13. kesäkuuta 2022

Reseptikokeiluja

"Taistelu" uusien ja parempien arkiruokareseptien löytämiseksi se vaan jatkuu ja jatkuu.

Aloitetaan menestyksellä. Esikoisemme tilasi isältään kaupasta ainekset kevätrulliin, jotka hän valmisti yhtenä päivänä lounaaksi. Aineksia katsellessani hieman hämmästelin, että eihän kevätrullia tehdä riisipaperiarkkeihin vaan kevätrullataikinaan tai filotaikinaan. Vastustan nuorison friteerausharjoituksia lähinnä paloturvallisuussyistä. Esikoinen sanoi laittavansa pannulle noin 3 rkl öljyä ja uskalsin keskittyä töihini. Kävin tietenkin vähän salakuvaamassa.

Poika: Onko sun aina pakko kuvata?
Minä: Haluan siltä varalta kuvia, että nämä onnistuvat hyvin. En kuvaa sinua.
Poika: Miksi kuvaat?
Minä: No siksi, että jos noista tulee hyviä, niin fleksaan (=kehun) somessa, että munpa lapsi teki sikahyviä kevätkääryleitä lounaaksi.

Asiasta vänkääminen päättyi :)

Ensimmäiset kevätrullat valmiiksi käärittynä, nämä voisi syödä tälläisenäänkin dippikastikkeen kanssa.

Esikoinen paistoi paketillisen kanan jauhelihaa ja maustoi sen yksinkertaisesti soijalla, pippurilla, valkosipulijauheella ja chilillä. Sitten esikoinen raastoi kaksi isoa porkkanaa ja pilkkoi kaksi kevätsipulia ja keitti kolme leveää nuudelilevyä. Oikeaoppisesti kevätkääryleisiin kuuluisi kaalia, mutta esikoinen ei välitä juurikaan kaalista eikä viitsinyt pilkkoa sitä. Poika sekoitti ainekset kulhossa ja kostutti riisipaperiarkit ohjeen mukaan. Sitten vaan nopea täyttö ja rullaus. Kevätkääryleet voisi syödä ilman kypsentämistä, kuten vietnamilaiset kesäkääryleet syödään. Esikoinen halusi kuitenkin kokeilla paistamista.

Täyte valmiina

Koekappaleet ja koepaisto. Oli todella hyvää!

Kevätkääryleiden paistaminen onnistui erinomaisesti! Niistä tuli todella hyviä. Kääryleet ovat helppo valmistaa ja sinne voi hyvin sujauttaa erilaisten kasvisten loput. Vahvemmin aasialaista makumaailmaa saa käyttämällä yrttejä kuten vaikkapa korianteria ja erilaisilla dippikastikkeilla. Koska kyseessä oli arkilounas, me käytimme dippikastikkeena kaupan sweet and sour chilikastiketta, joka toimi hyvin. Näitä tehdään joku ilta oikein suursatsi!
 
***

Toinen ruokakokeilu lähti pankojauhoista. Ystäväni oli ostanut ahvenfileitä. Hän kieritteli fileet ensin kananmunassa, sitten hän ripotteli suolaa ja pippuria fileisiin ja lopuksi vielä hän kieritteli fileet pankojauhoissa ja paistoi voissa. Ahvenfileistä oli tullut todella herkullisia. Nuo fileet ovat pyörineet mielessäni pitkään ja päätin ilahduttaa perhettäni vähän paremmalla aterialla.

Kaupassa ei tietenkään ollut ahvenfileitä, mutta meriahvenfileitä oli saatavilla. Päätin antaa meriahvenfileille mahdollisuuden. Ajattelin, että jos pojat eivät oikein innostu meriahvenfileistä otan kaikenvaralta yhden valmiin Knorrin hollandaisetetran. Sen avulla uppoaa heikompikin ruoka :) Kaupassa ei ollut tetroja, joten otin pussijauhekastikkeen.

Kun seuraavana päivänä aloin valmistelemaan kaloja, paketista tuli todella tymäkkä kalanhaju. Sellainen haju, että tiesin, että meriahvenfileet eivät todellakaan olleet tuoreimmillaan. 

Jury oli aika armoton. Meriahventa ei pelastanut pankojauholeivitys. Pojista se oli mautonta, mikä oli ehkä hyvä, koska perusmaku ei miellyttänyt. Knorrin pussista tehty Hollandaise oli pojista myöskin lirua ja aika mautonta - ja olen siitä samaa mieltä. Minun ja Hra Kepposen mielestä kala oli ihan keskivertohyvää.

 
Yksi pannullinen meriahven fileitä. Oli siellä pannussa voitakin, vaikka kuvassa ei juurikaan näy.

 

Kalan lisääminen arkiruokailuun ei ole helppoa. Minusta valikoimat ovat rajalliset, tuoreuden kanssa on vähän niin ja näin ja lohen kilohinta on noussut hurjasti. Joutunen antamaan periksi ja alkamaan harjoittelemaan erilaisia silakkapihvireseptejä. Pojat söisivät silakkaa, sitä on hyvin saatavilla ja edullisesti. Minua vaan harmittaa se päiväkausia asunnossa leijuva silakan haju.



14 kommenttia:

  1. Silakan hajusta (ja kalan hajusta yleensäkin) olen samaa mieltä. Minä olen luopunut kokonaan kalaruokien tekemisestä ja jättänyt sen mieshenkilölle :) Hän käy kalassa ja laittaa siis kalaruuatkin. Ihan mielellään laittaa ja nyppii vielä ruodatkin pois. Silti niitä kyllä joskus löytyy..
    Kääryleet näyttää hyviltä! Niitä voisin kyllä syödä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomainen kalaruokapalvelu teillä! Vähän käy kateeksi, kun minä olen kaupan kalatiskien ja omien kokkailujen armoilla :)

      Minä voisin jättää mielelläni kalaruokien ja kaikkien muittenkin ruokien tekemisen perheen miesväelle ja tulla aina vaan valmiiseen pöytään. Heillä olisi kyllä ihan edellytyksiä ruokkia itsensä ja minut ;) Motivaatiota ainoastaan miehelläni ;)

      Poista
  2. Wow kevätrullia olen pitänyt työläinä, mutta toinen onnistui ja näyttääpä hyvältä ihan kaikki sapuskat siellä. Ja kyllä äidin pitää saada olla ylpeä, täällä aina samat jorinat, miksi kuvat, älä van kuvaa mua. Mutta ehkä lapset ajattelee meistä taas ihan omalla tavallaan, hih.

    Ihanaa uutta viikkoa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan noissa kevätrullissa näperreltävää, mutta aika nopeasti ne syntyivät pojalta. Ei paha rasti laisinkaan. Niistä friteeraushommista en lainkaan innostu, en haluaisi tehdä niitä itse saatikka sitten että huoleton nuoriso tekisi niitä. Mutta pojan tekemät kääryleet paistui ihan vaan pannulla ja kohtuullisen pienessä öljymäärässäkin.

      Olen sitä hämmästellyt, että nuoriso napsii koko ajan itsestään kuvia snappiin ja ties vaikka minne muualla, mutta sitten kunhan minä ottaisin kuvia, niin heti alkaa vastustelu. Siitäkin huolimatta, että aina saa kuvat katsoa ja valkata, että mikä on julkaisukelpoinen. Mutta kukin taaplatkoon tyylillään ja vielä olen kuitenkin saanut jotain kuvia julkaistakin. Välillähän joudun maksamaan julkaisupalkkion. Onneksi on vielä edullista, kun palkkio on tölkki cocista :D

      Poista
  3. Tervehdys nyt ajan kanssa... sillä aamulla vilkaistessani kuvat... tiesin, en ennätä keskittyä ja säästin postauksesi aikaan, kun on aikaa ja kyllä kannatti!! Todellakin syytä ylpeyteen - ihan huikeaa... söin silmillä kuviakin!! En ole koskaan tehnyt itsenäisesti kevätkääryleitä, mutta "apukokkina" ollut muutaman kerran, tyttäremme anopin opissa (Vietnamilainen), mutta en vaan opi, tai ehkei motivaatio riitä - olen enemmän itsenäinen innovaatiokokki, joka ei osaa omista resepteistäänkään tehdä kahta kertaa samanlaista. Pankojauhot kyllä kruunaa mielestäni ihan sein ja turskankin.... muissa käytän mieluummin täysjyväruisjauhoja aikamoisin sitruunapippuri-tilli-ja ties mitä maustesekoitusta muovipussissa, jossa kalat käytän ennen uunipeltiä...
    Voih... täällä olisi kyllä ahventa (hih, särkiäkin) haukea ja joskus harvoin kuhaa... ystävämme ja nyt jo naapurinpoikakin kantaa niitä meille yhtenään - kun tietää, että täällä kala on ykkösjuttumme! Haku päälle; virvelöijiä ja pilkkijöitä siis ystäväpiiriin... silakat on myös namia... juuri tuolla ruisjutulla ja täytettyinä mm.fetakasvismössöllä (karseita nämä mun ruokavinkit). Mut arvaas mikä on meillä parasta???? Paistetut neulamuikut ja niin tuoreet, että menevät kippuralle pannulla.... pakko tehdä iltapalaksikin nyt kalaa... muuta ei kyllä kotoa löydy, kuin kala-auton tonnikalaa pakasteena, mut tykätään siitäkin kovasti!!
    Mut kehaise nyt huippukokkianne - onneksi antoi äidin ottaa kuvat!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kivasti syntyi noi kevätkääryleet ilman mitään upporasvassa paistamista. Epäilen että liesituulettimen hormi on sen verran rasvainen, että pelkään että nuoriso saa lieskat sinne saakka ja hormiin humahtaa rasvapalo.

      Meidän esikoinen on ollut pienestä pitäen kiinnostunut ruuasta, etsii netistä reseptejä ja kokkailee niitä. Ei ole mitenkään poissuljettua, että poika päätyisi lopulta kuitenkin työskentelemään ruuan parissa. Harmi vaan, että yläasteen kotitalousopettajan kanssa kemiat eivät kohdanneet lainkaan, mistä jäi muistoksi arvosana 6. Siis tyypille joka osaa oikeasti tehdä ruokaa, jälkkäreitä ja leipoa monenlaista, sekä pestä pyykkinsä ja kokeesta tuli paljon kutosta parempi.

      Meillä ei satu olemaan kalamiehiä lähipiirissä oikeastaan lainkaan. Tai sitten jos on ne, niin on niitä kiireisiä kalastajia, jotka tekevät kerran kesään kalastusreissun jonnekin kauemmas ja syövät saaliinsa paikan päällä. Meillä on mökillä kehnot kalavedet, joten siellä ei riitä perheen miesväellä motivaatiota niin pikkusärkien kanssa puljaamiseen. Onneksi vaari välillä jaksaa paistella muikkuja pojille, mutta sekin on sellaisen kyttäämisen tulos, että milloin on kaupassa sopivat muikut. Minä tykkään neulamuikuistakin, mutta vielä enemmän sellaisista isommista muikuista. Ihan parhaat muikut on äitini serkun mökillä, jossa isäntä kalastaa muikkuja verkoilla Puulalta ja niitä vähän leivitetään ja paistetaan voissa. Nam!

      Poista
    2. Korvapuustin "kopauttaisin" moiselle kotitalousopelle - murr!!
      Kaikenkokoiset muikut on kyllä herkkua... muikkuvesiltä kun kotoisin olen, Puruveden ja Pihlajaveden välistä! Oikeastaan kaikki pannulla "tanssivat" kalat on niin-niin suunmukaisia... isäni oli tarkka, hän ei syönyt kuin elävänä tapettua kalaa.... jäänyt pikkutytön mieleen tuo sanonta. Albaniassa olen tainnut saada elämäni tuoreimman kalalautasen...
      Katukeittiössä ohi kulkiessa nähtiin kahden miehen syövän varsin monipuolista kalalautasta (ja se tuoksu) - oli pakko pysähtyä kysymään mitä kaikkea siinä oli ja kauanko kestäisi moinen.... yhteisen kielen puuttuminen teki sen, ettei fisujen nimitiedot koskaan selvinneet. Sen sijaan pieni paatti prutkulla käynnistyi ja vanha herra nouti Shkodërin lahden toiselta puolelta "potkivan muovipussillisen" grilliin.... se perkaus, fileeraus ja grillaus.... ja se maku, voi jestas!! Nämä on niitä makumuistoja jotka ei unohdu.... ja herran hymy kehuistamme (tai ehkäpä tipeistä, jotka oli pakko olla suuremmat kuin pyytämänsä annoshinta). Katukeittiön "jääkaappi" oli siis aidattu alue järvessä. Sittemmin nähty tätä muuallakin, mutta tuo kokemus mielessä ja konkretisoi ravinnon säilyttämistä elävänä ja syömäkelpoisena paremmin kuin hyvin!

      Poista
    3. Varsin tuore kalalautanen Albaniassa. Iso peukku sille :)
      Tuollaista ei ole minulle sattunut vastaan.

