väkivaltaisesti ja kiusasi. Henkilöstö tuntui olevan aika voimaton tilanteen edessä, koska lapsi olisi tarvinnut oman aikuisen. Lapselle tuntui kehittyvän taito tönäistä, potkaista tai lyödä, kun aikuisen katse oli jossain muualla. Tilannetta ei muuttanut mitenkään se, että lapsen vanhemmat olivat yhteistyökykyisiä ja yrittivät ainakin tukea käytösmallin muuttamista.
Mutta tällä hetkellä päivähoitomme on erinomaisella malilla. Molemmat pojat menevät hoitoon mielellään ja viihtyvät siellä. Itselläni on turvallinen ja hyvä mieli hoidosta. Samaa toivon kaikille muillekin päivähoitolaisille hoitomuodosta riippumatta.
