Kesäinen matkapostaussarjani pohjoisen reissusta on jäänyt kesken ja Norjan upea Pykeija esittelemättä. Pykeija on pieni kalastajakylä Varanginvuonon etelärannalla. Reilun parinsadan asukkaan kylällä on suomalaiset juuret ja siksi sitä kutsutaan myös Pikku-Suomeksi. Suomalaisia siirtolaisia muutti Pykeijaan 1700-luvulla nälänhätää pakoon kalastamaan Jäämeren rannalle. Suurin muuttoaalto oli 1800-luvun puolivälissä. Iso osa Pykeijan eläkeikäisistä asukkaista osaa suomea tai meänkieltä, nuoremmat puhuvat vain norjaa.
Pykeija on ollut pitkään aika eristynyt paikka, tie sinne rakennettiin vasta 1960-luvulla. Sitä ennen Pykeijaan pääsi veneellä Varanginvuonon toiselta puolelta Vesisaaresta. Tänä päivänä hyväkuntoista, joskin aika mutkaista tietä pitkin tulee matkaa lähimpään isompaan norjalaiseen paikkaan eli Kirkkoniemelle noin 100km. Suomen Nuorgam on vajaan 10km lähempänä.
Kauniit vuonomaisemat alkavat hyvin nopeasti matkalla Nuorgamista Pykeijaan. Ajopäivänämme liikenne oli hyvin rauhallista ja meidän oli helppo pysäyttää komeiden maisemien ääreen aina halutessamme. Säähän reissullamme oli upea - helteinen ja aurinkoinen. Tämä oli ensimmäinen reissu Hra Kepposelle pohjoiseen kesällä, joten tuli pysähdeltyä useasti.
Maisemakuva matkalla Pykeijaan
Matkalla Pykeijaan
Suloinen Pykeijan kylä
Pykeija on suomalaisten keskuudessa suosittu kohde ympäröivän upean luonnon ja maisemien vuoksi. Kohtuullisen ajomatkan päässä Pykeijasta löytyy lisää mielenkiintoisia retkeilykohteita. Suosituimpien kärjessä ovat iso rullakivien peittämä ranta Luovttat ja lintujen suojelusaari Hornoya. Meillä jäi molemmat kokematta. Lintusaarella voi bongata lunneja ja lunnien vuoksi olisin kiinnostunut vielä palaamaan Pykeijaan.
Meidän Pykeijan rento ohjelma sisälsi saunomista Jäämeren saunassa, jota pyörittää edelleenkin kahdeksankymppinen Elsa, sekä kuningasrapusafarin, jonka päätteeksi herkuteltiin ravuilla.
Hra Kepposta oli etukäteen hieman jännittänyt kuningasrapusafari. Hän oli kuvitellut itsensä tuijottamassa horisonttiin merisairaana isojen, jääkylmien aaltojen pyyhkiessä troolarin kannen yli. Todellisuus oli todellakin tarua ihmeellisempi. Jäämeri oli aivan tyyni, aurinko paistoi todella kirkkaasti ja taivas oli huikean sininen. Paksuissa kelluntapuvuissa oli myös mukavan lämmin istuskella kumiveneessä penkillä. Kippari ajeli niin hissukseen, että ei tarvinnut jännittää lainkaan, että pysyykö kyydissä. Kreikassa pari vuotta sitten istuimme kumiveneen pyöreän reunan päällä ja naiskippari päästeli sellaista kyytiä merellä, että alkoi jo vähän jännittämään, että pysynkö kyydissä. Hra Kepponen ei ole unohtanut sitä kyytiä.
Kelluntapuku ja sen päällä paukkuliivit. Liivien kiinnitys oppaan tekemänä.
Norjalainen kippari ja suomalainen avustaja
Sään lisäksi meillä kävi hyvä tuuri myös retkiryhmän kanssa. Meidän lisäksemme kuningasrapusafarille osallistui kolme suomalaista naista. He kuuluivat Pykeijan Ystävät ry:hyn ja olivat vuosittaisella Pykeijan matkallaan. Kivaa seuraa ja meitä oli mukavan pieni porukka.
Hra Kepponen näyttää varsin tyytyväiseltä veneilyolosuhteisiin
Sähkövinssi nostaa rapumerran reilun parinkymmenen metrin syvyydestä
Saalista riittää
Jokainen retkeläinen kävi vuorollaan ottamassa yhden ravun merrasta. Ravut yrittivät harata vastaan.