      Poista
  4. Meillä vain minä syön silakkapihvejä - kauppojen lihatiskeiltä saa ihan hyviä valmiita, ei tarvitse haisuttaa kotona 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen parisit kokeillut lähikaupan palvelutiskin silakkapihvejä ja ne ovat olleet vähän mauttomia ja kuivakuita. Pitänee kokeilla seuraavaksi toisen marketin tarjontaa.

      Poista
  5. Kevätkääryleet ehdottomasti kokeiluun, kiitos inspiksestä <3 Meillä on kala harmillisen vähän käytössä, oikeastaan vain lohi ja seitifileet. Pitänee ryhdistäytyä! Iloa kesäviikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevätkääryleet olivat herkullisia,kannattaa kokeilla.

      Poista
  6. Helppoja reseptejä arkeen ainakin meillä käytössä.
    -lihaperunasoselaatikko: Mummon perusosejauhoista saa nopeasti muussin. Paista jauheliha ja sipuli,mausteita mielen mukaan, sekoita muussiin ja laita uunivuokaan.. Muussi saa jäädä vähän löysäksi. Päälle mozzarellla juustoa, kun mozzarella on ruskistunut, ruoka valmista. Kylkeen vihersalaattia.

    -Helppo uunilohi: Lohifilettä, aurinkokuivattua tomaattia öljyssä 3-4 kpl,
    valkosipulia 2-3 kyntä tai maun mukaan, philadelpia tuorejuustoa. Pilko
    pieneksi valkosipuli, tomaatit, sekoita juuston joukkoon. Mausteeksi suolaa ja pippuria vähän. Sekoita ja levitä lohen päälle. Uuniin n 30 min. Kylkeen perunaa ja salaattia. Erillistä kastiketta ei tarvita.
    -Kanakeitto Tuure Kilpeläisen tapaan (resepti löytyy netistä, on hyvää)
    -Pinaattiletut eli lettutaikinaan pakastepinaattia. Lisukkeeksi puolukkahilloa
    -Kanakastike ja riisi: (resepti kotikokista) Paista 2 paprikaa ja iso sipuli, mausta
    suola ja rouhutulla mustapippurilla. Ostan itse fileita, jotka maustan suola,
    pippuri, parika, curry. Kypsennä kanat pannulla, ei tarvitse ihan kypsiksi.
    Sekoita kananpalat, paprikat, sipulit pannulla, laita sekaan creme fraichea
    purkillinen, ohenna vedellä. Mausteeksi kanaliemikuutio. Kiehauta kasaan n 10 min. Riisi kiehuu samaan aikaan kun kastikekkin

    -kanakastike ja pasta (kotikokista muistaakseni resepti) Ruskista kanansuikaleet, 2 paprikaa ja sipulit valkosipulia hieman. Kun kanansuikaleet lähes kypsiä, sekaan tuorejuustoa. Mausteeksi aromisuolaa ja pizzamaustetta. Lisukkeeksi rummon kierrepastaa.
    - Pippurikana (Peggyn punainen keittiö)
    -Jauhelihapihvit kermakastikkeessa (Peggyn punainen keittiö)
    -Karjalanpaisti, tämä on hyvää kun teet esivalmistelut ja unohdat uuniin 3h, eli ostan 2 pkt karjalanpaistilihoja, n 1,5 kg. Pilko 2 sipulia, 3 valkosipulin kynttä., kuori n 5 porkkanaa ja pilko pieniksi. Ruskista huoneenlämpöiset lihat ja siirrä ne kannelliseen vuokaan, sekoita sekaan porkkanat ja sipulit. Mausteeksi soijaa, Hb kastiketta, worshirekastiketa, merisuolaa, kokonaisia pippureita, 2 laakerinlehteä. Kaada vettä vuokaan että lihat peittyvät, kansi kiinni ja 200 asteiseen uuniin n 3h.

    -Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kivoista reseptivinkeistä Minna!
      Kaikenlaista "päällystettä" olen kokeillut uunilohelle, mutta en juuri tuollaista kuin sinun vinkissäsi. Sitä sitten seuraavaksi.

      Karjalanpaisti on kiinnostanut jo pidempään. Se ei kuulu lempiruokiini, mutta olen ajatellut, että siitä voisi tulla lempiruokia, jos keksisin kuinka tuunata kastikkeeseen enemmän makua.

      Poista