Olen päässyt lähimenneisyydessä kahdesti nauttimaan muiden valmistamaa parempaa kotiruokaa. Viimeksi lauantaina, kun esikoisemme valmisti koko perheelle itsenäisyyspäivän illallisen. Pääruokana oli yksi parhaimmista resepteistämme, netistä löytynyt Blankon lammaspasta. Olen esitellyt sitä jo monesti aikaisemminkin blogissani. Jälkiruuaksi oli tiramisua. Molemmat onnistuivat hyvin. Minä joskus oikaisen lammaspastassa ja käytän valmista punaista pestoa. Esikoinen teki itse pestonkin. Itsenäisyyspäivän viettomme oli muuten rauhallista, katselimme päivän televisio-ohjelmia ja presidentin juhlavastaanottoa.
Annoskoko oli sellainen, että ruokakooma iski pahasti :)
Tiramisun esikoinen teki päivää ennen vetäytymään jääkaappiin
Jättivuuallinen tiramisua kesti melkein 24t
Sunnuntaina aloin jo heti aamusta sanomaan, että kukaan ei saa ottaa tiramisua ennenkuin olen leikannut siitä palan vaarille. Vaarilla oli ollut vähän huono olo eikä ollut ruokakaan maistunut, mutta sehän korjaantui tiramisulla.
Uzbekistanin reissulla kävimme viininmaistelussa. Ystäväni Sirpa, joka oli samassa yksikössä kanssani töissä ennen eläköitymistään, totesi netissä että olisipa mielenkiintoista maistaa uzbekistanilaista Rieslingiä. Vastasin Sirpalle, että jos sinua tosiaan kiinnostaa, niin minulla on pullo matkalaukussa ja voidaan maistella se yhdessä.
Sirpa sanoi tekevänsä jotain kevyttää ruokaa kuten vaikka suolaisen piirakan. Minä sanoin tuovani viinin ja joulutorttuja. Perillä minua odotti yllätys. Sirpa oli tehnyt pilahvia, jota söin reissusakin. Pilahvi on riisipohjainen ruoka, jossa on seassa kasviksia, kuivattuja hedelmiä ja lammasta tai kanaa. Sirpan pilahvi oli todella herkullista. Ihana ylläri!
Lammaspilahvia ja tomaatti-sipulisalaattia, joka on maustettu korianterilla
Uzbekistanilaista rieslingiä
Tein Halloweenkuulista kokeeksi kolme joulutorttua, toiset kolme tein perinteisellä luumumarmeladilla. Olin ajatellut, että voisin kokeilla joulutorttuja glögikuulista, mutta minusta täytettä tulee puolikkaasta marmeladista liian vähän ja se on liian kiinteääkin. Ei jatkoon meillä.
Sirpalla oli tälläinen söpöläisyys viikonloppuhoidossa
Minä hoitaisin mielelläni tätä koiraa myöskin, mutta se on niin yhden ihmisen koira, ettei kelpuuta hoitajia. Sirpa ulkoiluttaa koiraa säännöllisesti, joten hänet koira kelpuuttaa.
Meillä on työpaikalla pullapiiri. En ole pitkään aikaan kirjoittanutkaan pullapiirista. Siinä jokainen vuorollaan leipoo tai ostaa töihin pullaa. Toissa kerralla oli meidän korkeakouluopiskelijan Danielin pullavuoro ja Danielia ei näkynyt koko päivänä toimistolla. Hiukan jo huolestuimme, että tuleeko pullaton torstai vai kuka lähtee kauppaan pitkon hakuun. Sitten Daniel pyyhältää paikalle muutama työkaveri vanavedessä. Heillä oli workshop menossa, mutta tokihan sieltä tultiin kahvittelemaan.
Daniel kaivoi kassistaan ison keraamisen padan ja laittoi sen pöydälle sanoen "leivoin teille eilen illalla mustikkakukon". Totta tosiaan! Nuorella miehellä oli meille omatekoinen ja niin maukas mustikkakukko. Kyllä pullapiiri avartaa. Pomonihan on leiponut sinne ranskalaisia canelee-leivonnaisia, joita varten hänellä on metalliset muotit. Hän on 60v mies. Ainoa, joka ei ole vielä leiponut itse on meidän keski-ikäinen naisassistenttimme. Että sellaisia epästerotypioita meillä pullapiirissä. Minä onnistun kerran vuodessa leipomaan, ne muut 2-3 kertaa menee kaupan pullalla.
Minulla on aivan loistava kuva Danielista, mutta en muistanut kysyä, että saako sitä julkaista. Joten näette säteilevät hymyn sijasta vain peukalon :)
Adventtipaastosta ei siis minulla tietoakaan. Kohti uutta viikkoa ja uusia ruokia :)
On taas ollut tarjoilut kohdallaan. 😋 Mua ehkä vähän ahdistaisi tuollainen työpaikan pullapiiri, ja tulisi varmaan hirveät suorituspaineet, kun pitäisi yrittää keksiä aina parempaa ja hienompaa. Mustikkakukko on kyllä melkoinen harvinaisuus nykyään. Olen kyllä syönyt sitä joskus, mutta ei mitään muistikuvaa, missä.
VastaaPoistaPullapiirissä on kyllä hyvin suosittu tarjoiluvaihtoehto, joka on nimeltään Lidlin paistopiste :D Harva osallistuja ehtii/jaksaa/muistaa leipoa jokaiselle omalle vuorolleen. Kaikki leivonnaiset kelpaavat. Ehkä kuitenkin rima on noussut sen verran, että ihan peruspullapitkoa muovipussissa tyyliin Pullava on aika harvoin tarjolla. Oma vakioni, jos en saa aikaiseksi leipoa, on Kakkugallerian pullapitkot, joiden päällä on omena-kauramurua tai marjoja. Yhden kerran toinen työkaveri oli ostanut niitä samoja ja joku ihmetteli, että pyödässä on Kepposkan pullapitkot, mutta ei ole näkynyt koko päivänä naista :)
PoistaMinä olen syönyt joskus mustikkakukkoa ravintolassa. Danielin leipoma versio oli varsin maukas ja ihan terveellisimmästä päästä leivonnaisia, koska ruista ja suhteellisen vähän rasvaa ja sokeria. Tokihan kotioloissa söisin mustikkakukkoa jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.
Olen syönyt joskus mustikkakukkoa. En vaan muista missä 😊 Kiva tapa tuollainen työpaikan pullapäivä. Monet miehet ovat hyviä leipureita ja kokkeja. He ottavat reseptitkin paljon enemmän tosissaan, kuin naiset, jotka usein kokkaavat mutulla.
VastaaPoistaHienoa, että perheessä löytyy joku kokkausintoinen.
Minä tein just purkkirokkaa ja uunissa kinkkukiusaus.
Houkuttavaa. Minulla on ostoslistalla pieni pullo rieslingiä vaikka enemmän pidänkin punkusta 🥂
VastaaPoistaPullapiiri, mikä maino idea ellei ole useammin kuin kerran viikossa 🙃🙂
Täytyy todeta että en tiedä mikä on "kukko" tässä yhteydessä.
Kiva että vaaria auttoi tiramisù 🤎
Teidän perheen esikoisella on selkeästi sekä halua että myös taitoa valmistaa herkullista ruokaa. Toivottavasti hän jatkaa kokkailuja jatkossakin. Mustikkakukosta olen kuullut mutta en ole koskaan maistanut. Varmasti hyvää sekin. Hyvä, että vaarille maistui tiramisua ♥ Pullapiiri kuulostaa herkulliselta. Kivaa uutta alkanutta viikkoa Rva Kepponen!
VastaaPoista