Minun käteeni osui varsin kookas rapu
Saavillinen saalista. Yksi rapu tosin yrittää häipyä paikalta
Vasemmalla uros, oikealla naaras. Helppo tunnistaa, naaraalla on isompi "pylly" eli tuo keskiosa, josta jalat alkavat
Naarasravulla on isosti mätiä. Maistelimme mätiä suoraan ravusta. Ei ollut mikään kulinaristinen nautinto. Naarasravut palautetaan mereen, vain urokset päätyvät saaliiksi.
Mätiä suuhun suoraan ravusta. Seuraavaksi rapu heivattiin takaisin mereen.
Tässä kohtaa rapu on jo otettu hengiltä
Tottakai Hra Kepponen halusi poseerata Alienin facehugger tyyliin :D
Suurin tuolta paikalta saatu rapu onn ollut hieman päälle 20kg. Rapu, jonka minä nostin merrasta oli vajaa 6kg.
Hylkeitäkin bongattiin veneestä
Kuningasrapu on vieraslaji Norjan rannikolla. Venäläinen tutkija halusi kokeilla, että menestyisikö kuningasrapu Barentsinmerellä ja siirsi rapuja Murmanskin alueelle. Nykyinen runsas ja levinnyt kanta on saanut alkunsa vain muutamasta yksilöstä. Katsoin kerran dokumentin, jossa kuvattiin merenpohjan peittävää rapulauttaa ja sitä verrattiin pieneen ekologiseen katastrofiin. Kalakanta rapujen alueella on heikentynyt huomattavasti. Toisaalta ravuista on tullut tärkeä tulonlähde Pohjois-Norjan pikkukylille.
Lopuksi oli vielä rapujen syömistä. Ravusta syödään vain jalat ja niissä onkin kivasti syötävää. Norjalaisen keittiön tykötarpeet ravuille oli hieman liian vaatimattomat. Tarjolla oli kaupan purkista aiolia tai sweet chiliä. Minä olisin halunnut maistaa kunigasrapua ainakin skagen röränä ja sitruunaisen majoneesin kanssa. Tarjolla oli rapua niin paljon, ettemme jaksaneet syödä kaikkea.
Pykeijan toinen aktiviteettimme oli melkein yhtä upea kokemus kuin kuningasrapusafari. Olin varannut meille saunavuoron legendaarisesta Jäämeren saunasta. Sitä varatessani olin sen verran myöhään liikkeellä, että vuoroa ei päässyt juurikaan valitsemaan. Siinäkin oli onni myöden, koska saunavuoromme aikana alkuillasta aurinko paistoi vielä ihanan lämpöisesti. Minä tietenkin uin ja ihana auringonpaiste kannusti Hra Kepposenkin Jäämereen uimaan useamman kerran. Minä ajattelin, että vesi olisi ollut jopa viisitoista, mutta myöhemmin selvisi, että se oli vain 12 astetta. Erinomainen suoritus Hra Kepposelta. Kahden tunnin saunavuoro hurahti nopeasti.
Jäämeren Sauna on tuo vaalea räystäinen mökki veneen yläpuolella
Oli hyvät löylyt!
Koska vesi tuntui niin ihanalta ja hiekkapohja täydelliseltä, niin otin parit uimaselfiet
Hra Kepponen kahlaa uimaan
Pykeijan palvelut ovat muutama ravintola ja yksi pieni kauppa. Majoitusta on saatavilla rajoitetusti, joten se kannattaa varata ajoissa. Booking.com teki minulle sellaisen yllätyksen, että se tarjosi majoitusta Vadsössä eli Vesisaaressa ja näytti etäisyydeksi Pykeijaan n. 15km. Etäisyys on sen 15km meriteitse, mutta maata pitkin n. 90min ajomatka. Tämän huomasin vasta viime tingassa. Sain vaihdettua majoituksen Pykeijaan, mutta se tuli aika kalliiksi. Pykeijasta tulee matkaa lähimmälle bensa-asemalle useampi kymmenen kilometriä, joten paikalle kannattaa saapua täydellä tankilla.
