Lokakuisen Keski-Aasian reissumme viimeinen kohde oli Uzbekistanin pääkaupunki Tashkent.
Matkustimme Tashkentiin Samarkandista junalla. Tällä kertaa kulkupelimme ei ollut "luotijuna". Luotijuna on lainausmerkeissä siksi, että luotijunalla yleisesti tarkoitetaan junia, jotka kulkevat 250-300km/h tunnissa. Uzbekistanissa luotijunan maksiminopeus on 250km/h mutta radan vuoksi juna kulkee nopeimmillaan noin 200km/h, useilla rataosuuksilla hiljempaa. Se vastannee vauhdiltaan Intercityä Helsiki-Tampere välillä. Jos uzbekistanilainen juna onnistuisi ponnistamaan 210km/h niin sitten olisi kuin Pendoliino Pohjanmaan lakeuksilla.
Junamme Samarkandista Tashkentiin vastasi vanhan ajan kotimaista pikajunaa. Vanhempaa ja hitaampaa kalustoa. Junalla kulkeminen Uzbekistanissa on sujuvaa ja helppoa, mutta matkatavaroille on niissä vähäisesti säilytysmahdollisuuksia - etenkään isoille matkalaukuille. Asemalla kannattaa olla ajoissa.
Historiallisten nähtävyyksien osalta Tashkent ei pärjää Samarkandille eikä Bukharalle. Tashkent ei aiheuttanut välitöntä ihastusta, mutta ei siinä ollut mitään vikaa.
Kävelykierroksemme alkoi tästä viehättävästä puistosta
Minä taisin tykätä eniten metroasemabongauksesta :) Tashkentissa on Neuvostoliiton aikainen metroverkosto ja kuten Moskovassa ja Pietarissa on Tashkentissa myöskin hienoja metroasemia. Yksi osa kaupunkikierrosta oli siis metrolla ajaminen ja asemabongaus. Alla kuvia kolmesta eri metroasemasta. Metro itsessään oli siisti ja väljä.
Enemmän kuvia tuli otettua Kosmonautti-asemalla.
Juri Gagarin
Ensimmäinen nainen avaruudessa oli kosmonautti Valentina Tereskova
Teimme pienen kävelykierroksen, jonka varrella oli ainakin Memorial square, Independence square, Monument of Independence, Monument of Courage. Samarkandin upeuksien jälkeen nämä tuntuivat vähän kakkosluokan paikoilta.
Kaunis Memorial Square
Indepence square
Itsenäisyyspatsas
Sitten oli taas vuorossa vähän basaareilla kiertelyä. Me olimme käyneet basaareilla jo Turkmenistanin puolella sen verran paljon, että emme jaksaneet juurikaan kiinnostua kiertelemään niitä. Hedelmiä, kasviksia ja pähkinöitä jaksoimme ihailla hetken.


Sitten oli vuorossa yllätysohjelmanumero. Oppaamme halusi viedä meidät syömään kuin paikalliset ja tarjota meille lounaan bazaarissa. Minä olen hyvin varovainen nykyisin vatsani suhteen ja yritimme parhaamme mukaan luikerrella irti tästä tarjouksesta. Emme onnistuneet. Mietin, että loukkaanko opastamme ja kieltäydyn syömästä vai teeskentelenkö huonovointista. Päätin sitten, että syön. Onneksi ei tullut mitään. Dubain kokemuksen jälkeen jatkan taas varovaisella ruokailulinjalla. Vähällä olen päässyt. Olen saanut ruokamyrkytyksen Helsingissä ja Uudessa-Seelannissa ravintolasta, jonkin ruokaperäisen bakteerin lounasruuasta Tokiossa, ripulia ja vatsan sekaisuutta Perusta ja nyt jotain Dubaissa. Siihen nähden, kuinka paljon olen kulkenut maailmalla, olen päässyt aika vähällä. Matkatyöaikoina saatoi vedellä kaikenmaailman kermakakutkin tyytyväisenä ja tietysti katukeittiösafkat.
Kohti lounasta
Vasemmassa reunassa nuudelia ja lihaa - oikein maukasta, leivät olivat aina erinomaisia
Ei hassumpaa ollut tämäkään etualan hässäkkä ja tietysti söin ties millä vedellä huuhdellut tomaatit
Ruokailijoita oli paljon ja ruokapisteidet tädit alkoivat painostamaan heti pois pöydästä, kun lautaset olivat tyhjät, jotta seuraavat pääsevät syömään.
Kävimme vierailemassa Hazrati Imam kompleksissa. Siihen kuuluu muutama madrassa ja moskeija. Näiden lisäksi on rakennus, jossa säilytetään yhtä maailman vanhimmista kopioista koraanista. Sillä on monta nimeä: Samarkand Kufic Quran, Samarkand codex, Tashkent Quran tai Uthman Quran. Islamilaisen historiankirjoituksen mukaan 19 vuotta profeetta Muhamedin kuoleman jälkeen kalifi Uthman teetti kuusi kopiota koraanista, joista viisi lähetettiin ympäri islamilaista maailmaa. Ainoa säästynyt kappale on Tashkentissa. Jonottelimme katsomaan koraania. Harmillisesti tilassa ei saanut valokuvata. Olisin halunnut, koska kirja oli aivan järkyttävän suuri. Olen nähnyt Dublinin Trinity Collegessa Book of Kellsin, joka on aikalailla samanikäinen tämän koraanin kanssa. Book of Kells oli kuin pokkari verrattuna koraaniin. Harmi, että netistäkään ei oikein löydy kuvia tästä koraanista, jonka yksittäisellä sivulla on ilmeisesti kokoa noin 53x68cm
By Wiggum - Own work, CC BY-SA 3.0,
https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=1196148
Hazrati Imamin rakennuksia
Sitten oli vielä vuorossa shoppailuyritys. Minä en ole mikään shoppailuihminen ja olen huono tinkimäänkin, mutta se ei estänyt minua haaveilemasta maton ostosta. Olin etukäteen selvittänyt, minkä arvoisista tavaroista menee tullimaksu ja pitääkö minulla olla minkälaisia dokumentteja. Samarkandissa selvisi, että käsinkudotut silkkimatot ovat niin kalliita kuin netti antoi ymmärtää ja tinkimisprosessi olisi niin tuskainen, että hylkäsin sen haaveen. Pienemmät matot olivat kuin taideteoksia ja sellainen pitäisi melkein laittaa seinälle eikä lattialle ja seinätilaa meillä ei enää ole.
Mattotehdas vierailulla
Päätin, että skaalaan haavettani alaspäin villamattoon. Mattotehtaassa, jossa vierailimme, oli hyvin vähän myynnissä villamattoja ja opas sanoi, että niiden hinnat ovat Tashkentissa selvästi alhaisemmat. Kävimme sitten mattokaupoilla Tashkentissa. Nuo villamatot menevät uskomattoman pieneen tilaan, joten maton kuljettamisen kanssa ei ollut mitään ongelmia.
Vähän tälläinen huono pikaräpsy. Tällä matolla kävellessäni usein huokailen "Oi Uzbekistanin kauneutta". Paikka matolle on vähän huono, mutta kyllä se ilahduttaa minua joka päivä.
Keski-Aasian kiertomatkan postaukset julkaisujärjestyksessä vanhimmasta alkaen: