Pompierin lounas ja kahvittelua

Yritän vähintään kerran kuussa ponnistaa jonnekin ulos lounaalle kivassa seurassa. Toimistolla käyn 1-2 krt viikossa ja yleensä syön siellä lounasta vain kerran viikossa. Yritän ajoittaa kulkemiseni niin, että ajan Suomen ruuhkaisimmat kilometrit vain ruuhka-aikojen ulkopuolella ja välillä se tarkoittaa sitä, että toimistolounas ei meinaa mitenkään istua päivän kalenteriin. Normilounaani on tähteitä (se on välillä ihan loistava valinta) tai sitten mikrokeitto. Lounas hyvässä ravintolassa on minulle sellainen arjen kohokohta.

Yli viikko sitten minulla oli ystäväni Ilonan kanssa lounastreffit kaupungilla. Paikaksi valikoitui yksi suosikeistani lounaalle eli Espan Pompier. Hinta-laatusuhde on oikein hyvä, lounas maksaa 14,5€ (salaattibuffet+keitto tai lautasannos). Lounasaika on hyvin kiireinen, usein joutuu jonottamaan pöytää. Suosittelen menemään paikalle heti ravintolan auetessa tai vasta reilusti 12 jälkeen. Espan Pompierissä on yksi kaupungin parhaimmista salaattibuffeteista. Olen aivan rakastunut siihen salaattiin, jossa on broccoliiniä. Tällä kertaa kuitenkin päädyin valitsemaan lautasannoksen, koska päivän annos oli pankojauhoissa rapeaksi paneerattua kampelaa. Lounastreffipäiväksi osui hienon aurinkoinen kevätpäivä.

Lautasannokseen kuuluu cesarsalaattia ja leipää

Tykkäsin kampelasta todella paljon. Ravitsemuksellisesti ehkä tuli liikaa rasvaa, mutta maku oli niin kohdillaan.

Ystäväni Ilona otti keiton ja salaattipöydän. Ulkoa paistoi aurinko niin kirkkaasti, ettei kuvaamisesta meinannut tulla mitään.

Jatkoimme matkaa Cafe Esplanadiin vielä kahville. Käyn niin harvoin keskustassa, että tämä oli minulla ensimmäinen kerta Esplanadin uusissa tiloissa. Tuolla viihtyisällä sisäpihalla ihmettelin sitä, että sen reunalla on monta uutta ravintolaa, joista en ollut edes kuullutkaan. Toivottavasti pysyvät bisneksessä, jotta minäkin ehtisin jonkun niistä koeastamaan. Cafe Esplanadin pullat ovat edelleen leipälautasen kokoisia ja taikina niissä kuohkeaa. Maistoin pullaa jossa oli kookosta, mutta kookos ei maistunut siitä yhtään. Hyvä pulla kuitenkin. Esikoiselle toin tuliaisena korvapuustin ja poika kysyi heti, että missä leivotaan näin ihanan kuohkeaa pullataikinaa. 

Pulla ei mahtunut kuvaan kuin puoliksi

Toimistolla kahvittelemme paremmin edelleen kerran viikossa Pullapiirin muodossa. Minä olen kuulunut pullapiiriin jo yli 10 vuotta. Minulla oli viime viikolla pullavuoro. Yleensä se tarkoittaa minun kohdallani reissua Kakkugalleriaan ostamaan täytepullapitkoja. Tällä kertaa olin lupaillut, että leivon itse. Tietenkin oli kaikenlaista yllättävää hässäkkää töissä. Palkkasin esikoisen leipasemaan minulle kakun. Tietenkin sen meidän suosikkikuivakakun eli kardemumma-valkosuklaakakun.

Työkaverit kahvipöydässä sanoivat, että miten ihmeessä sinun leivonnaisesi ovat aina erityisen kauniita. Hymyillen sanoin panostavani koristeluun. Menin kahvitilaan 5 min ennen tarjoiluaikaa ja olin ajoissa valmis. Sanoisin, että koristeluun meni 3 min. Että sellainen panostus.

Tässä on kakku suoraan uunista

Tässä on kakku hetki ennen tarjoilua. Siivilöin päälle hieman tomusokeria, yksiä pääsiäisnameja reunalle ja toisen pussin kumosin keskelle. Onhan tässä toki aikamoinen ero ulkonäössä.

Piti tietenkin ottaa kuivakakkuselfie 

Mukavaa sunnuntaita!