Karanteenipäiväkirja osa 4

Viime viikko karanteenia sui vaihtelevissa merkeissä.

Meillä alkaa loppumaan työtilat ja -välineet. Ensimmäisenä loppui hiljaiset työtilat ja minä jouduin pitämään videopalavereja saunasta. Hra Kepponen tunkeutui työskentelemään konttoriini eli keittiön ruokapöydän äärelle, koska hän oli antanut pöytäkoneensa etäkoululaiselle. Hra Kepponen aloitti keittiönpöydän ääressä puhelinpalaverimaratonin. Innostuessaan Hra Kepponen tuntuu unohtavan, että puhe välittyy internetin välityksellä eikä kovalla kailotuksella ;) Minun oli pakko evakoitua saunaan. Homman plussana oli ehdottomasti se, että saunan hämärä valaistus piilotteli karmeaa lookiani: kampaamattomat ja hieman likaiset hiukset ja meikitön naama. Enpä olisi ikinä uskonut, että ihan muina naisina osallistun videopalavereihin ihan metsittyneen näköisenä. Työtila-asiaa pystymme parantamaan sillä, että kiristän keskimmäisen siivoamaan oman työpöytänsä siihen kuntoon, että pystyn käyttämään sitä tarvittaessa.

Hätätilanteiden etätyöpiste. Saunomme niin harvoin, että vasta etätöissä huomasin, että esikoisen saunabileiden jäljiltä saunan lattialla on hiekkaa ihan reilusti

Työtilojen lisäksi meillä on ajoittaista pulaa työvälineistä. Etäkoulun takia kaksi kolmesta lapsesta tarvitsee tietokonetta säännöllisesti. Kuopus pärjäilee vielä suurimmaksi osaksi iPadillaan. Olemme olleet todella tyytyväisiä siihen, että noin vuosi sitten uuden kännykän sijasta kuopus valitsikin iPadin. Tätäkin kirjoittaessa kuopus osallistui etä-englannintunnille iPadiltään.

Hra Kepponen, joka tarvitsee tietokoneettaan työhönsä, on joutunut jakamaan sitä keskimmäisen kouluhommiin ja tyytymään itse vanhahkoon ja hitaaseen läppäriin. Koulutöiden lisäksi lapset ovat kerjäämässä ja kinaamassa tietokonevuoroja pelaamiseen. Olemme päätyneet tilaamaan yhden pöytäkoneen lisää tukemaan koulu- ja työvuoroja ja helpottamaan kinaa pelivuoroista.

Poikien ala-asteella on ollut antaa muutamia läppäreitä lainaan etäkoulua varten. Silti sanoisin, että etäkoulu laittaa koululaiset valitettavan epätasa-arvoiseen asemaan. Toisissa kouluissa kamppaillaan teknisten ongelmien kanssa suuresti ja moni asia takkuaa sen takia. Kotona taas kamppaillaan puuttuvan laitteiston tai huonojen datayhteyksien kanssa. Kun molemmat ongelmat osuvat yhteen koululaiseen, on etäkoulu hyvin hankalaa.

 Jos jaksaisin huolehtia omasta hyvinvoinnistani ja energiatasoistani kävisin ulkoilemassa tai edes tuijottamassa näitä merimaisemia päivittäin.

Meillä oli aika pysäyttävä hetki etäkoulun suhteen viime viikon lopulla. Keskimmäinen tuli alakertaan ja oli samaan aikaan innoissaan ja turhautunut. Hän kehui, että koulussa on viimeinkin älykäs aikuinen! Älykäs aikuinen oli laittanut kaikki etätuntinsa näkyviin teams-kalenteriin. Esikoinen huokaili tyytyväisenä, kuinka helppoa onkaan katsoa kalenterista tunnit. Muilta osin koululainen on itse vastuussa koulupäivän rakenteensa selvittämisestä joka päivä. Tieto tunneista voi tulla sähköpostilla (jota huoltaja ei näe), Wilman kautta (jota alakoulainen ei näe), Wilmassakin on ainakin kaksi tapaa ilmoittaa asiasta, tai sitten tieto tunnista voi löytyä teamsista tai josta google-sovelluksesta. Välillä ilmoitus tunnista tulee pari päivää etukäteen, välillä tunnin etukäteen.

Henkilökohtainen it-guruni Hra Kepponen kirjoitti heti ohjeet, kuinka teams-kalenteria käytetään ja lähetti ne keskimmäisen luokanopettajalle pyysi harkitsemaan teams-kalenteriin siirtymistä. Tänään ope vastasikin, että jatkossa kaikki hänen tuntinsa löytyy teams-kalenterista. Seuraava keskustelukumppani onkin rehtori, jotta koko koulu saataisiin struktuuriin.

Hra Kepposen lähestyminen koulua kohden on varmasti paljon rakentavampi yhteistyömuoto, kuin olisi ollut minun vastineeni rehtorin kipakkaan Wilma-viestiin siitä, että on vanhempien vastuulla huolehtia, että oppilas osallistuu etäoppitunneille. Tuolla kommunikaation sekavuudella minulla ei ole juurikaan mahdollisuuksia huolehtia asiasta, etenkään kun olen tehnyt sellaisen sopimuksen työantajan kanssa, että olen työantajan käytettävissä päivisin enkä tutkimassa tunneittain kolmen lapsen kanssa 12 eri kanavaa selvittääkseni, että milloin alkaa seuraava oppitunti.

Samanlaisia haasteita on ollut monen kolleegankin perheessä, joten päättelin siitä, että yleistä ohjeistusta, vaatimuksia ja tukea etäkoulun toteuttamisen suhteen ei taida olla kuntatasolla. Koulut on ilmeisesti jätetty pärjäilemään itsekseen vaihtelevista lähtötasoista. Meidän poikien ala-asteen osalta lähtötaso ei ole kummoinen ja vastuuta yritetään painaa koulusta vanhemmille. Yläasteellakin on toimintatavat ja prosessit vielä hakusessa, mutta hommat toimivat paremmin. Sitä helpottaa se, että sekä oppilailla että vanhemmilla on pääsy Wilmaan.

Minun piti kirjoittaa enemmänkin tunteista ja ajatuksista liittyen karanteenielämään, mutta tuo kouluasia on ollut niin mielen päällä, että tulikin sitten avauduttua siitä.

Mielialaan on vaikuttanut se, että korona on iskenyt liian lähelle ja liian kovaa. Työkaveri on ollut pitkään sairaalassa koronan takia ja tehohoidossa viimeiset 11 päivää eikä käännettä parempaan ole tapahtunut vieläkään. Mutta palaan muihin fiiliksiin myöhemmin.

Kivaa viikkoa kaikesta huolimatta ja pysykää terveinä!