Poroja Pykeijassa
Pykeijasta matkamme jatkui Kirkenesiin eli Kirkkoniemeen. Välipysäyksen teimme ihastelemaan Neidenin kirkkoa ja vesiputousta ennen Kirkkoniemeä. Lueskellessani Kirkkoniemestä, sen valteiksi sanottiin hyvät ulkoilumahdollisuudet heti kaupungin ulkopuolella sekä runsaahko retkitarjonta. Retkitarjontaa ylläpitää se, että Kirkkoniemi on Norja rannikkoristeilyjen päätepiste ja se tuo turisteja kaupunkiin. Kirkkoniemessä on ympärivuotinen mahdollisuus nähdä ja kokea lunta lumihotellissa.
Neidenin eli Norjan Näätämön kaunis puukirkko
Ulkokuoressa oli paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia
Kirkkoniemessä ajelimme kaupunkia ympäri ja kävimme kävelyllä. Lisäksi osallistuimme maksulliseen opastukseen Anders grottaan, joka on toisen maailmansodan aikana rakennettu väestösuoja. Saimme siellä keski-eurooppalaiselta (olisiko ollut hollantilainen) oppaalta mielenkiintoisen katsauksen Kirkkoniemen historiaan. Opas tuli sieltä lumihotellilta pitämään kierroksen.
Reissun ainoat viileät hetket olivat Anders grottassa :)
1900-luvun alussa Norjan valtio tarjosi erilaisia kannustimia Kirkkoniemeen muuttamiseen. Niistä huolimatta kaupunki kasvoi aika hitaasti. Ennen toista maailmansotaa Kirkkoniemi oli vilkastunut ja kasvanut. Siellä ei paljoa sotaa ajateltu. Ällistys oli aikamoinen, kun Natsi-Saksa saapui tuhansien sotilaiden joukolla valtaamaan Kirkkoniemen. Sodan aikana Kirkkoniemessä oli vähintään 10000 saksalaista sotilaista jatkuvasti. Kirkkoniemen kautta saksalaiset lähtivät Murmanskin valtaukseen, jolloin joukkojen määrä oli moninkertainen.
Kirkkoniemen pääkatu ennen sotaa
Anders grotta tuli Kirkkoniemen asukkaille tutuksi. Kaupunkia pommitettiin erittäin runsaasti. Kirkkoniemi oli yksi pommitetuimmista kaupungeista sodan aikana. Siviilejä ei kuoli erittäin vähän pommituksissa. Taloista jäi muistaakseni 3kpl pystyyn. Neuvostoliiton sotilaat valtasivat sodan loppuvaiheessa Kirkkoniemen. Monessakin vallatussa kohteessa neuvostojoukot syyllistyivät sotarikoksiin ja julmuuksiin siviilejä kohtaan, mutta Kirkkoniemessä siviilejä kohdeltiin hyvin. Syynä on pidetty kirkkoniemeläisten läheisiä suhteita raja-alueiden asukkaisiin. Rajan ylitse on tehty kauppaa ja avioiduttu pitkään.
Kirkkoniemen keskusta sodan jälkeen
Muistopatsas kaatuneille neuvostoliittolaisille sotilaille on vielä paikallaan
Toiseksi Kirkkoniemen kohteeksi olin suunnitellut rajaseudusta kertovaa museota. Minuun iskikin laiskuus ja päätin, että jätetään museo väliin. Kirkkoniemi jäi vähän vaisuksi kokemukseksi, koska se kehuttu ympäröivä luonto jäi kokematta. Pykeijan kokemusten jälkeen oli myös vaikea tehdä vaikutusta.
Upeita reissukuvia. Ihanaia mereneläviä olette pyydystäneet.
VastaaPoistaMinä kävin Bygeassa viime kesänä. Tykkäsin paikasta kovasti
Olenkin jo odotellut tätä Pykeija postausta kun kuvat kuningasrapusafarista IG-stooreissa jäivät jo kesällä mieleen. Melkoisia vonkaleita kyllä ovat mutta minulta olisi varmaan tuo ravun mäti jäänyt syömättä vaikka suuri mädin ystävä olenkin muuten. Niin on tutun näköisiä maisemia eli varmasti olen täällä meidän Pohjois-Norjan reissulla käyneet. Täytyisi tarkistaa vanhempien valokuva-albumista oliko paikka Bygea vain silloin nimeltään kuten Enkuli tuossa kirjoitteli.
VastaaPoistaTuli mieleen hauska muisto Jäämerestä kun isäni kehotti, että "Nyt koko perhe menee uimaan jäämereen!" No, lopulta vedessä seisoi valokuvassa uimahousuissaan vain isä ja me kaikki muut olimme Jäämeren rantahiekassa kaikki vaatteet päällä.